Nyt olen päättänyt tehdä sen. Sydän verellä. Silti on siirrettävä tunteet syrjään ja kuunneltava järjen ääntä. Luopumisen tuska on melkoinen.
”Vihdoinkin”, huokaa Joel silmiään pyöritellen – se kun on vihjaillut ja huomautellut asiasta varmaan yhtä pitkään kuin me ollaan tunnettu. Niin, sehän se ne enimmäkseen roskiin kantaa, korkkaamattomina.
Kyllä – aion luopua Hesarista.
Minulle on tullut Helsingin Sanomat tyyliin aina. Mutta kuinka usein luen sitä? En juuri koskaan. ”Edellisessä elämässä” sentään viikonlopun numeroihin oli aikaa paneutua ajan ja kahvikupin kanssa – nyt ei aikaa ole enää siihenkään.
Päivässä ei ole enää tilaa Hesarille.
Luopumispäätös syntyi tavallaan uuden tabloid-koon myötä. Tajusin juuri, että en ole lukenut vielä yhtään tabloid-Hesaria – tiedän ainoastaan, että ne mahtuvat lehtiroskikseen helpommin kuin ennen.
Näitä(kään) ei ole luettu.
Joel ei lue Hesaria koskaan. Sen elämässä sanomalehti on auttamattomasti vanhentunut käyttöliittymä. Minä sen sijaan sinnittelen edelleen myös ”printtimediaihmisenä”: uskon, että esimerkiksi aikakauslehteä netti ei (ainakaan ihan lähivuosikymmeninä) korvaa.
*******
Mistä me sitten kuullaan maailman tapahtumista? Meillä kun ei katsella sitä tv:täkään. (okei paitsi sattuneista syistä nykyään sitä Voice of Finlandia)
Itse asiassa en tiedä. Netistä kai? Tosin Joel taitaa lukea lähinnä tieteellisiä artikkeleita, ja minä Facebookin newsfeediin postattuja juttuja – onneksi kavereissa on aika paljon yhteiskunnallisesti valveutuneita tyyppejä. Vähän jopa jännittää: kapeneeko meidän maailmankuvamme?
Toisaalta: eipä tuo avaamaton Hesari sitä maailmankuvaa ole ennenkään rakentanut. Silti tämä päätös tuntuu ihan epäkansalaiselta.
Seuraavaksi klikkaan itseni HS:n nettisivuille tilausta perumaan.
Kuukausiliitettä tulee kyllä ikävä.
Tommi K
27.1.2013 at 12:00Mä taas olen löytänyt Hesarin uudelleen juuri tabloidin ja aamupalojen myötä. En lukenut varmaan vuoteen paperilehteä ennen kuin nyt, kun on aamuisin pakko istua alas syöttämään tyttöä. Ja kun lehti vihdoin mahtuu pöydälle ilman että mitään pitää raivata pois.
Hesari kuuluu mulla arkiaamuihin, mutta viikonloppuisin se jää helposti lukematta. Kuukausiliitettä ilman voisin kyllä elää, sen verran tylsiä ja ylipitkiä ne jutut usein ovat… Hmm, tällaista ei varmaan ole sopivaa sanoa ääneen :D
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 12:01Ei hätää, itse en oo koskaan Hesari lukenut, enkä tunne itseäni kovin epäkansalaiseksi tai että maailmankuvani olis kovin kaventunut ;) Kyllä ne uutiset jotain kautta sinne puutaloonkin löytää, nou hätä :D
Miwwis (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 12:12Kuukausiliitteen ja perjantain liitelehden saa tilattua tietääkseni erikseen :) Kiitos huippuhyvästä blogista, joka päivä tulen kurkkaamaan onko päivityksiä. T: 7v. 6v ja 3kk tyttöjen äiti
maukkis (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 12:18hienoa! :) mielestäni yksikin hesarista luopuva on voitto! :) hesarin nettisivujen käytön rajoittaminen ei-tilaajilta oli sikamainen veto, ja nettiversion hinta on vaan kertakaikkisen hävytön. itse en ainakaan syydä enää senttiäkään sanomille.
Mari Johanna
27.1.2013 at 12:57Kyllä minullekin ne paperi-Hesarin jutut on jo ns. vanhoja, kun uutiset on jo seurattu netistä ja telkkarista. Mutta arvostan aiheiden taustoitusta paperilehdessä. En jaksa lukea pitkiä juttuja netistä. Ja Kuukausiliitteen jutut on ihan parhaita – pitkiä ja juurta jaksain tehtyjä. Sen sijaanvoisin maksaa ekstraa siitä, että tilauksestani pudotettaisiin pois Nyt-liite (ja autosivut).
Saan eräästä syystä ilmaiseksi Maaseudun Tulevaisuuden, joka kyllä jää lukematta. Kuten moni muukin itse tilattu lehti. Esim. Vihreä Lanka on hyvä, mutta hautautuu jonnekin. Ei vaan ehdi!
S-S
27.1.2013 at 13:30Voih, mä rrrrakastan Hesari+aamukahvikomboa etenkin nyt äitiyslomalla, kun Nipsu menee nukkumaan aamupäikkäreitään jo yhdeksältä. Kuvittelin myös että olisin tabloidiuudistuksen myötä itkenyt vanhan ison Hesarin perään, mutta itse asiassa onkin käynyt ihan toisin.
Ja mielestäni Suomen paras aikakauslehti kautta aikain on Kuukausiliite; nautin laatujournalismista ja siitä etteivät jutut lopu kesken juuri kun on päässyt lukemisen makuun. Hesaritttomina aikoina olen yrittänyt aina pitää hataran pääni sen verran skarppina, että muistaisin ostaa irtonumerohesarin joka kuun ekana lauantaina.
Kuukausiliite kestää varmaan useita lukukertoja, joten saisitko sen vaikka joltakin kaverilta? Jos et muualta, niin vaikka multa :) *tähän äitipäävaraus :D
Ja tää muuten sitten ei ollut Sanoman maksama mainospostaus, vaikka hävytön hehkutus saattoi siltä vaikuttaa :) Tasapainon vuoksi kerrottakoon, etten suostu lukemaan saman puljun (enkä sen toisenkaan) iltapäivälehtiä, en edes nettiversioita tai lööppejä sillä aivoni nyrjähtävät niiden edustamasta roskajournalismista. Sama pätee myös siihen muuan numerolehteen.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 13:32Just tänään sanoin miehelle et vois vaihteeksi vaihtaa Hesarin vaikka Maaseuduntulevaisuuteen. Me kun tykätään lukea lehteä viikonloppuisin. Hassua muuten et mustakin tuntui joskus yhden muksun kanssa etten ehdi lukemaan lehteä ja nyt kolmen (kohta neljän) kanssa ehdin ihan mainiosti. Välillä oikein mietin et mitä ihmettä mä silloin tein kaikki päivät.
Elkku
27.1.2013 at 13:38Mulle on tullut Hesari aina omaan kotiin vaikka en oo ees koko opiskeluaikaa Helsingissä asunut. Kotoakotoa opittu aamurutiini. Tabloidin myötä tilauksen jatko oli harkinnassa, mutta jatko oli lopulta vielä ainakin vuodeksi selvä. Tabloid mahtuu niin paljon paremmin pöydälle. Nyt kotona ollessa lehti tulee pääasiallisesti jopa luettua. Joinain päivinä en ehdi kuin A osan, mutta yleensä pääsen läpi koko lehden. Työ aamuina lehti jäi jonkin aikaa väliin, kun aamupala oli niin kiireinen. Sitten keksin pakata lehden laukkuun aj ajtkaa loppuun kahvitunnilla :). Nyt käytän ekat aamupäiväpäikkärit lehden lukuun. Ihanaa omaa aikaa ;). Heh.
todennäköisesti seuraisin kyllä uutisia aktiivisesti netistä vaikkei lehteä tulisikaan. Tuo paperilehti on vaan kiva tapa.
Sinite
27.1.2013 at 13:52Haa, mä lopetin yhteiskuntaopin tunneilla paperilehden (lukemisen) opettamisen. Totesin, että kun perheistä enää alle kolmasosaan tulee lehti, mitä turhaa. On tärkeämpää opettaa, miten netin uutisia ja juttuvirtaa luetaan kuin miten sanomalehti rakentuu.
Mä muuten katson itse uutiset päivittäin netistä. Usein en lue vaan nimen omaan katson. TV kun on meidän perheessä vähän vanhanaikainen käyttöliittymä sekin; sitä ei voi katsoa silloin kuin haluaa vaan sen aikataulun mukaan, minkä joku muu on määritellyt :)
MirvaK
27.1.2013 at 14:00Mulle yritettiin todella saada Hesaria myytyä tänne pk-seudun ulkopuolelle. Myyjä ei meinannut uskoa, että samat ajankohtaiset uutiset näen Etelä-Suomen Sanomista ja siinä lehdessä ei ole montaa sivua mainoksia. Ja ne mainokset jotka löytyvät koskee omaa aluetta. Ja sekään ei meinannut riittää, kun kerroin lukevani lehden maksimissaan kerran kuussa. Mä voisin lopettaa tuon lehden, mutta mies sitä edelleen lukee.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 16:10Tilasin hesarin uudelleen, kun sen saa nykyään niin, että pe-su tulee lehti, Nyt ja kuukausiliitteet, sitten saa netistä lukea myös joka päivä. Vähentää lehtiroskaa ja arkisin ei kuitenkaan ehdi lukea paperilehteä ja siitä ei tunne huonoa omaatuntoa :)
Kanelibasilika
27.1.2013 at 20:18Hih. Meille tulee viikonloppuisin naapuri-hesari. Joskus pe-su hesari eksyy ensimmäisenä meille, joskus matka postilaatikolta naapurin kautta keltaiseen tupaan kestää noin 3 päivää. Ihan kiva tämä systeemi (ja samalla saa rajattoman netti-hs:n lukuoikeuden jee). Tässä siis taas yksi hyvä puoli läheisistä väleistä naapureiden kanssa ^^
Cpop
27.1.2013 at 20:48Miule ei oo koskaan tullut mitään sanomalehteä tilauksesta, noita ilmaisjuttuja sun muita aina välillä postiluukusta putkahtelee ja tunkaisen ne samantien lehtiroskikseen.
Ennen kuuntelin uutiset aina radiosta, nykyään tulee harvoin pidettyä radiota päällä, joten uutiset mitkä miut tavottaa on lähinnä tuota samaa fb kamaa tai sitten kumppanin motkotusta kun taas politiikkaa hoidetaan ihan päin peetä.
Täälläkin siis yksi erittäin epävalveutunutkansalainen.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 21:19Minä lopetin kaikki lehtitilaukseni äitiysloman ajaksi, mies teki samoin. Ei enää sanomalehteä, kotipaikkakunnan paikallislehteä, naistenlehtiä, vauvalehtiä, tekniikan maailmaa…. ekaluokkalaiselta ei sydän kuitenkaan raskinut riistää Aku Ankkaa:) En ollut muuten tajunnutkaan miten paljon lehtiin loppupeleissä meni rahaa. Alkuun ajatus lehtien lopettamisesta tuntui todella vaikealta, mutta yllättävän äkkiä siihen tottui.
Meillä pyörii naapurustossa muutaman naisen kesken lehtien vaihtorinki. Onneksi ovat pitäneet minut ringissä mukana, vaikka panokseni tällä hetkellä on vain satunnaiset irtonumerot :) Naapuri on antanut jopa luvan hakea aamuisin sanomalehden heidän laatikostaan, jos haluan sen lukea. Minä kun olen vielä kotona ja he lukevat itse lehden vasta illalla töiden jälkeen… Joskus olen hakenut. Ja vien sitten vaikka pullapussin postilaatikkoon ”tilalle” kiitokseksi leipomispäivänä odottamaan töistä palaavia.
Mutta tätä lehtisysteemiä suosittelen ehdottomasti kaikille! Yks tilaa Annan ja Kodin kuvalehden, toinen Me naiset ja Perhe-lehden, kolmas Vauva-lehden ja Kotivinkin ja sitten vain lehdet kiertoon, kun on itse lukenut :) PS. Ja lapset muuten rakastaa leikkiä postimiestä ja viedä lehtiä aina talosta taloon :)
Kristaliina
27.1.2013 at 21:23Se on muuten totta, että vaikka useat pääkaupunkiseutulaiset niin tuntuvat ajattelevan, Hesari ei ole koko kansan lehti. Ainakaan omien kokemusteni perusteella. Kuusamossa luettiin totta kai aamuisin Koillis-Sanomia, ja jotkut ”urbaanit” lukivat peräti Kalevaa. Pohjoisen-mummolassa puolestaan luettiin Pohjolan Sanomia ja Lapin Kansaa – se oli kai jotenkin koulukuntajuttu. Esimerkiksi Ämmin (isoäiti) ykkäslehti oli totta kai Lapin Kansa, vaikka samaan postiluukkuun jaettiin myös se Pohjolan Sanomat.
Hesarin lukijoita ”meidän piireissä” Kuusamossa/Kittilässä ei ollut kukaan.
Mä itse asiassa selvittelin tuota viikonloppulehden tilaushintoja reilu vuosi sitten. Silloin tilanne oli se, että opiskelijatilauksella (Joel oli silloin päätoiminen opiskelija) jokapäiväinen Hesari ja viikonloppulehti oli melkein saman hintainen – se vaihto jäi sitten siihen… Jos viikonloppu-Hesaria tulee joskus ikävä, niin sitten tuota voi harkita uudestaan. Tai tilausta sitten, kun tässä taloudessa taas joku opiskelee :)
Hmm, tuota Kuukausiliitettä taidetaankin jatkossa kysyä lainaan tuolta mummolasta! Mä oon kyllä ihan Kuukausiliite-fani, mun mielestä se on ihan parasta suomalaista journalismia, rakastan niitä pitkiä perusteellisesti tehtyjä juttuja, jossa tuntuu olevan sellaista (nykyään) harvinaista tutkimustyötä takana. Toisin kuin NYT on nykyään ihan… no okei, en taida kuulua enää ihan kohderyhmään. ”Nuorten kaupunkilaisten” elämä siinä kun näyttäytyy oikeastaan enimmäkseen baari/ravintolamenoina ja taksitolppien jonojen pituuksina. Ärsyttää. Ehkä siksi, että koen mukamas itse olevani edelleen nuori kaupunkilainen, vaikka NYTin mukaan en taida olla :D
Aamupäiväpäikkärit ois kyllä hyvää Hesarinlukuaikaa. Mutta arvatkaa, mitä mä sen ajan teen…? No bloggaan! Jos mä käyttäisin sen ajan Hesarin lukuun, niin nämä kaikki blogipostaukset jäisivät kyllä tekemättä :)
Kristaliina
27.1.2013 at 21:27Tuo lehtirinki on muuten loistoidea! Ja lapset postinkantajiksi, hih! Ihan mahtavalta kuulostaa tuo naapurisysteemi, just noin sen pitäisi toimia.
Meillekään ei tule tällä hetkellä säästösyistä mitään aikakauslehtiä (ai niin, paitsi Tulva – mutta se tulee Naisasialiitto Unionin jäsenmaksun myötä), mutta satunnaiset ostetut irtonumerot kyllä ystävän kanssa kierrätetään aika usein…
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2013 at 22:20Kittilän yläkoulun ja lukion rehtori tilas Hesaria. Kirjastostaki se löyty. ite joskus sattu lukheen sarjakuvasivut… Lapin Kansa ja Pohjolan-Sanomat sisältää lähestulkhon samat asiat. Ja Kittilä lehti tietenki tuli kotiin, senki jutuista osan voi lukea netistä kittilalehti.com
Itse olen tilannut opiskelijan muutaman tarjouksen perusteella cosmopolitania ja kauneus ja terveys ja nyt tilasin fit lehteä 6 kk kun tilaajalahjaksi sai jonkin mineraalimeikkisetin. Hesariakin kokeilin kuukauden ilmaiseksi. eipä tullu luettua. Ja Kalevaa tuli kans kokeiltua
Liisa
27.1.2013 at 22:25Meilläkin Hesarin tilaus koki muutoksia viime vuoden aikana.
Olen ollut varsinainen uutisaddikti ja innokas sanomalehden lukija jo vuosia. Lehti on kuulunut oleellisesti aamupalapöytään siitä asti, kun joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla äkkäsin sarjakuvat. Ensin luinkin pitkään lehteä lopusta alkuun, aloitin sarjiksista ja ”epähuomiossa” selasin eteenpäin. Jossain vaiheessa aloin sitten aloittaa kannesta.
Lähihistoriassa perheeseen hankittiin iPad ja Hesari perusti alustalla toimivan digilehden. Sen sai kestotilauksen rinnalle aika edullisesti, joten otettiin se, jotta mieskin saisi lukea työreissuillaan Hesarin tuoreena. Etukäteen olin varma, että mies alkaisi pian painostaa paperilehdestä luopumisen puolesta, mutta siinä kävikin toisin päin. Mies olisi halunnut pitää paperilehden, mutta minun jäätyä äitiyslomalle ja lipsahdettua jotenkin ihmeen kaupalla ulos aamulehtirutiinistani paperilehden tilaus lakkautettiin lopulta minun aloitteestani, kun suurin osa lehdistä jäi lukematta.
Eniten on ikävä paperista Kuukausiliitettä, joka minunkin mielestä on heittämättä Suomen paras aikakauslehti. (Pakko namedropata: Olen tavannut Ilkka Malmbergin henkilökohtaisesti, lälläslää!) Mutta kyllä sen lukeminen onneksi iPadiltakin onnistuu.
Digilehden myötä on myös rajoittamaton lukuoikeus nettihesariin, joten maksumuurikaan ei hetkauta. (En muuten tajua ihmisiä, jotka rutkuttaa maksumuurista. Tai ainakaan ei sitten passaa rutkuttaa nettilehtien mainoksista. Yllättänee monet, mutta pyhät henget eivät kirjoita nettiuutisia.)
Yllättävää kyllä, yksi digilehden huonoimmista puolista on se, että siinä ei ole kuolin- ja synnyinilmoituksia. MIKSEI!?
poppis
27.1.2013 at 22:54Hesarin uudistuksen myötä luen/selailen lehden useammin kannesta kanteen. Tosin käytän siihen aikaa vähemmän kuin aiemmin.
Asuessani 70/80-lukujen taitteessa Rovaniemellä, vanhempani tilasivat Hesarin myös sinne. Hyvällä lykyllä se oli tullut postilaatikkoon ennen kuin istuimme päivällispöytään kello 17.
Kristaliina
27.1.2013 at 23:16Hehee ai niin tosiaan tuokin: pohjoisessa se ei tosiaan ole mikään aamulehti. Ehkä tuollainen päivällislehti paremmin kävisi munkin rytmiin :D