Eilisen iltasatu ei poikkeuksellisesti kertonutkaan flamingoista.
”Olipa kerran äiti ja eräs pieni tyttö nimeltään Selva. Eräänä päivänä he päättivät mennä kirjastoon äänestämään.”
Sitten seurasi lyhyt tarina äänestämisestä ja vaaleista (vaalitulokset eivät olleet silloin vielä valmiita; olisi muuten saattanut tulla vähän erilainen satu) ja siitä, että mitä tämä kaikki sitten oikein tarkoittaa.
”Ja näin toimii demokratia. Sen pituinen se.”
Joel repeili omalla puolellaan.
”MITÄ? Loppuiko se jo? Mikä satu tämä nyt sitten oikein oli? Jatkuuko se vielä?”, Silva ihmetteli.
”Se jatkuu neljän vuoden päästä”, minä selitin.
”MITÄ?!?!?!?!?”
”Isi jatkaa, mä meen käymään vielä veskissä”, siirsin pallon seuraavalle.
(”Please don’t tell anything horrible”, supatin Joelille mennessäni.)
Jätin kylppärin oven auki. Makuuhuoneesta kuului:
”Olipa kerran kaksisataa nuijapäätä…”
”JOEL!!!!!”
*******
Hehe pakko jakaa tämä täälläkin, vaikka kerroin sen jo eilen Facebookissa.
Meillä oli illalla poikkeuksellisesti telkkari päällä ensimmäisten vaalitulosten tullessa. Seelan mielestä oli muuten yllättävän hauskaa, että vieraita setiä ja tätejä ilmestyi meidän olohuoneeseemme; Seeluska yritti heille vimmatusti vilkuttaa – eivät vastanneet vilkutukseen, tylsimykset.
Silva puolestaan seurasi telkkarikuvaa kulmat kurtussa. Sitten napero tuskastui ja parahti:
”Mä en JAKSA tätä politiikkaa!” ja sulki television.
Siltä minustakin tuntui nyt aamulla lopullisia äänestystuloksia katsoessani.
Helmi K
20.4.2015 at 11:16Mun mielestä eilisen tuloksen jäljiltä kysymys Mikä satu tämä nyt sitten oikein oli, on enemmän kuin nerokas.
annakarin
20.4.2015 at 11:24Voi kunpa se olisikin pelkkää satua! Tai pahaa unta.
Kristaliina
20.4.2015 at 11:36No todellakin!
Vilsee (Ei varmistettu)
20.4.2015 at 11:20Meillä melkein 3vee nuorimies tokaisi, että ”minua ei oikein tämä äänestäminen kiinnosta”. Noh, ehkä sitten joskus…
Kristaliina
20.4.2015 at 11:39Hehee meillä vielä nämä naperon poliittiset viestit ovat olleet hieman ristiriitaisia; jossain vaiheessa nimittäin Silva juoksi alakertaa ”ympäriämpäri” (kun tässä pääsee siis kiertämään huoneesta toiseen) ilmapalloja käsissään ja huusi:
”Eduskuntaan! Eduskuntaan! MINÄ MENEN EDUSKUNTAAN!”
:D
Torey
20.4.2015 at 12:16Kuulostaa ihan sellaselta sadulta jonka meillä isäntä ois voinu sepittää. Piti jakaa tää fb:ssä! :D
phocahispida
20.4.2015 at 12:35Tiedätkö olen onnellinen tänään lähinnä siitä, että nää vaalitulokset ehtivät mennä uusiksi ennen kuin kummankaan meidän esikoiset tajuavat vielä ihan hirveästi kotimaan tai yhtään minkään maan politiikasta. :D
P.S. Olin kyllä sen verran epäuskoisissa tiloissa, että ajattelin mennä mukaan viime aikojen raamatulliseen politiikkakeskusteluun.
Nathalie (Ei varmistettu)
20.4.2015 at 20:23Ei jestas kun tuli kyyneleet silmiin kun luin tuon linkkaamasi postauksen flamingo saduista, teidän napero on kyllä ihan loistava kotikoomikko!! <3 Tästä blogista saa kyllä aina hyvän mielen, miten osaatkin kirjottaa niin hauskasti! Ite ku yritän kertoa jotain lapsen hauskasti sanomaa juttua saan yleensä vastaukseksi vaan kysyvän katseen.
Se myös pakko sanoa kun kuopus myllertää mahassa että tuli myös hirveen lohdullinen ja rohkaistunut olo kun luin ton projekti: minä -kirjoituksen, juuri näin pitää ajatella! Tahtoisin kirjoittaa meidän vessanpeiliin tuon sinun optimisti kuvauksen ’optimisti voi iloita saavutetusta voitosta jo etukäteen, ja sit jälkikäteen todeta iloisesti, että ”hups ei onnistunutkaan” ja tanssahdella silti pitkin kukkapeltoja kohti kesää.’ voi että, paremmin ei voi sanoa!<3
Kristaliina
20.4.2015 at 20:55Voi kiitos – tulipa kiva mieli tästä kommentista <3 Kaunis kiitos, ja hyvää vatsamyllerrysaikaa! <3