Espanjalaiset sisällä, suomalaiset puistossa

Kaupallinen yhteistyö: Reima

Espanjan leikkipuistot tyhjenevät sateella. Ja sadetuhnulla. Ja sateen jälkeen märällä (vaikka aurinko jo paistaisikin). Ja tuulella. Ja ”kylmällä”. (lue: noin alle +15 astetta eli suomalainen juhannus parhaimmillaan)

Jos Espanjassa menee sadesäällä leikkipuistoon ja siellä on joku muukin perhe leikkimässä, voi olla 100 % varma, että se toinen perhe on myös suomalainen.

Ja tavallaan sen toki ymmärtääkin.

Täkäläiset lapset puetaan pienestä asti supersuloisesti. Niin toki suomalaiset lapsetkin, mutta tarkoitan sellaista erilaista supersuloisuutta. Esimerkiksi tytöillä voi olla leikkipuistossa tekoturkkipörröliivi, minihame, pitsisukkahousut ja kimaltelevat ballerinat. Kaikki sellaista vaaleanhaalenhempeää ja söpöä. Totta kai tosiaan… …supersuloista, mutta ei niillä varusteilla kyllä märällä tai kylmällä leikitä! Hrrr! Ei ihmekään, että tekee mieli pysyä sisätiloissa, jos varusteita ei ole.

Tästä jo täällä mainitsinkin.

En ole kertaakaan nähnyt teknistä vedenpitävää ulkoiluvaatetta täällä kenenkään muun kuin suomalaisten lasten päällä.

Näin suomalaiseen ulkoilumentaliteettiin tottuneena tuntuu niin kummalliselta, että miten lasten tekniset ulkoiluvarusteet voivat olla täällä edelleen niin tuntemattomia. Tämä menee samaan sarjaan kuin pussilakana: kun sellainen on kerran keksitty, niin miten sitä ei käytetä kaikkialla graaaaah. Tai: jos sellainen kerran jostain löytyy, niin miksi niissä ei ole reikiä niissä kulmissa niin kuin pussilakanassa kuuluu olla-aaaaaaargh.

Haha, anteeksi. Sivupolku: pussilakana-angsti.

Mutta siis kun ei täälläkään kuitenkaan 365 päivää vuodessa aurinko paista. On sadesäitä ja tuulta. Ja silloinkin elämä jatkuu: viedään lapsia hoitoon, käydään kaupassa ja niin edelleen. Luulisi, että olisi ihan kiva pysyä kuivana silloinkin.

Ja sitä paitsi sadesään jälkeen ulkoilussa on jotain tosi hienoa. Aurinko löytyy taas väistyneiden pilvien takaa ja ilma on ihanan raikas.

Ja puisto ihan typötyhjä.

Jotenkin voisi kuvitella, että lasten ulkovaatepukeutuminen olisi jossain vaiheessa muuttumassa täälläkin. Ainakin olen ollut huomaavinani, että paikalliset vanhemmat katselevat ”sillä silmällä” näitä meidän ja muiden suomalaisten varusteita.

Ja tällaisia varusteitahan ei täällä oikein myydä missään. Lastentarvikeliikkeissä ja tavarataloissa on vain noita söpöstelyvaatteita. Jopa kumisaappaita on vaikea löytää, jos ei ole satumainen mäihä niin kuin meillä.

Veikkaan, että viime marraskuun lopussa avatulla Reiman kansainvälisellä nettikaupalla voi olla lähitulevaisuudessa mahtava maaperä täällä. Voisiko hyvien ulkoiluvarusteiden saatavuus jopa muuttaa espanjalaisten ulkoilutottumuksia? Ehkä se vaatii pidemmän ajan ainakin – että saisi espanjalaiset uskomaan, että koko sadeviikkoa ei tarvitse kököttää (kosteissa ja kylmissä) sisätiloissa.

Eikö niillä jo iske mökkihöperyyskin? Meillä ainakin oli iiiiihanaa mennä eilen ulkoilemaan.

Eilen siis päivällä sadeviikon keskellä pilkahti ihanan lämmin ja kirkas auringonpaiste – ennen kuin taas illalla ja yöllä alkoi sataa. Se täällä sadeviikoissakin on aika ihanaa: oikeastaan koskaan ei ole kuin maksimissaan vuorokausi harmaata. Aina väleissä aurinko antaa optimismin väläyksiä itsestään. Että täällä mä oon! Kohta mä taas paistan! Sateet tuntuvat ikään kuin ohimeneviltä häiriötiloilta, koskaan niiden alle ei pääse nääntymään.

Muutonjälkeisellä ”to do” -listalla meillä oli ihan kärjessä lähipuistossa käyminen täällä Pacosissa. Tässä puistossa me käytiin hurjan paljon viime talvena, mutta tänä talvena ei vielä kertaakaan! Mutta nyt muutettiin taas ihan sen kylkeen – täällä me käydään taas varmasti lähes päivittäin. Meidän puisto! <3

Me kutsutaan puistoa lähipuistoksi, mutta kilpikonnapuisto on sen oikea nimi. Sillä puiston takakulmassa, ankean-ankeassa vesilätäkössä tosiaan on kilpikonnia. Talvikuukausina ne pysyvät piilossa, mutta keväällä aurinkoisella säällä ne nousevat lammikon reunoille auringossa pötköttelemään.

Nuo meidän lasten Reiman (saadut blogiyhteistyön myötä) softshell-vaatteet ja Patter/Wetter-kengät ovat olleet tänä talvena ihan lyömätön yhdistelmä ja käytössä aina viileämmällä tai kosteammalla ilmalla. Seelalla on muuten jalassa kolme vuotta vanhat Wetterit – ne meidän ihan ensimmäiset! Uutena ne näkee täällä.

Sekä nuo vihreät Wetterit että Silvan pinkit Patter Washit joutuivat ensimmäisen tulvan kouriin tammikuussa. Siellä ne seilasivat (kelluivat!) 40 senttisessä tulvavedessä – eivät kuitenkaan päässeet karkaamaan suljetulta pihalta. Veden laskettua ne näyttivät aika surullisilta ja ajattelin jo, että mennyttä ovat. Mutta Washit laitoin pesukoneeseen, ja sieltä paljastuikin ihan kengät kaiken mudan alta.

Wettereiden kanssa olin kahden vaiheilla, että uskallanko laittaa koneeseen – olen kuullut, että joku on niitä pessyt onnistuneesti, vaikka ne eivät Wash-mallia vielä olekaan. Suihkuttelin kuitenkin ensin niitä puutarhaletkulla aika isolla paineella ja totesin, että riittävän puhtaaksi saan silläkin tavalla, ilman pesukoneriskin ottamista.

Ja nyt ne ovat molemmat ihan käyttökelpoisia taas!

Tulvankestävät kengät siis, todistettavasti :)

16