Voi mä muistan vielä, kuinka häkeltynyt olin joskus kuusamolaisteininä, kun tajusin, että tavallisia omenoita tosiaan kasvaa Suomessa. Siis oikeasti – SUOMESSA. Vau.
Tämä tuli vaan mieleen, kun ajattelin mielessäni termiä ”eksoottiset hedelmät”. Että onko esimerkiksi mango enää ollenkaan eksoottinen, vai onko se jo ihan tavallinen…?
Herkkumöhkäle nimeltään granaattiomena.
Meillä asuu kolme hedelmähullua. Me vaan rakastetaan hedelmiä. Joel syö niitä maitorahkan kanssa – minä ja Silva mieluiten tuoreenraikkaina ihan sellaisenaan.
Silva syö hedelmiä joka päivä välipalaksi, ja lisäksi usein muiden ruokien jälkeen jälkiruokaherkkuina. Tirpan lemppareita ovat erityisesti tutut banaanit, päärynät, kiivit, appelsiinit ja mandariinit. Sitten suomalaisille (ehkä?) vähän ”uudemmista tuttavuuksista” avocado ja mango. Ja lisäksi itselleni ihan tämän talven maistelu-uutuuksista kaki (eli sharon eli persimon) ja granaattiomena.
”Kaki, kakiii!”, tirppa hihkuu välipala-aikaan – eikä silloin tarkoita potalle pääsyä.
Sisältä se näyttää tältä.
Itse olen tänä talvena ihan hullaantunut granaattiomenaan. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa vasta joskus muutama kuukausi sitten – ja ei ole ehkä mitään parempaa maailmassa kuin se! Voisin rouskuttaa näitä niin paljon kuin… ….kuin Joel jaksaa kuoria.
Jännä ajatella, että itse maistoin siis granaattiomenaa ensimmäistä kertaa 36-vuotiaana; Silva vähän päälle 1-vuotiaana. Avocadon makuun pääsin vasta pari vuotta sitten ja nyt se on mun mielestä suurta herkkua; Silvalle avocado taisi olla ensimmäisiä makuannoksina annettuja suupaloja heti 6 kk ikäisestä alkaen.
…ja oma äitini puolestaan jaksaa aina kertoa, kuinka sai ensimmäistä kertaa tomaatin maistaakseen – se oli kuulemma aivan kamalan väkevää ja suuri pettymys makeaa herkkua odottaneelle.
Kuorimistekniikoita on monta.
”Eksoottisissa” hedelmissä olisi varmasti vielä paljon-paljon ihania makuelämyksiä odottamassa; sellaisia, joita ei Suomesta ainakaan oikeanmakuisina saa. Esimerkiksi dragon fruit (nimeä en edes suomeksi tiedä) – Thaimaassa se on ihanan herkullista, suomalaisista kaupoista ostettuna ihan täysin mautonta.
Makupettymyksiä ovat olleet myös täysin nimien perusteella kaupasta poimitut hunajapomelo (maistui greipin ja styroksin risteykseltä – tulee vaan mieleen, miltä maistuu pomelo, jos hunajapomelo on tätä) sekä pepino (jonkinlainen mauton meloni). Vai voisiko mauttomuuden syy olla vain se, että hedelmät eivät ole kypsyysasteeltaan sopivia?
….ja noin kolme tuntia myöhemmin on sitten kaikki valmista.
Olemme päättäneet, että kaikilla isompiin kauppoihin suuntautuvilla kauppareissuilla tutkaillaan vähän hedelmähyllyjä ja poimitaan sieltä fiilispohjalta uusia hedelmiä testiin. Hurjan vaikeaa kuitenkin on päätellä hedelmien kypsyysastetta – mistä ihmeestä sitä tietää, milloin mikäkin hemmetin pomelo on syömäkelpoista…?
Mutta aina voi tulla näitä herkkuylläreitä, kuten tämä granaattiomena! Sen on mun makuun niin herkullista, että en ole vielä edes raaskinut syödä sitä muuten kuin sellaisenaan – että ei vaan tuo superhyvä maku mene jotenkin ”hukkaan”. Mutta ehkä sitä voisi käyttää joskus vaikka smoothieen, jos vaan ensin saa ”pelkkää makua” riittävästi syödäkseen…
Ehkä ensi talvena. Tai seuraavana.
Apua, toivottavasti näitä muuten saa kaupasta ympäri vuoden!
PS. Granaattiomenan kuoriminen on kuulemma hankalaa. Yksi suositeltu kuorimistekniikka on ”koputtelu”, toiset kuorivat hedelmän jotenkin veden alla. Myös minulla on ihan kelpo tekniikka: ojennan hedelmän Joelille, ja noin kymmenen minuuttia myöhemmin se on kupissa valmiina syötäväksi. Näppärää!
murina
21.1.2014 at 11:54Sä oot kyllä niiiin hemmoteltu, kun omenatkin kuoritaan valmiiksi :D
Kristaliina
21.1.2014 at 12:10Niin olenkin <3
:)
Sillypäänts
21.1.2014 at 12:03Maistuuko nuo sinun syömät granaattiomenat vähän happamille punaviinimarjoille vai söinkö vain omani aivan liian raakana? :D vaivalla kaivetut siemenet piilotin smoothien sekaan, jottei niitä tarvinnut paljaaltaan irvistellen syödä.. Toivottavasti se oli raakaa.
Kristaliina
21.1.2014 at 15:34Joo, ne on kyllä happamia… Mä tykkään kyllä sellaisista kirpsakoista mauista :) …mutta en ehkä happamaksi punaviinimarjaksi luokittelisi kuitenkaan. Ehkä se tosiaan oli raakaa?
Niissä siemenissä muuten myös on jotenkin sellainen jännä rakenne – niissä on jotain ”rusahtelevaa”. Mun mielestä se vaan tekee koko makukokemuksesta jotenkin jännittävämmän :)
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 12:10Pepino eli pepino dulce on oikeestikin tosi mauton. Tai siis ainakin myös lattareissa. (: Jos löytyy ja raaskit maistaa, suosittelen testaamaan granadilla ja maracuya -nimiset hedelmät. Maracuya on kirpsakka passionhedelmän sukulainen ja granadilla muuten vaan ihana. Näitä näkee Helsingissäkin välillä, vaikka hirveän kalliita ne on!
Kristaliina
21.1.2014 at 15:35Oijoijoi, nuo nimet laitan ehdottomasti muistiin! Oh, tänään just pitää mennä ruokakauppaan – täytyypä tutkailla hedelmähyllyjä :)
Sanph
21.1.2014 at 12:19Granaattiomena on herkkua!! Ja itse kannatan ehdottomasti koputtelutekniikkaa, ei mene kuin pari minuuttia, niin on kumpainenkin puolikas kuorittu :) Passionhedelmä on toinen ihan ehdoton ykkönen. Mun kaikkien aikojen herkuinta jälkkäriä on kermavaahto-lemoncurd vaahto, johon isketään kupin pohjalle granaattiomenan siemeniä, päälle tuota vaahtoa, ja pinnalle vielä passionhedelmän sisus. Ah, täydellisyys!
Ja ainiin, ainakin Prismoista (ja mielestäni Citymarketeista) löytyy sellaisia eksoottiset hedelmät -kansioita eksoottisten hedelmien hyllyn luota. Niissä kerrotaan minkä näköinen ja tuntuinen on jokin tietty hedelmä parhaimmillaan. Näitä olen hyödyntänyt, kun olen ostanut esim. passionhedelmää ja muita eksoottisimpia hedelmiä ekan kerran.
Kristaliina
21.1.2014 at 15:37Eiiiiiih, kuulostaa täydelliseltä jälkkäriltä! Tuollaiset on just mun herkkuja – jotain suklaakakkua en voisi kuvitella syöväni, mutta tuoreet hedelmät jollain herkullisella yhdistelmällä. Oooooh…
Joo, mä oon nähnyt kans niitä kansioita. Täytyypä tarkemmin tutustua!
Sanph
21.1.2014 at 18:05Tässä hei vielä resepti siihen! :) Ihan sairaaaan hyvää!
Emilia M
21.1.2014 at 12:40Granaattiomena, Lindahlsin maustamaton jogurtti ja hunaja on aika herkku yhdistelmä…
Kristaliina
21.1.2014 at 15:40Oi! Voi hitsi, kun tuo mun eilen kuvaama granaattiomena oli meidän viimeinen. Nyt niii-iiiin tekisi mieli!!!
Jenn-
21.1.2014 at 12:43Anoppi sanoi, että ne hedelmät yleensä kypsytetään täällä Suomessa jotenkin väärin, niin sitten ne ei maistu yhtään sille kuin pitäis. Esim. mangoa en olis ikinä maailmassa tunnistanu mangoksi, jos en olis tienny mitä syön.
Kristaliina
21.1.2014 at 15:39Joo, mango jossain just Thaimaassa maistuu niiii-iiiin eriltä! Oiskohan se sitä, että jos ne tuodaan kuljetusmatkan takia Suomeen osittain raakana eikä ne kasva puussa ”loppuun asti”…
Muutama vuosi sitten näin muuten eka kertaa, miten banaanit Suomessa kypsytetään. Ne tulevat tänne ihan vihreinä ja sitten ne kypsytetään keinovaloissa valtavissa halleissa. Onhan se sitten selvä, että maku (ja varmaan vitamiinipitoisuuskin) on ihan eri kuin auringon kyspyttämissä. Mutta minkäs teet – Suomi on täällä niin kaukana pohjoisessa, että banaanit ei varmastikaan ehtisi perille kypsinä…
LauraEm.
21.1.2014 at 12:49Mulla on vähän vastaavanlainen kuorimistekniikka niinkin eksoottiseen hedelmään kun appelsiini. Sen kuorii ÄITI. Kotona niitä ei juuri ikinä edes oo, kun en malta laittaa miestä tähän puuhaan. Mut en vaan osaa kuoria sitä, joko veitsi menee aina liian syvälle ja appelsiiniin tulee viiltoja ja sit se on repaleinen ja valuva, tai sit tietty veistän liian vähän ja lähtee vaan se uloin kova kuori. Kamalan hankala hedelmä!
Kristaliina
21.1.2014 at 15:54Hihi! Hei mut mä oon itse asiassa meidän perheen appelsiininkuorija! (että jos joku luuli, että Joel tekee kaikki tällaiset hommat meillä, niin hä-hää, tulipa juuri osoitettua toisin!) Joel jättää liikaa sitä valkoista kuorta ja se on är-syt-tä-vää. Raikas maku menee ihan pilalle, jos on sitä valkoista juttua mukana – tai varsinkin jos tulee kuoren maku, yhh! Mä oon niii-iiiin paljon parempi appelsiininkuorija :D
Katie
21.1.2014 at 23:39Hah, mä opin vasta äskettäin parhaan ja siisteimmän appelsiininsyömistekniikan: unohda kuoriminen kokonaan, lohko vain hedelmä navasta napaan ja kisko hedelmäliha hampailla kuoresta. Nopeaa ja siistiä!
Niin, ja granaattiomenan mä kuorin tuolla vedenalaistekniikalla: puolita hedelmä ja laita se kulhoon, jossa on kylmää vettä. Irrottele siemenet veden alla, niin kirkkaanpunainen mehu ei pirskahtele ja sotke joka paikkaa ja valkoinen pith (mikäseonsuomeksi?) nousee veden pinnalle, josta se on helppo noukkia pois.
Emmi Nuorgam
21.1.2014 at 12:59Meidän isä on kans kertonut useesti, kun se maistoi ensimmäistä kertaa tomaattia. Se oli ollut joella soutamassa jotakin turisteja ja sitten päässyt turistien kanssa nuotiollekin. Makkaraa ne kuulemma oli tarjonneet ensin, mutta sitä iskä oli jo maistanut ja todennut sen olevan vaan huonoa kumpusta (siis sitä poronverestä, -rasvasta ja jauhosta valmistettua ”makkaraa”), joten oli päätynyt ottamaan tomaatin. Haukattuaan siitä, se oli päättänyt, ettei enää koskaan syö mitään turistien ruokaa ja pitänyt niitä ihan pähkähulluina erikoisine ruokineen. :D
Mutta asiaan: täälläkin on avocadojen ja mandariinien suurkuluttaja. Multa puuttuu tollanen kätevä granaattiomenankuorintalaite, pystyyks noita ostaan ihan verkkokaupasta? ;)
Kristaliina
21.1.2014 at 16:16Joo, aika omituisia nuo etelän ihmisten ruoat :)
Toi kuorimalaite on harmi kyllä ihan uniikki vekotin – kierrätettynäkään noita ei harmi kyllä varmaan koskaan löydä :D
Jeli (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 13:07Pomelo on meidän herkku hedelmä thaimaassa, siellä ne todin ovat vihreitä. Kaupoista saa valmiiksi kuoritut ;) vähän kalliimmalla tai sitten kadulta kokonaisena. Siellä maku on makeampi greippiä ja rakenne semmoinen lohkeileva. Maistettiin täällä suomessa juurikin tuota hunajapomeloa oli kyllä maku hyvinkin kuivakka.
Kristaliina
21.1.2014 at 16:17Uskaltaiskohan sitä pomeloa joskus maistaa, vaikka hunajapomelo olikin tuollainen… Miten voi olla noin harhaanjohtava nimi hedelmällä? :D
gabriella (Ei varmistettu)
23.1.2014 at 02:30Tota pomeloa(en muista oliko hunaja vai ei) olen ekaa kertaa monta monta vuotta sitten syönyt, ja silloin se oli niin älyttömän hyvää ja mehukasta että jäin koukkuun ja söin varmaan kuukauden putkeen niitä.
Mutta nykyään ne on kyllä tooosi kuivia ja ensi maiston jälkeen lentää kyllä roskiin…silti aina toiveikkaana niitä kotiinsa kantaa, jos vaikka sattuis hyvä yksilö eteen :)
Ja oon nykyään ihan koukuttunut sun blogiin. Sulla on älyttömän hyvä kirjoitus tyyli ja mielenkiintoiset aiheet(vaikka vielä lapseton olenkin).
Heidi_S (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 13:28Granaattiomena on ihanaa, joskin vähän työlästä syötävää. Niiden sesonki on just nyt vuoden vaihteen tienoilla parhaimmillaan, mutta kyllä muistan joskus kesälläkin sitä ostaneeni kaupasta, eli ei hätää!
Tosi kurja tuo teidän huijaus-juttu. Ei voi kyllä kuin ihmetellä joidenkin ihmisten moraalin tasoa ja miettiä minkälaiset eväät sitä on mahtanut kotoaan saada, jos tuollainen tuntuu omasta mielestä ihan oikeutetulta. Toivottavasti teidän vaunudilemma kuitenkin ratkeaa ilman sen suurempia lisäharmeja :)
Elmi
21.1.2014 at 13:34Oon syönyt Suomessa dragon fruitteja (yleensä lukee hintalapussa pitahaya) Prisman kansion ohjeen vinkin mukaan pakastettuna ja sitten halkaistuna suoraan kuoresta jätskin tapaan. Siinä ainakin riitti makeus tai sitten vaihtoehtoisesti oli vaan joku hyvä sesonki silloin kun oli tuo innostus päällä. Mut kantsii kokeilla :)
Kristaliina
21.1.2014 at 15:57PAKASTETTUNA! Kuulostaa ihan älyttömältä – jee pakko kokeilla :D
Vim
21.1.2014 at 13:36Aika monia hedelmiä saa nykyään ympäri vuoden kaupasta mutta kannattaa mielestäni suosia niitä jotka on sesongissa. Granaattiomenat on kesällä vaaleampia ja mauttomampia, mutta just nyt talvella tosi hyviä ja edullisempiakin. :)
Kristaliina
21.1.2014 at 15:59Totta, sesongin hedelmät on kyllä parhaimman makuisia! (ihan perus-mandariinista/appelsiinista alkaen)
Mari Moilanen (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 13:42Mahtava blogilöytö; kiitos kirjoituksistasi ja kuvista <3
Kristaliina
21.1.2014 at 15:51Kiitos itsellesi kivasta viestistä :)
Merih (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 14:01Granaattiomena on IHANAA! Ja yks terveellisimpiä hedelmiä mitä on, täynnä antioksidantteja. Siemenet on vähän kitkeriä, jos laittaa smoothieen. Tai no ei kaikkien mielestä mutta mun on. Mut tuorepuristettu granaattiomenamehu, se on PARASTA MITÄ TIEDÄN! Etenkin silloin kun mun mies tekee sitä! Kannattaa siis vinkata Joelillekin. :)
Kristaliina
21.1.2014 at 16:20Ooooo…. Onkohan se puristelu kovinkin työlästä…? Tai no ei se ehkä ole mulle, jos Joel sen tekisi :D
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 14:02Meidän pieni rakastaa avokadoa (kuten myös banaania, omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, päärynää, klementiiniä ja satsumoita…tai siis ylipäänsä kaikkia hedelmiä mitä hälle tarjotaan, meillä ei noita eksoottisempia pahemmin harrasteta). Mutta yllättävämpi rakkaus on musta tyttäreni rakkaus tyrni-marjoja kohtaan. Niitä syödään suoraan pakkasesta ilman lisukkeita. Ekan kerran kun pikkuinen kohtasi tyrnin tuli kamala irvistys ja samalla kuitenkin käsi nappasi jo seuraavan suuhun. No, meidän about sokerittoman ruokavalion lapsi tykkää kirpeistä mauista muutenkin, esim. puolukat ja viinimarjat on herkkua suoraan pakkasesta nautittuna (toki myös mansikat ja mustikat ja rusinat), kun taas (yskänlääkkeeksi annettu) hunaja sai aikaan kiljunnan ”ei nunajaa, ei nunajaa”.
Kristaliina
21.1.2014 at 16:19Tyrniä tirppa ei olekaan koskaan maistellut – eiks se ole jotenkin ihan huippu-huippu terveellistäkin vielä…? Pitäisi kokeilla!
Taija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 14:11Ulkomailla hedelmät saavat kypsyä auringon alla kun taas nämä Suomen kaupoissa myytävät hedelmät on poimittu (melkein?) raakoina ja ne ovat kypsyneet konteissa ja pakkauslaatikoissa matkalla Suomeen. En sitten tiedä, itse olen ajatellut että tämä vaikuttaa täällä Suomessa hedelmien makuun. Mikään fakta tämä ei siis ole.
Kristaliina
21.1.2014 at 16:03Näin mäkin olen päätellyt! Onhan se varmasti eri asia kypsyä loppuun asti aidossa auringossa… Mutta samoin multa arvailua, ei tietoa…
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 14:14Mäkin rakastan granaattiomenaa! Mutta smoothieen se sopii huonosti, siemenet menevät rikki blenderissä ja kitkeryys leviää.
Pomelo oli omituinen makuelämys myös mulle. Hedelmissä kivaa on nimenomaan mehukkuus, ja pomelon mehukkuusaste.. No joo :D
Kristaliina
21.1.2014 at 15:42Niin joo se se on varmaan se ”rusahdustuntuma”, mistä tuolla ylemmässä kommentissa kirjoitin… Ai se muuttuu smoothiessa kitkeräksi? Höh.
Joo, meidänkään hunajapomelo ei todellakaan ollut kovin hunajainen :)
Sähikäinen
21.1.2014 at 14:49Oi oi, toivottavasti söitte Thaimaassa mangostania! Se on paras (ja uusin) hedelmätuttavuus, minkä tiedän. Niin hyvää!
Kristaliina
21.1.2014 at 15:50Nimi on tuntematon – mutta toisaalta joskus hedelmälautasella oli kyllä sellaisia, joita ei osannut nimetä :) Täytyypä tutkailla hedelmähyllyä!
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 14:57Eikö ketään vaivaa toiselta puolelta maailmaa tuotujen hedelmien epäekologisuus? Kun niitä samoja vitamiineja ja antioksidantteja saa kuitenkin lähempääkin tulevista tuotteista. Itse tykkään siis hedelmistä kovasti, mutta tuo rahtaaminen tuntuu niin järjettömältä, että kauimpaa tulevat jäävät kyllä kauppaan.
Kristaliina
21.1.2014 at 15:22Toki vaivaa – ja etenkin kesäaikaan kotimaiset hedelmät ja marjat ovat parasta!
Ekologisuuspuolelta itseäni vaivaa kuitenkin lisäksi myös tietoisuus siitä, että on hyvin vaikea määritellä, mikä olisi sitä kaikkein eettisintä toimintaa. Täällä lähistöllä kun ei tähän vuodenaikaan ”vitamiinipommeja” kasva (ja käsittääkseni yksi ekologisesti huonoimmista jutuista taitaa olla suomalaisten talvitomaattien viljely) – ovatko sitten etelä-Eurooppalaiset hedelmät (jossian ehkä laittomat siirtolaiset ja jopa orjatyö?) parempia kuin kauempaa kuljetut (ja mistä olosuhteista – sitä on niin vaikea tietää) hedelmät… Kun voisi tietää. No, Reilun kaupan hedelmiä ostaessaan saa sentään vähän ”lohtua”. Mutta nämä tosiaan ovat niitä asioita, joita ajatellessa menee pieni pää sekaisin – yksiselitteisiä ne eivät harmi kyllä ollenkaan ole :)
Lisäksi itselleni tuli viime talvena isona yllätyksenä se tieto, että ruokavalinnoissa yksityisen henkilön ekologiseen jalanjälkeen vaikuttaa eniten se, millä kulkuperlillä hän kauppaan menee. Eli se, ovatko granaattiomenat tuotuja mistä-vai-mistä, on hyttysenininää sen verralla, että meneekö kauppaan autolla vai jalan. Jos haluaa oikeasti tehdä ekologisen valinnan, ei mene kauppaan autolla. (tai menee sähköautolla – niisk) …ja sitten tässäkin suhteessa täytyy tietysti paljastaa oma ekosyntinsä eli meillä kyllä käydään kerran viikossa autolla Prismassa. Buu meille.
Ja ruokakauppaliikkumisen lisäksi toinen yksityisihmisen ekologiseen jalanjälkeen eniten vaikuttava tekijä on energiankulutus. Eli hop hop, ekosähköön vaihtamaan kaikki! Se puoli itsellä on onneksi hallussa – sentään!
Kristaliina
21.1.2014 at 16:45Hih miten paljon kirjoitusvirheitä onnistuin ujuttamaan yhteen kommenttiin :)
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 15:28Toisaalta onhan hedelmänkasvatuksella myös tärkeä merkitys monen maan taloudelle ja ihmisille: Eeva Kolu kirjoitti aiheesta mainiosti: http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/etelan-hetelmat
Suomalaisten on melko vaikea noudattaa lähiruokaperiaatetta talvella: moniko meistä rehellisesti talvella kaivaa kellarinsa uumenista kotimaisia juureksia? Esimerkiksi tomaattien kasvattaminen talviaikaan Suomessa vasta epäekologista onkin!
Kristaliina
21.1.2014 at 15:31Oi, kiitos linkkauksesta! Tuo Eevan bloggaus onkin multa mennyt ihan ohi – näköjään oon ollut itse thaimaalaisia oikean auringon kypsyttämiä hedelmiä maistelemassa just silloin :)
Vierailija (Ei varmistettu)
21.1.2014 at 21:06Meillä syödään pääosin sesongin hedelmiä (sesongin tunnistaa siitä että ko. hedelmä on joka kaupassa tarjouksessa :)) ja sitten kotimaisia omppuja (lapsen myötä siirryttiin kokonaan kotimaiseen omppukantaan ja oon ihan hämmästynyt, että vielä tammikuussa saa herkullisia Loboja) ja kotimaisia (pakaste)marjoja. Noi kotimaiset omenat lienevät ekologisia, mutta pakastemarjatkin vaativat sen pakkasen säilytykseen ja sähkökin pitää jollain tuottaa…
HannaYasmina
21.1.2014 at 15:05Oii granaattiomenista tulee ihana makumuisto Marokosta, en tiedä eikö näitä ole tuotu 90-luvulla Suomeen vai miksi olen syönyt niitä lapsena vain mummon ja papan luona. Nyt saa halvan viiden minuutin matkan takaisin kun syö granaattiomenaa <3 Vaikka on niissä kyllä ”hienoinen” makuero omassa puussa kasvaneisiin verrattuna :/
Puutalobaby on ihana blogi, oon parikymppinen eikä lapsia ole pahemmin edes lähipiirissä saati sitten itsellä, ja silti tykkään hirveästi seurata Silvan kasvua ja on kiva lukea myös raskaudesta. Montaa muuta mammablogia ei kyllä mun listoilta löydy :D Mutta te ootte niin symppis perhe ja kirjoitat tosi mukaansa tempaavaa tekstiä!
Kristaliina
21.1.2014 at 16:11Voi, saisipa joskus maistaa tätä vielä suoraan puusta! Ehkä pitää jossain vaiheessa lähteä Marokoon tuoreiden granaattiomenoiden perään :)
Iiiiiiso kiitos myös kivasta palautteesta, lämmittää kovasti mieltä! <3