Joel katseli minua ”mitä sussa on tänään eri tavalla” -ilmeellään.
”Sä tuoksut oudolta”, se sitten sanoi.
”Et mitenkään epämiellyttävältä, vaan pelkästään… ….ihan eri ihmiseltä kuin mitä oikeasti olet”, se analysoi.
Olin siis käynyt kampaajalla.
Olisikohan meistä koskaan edes tullut paria, jos mä käyttäisin hajuvesiä?
Joel on joskus selittänyt, miten potentiaalisen kumppanin haju toimii signaalina tämän perimästä ja auttaa naarasta valitsemaan kumppanin, jolla on omiaan täydentävät immunijärjestelmägeenit. Joo hahaa arvasitteko; nää oli Joelin sanoja – ei mun. Mä en olisi sanonut ”naaras” enkä varsinkaan ”immuunijärjestelmägeenit”.
Mutta mitä jos käyttämämme hajusteet sotkevat näitä parinvalintavaistoja? Vai onko se tarkoituskin – hämätä sitä vastapuolta, ”uuu uuu uuu miten hekumalliselta mun immuunijärjestelmägeenit tuoksuvatkaan – tee mun kanssa vauvoja, beibe”.
Vaikka kuulemma tuoksunkin juuri nyt oudolta, sain kuitenkin ohimeneviä hipelöintejä ja ”toivottavasti meillä on kahdenkeskeistä aikaa huomenna” -huokailuja.
Muistutin, että huomenna en kyllä enää tuoksu tältä ja tukkakin on varmasti taas sykeröllä takaraivolla.
Ei kuulemma haittaa.
Hyvä parinvalinta, sanoisin.
PS. Joel myös halusi lisätä, että mun hiukset viestittävät, että mulla ei ole loisia – sekin tekee minusta houkuttelevan parinvalinnan kannalta… …ihmisapinalle. Halusi myös photoshopata kuvan itsestään simpanssina. Sanoin, että eiköhän tää jo riitä; mutta kiitos rakas panostuksestasi :D
53
Iidis
14.6.2016 at 17:35Kiitos näistä nauruista :D
Myös mun mies huomaa kaikki hajusteet. Kun vauvavuoden jälkeen laitoin ekakerran hajuvettä, mies oli vähintään yhtä ihmeissään kuin taaperokin. Pikkuhiljaa ovat tottuneet, sillä töissä en halua liehitellä kenenkään immuunijärjestelmägeenejä, vaikka kotona niitä rakastettaisiin kuinka paljon tahansa ;)
Ps. Ihanat hiukset!
krista
14.6.2016 at 17:38Hei joooooooo niin tän voi tosiaan tulkita niin, että hajuste on suojahaju, jolla se oma immuunijärjestelmägeeniviesti-whatever peitetään ei-toivottuja liehittelijöitä ajatellen! :D Uuu, ihan uudet ulottuvuudet koko ajatukselle! Eli että kotona saa sitten oma immuunijärjestelmägeeni vapaana tuottaa omia aromeitaan :D
Liisa
14.6.2016 at 17:39Nyt palvelette lukijoita ja photoshoppaatte huomenna yhteisellä ajalla itsenne simpansseiksi tänne blogiin. Kansa vaatii.
Olen muuten lukenut, että myös hormonaalinen ehkäisy voi sotkea näitä feromonihommia.
krista
14.6.2016 at 17:41Jos sellainen kuva tulee blogiin, niin se tosiaan sit kertoo, että se kahdenkeskeinen aika on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla eli simpanssinaamojen photoshoppaamiseen! :D TAI sillä kahdenkeskeisellä ajalla on oltu tosi nopeita :D :D :D
–
Joo hei muuten tuo hormonaalisehkäisyjuttu vois tosiaan olla tosi loogista! Hehee hajusta jo huomaa, että ”tota ei kannata panna” :D
–
Apua, kohta tähän pitää laittaa K18-varoitus, sori vaan! :)
a
14.6.2016 at 20:27Oma empiria tukee tätä (tietysti siitä ei voi mitään johtopäätöksiä vetää ihan oikeasti, mutta sattuneesta syystä en keinotekoisiin hormoneihin koske, pitkällä tikullakaan :)).
—
Tapasin opintojen alkuvaiheessa mieheni, päädyttiin kimppaan ekoista treffeistä. No kun suhde vakiintui, niin pillerit kehiin…ja mitvit, kohta kaikki meni päin prinkkalaa (vuosi tapeltiin yhdessä pillereiden aloittamisen jälkeen, mutta aika kamalaa oli pääosin koko ajan). No, erottiin (mikä oli hiukkasen haastavaa, kun samaan aikaan tiesin että se on mun elämän mies). Jätin pillerit pois, mies oli erosta toipumisen jälkeen kaverina (yhteiset ystäväpiirit, niin ei kadottu toistemme elämästä). Hmmm, no sit päädyttiin kimppaan (ensin sellai f-buddy ja sit ihan oikeasti). Taas pillerireseptiä kouraan ja 2kk kuluttua alkoi taas ihan älyttömät kriiseilyt – pillerit pois (muista syistä) ja suhde palasi kukoistukseen. Joo ja olin siinä elämäni mies jutussa oikeassa, takana on kumminkin nyt jo melkein 20 vuotta yhteistä historiaa (ja tosiaan hormoneille oon sanonut kiitos ei tuosta lähtien).
krista
14.6.2016 at 22:25Oho, mikä tarina! Tästä muuten tuli mieleen, että oon kuullut (Joelilta tänkin), että jossain on tutkittu, että e-pillereitä syödessä tuntee vetoa feminiinisempiin miehiin kuin silloin, kun ei syö. Joel oli tästä (läpällä) huolissaan niin päin, kun aikoinaan jätin pillerit pois – että mitä jos yhtä äkkiä dumppaankin sen ja haksahdan johonkin megakarjuun :D Samoin ovulaation aikaan kuulemma tuntee vetoa maskuliinisempiin miehiin kuin ei-ovulaatioaikaan :) Voi biologia sentään :D
Vannikkila
14.6.2016 at 18:38Ooo, hajut! Mun lempiaisti!
–
Mä siis olen ”tuoksunarkkari”. Monella (miltei kaikilla) tuoksut on vahvasti kytköksissä muistoihin – muistikeskus ja tuoksukeskus on aivoissa varsin lähekkäin – mutta mulla se on äärimmäisen vahva. Niin mulle tulee välillä juuri tuo ”sä et haise nyt itseltäsi”.
–
Mä osaan nykyään myös hyödyntää tätä ominaisuutta itsessäni. Mulla esimerkiksi yksi tietty deodorantti toi aina mieleen pojan syntymän, sillä hommasin ko. tuoksuista deodoranttia juurikin sairaalakassia varten ja aloin käyttää sitä vasta pojan syntymän jälkeen. Arvaa vaan ärsyttikö huomata et kyseinen tuoksu hävisi valikoimista :(
–
Sori, eksyin aiheesta. Ja oisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka paljon lisää :D lopetetaan nyt siihen, minkä joskus kuulin: Sopiva puoliso on se, jonka ns. normaali hiki ei haise omaan nenään erityisen vastenmieliseltä. Pelon synnytyämä adrenaliinihiki ei kuulu tähän. Mites teillä Joelin kanssa? ;)
krista
14.6.2016 at 22:48Mäkin muuten tykkään tuoksuista – mutta sit taas erityisesti hajuvedet/voimakkaasti tuoksuvat voiteet/deodorantit ovat mulle liikaa ja esimerkiksi pesuaineet/huuhteluaineet valitsen hajusteetonta. Sit taas vaikka hiustuotteet (erityisesti hyvätuoksuiset) ova ok. Eli ei välttämättä ihan täyttä logiikaa muuta kuin se, että mistä oma nenä tykkää :)
–
Ihanimpia ovat ”luonnotuoksut” (en tarkoita hikeä ja p*kaa) kuten vastaleikattu nurmikko, monet kukat ja niin edelleen. Oh!
–
Mä uskon tuon hikijutun! Ja kyllä: Joelin hiki ei tuoksu mun nenään mitenkään (erityisen) pahalta :)
Vannikkila
15.6.2016 at 01:20Sama – en kestä vahvoja hajusteita, mut pesuaineet yms. kyl on hajustettuja. Huuhteluainetta taas en kykene käyttämään :D Mut arvaapa mitä se on täälläpäin Suomea, kun alueella asuu paljon itänaapurista muuttaneita? Heidän kulttuuriinsa vain kuuluu ehostaminen ja siihen kuuluvat (vahvat) parfyymit. Ai että :D
–
Mies kattoo välillä ihan kieroon, ku meikä selittää ”Oih, eka päivä kun tuoksuu keväältä!”, ”kohta sataa, sen jo haistaa”, ”tuu ulos, täällä tuoksuu syksy!”… mun mielestä ihan loogista!
–
Ihminen aina tuo oman osansa tuoksuihi, tuon hien lisäksi. Mä muistan, miten en pitänyt kun mies ekan kerran antoi niillä laivan näytelipareilla haisteltavaksi hänen ”hajuvesi”ehdokkaansa. Se oli liian pistävä. Mutta kun hän laittoi sitä itseensä, se alkoi tuksua hyvin metsäiselle! Ja nyt siis pidän ko. edt’stä :)
MirvaK
14.6.2016 at 18:57Täällä toinen joka levittää hajua joka paikkaan, minne menee. Näin totesi neiti 8v. En kyllä saanut mitään kommenttia muuten hiuksista. Pöh!
krista
14.6.2016 at 22:54Tuoksusta tietää, missä äiskä on kävellyt! No, onneksi tuollaisesta hyvästä tuoksusta eikä vaikka sellaisesta, että ei ole ihan ehtinyt käydä suihkussa :)
–
Ei mun kampaajallakäyntejäkään aina huomata. Toisaalta en mäkään huomannut kerran (tästä jo pitkä pitkä aika), kun menin Joelin luo ja sillä oli LETIT. Siis sellaiset saparoletit. Olin ihan normaalisti ja vasta sitten, kun se kysyi, että ”etkö sä sano mitään mun hiuksista” mä katsoin, että OHO. Että ei sitä aina voi huomata :D
Jestanpoo
14.6.2016 at 19:29Erityisesti arvostan loisvapaa kuontalo-kommenttia Joelilta. Menee varmaan loppuilta hiristessä sille 😂
krista
14.6.2016 at 22:55Joo muakin vähän nauratti :) En ollut ihan varma, oliko se kohteliaisuus vai loukkaus :D
Torey
15.6.2016 at 08:13Mun mies haisteli mua kanssa eilen! Ihmettelin mitä se yhtäkkiä alko nuuskuttelemaan. Tuoksuin kuulemma hyvältä. Olinhan mä suihkussa käynyt muutamaa tuntia aikaisemmin, mutten lisännyt mitään hajuvesiä. Tokaisikin sitten, että hyvähän se vaan on kun ominaistuoksu on niin hyvä! :D
sssansan
15.6.2016 at 17:58Sulla on kyllä hirveen kivan värinen tukka :-)
Kielo
15.6.2016 at 19:57Hihii, meillä on ihan hirmu tarkkanenäinen pikku likka. Yleisin kommentti kuitenkin, jonka saan itseeni kohdistuvasta nuuskuttelusta tältä pieneltä on : ” äiti sä haiset ihan lehmältä” :D Ylläri, siellä navetassa kun tulee vietettyä vähintään kuusi tuntia päivässä! Mutta neiti tunnistaa ihan ällistyttävän hyvin esim mitä on just syönyt, ihan vaan nuuskasemalla kasvoja. Tuo hiki juttu on kyllä jännä, mua ei kanskaan oman miehen hien haju mitenkään ihmeemmin häiritse. Ai niin nyt oon muuten sitten ihan tässä ajantasalla näitten sun kivojen kirjotusten suhteen. Viimeksi kun kommentoin harrastuspostaukseen niin olin vasta menossa keväässä 2015 :D
Anneh
16.6.2016 at 09:47Joo allekirjoitan täysin tuoksun ja erityisesti tuoksuttomuuden merkityksen! Itse en voi sietää mitään voimakkaita tuoksuja (välitön migreeni). Mies ei koskaan ole käyttänyt mitään tuoksuja, paitsi kerran vuodessa kapakassa ja hän ei oikeasti KOSKAAN haise pahalle :D vaikka tekee ruumillista työtä ja vaikka hikoileekin joka päivä. Minun mielestä sellainen puun ja hien sekoitus on tuoksuna maailman paras ja turvallisin. Näin kirjoitettuna se kyllä kuulostaa aika ällölle :D
Mari
21.6.2016 at 12:40Mä oon kyllä niiiiiiiiiin samaa mieltä tässä! Hajuvedet yms. hajusteet pois ja tadaa! Tapasin elämäni miehen. Aiemmin ei mikään juttu kestänyt muutamaa kk. kauempaa. Ja hyvin huomaa, että jotkut ominaishajut, feromonit tai hormoonit tai jotkut vaikuttaa hajuihin eri tavalla kun pillereitä syö.. Joku mainitsi ylempänä että suhde oli kriisissä kun pillerit aloitti, ja mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Tosin siis vain että tietynlaiset pillerit saa mut haisemaan omaankin nenään jotenkin oudolle, kun taas toiset pillerit sopii ihan hyvin. .
Surku
23.6.2016 at 19:48Tämä eläintenhoitaja haluais kommentoida, että loisvapaa kuontalohan on ihan tylsä juttu, kun sitten ei voi uudistaa sosiaalisia suhteita nyppimällä kumppanista ötököitä. :’D Miten ihmeessä te nyt keksitte yhdessäolon viettotapoja, voivoi!
Ja herranduudelis sentään, minäkin varmaan viitsisin kasvattaa pitkän tukan, jos se kasvaisi tuollaiseksi ihanaksi ja pöyheäksi. <3 Onneksi voi vastapainoksi olla luonteeltaan ihana ja pöyh(k)eä. ;)