Harmaan ja pilvisen heinäkuun alussa olemme huomanneet, että meidän vakkarikesätekemiset ovat usein kytköksissä hyvään säähän. Uimalaa, leikkipuistoja, mökkiä, piknikejä… Kaikki ihan ok myös pilvisenä versiona, mutta ekstraihanaa tietysti auringossa.
Pilvisellä tai sateisella säällä on ihana olla vaan kotona – mutta hei hetkinen: mitä kun pilvisyys ja sateisuus jatkuu viikkokaupalla…? Mitä kivaa (ja mahdollisesti kokonaan uutta) koko perheen tekemistä löydettäisiin pilviselle ja sateiselle säälle?
Mulla välähti. Heureka! Vähän niin kuin Arkihimedes kylvyssä hei!
Me ei olla ikinä käyty lasten kanssa Heurekassa! Mä oon käynyt siellä (muistaakseni) itse koululaisena jollain retkellä, ja sitten opiskeluaikoina mediakasvatusta opiskellessani olin ohjaamassa siellä jotain viestintätyöpajaa lapsille. Mutta omien lasten kanssa – ei vielä koskaan! Tämä täytyy korjata, Heurekaan mars!
”Vau, miten hienoja lohikäärmeitä!”, minä ihastelin heti sisäänkäynnin ja matkamuistokaupan vieressä.
Kröhöm. Joelilla alkoi yskittää.
Totesin, että Joel saa ehkä hoitaa tämän tutustumiskäynnin dinosauruskasvatuksellisen osuuden.
Dinosaurukset kaikessa näyttävyydessään olivat meidän ensikäynnin pääkohde – ja sen jälkeen tietysti rottakoripallo, josta olin kuullut paljon. Saliin mahtui vain 50 ihmistä ja ainakin tällaisena pilvisenä päivänä jonoa kertyi rutkasti. Mutta mahduimme onneksi mukaan.
Koripallo oli tosi kivasti ohjattu; kouluttaja kertoi ihanan pehmeällä ja lempeällä tavalla rottahoidettavistaan, ja oli kiva nähdä, että mitään ”pakotusta” ohjelmanumeroon ei kuulunut vaan leikki meni täysin rottien ehdoilla.
Ehkä paras osuus oli lopussa lasten kysymykset. Kun aikuisille jonkun luennon jälkeen esitetään kysymys, että ”onko mitään kysyttävää?”, saa tavallisesti syvän hiljaisuuden aikaan. Oli ihana nähdä, että lapsilla tällaista ei ole, vaan ylös nousee huima määrä käsiä ja tulee ihan MAHTAVIA kysymyksiä, vau!
Meinasimme haljeta ylpeydestä, kun oma viisivuotiaamme esitti myös tosi osuvia kysymyksiä. ”Miksi kaikki rotat täällä ovat tyttöjä?” Ja: ”Mistä rotta on kehittynyt?”.
Ohjaaja vastasi tosi kivasti ja lapset saivat kysyä vaikka monta kertaa erilaisia kysymyksiä – se oli ehkäpä koko Heureka-käynnin huippuosuus!
Dinosaurusten ja rottien jälkeen kävimme vielä hetken klassikkonäyttelyssä, mutta ehdimme katsoa siitä varmasti alle puolet. Ja monta näyttelyä jäi ihan kokonaan käymättä. Esimerkiksi ”Aivot narikasta”-näyttelyä on nyt useampikin kehunut, sinne täytyy mennä ehdottomasti joskus!
Pääsymaksun (aikuiset 22e, lapset 6-15 vuotta 15e, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi) takia Heureka ei ehkä ole sellainen ”kerran viikossa pyörähtämään” -kohde. Mutta tällaisena erityisempänä tekemisretkenä tosi hyvä kohde, ja just sellaista ihanaa yhdessä tekemistä ja havainnoimista, mistä meidän perhe tykkää!
Paitsi että nyt huomasin, että tuolla olisi tuollainen vuosikorttikin ollut tarjolla, ai hitsi. Sellaisia voisi harkita kyllä jatkossa! Kolmella vuosittaisella käynnillä kannattaisi jo näköjään ottaa vuosikortti.
Käynnin jälkeen meillä oli tarkoitus käydä pyörähtämässä leikkipuistossa, mutta lapset kiipeilivät mieluummin kivillä. Ha.
Ja sitten käveltiin Tikkurilan ihanaan nepalilaiseen Sagarmathaan! Ei olla käyty siellä pitkään aikaan (osittain sen nepalilaisravintolakohun takia, joka harmi kyllä vesitti meidän nepalilaisruokanautintoa; tosi kurjaa, että se leimasi vähän kaikki ravintolat), mutta nyt kun mentiin Sagarmathaan, muistettiin taas, miksi me siitä niin paljon tykättiin. Ihan mahtava palvelu ja lasten luonteva huomiointi – ja nam nam nam herkullinen ruoka, nam!
Suosittelu Heurekalle (ja Sagarmathalle) pilvisen ja sateisen päivän tekemiseksi!
17
Karina
9.7.2019 at 15:17Hahhahhaa, nyt mä vasta tajusin ton rottakoripallon! Mun poika (8v) oli Heurekassa luokan kanssa keväällä ja kun kysyin mitä he siellä oli tehneet ja nähneet niin hän sanoi olleensa koko ajan kattomassa rottakoripalloa eikä oikeen mikään muu jäänyt mieleen… Ihmettelin että miten sellaseen saa menemään niin paljon aikaa mutta nyt ymmärrän :D :D
Mä olen ollut Heurekassa myös viimeksi joskus 90-luvulla varmaan… Pitäis kyllä mennä ihan omaksi iloksi kun lapset siellä ravaa koulun kanssa niin ei ole tullut mentyä. Mutta ehkä hekin saa siitä enemmän irti kun vaan menee mutsin kanssa eikä sekoile kavereiden kanssa ympäriinsä ;)
ida ihana
10.7.2019 at 07:39Oi, heureka oli mun lempparikohteita lapsena! :) Nytkin viime talvena siellä poikaystävän kanssa kyllä niin viihdyttiin, tykättiin myös dinosaurusnäyttelystä ja se aivot narikkaan näyttelys, jossa sai kokeilla ja tehdä kaikkea oli myös aikuisille superkiva! Tässä meidän herueka-kokemuksia ja pari muuta museovinkkiä pääkaupunkiseudulle:
https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa/hienot-nayttelyt-paakaupunkiseudun-museoissa/
Kiitos postauksesta ja mukavaa loppuviikkoa!<3
Ida Kotona kaupungissa -blogista
Torey
10.7.2019 at 08:27Mä oon käynyt pari kertaa lapsena Heurekassa. Koulun kanssa ja sitten isovanhempieni kanssa. Parhaiten mieleen on jäänyt se, että en uskaltanut mennä siihen ylhäällä olevaan pyörään. 😅
Sen lisäksi dinosaurukset ja kuukävely on jääneet mieleen. Vaikka en tainnut edes sitä kuukävelypistettä koittaa. Oisko se ollu pois käytöstä sillä hetkellä.
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/07/10/viittomakielen-ohjaajan-tyot/
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/07/10/viittomakielen-ohjaajan-tyot/
Jenni M.
11.7.2019 at 20:05Heurekassa on valtavasti nähtävää ja tutkittavaa, ja ystävällinen henkilökunta. :)
Jos saa mainostaa, niin sadepäivätekemistä tai mitä vaan tekemistä lasten kanssa löytyy sandis.co-sivustolta. Suuret suosittelut! Kannattaa tilata uutiskirje ja seurata myös Facen puolella. Saattaa näkyä tuttu naama kuvissa. ;)
Anna
14.7.2019 at 20:25Olen jättänyt tämän postauksen moneksi päiväksi välilehdille roikkumaan kun ei ole ollut aikaa tai energiaa lukea. Olen siis miettinyt noiden omien ipanoiden kanssa retkeä Heurekaan, mutta isompi (5v) on vähän aran puoleinen niin olen pohtinut pelkääkö liikaa esim. dinoja. Varsinaisesti tämä postaus nyt ei ehkä avannut uusia ajatuksia lähtemisestä tai sen siirtämisestä parilla vuodella eteenpäin, mutta kiva silti lukea käynnistä ja kokemuksia kyseisestä paikasta :)
Ehkä me vielä mennään vaikka Sealifeen tms.
krista
15.7.2019 at 09:26Meilläkin on toinen lapsi herkkis, tosin jo isompi, ja dinot olivat ”viittä vaille liika”. 5-vuotiaana olisi ollut liikaa. Etenkin kun siellä kun oli valo-ja ääniefektejäkin (tosin aika hienovaraisia) niin, että välillä oli yötä ja välillä sadetta… Varmasti suurinta osaa lapsista nuo eivät hetkauta, mutta meillähän pelättiin välillä Nalle Puhin Kanikin <3 Eli jos tuota meidän herkkistä ajattelisin, niin vielä 5-vuotiaana ei oltaisi pystytty dinoja katsomaan.
-
Mutta dinot ovat tavallaan siellä yhdellä aika rajatulla kulmalla eli jos haluaa mennä muuten, niin siellä on paljon muutakin katseltavaa! Dinojen luurangot tulevat aika paljon näkyviin heti sisäänkäynnillä, mutta jos heti kaartaa toisen näyttelyn suuntaan, voi hyvinkin välttyä niiltä! Tai jos luurangot on ok, niin käy katselemassa vain ne eikä mene sinne nukkeosioon (tosin nekin siihen näkyvät) ollenkaan...