Havaintoja kaupunkipyöräilystä

A

Hih, mä oon melkein joka kohdasta vähän eri mieltä ;) (vikasta en).
—
Siis ekaan kohtaan kypäränkäyttö on musta ihan jokaisen oma asia (ja siis itse käytän kypärää ja mies käyttää kypärää ja lapsella on tietty kypärä). Kypärän suojavaikutus ei ole niin suuri kuin Liikenneturva markkinoi, mutta fiksua se on kyllä. Silti jos nappaisin kaupunkipyörän ja ei ois kypärä mukana, niin ajaisin kyllä ilman. Mun mielestä myös Helsingissä käytetään paljon kypäriä, siis lähes kaikilla on kypärä jotka tulee vastaan kun poljen työmatkoja.
—
Tokaan kohtaan joo, ei auta jos jää auton alle, mutta silti oikeuksista kannattaa (tämä huomioiden pitää kiinni). Autoilijat ei opi siihen, ett’ pyörät on liikennevälineitä myös ja liikennesäännöt koskee kaikkia, jos pyöräilijät aina väistää. Ja kaikkien pitäisi opetella ne prkl liikennesäännöt (ja ois tosi tosi kiva jos medioissa ei huudeltaisi ”pyöräilijä väistää aina” kun se ei mene liikennesäännöissä todellakaan niin. Ärh. Mutta samaa mieltä, että jästipää ei kannata olla, oma (ja lapsen henki) ja terveys menee kaiken oikeassa olemisen edelle.
—
Kolmoseen, no jaa. Itse oon varmaan näitä hurahtaneita. Ajan työmatkat (ja lähinnä kaikki arkimatkat) fillarilla about 9kk vuodesta (tyypillisesti helmi-maaliskuussa aloitan talvesta riippuen ja pyöräilyn lopetan jouluun, oon myös kokeillut läpi talven fillarointia, mutta se ei ollut mun juttu). Mulla on kevyt ja nopea pyörä ja ajelen arkimatkat rivakkaan tahtiin (mutta silti fillaroidessa kiroilen hulluja ohituksia spandex-jengiltä), mun motto on kumminkin huomioida muu liikenne (eli jos ajan kadulla, niin tahti on eri kuin jos ajan kevyenliikenteen väylällä jossa on paljon jalankulkijoita). Onnettomuuksia ei onneksi ole pahemmin tullut (tältä kesältä lapselle yksi kaatuminen huonosti tehdyllä tietyömaan kiertoreitillä, totaalinen pyörätieFAIL jossa keskustelujen perusteella useampi aikuinenkin oli kaatunut ja sit viimeksi yksi jalankulkija hyppäsi lapsen eteen pyörätielle katsomatta yhtään taakseen, onneksi lapsen reflekseillä äkkijarrutus sujui ja tämä jalankulkijakin älysi fiksusti pahoitella lapselle, että oli hänen vikansa, eli se meni säikähdyksellä).
—
Neloseen taas Helsinki on koko ajan parempi pyöräilykaupunki. Ja siis meidän kotikonnut on ihan jäätävässä työmaassa nyt (Paciuksenkatu, Tukholmankatu, Nordenskjoldinkatu ja Pasila) ja se on haastavaa, mutta eiköhän tää tästä kun noi joskus valmistuu. Fillarikaistoja tulee lisää ja kohta kun kelit kylmenee kesäpyöräilijät lopettaa ja on taas tilaa (nyt mun työmatkalla osittain saa ajaa jonossa, mikä on ihan ok muuten paitsi saamarin ohittelijat, siis kun tehdään ohitteluja ihan miten sattuu, väärältä puolelta ja silloin kun ei ole tilaa ja näkyvyyttä). Mun mielestä myös autoilijat osaa paremmin huomioida pyöriä. Tottakai infrassa on vielä paljon parannettavaa, mutta silti, parannusta tapahtuu koko ajan. Tilannenopeus ois jotain mitä toivoisin kaikkien kulkijoiden huomioivan.
—
Joo ja vitonen, täysin samaa mieltä!

Veema

Mä oon tosi monesta asiasta samaa mieltä, mutta pari kommenttia vielä:
– Mun mielestä Helsingissä ei ole pelkästään aggressiivisia pyöräilijöitä, vaan myös paljon aggressiivisia autoilijoita ja kävelijöitä. Siis, että idiootteja ja kuumakalleja mahtuu kaikkiin kulkumuotoihin ja tietyllä tapaa liikennekulttuuri on meillä vielä tosi tosi kehittymätöntä ja jotkut ihmiset tuntuu ajattelevan, millä tahansa pelillä meneekin, että se toinen on aina väärässä ja mä meen nyt tästä. TOISAALTA on myös tosi tosi paljon liikkujoita, jotka ottaa toiset huomioon ja menee sääntöjen mukaan. Ja tästä esimerkki: me liikutaan tosi paljon pyörällä kombolla kaksi aikuista, pyörän peräkärry ja 8v. lapsi omalla pyörällä. Ja me ajetaan myös pätkillä, jossa pitää ajaa liikenteen seassa ja vaikka lapsi saisikin mennä jalkakäytävällä, hän usein menee meidän letkan keskellä autojen seassa. Ikinä ei ole vielä ollut vaaratilannetta, eikä lasta ole pelottanut. Koska me itse noudatetaan sääntöjä ja koska tuntuu, että noilla pätkillä, mitä me mennään, myös autoilijat kunnioittaa meidän letkaa. Toki ei olla juuri menty Manskulle ja Tukholmankadulle, koska sinne tuntuu kertyneen ne pahimmat idiootit.

– Helsinki on mennyt tosi paljon eteenpäin pyöräilyn edistämisessä. Mä itse ajan ympäri vuoden töihin pyörällä ja esim. talvikunnossapitoon ollaan selvästi panostettu. Yksi, mitä pitäisi vielä enemmän tehdä on se, että pyörät erotetaan selvemmin kävelijöistä. Kevyt liikenne on siis mun mielestä tosi huono termi, koska kyllä pyörä on kuitenkin ajoneuvo ja kävelijä on kävelijä. Hollannissakin kuitenkin yksi iso tekijä sujuvaan ja leppoisaan menoon on se, että pyörät on selvästi omalla kaistalla, joka erotettu esim. korotuksin kävelyteistä (ja autotiestä). Eli tätä puolta mun mielestä pitäis Helsingissä viedä eteenpäin.

– Liikennekoulutus – musta Suomessa pitäis vielä enemmän panostaa tähän. Jos nyt taas käyttää esimerkkinä Hollantia, niin siellä siis kouluissa on osana liikennekoulutusta, jossa lapset viedään oikeaan liikenteeseen pyöräileen ja oppiin käytännössä. Meillä viedään lapset ehkä hyvässä säkässä kerran vuodessa liikennepuistoon ajaan pikkuautoilla. Sitten seuraavan kerran oppia saa autokoulussa, joka sekin lopulta aika lyhyt… eli palatakseni taas tuohon liikennekulttuuriin – meillä se on vielä nuorta, eikä sen kehittäminen samalla tavalla läpäise yhteiskuntaa ja esim kouluja kuin vaikkapa Hollannissa….

plimplom

Sukkahousukiitäjät pitäisi saada pois pyöräteiltä! Nopeutensa puolesta kuuluvat ehdottomasti autotielle. Ei keskellä kaupunkia voi kaahata miten sattuu. Toinen vaihtoehto että heissä voisi olla joku summeri tai varoitusääni, vähän samaan tapaan kuin hälytysajoneuvoissa. Itse pyöräilen todella paljon ja näen jatkuvasti vaaratilanteita noiden spandexien aiheuttamina. Samat henkilöt varmaan sitten kaahavat myös audeillaan ja unohtavat käyttää vilkkua?

Neljäveen ja vauvan äiti

Tänään lasten kanssa kävellen liikkuessa sattui kohdalle vähän koominenkin tilanne, oli vissiin isä ja poika liikenteessä pyörällä. Isä ajoi edellä, ilman kypärää, ja huikkasi taakseen pojalle (n.8-10v.): ”Onhan siulla se kypärä päässä?” ”joojoo”, vastasi poika. Jotain piti siinä oman neljäveen ihmettelyyn keksiä, niin sanoin sitten että jotkut aikuiset luulee ettei tarvi kypärää. (En tiedä kuinka fiksu vastaus, mutta sillä mentiin tänään.)

Giassilina

Mä poljen varsinkin työmatkoja Helsingin keskustassa kotoa Baanaa pitkin steissille ja sieltä junalla eteenpäin (miten hienoa, että pyörän saa ottaa lähijunaan mihin aikaan vaan!) ja oon kyllä todennut, että se on hengenvaarallista hommaa! En edes puhu autoista, koska niitä pystyn aika pitkälti välttämään, vaan muut pyörilijät ja jalankulkijat aiheuttaa vaaratilanteita. Pari viikkoa sitten ajoin ruuhka-aikaan Baanaa pitkin kotiin ja edelläni pyöräilevän edessä pyöräillyt painoi yllättäen jarrut pohjaan ja pysähtyi siihen paikkaan. Sillä seurauksella tietysti, että ketjukolarihan siitä syntyi. Itse lennähdin jotenkin hieman tangon yli ja rämähdin edessäni olleen pyörän päälle. Onneksi perässäni ei ollut enää ketään, muuten olisin saattanut jäädä aika puristuksiin ja olisi voinut sattua pahemminkin. Ja mikä oli tämän jarruttajan syy äkkipysähdykseen? Puhelin. Joka kuulemma tippui maahan ja hän ei halunnut, että kukaan ajaa sen yli. Jäin niin shokissa fiksailemaan pyörääni siihen etten päässyt sättimään tätä keski-ikäistä puhelimentiputtajaa, mutta seuraavana päivänä Baanalla ajaessani mietin kyllä, että jos itse tiputtaisin jotain niin ei ikimaailmassa tulisi mieleen jarruttaa välittömästi vaan katsoisin ympärilleni ja kääntyisin ympäri turvallisesti. Itselläni on nopea nopea ja kevyt pyörä, jolla pääsee kovaa (en silti uskalla ajaa täysiä), mutta uskon myös, että ne jotka ajavat kovempaa, ymmärtävät liikennettä paremmin kuin satunnaiset pyöräilijät, jotka eivät ehkä osaa tarkkailla ympäristöään ja auiheuttavat vaaratilanteita ajattelematta mitä ympärillä tapahtuu. En tarkoita, että esim. Baanaa pitäisi ajaa sataakahtakymppiä, mutta myös ne hitaammat pyöräilijät saisivat katsoa ympärilleen ennen esim vasemmalle kääntymistä varmistaakseen ettei joku nopeampi ole tulossa juuri ohi. Eihän autoillakaan vaihdeta oikealta vasemmalle kaistalle katsomatta peiliin ja sokeaan kulmaan, ettei siellä ole ketään.

PS. Hämeentie on niin kamala, varsinkin keskustaan päin alamäkeen, että sinne en mene pyörällä vaikka maksettaisiin.

Tiba

Pakko kommentoida tuohon pyörätienjatkeeseen…. Pyörätienjatkeella ajavalla pyöräilijällä ON väistämisvelvollisuus! Autotien ylittävää pyörätienjatketta pitkin ajava pyöräilijä saa ylittää sen pyörällä, mutta väistämisvelvollisuus säilyy pyöräilijällä (ellei auto ole kääntymässä tai muuten autoilijalle ole osoitettu väistämisvelvollisuutta) Suojatielle ei saa pyörällä ajaa, vaan tulee taluttaa pyörä ja näin jalankulkijana on etuoikeus mennä ylitse ja autoilijan tulee väistää. Tämä sääntö tuntuu olevan aika hukassa monella. Itse ajan autolla ja pyöräilen myös päivittäin, joten näitä tilanteita tulee paljon eteen, kun liikenteessä osapuolet ei osaa liikennesääntöjä, luullaan vääriin, oletetaan tai ei vaan välitetä.
Itselle usein käy niin, kun pyörätienjatkeen eteen pysähdyn odottamaan niin, joka autoilija ”ystävällisenä” pysähtyy ja on antavinaan tietä. Ja ai että tämä sitten ärsyttää! Kun autoilijat toistuvasti tekee näin, niin meneehän siinä entisestään liikennesäännöt itsekullakin sekaisin ja seuraavalla kerralla pyöräilijä voi ajatella että no viimeksikin auto väisti, niin nytkin saa väistää ja menee suhasee sitten pyörätienjatkeelle katsomatta ja väistämättä. Outoa tässä on se, että sitten taas kävelijänä huomaan sen, että kun reippaasti lähestyn suojatietä näyttäen selkeästi, että aijon ylittää sen, niin todella moni autoilija vaan painaa kaasua ja suhasee ohi! Näin ainakin täällä Oulussa on puurot ja vellit mennyt sekaisin liikenteessä… :D
Itsekkään en ennen pitänyt kypärää pyöräilessä juurikin sen takia että se muka tuntui jotenkin nololta. :D Nykyään se on aina päässä ja itse asiassa tuntuisi nololta ajaa ilman kypärää. :D