Kotona ollaan, mutta ei kovin hyvässä hapessa, pakko myöntää.
Kirjoittelen nyt kuitenkin pikaiset kuulumiset oikeastaan jo siksi, että saan samalla muutakin ajateltavaa kuin kellon tuijottamisen ja tuntien laskemisen siihen, koska saa ottaa seuraavat tropit. Sattuu nimittäin aika hemmetin paljon.
Maanantai ja tiistai sujuivat sairaalassa siis ihan kivasti, otin selfieitä Instaan ja hihittelin itsekseni itselleni ja teidän kommenteille. Joel kävi minua katsomassa tiistaina illalla ja oli aivan kummissaan, että miten olen niinkin… normaali. Olematta siis yhtään normaali naamaltani. Mutta noin niin kuin muuten.
Ongelmat alkoivat kuitenkin seuraavana yönä tuolta lääkepuolelta. Mähän oon yhdelle antibiootille allerginen – eikä siinä mitään, on niitä muitakin. Mutta sitten tuli toinen epäsopiva lääke (nenää avaava; kun olin tukkoinen), joka sai minut sitten yöllä ihan sydänfilmille asti. Seuraava yö meni kipulääkettä tunnin välein pyytäessä – sain kyllä, mutta eivät auttaneet riittävästi. Aamulla sain vihdoin sellaisen taju pois -tropin, jolla koomasin (kirjaimellisesti; hitsi, että oli sekavat unet) muutaman tunnin.
No, keskiviikkona (eilen) päivällä oli sitten kotiutumisen aika. Sain siinä sitten Panacodia (eka kertaa tietääkseni; tosin ihmettelen, enkö sitä ois saanut jo umpparileikkauksessa aikoinaan) ennen lähtöä, ja jotenkin kyllä tuntui… …oudolta. Mutta mulla iskee kuitenkin niin helposti sellainen ”haluan olla helppo potilas” -syndrooma – niin nytkin. Olin jo takki päällä lähdössä ovella, kun meinasin siinä hoitajan kanssa jutellessa oksentaa. Palasin takaisin sohvaryhmille ja istuin hetken.
”Joo, kyllä mä nyt tästä pääsen lähtemään”, vakuutin mehukeittolasillisen jälkeen ja lähdin (yksin) taksiin.
Ja oksensin taksissa (onneksi oli sentään pussi mukana) tyyliin koko sieluni ulos sieltä leikkaushaavojen, splinttien ja muiden härpäkkeiden takaa tyylillä puristaen. Oksensin seuraavat kolmisen tuntia.
(sori)
Nyt on sitten tilanne kai se, että ei enää vahvoja lääkkeitä mulle. Sitä norsunkaatolääkettä ei kai kotiin voi reseptillä saadakaan (enkä yhtään ihmettele, oli aika tajunnanseisauttava aine), mutta ilmeisesti muutkin keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ovat nyt nou-nou.
Joten hei – meitsillä on leukaluu kahdesta kohdasta poikki ja perus-buranaa tässä sitten siihen syön.
Hip vi*un hei.
Joo voitte ehkä kuvitella, että vähän sattuu.
Kipu on kyllä vaan niin lamaannuttava juttu. Kuntoutumisen kannalta nyt olisi jo suotavaa olla pystyasennossa, kävelläkin vähän. Vaikka ulkoilla. Sain fysioterapeutilta naamanjumppaohjeita, joista en tiennyt itkeäkö vai nauraa. ”Sit kato venytät leukaa vaikka näin”. Joo en oo venyttämässä. Pikkasen kato sattuu.
Tekisi mieli vaan olla sängyssä eikä tehdä yhtään mitään. Pakko kuitenkin nousta, koska tiedän, että se on parempi niin. Kirjoitin nyt ainakin tämän tekstinpätkän. Ehkä laitan seuraavaksi pyykit pyörimään.
67
PSK
22.10.2015 at 15:26Voi ei! Nyt on kyllä virtuaalisen jaxuhalin paikka!
Hanna
22.10.2015 at 15:53AUuuui… Mua sattuu kuvottaa puistattaa pelkkä ajatuskin leukajumpasta tuossa tilanteessa!!! :( Tsemppiä paranemiseen!
Sanna
22.10.2015 at 16:01Voi kurjuus. Kovasti voimia toipumiseen ja lämpimiä ajatuksia! Kokemuksesta tiedän, että lääkeyliherkkyys on tuollaisissa tilanteissa ihan hirveää! Itselläni on vielä tuoreessa muistissa keväältä ison selkäleikkauksen jälkeinen migreeni-oksennus -maraton. Mulla astma, migreeni ja lääkeyliherkkyydet poissulkevat parasetamolia lukuunottamatta lähes kaikki muut vaihtoehdot, mutta nyt onneksi lääkäri ehdotti vielä, että kokeilisin tähän hermokipuun kipulaastaria. Siitä on onneksi tullut kokeilemistani lääkkeistä pienimmät haitat ja suurin apu. Toivottavasti sullekin löytyisi jokin sopiva lääkitys, edes sitten osastolla, jos ei kotona. Lääkkeettöminä konsteina parhaita kivunlievittäjiä omalla kohdalla ovat olleet kylmäpussit ja toisen tekemä jalkahieronta. Toivottavasti vointisi helpottuu pian!!
Karin
22.10.2015 at 16:05Samaa mieltä muiden kanssa, että kysy kipulääkitystä. Itke puhelimeen kipuja, kun niitä kerran on, mutta älä ole liian kiltti potilas. Sulle on kuitenkin osastolla kovemmatkin lääkkeet kuin Panacod sopineet. Oxanest taitaa vaatia huumausainereseptin, mutta jos se toimii, niin luulisi että pienen määrän voisi saada reseptille – osastolla varmaan saisit lievitystä kipuihin, kurjaa jos kotona et saa.
**
Panacod aiheuttaa toisilla pahoinvointia, samoin voi olla Tramadolin kanssa. Se on kuitenkin lievempi kuin Oxanest, mutta aika jännä, ettet saa kotona kokeilla, joten perus-Buranalla menet. En jotenkin usko (saatan olla väärässä), että Panacodin oksentelu olisi allergiaa, vaikka tuskin se oksentelu hyvää leikkaushaavoille ja tileille tekee.
Panacodista 10-15% muuttuu elimistössä morfiiniksi, toisilla huomattavasti enemmän, toisilla ei lainkaan. Johtuisko oksentelu morfiinista?
Karin
22.10.2015 at 16:18*tikeille*, ei tileille.
Hanna-Marleena
22.10.2015 at 16:22Kenelle sie haluat olla helppo potilas? Sairaalalle? Joelille? Itses takia?
Mulla oli buranaa ja panacodia nielurisaleikkauksen jälkeen. Maksimiannoksella meni. Kipeä oli silti ajoittain. Burana pilas vatsan, sitä en voi syödä enää. Riittääkö sun lääkitys oikeasti?
Jos päädyt siihen että soitat osastolle tai menet jopa yöksi osastolle, katso että saat jonkin mukaan tilanteeseen ettei tule ”no ei se niin kipeä, kyllä pärjää kotona, lääkkeet on ihan riittävät pärjään, pärjään” kiltteyssyndrooma. Mukaan siis joku jolle olet kertonut että tarvitset lisää lääkettä tms joka estää kiltteyssyndrooman.
Niin ja mitä tytöt tuumas kun tulit kotiin?
krista
22.10.2015 at 16:31Varmaan jotenkin hoitajille :) Maailmalle :) En mä tiedä – tää tyypillinen (ja täysin typerä) ”en halua olla liikaa vaivaksi” -syndrooma :D Mä oon aiemminkin joutunut ottamaan Joelin avuksi ”tiukkuustueksi”, esimerkiksi aikoinaan Seelaa odottaessa. Kun multa meinaa aina päästä se ”no en mä nyt sit ehkä niin kipeä olekaan”. Joskus se on ollut mun vieressä puhelimessa (just raskausaikana) silleen tuiman näköisenä tsempparina, että en taas sorru olemaan liian ”no ei täs mitään” :D Mä oon niii-iiiin huono vaatimaan! :D
–
Mä sain onneksi Buranan tueksi sen sellaisen vatsansuojalääkkeen, sen pitäis vähän helpottaa.
Ana
22.10.2015 at 16:50Oksentelu on pikemminkin sivuvaikutus kuin allergiaa. Sivuvaikutus joka toisille tulee ja toisille ei. Ja kuten sanottu panacodin teho perustuu siihen että osa siitä muuttuu morfiiniksi joka sitten vähentää sitä kipua. Morfiiniksi muuttuva määrä vaihtelee yksilöiden välillä, voi olla että sinulla morfiinia muodostui keskimääräistä enemmän ja sen takia sivuvaikutukset korostuivat. Morfiini poistaa kipua ja ikävä kyllä osalle ihmisistä aiheuttaa pahoinvointia. Panacodin lisäksi on pari muuta mahdollista keskivahvaa kipulääkettä kotihoitoon. Niistäkin voi toki pahoinvointia tulla mutta tuo random määrä morfiinia riski liittyy vain panacodiin. Yhtäkaikki kannattaa soittaa ja pyytää apua jos ei kivun kanssa pärjää. Yletön kipu ei ole terveellistä. Eikä kivaa, tsemppiä!
Jp ja kirppu
22.10.2015 at 17:02Ja kun tän pääsin rempan keskeltä lukemaan niiin nyt välittömästi yhteys kunnon lääkäriin.
Ensinnäkin leikkauksen jälkeen kivuttomuus on tärkeää jo itsestäänkin, mutta kun niitä jumppaliikkeitä ei saisi missään nimessä skipata. Koska se kuntoutuminen vaikeutuu sitä mukaa mitä vähemmän teet niitä saatuja jumppaohjeita saatikka jos et laisinkaan tee niitä. Ja sitä kauemmin menee ennen ku oot ns.normaali.. (leuka voi käyttämättömyyden takia olla kivulias ja jäykkä. Ja sitten on aina vaikeampi alkaa tekee mitää ku varoo ja pelkää kipua. Ja pahimmillaa käyttää väärin niitä)
Ja vaihtoehtoja on kodeiinin lisäksikin. Noin iso operaatio niin ihan ehdottomasti lääkitys kohdalleen!!!!! Nykyään ei kuulu kipua kärsiä. Siis oikeesti joohan. Se ei ole tuhmuutta että haluaa olla kivuton. Mutta on huono jos kärsit kipua ja menee kuntoutumisen startti keturalleen.
Ah ja mahtoiko nenälääke olla duact nimim. Miullakin hakkaa pumppu aina siitä ihan 140-180 levossa.
Terkkuja ja oikein paljon kivutonta toivoen 😊👍👍
MiiaK
23.10.2015 at 05:16Just näin! Meinasin kirjoittaa ihan samat liittyen noihin jumppajuttuihin. Ne fyssarin ohjeiden mukaan jumppailut on todella tärkeitä leuan ja suun kuntoutumisessa. Jotta niitä voi tehdä, niin kohdillaan oleva kipulääkitys on koko homman edellytys. Kun se jumppailu ei ole välttämättä edes niiden kohdillaan olevien lääkkeidenkään avulla kovin kivutonta.
Sanna
22.10.2015 at 17:49Voi kauheesti tsemppiä vaikkei ne sanat nyt niin paljoa autakaan kun kunnon lääkkeet :/ muistelen ”lämmöllä” 4 viisaudenhampaan poiston jälkeen kun laskin tunteja seuraavaan lääkkeeseen ja mulla sentään oli opiaatit käytössä… Oon kans lääkeallerginen mutta voin sentään kunnon lääkkeitä syödä. En voi ees kuvitella miten paljon sua särkee :( toivottavasti helpottuu pian ja alkaa tuntua paremmalta <3
Annika
22.10.2015 at 18:03Apua! Siis kannattaako sun nyt väkisin kärvistellä kotona? Ja jos et pysty niitä fyssarin ohjeitakaan tekemään? Ne ois varmaan tärkeet, ettei leuka ja lihakset jumahda jotenkin väärin, jos jäpität kivun vuoksi. Jos ne ottaa viel osastolle vaik vuorokaudeksi, niin mee ihmeessä – on varmasti jotain kipua lieventävää, jota voi laittaa suoraan suoneen…
Tsemppiä tosi paljon!
KG
22.10.2015 at 18:21En hetkeäkään usko, että yksikään lääkäri/kirurgi hoitaisi omaa kipuaan vaan burana + panadol yhdistelmällä, varsinkaan jos heidän leukaluunsa olisi pistetty paloihin ja ruuvattu uudelleen kasaan. Toivottavasti saat leikanneen lääkärin langalle ja saat apuja oloon.
krista
22.10.2015 at 19:36Hitsi, oot kyllä ihan oikeassa!
JonnaH.
22.10.2015 at 18:49Voi ei! Ei mennyt sitten niin kuin Strömsöössä tämäkään, hitto!!! :(
viv
22.10.2015 at 21:20Ja kun mulle hammasoperaation ja myös suuren käsileikkauksen jälkeen todettiin että lääkettä pitää ottaa niiiiin usein ettei kipu edes ehdi palaamaan. Hetkellinen buranaöveri ei ehdi mahaa pilaamaan.
Miitu
22.10.2015 at 21:28Hyvä se on täältä huudella, kun ite oon yhtä huono vaatimaan, mutta yhdyn kuoroon paremman lääkityksen saamiseksi. Vetoa vaikka noihin jumppaohjeiden noudattamiseen, jos se avittais ajatuksena sua itteäkin. Ei tuolla kombolla nyt kerta kaikkiaan vielä mitään kuntouttavaa toimintaa ajatella, mikä ilmeisesti olis kuitenkin jokseenkin tärkeää.
–
Kaikki ne voimat, millä on tyttöjen vauvavuosistakin selvitty kerralla avuksi! Tää loppuvuosi 2015 suattaapi olla suht kurja kivun osalta, mut eikö se tästä. Ekat pari viikkoa on aina pahimmat, ja nyt MELKEIN ollaan jo puolessa välissä (laskupäät pois päältä). <3
maukkis
22.10.2015 at 23:00tramal. tramalia kirjoitetaan kun joudutaan kajoamaan luihin, tai/ja kun panacod yrjöttää. monilla muutekseen panacod toimii tablettina mutta ei poreena, mutta oletan että ei ne sitä poreena antanut kun on muutenkin vissiin vähän huonoa toi ravinnon sisäänotto.. vai? tramalia kirjotellaan nihkeästi koska siihen jää valtavan helposti koukkuun. joka tapauksessa hirmuisesti tsemppiä!
Hyväksi käytetyn äiti
23.10.2015 at 00:21Osanottoni sinulle kivuista. Olen juuri käynyt läpi nielurisojen poiston vanhoilla päivillä ja kova lääke arsenaali kävi tutuksi. Panacod vei heti tripille ja näin jäätävä kauhukuvia -ensiapuun vaihtamaan lääkkeet opiaateiksi (tuli kuluttua aikaa paljon) vain lipsi jäätelöt turrutti kipua pois..
Mutta se lääkeummetus oli jotain aivan hirveää… Suoliston kuuluu tyhjerntyä 3-4 päivän välein… Ei 11 pvän päästä… Panacod on aikas ummettaja mutta hyvää jälkeä teki Burana/panadol ja 2x eri opiaatit … Jakamista sinulle ..
Hengessä mukana!!
Hyväksi käytetyn äiti
23.10.2015 at 00:26Ps..Panacod korvattiin mulla 2lla eri opiaatilla pitkä ja lyhyt kestoisella toisen nimi oli targinique (tai jotain sinne päin)
Kylmää ja lääkkeet kellon tarkkuudella lienee paras keino.. Mutta kyllä sä kotiin saat kipulääkkeet muutkin!!
LL
23.10.2015 at 08:03Heip! Kerron salaisuuden: ibuprofeenin ehdoton maksimivuorokausiannos on 3600mg ja parasetamolin 4g. Lääkkeidenottoväliä on siis saumaa tihentää, josko kärvistelyä hieman helpottaisi. Tsempit toipumiseen!
T. Kirurgiaan erikoistuva
krista
23.10.2015 at 14:23Kiitos! :) Parasetamilin maksimimäärän tiesinkin, mutta ibuprofeiinia en. Helpottava tieto – vaikka päätyisi ottamaan yhden ylimääräisen buranan päivässä (kun väliä on ollut välillä pakko tihentää), niin silti on yhden verran vielä ”varaa”. Hyvä tietää, kiitos! :)
ihanajohanna
23.10.2015 at 17:53Ootko saanut jo kohennusta lääkitykseen? Aiemmat kommentoijat jo toteskin että Panacodin sivuvaikutuksena on aika usein pahoinvointi. Ei oo kyse siis allergiasta eikä tarkoita myöskään et siitä tulee välttämättä aina oksennus, vaikka sekin on kyllä ihan mahdollista. Mutta kuten todettua ni muitakin vaihtoehtoja on. Osastolla oot varmaan saanut piikkinä Oxanestia. Se on hyvä kipulääke mut jos sitä annetaan tottumattomalle iso määrä ni tulee aika pöllyt :D Panacodin ja Oxanestin välissä on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja ja kirurgien pitäis se hyvin tietää. Jos eivät tiedä ni konsultoivat anestesialääkäriä.
Mä sanoisin että arvioi sitä sun kipua asteikolla 0-10. 0 on täysin kivuton. 10 on sietämätön kipu. Jos arvioit jatkuvasti 5 tai yli, tarttet paremmat lääkkeet. Ja kuten sanottua ni olennaista parasetamolin ja ibuprofeenin kanssa ei oo niinkään se ottovälin kyttääminen vaan vuorokausimaksimin. Jos neljä tuntia lääkkeen jälkeen on kaamea olo ni ota lisää. Tarkoitus olis että se pohjakipulääkitys pitää olon siedettävänä. Kyllä mitä huumausainelääkkeitäkin (esim se Oxanest l. oksikodoni) on mahdollista saada kotiin mut ei kovin kevyin perustein. Sua kyllä saattais nyt alkuun auttaa pitkävaikutteinen oksikodoni (Oxycontin tai Targiniq). Ja pahoinvointilääkkeet! Mutta tosiaan ne sun hoitaneet lääkärit varmasti pystyy tilanteelle jotain tekemään ku soitat osastolle ja sanot että kipulääkkeet ei tunnu riittävältä. Kovasti tsemppiä! Paranemiseen ja tähän paskamaiseen vuodenaikaan myös!
Terkuin työkseen syöpäkipua vuosikaudet hoitanut kätilö (eli tässä tapauksessa ns. väärän pään asiantuntija :D)
krista
23.10.2015 at 20:18Samalla lääkityksellä menen edelleen… Tuota samaa mittaristoa käytettiin siellä osastollakin ja oon nyt kotioloissa mielessäni arvionut tän kivun useimmiten kohtaan 4-5. Heti leikkauksen alkuun oli jossain kasissa, parhaimmillaan 1-2 sillä norsunkaadolla. Päivällä tuon 4-5:n kestän, mutta yöllä sitä jää helposti liikaa ”kuuntelemaan”. Aina oon yöllä päättänyt soittaa seuraavana päivänä, mutta sitten päiväsaikaan oon ajatellut, että no kyllä mä sittenkin pärjään. Oon ajatellut, että jos ois 7-8, niin sitten ois ilmiselvää vaatia tehokkaampaa. Maanantaina mulla on treffit sen oman kirurgin kanssa. Tietysti tässä on vielä monta päivää siihen. Mutta pärjäilen silleen vaihtelevasti :)
Devika Rani
24.10.2015 at 20:37Voi kauheaa! :( Voimahalit sinne! Onko kivut yhtään helpottaneet?
krista
24.10.2015 at 21:58Kiitos! <3 Mä sain tänään uuden lääkkeen, joka tuntuu ainakin henkisesti helpottavan, kun tietää saavansa kivun ainakin muutamaksi tunniksi pois. Yöt on olleet pahimpia. Mutta nyt reippain mielin kolmiolääke nassuun ja vähäkipuisempaa yötä toivomaan :)