Se, mitä et haluaisi edes ajatella

Yhteistyössä: Fennia

Me olemme oikeastaan aina olleet ihan ehdottoman vakuutusmyönteinen perhe. Just niitä ihmisiä, jotka ovat virittäneet vakuutusturvan (toivottavasti) viimeisen päälle; on laajat kotivakuutukset, jatkuvat matkavakuutukset, tietysti autovakuutukset, ja Silvalle otetiin vakuutus jo ennen syntymää (Seelalle siinä kaikessa härdellissä unohdettiin; hups).

Silloin aikoinaan Silvaa odottaessa marssimme Joelin kanssa myös sellaisella tulevien vanhempien paniikilla päättäväisyydellä vakuutusyhtiön konttoriin. Henkivakuutukset. Meille. Nyt.

Että jos jotain meistä jommalle kummalle tapahtuisi, millainen turva meille (ja tulevalle lapselle) silloin olisi tarjolla. Nämä on jotenkin sellaisia asioita, joita ei halua välttämättä edes ajatella. Mutta kannattaa silti ajatella.

Vaikka ihan just nyt.

Silvaa odottaessa emme olleet vielä naimisissa. Ja avoliitossa puoliso ei saa ollenkaan leskeneläkettä, jos toinen puolisoista menehtyy (lapsi saa kyllä lapseneläkettä).

Ja kun olimme juuri ostaneet talomme, iso asuntolainakin tietysti kummitteli mielessä. Mitä jos toista meistä ei olisi; pystyikö toinen yksin turvaamaan esimerkiksi ihan sen, että suremaan jäävä muu perhe saa pitää kotinsa.

Tällaiset asiat eivät aikaisemmin olleet juuri mieltä painaneet; jos kuolee, niin kuolee – toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Mutta kun mukaan kuvioon tuli perhe ja lapset, asia sai ihan erilaisen merkityksen. Kun on vastuussa jostain muustakin kuin vain itsestään.

No, noin vuotta myöhemmin menimme naimisiin, mutta olemme katsoneet, että se henkivakuutuksen tuoma turva on silti kaikin puolin järkevä olla olemassa. Meillä siis on ollut syksystä 2011 asti ollut sekä henkivakuutus (jos toinen meistä menehtyy) että pysyvän työkyvyttömyyden turva (jos jompaa kumpaa kohtaa pysyvä työkyvyttömyys). Edunsaajiksi olemme merkinneet toinen toisemme.

Toinenkin omakohtainen tarina henkivakuutuksesta – tämä on jo ajalta ennen omaa perhettä ja Joelin tapaamista.

Marssin nimittäin ihan siihen samaiseen vakuutuskonttoriin myös silloin, kun aikoinaan lähdin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Pidennetty matkavakuutus silloin minulla taisi olla päällimmäisenä mielessä, mutta päädyimme myös puhumaan henkivakuutuksestani, joka tuolloin oli vanhempieni minulle ottama.

Mitäs siinä henkivakuutksessa sitten sanottiinkaan…? Edunsaajana oli äitini (tietysti, kun omaa perheettä minulla ei vielä ollut), ja kävi ilmi, että jos minä menehtyisin, minun äitini saisi sen suuren kertakorvauksen. Pysyvän työkyvyttömyyden osuus puolestaan oli vakuutuksessa ihan minimaalinen, vai olisiko ollut jopa nolla. Ei, ei, ei näin. Ei siihen elämänvaiheeseen. Jos minä silloin 26-vuotiaana olisin menehtynyt, se olisi tietysti ollut niin iso tragedia kuin kuolema ylipäänsä. Mutta ei se raha olisi minun äitiäni lohduttanut eikä hän olisi sitä tarvinnut; korkeintaan hautajaiskulujen (hik, kamala edes ajatella tällaisia) verran. Mutta jos minusta olisi tullut senikäisenä pysyvästi työkyvytön, turva sen varalta olisi ollut se olennainen juttu. Mitä jos olisin nuori ihminen, joka ei pystyisi enää koskaan elättämään itse itseään?

Muutin siis totta kai (äitini suostumuksella toki) vakuutustani siihen elämänvaiheeseen sopivammiksi: henkivakuutusosuutta selvästi pienemmäksi ja pysyvän työkyvyttömyyden osuutta selvästi isommaksi. Muistaakseni vakuutusmaksu pysyi suunnilleen samana.

Tarinan opetus: kannattaa muistaa eri elämäntilanteissa varmistaa, että se turva on räätälöity just itselle/omalle perheelle järkevimmäksi. ”Otettiin me joskus joku vakuutus, en muista mikä” ei välttämättä ole se paras toimintatapa tässä.

Esimerkiksi tällä Fennian laskurilla voi hyvin laskea omaa henkivakuutustarvetta ja hintaa (siihen vaikuttaa tulot, lasten lukumäärä, velat ja oma syntymävuosi) ja vertailla vaikkapa henkivakuutuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden suhdetta ja niiden räätälöinnin vaikutusta vakuutusmaksuihin. Suosittelen, se on jotenkin tosi havainnollinen. Laskurin avulla voi itse asiassa testata hommaa myös toisin päin: ”minulla on mahdollista maksaa tästä x euroa kuukaudessa, millaisen turvan sillä saa”.

Myös se kannattaa tarkistaa, että edunsaajat ovat itselle sopivat.

Kun edunsaaja on ”omaiset”, se tarkoitaa, että puolet menee edunsaajan puolisolle ja toinen puolikas jaetaan tasan lasten kesken. Se on monelle varmasti se peruskaava. Edunsaajat voi myös itse nimetä haluamallaan tavalla. Tietysti silloin kannattaa muistaa, että esimerkiksi jos edunsaajaksi on joskus nimetty lapsen nimi, ja myöhemmin perheeseen tuleekin lisää lapsia – että ei epähuomiossa käy niin, että nuoremmat sisarukset ovat unohtuneet edunsaajista pois.

Tai että edunsaajaksi on unohtunut vaikkapa ex-puoliso, jos niin ei erityisesti halua.

Jos edunsaajista kaikki ovat menehtyneet (HIK), korvaus menee perikunnalle ja siitä normaalin perimiskäytännön mukaan eteenpäin.

Mutta joo siis HIK. Vähän karmivaa. Nämähän ovat tietysti sellaisia ajatuksia, joita mieluiten on ajattelematta ja toiseksi mieluiten siirtää ”johonkin tulevaisuuteen”.

Meille sen toimintasykäyksen aiheutti ensimmäistä kertaa pullistunut raskausvatsa. Ja olen kyllä edelleen tyytyväinen, että sen saimme silloin tehtyä.

Toivottavasti se on vakuutus, jota ei koskaan käytännössä tarvita.

Fennia antoi tänne meille myös kilpailun, jonka palkintona on 50 euron lahjakortti Stockmannille. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen:

Missä tilanteessa päätit, että nyt on aika hankkia henkivakuutus?

Kilpailu on käynnissä viikon eli ma 26.9. asti, ja sitten arvon voittajan ja ilmoitan sen sekä täällä että henkilökohtaisesti meilitse. Kilpailun säännöt täällä.

PS. Konttoriin ei tarvitse välttämättä marssia niin kuin me teimme. Henkivakuutuksen voi ottaa myös netistä, ja itse asiassa Fennia-Henkiturvasta saa näköjään netistä otettuna just nyt -30 % alennusta ensimmäisenä vakuutuskautena. Kannattaa toimia ihan vaikka nyt heti. Ettei se aina jää roikkumaan sille ”sitten joskus” -tasolle.

Yhteistyössä: Fennia