Hidasta!

Niin paljon kuin sitä odotettiin, hytistiin ja kaihoten kaivattiin.

Ja kun se vihdoinkin tapahtuu, tekee mieli kiljua: ”Hidasta! Etene pienin askelin, kosketa hellästi! Älä tuhlaa kaikkea hekumaa kerralla!”

Kesä, oi kesä! Sä teet sen liian nopeasti!

Pliis kesä paina jo vähän… no ei nyt ehkä jarrua. Eikä missään nimessä mitään pakituksia, eijeijei. Vaan käytä ehkä sitä sellaista sähköauton B-vaihdetta, jossa kaasua hölläämällä regeneroidaan energiaa takaisin päin.

Regeneroi vaikka vähän minua, että pääsen tähän kesään mukaan!

”Tuomen ja syreenin välissä” -ajatus on jäänyt ajatuksiini elämään.

Mutta mikä se sellainen väli on, kun nämä kaikki kukkivat hitto vie yhtä aikaa! Stop! Ei ole väliä! Tarvitsen välin tähän hommaan! Antakaa se väli! VÄLI!

Omenapuukin virittelee parasta räjähdyshuumaansa, voikukkien pikkuauringot täyttävät kaikki ohjanpientareet ja unikotkin jo pörhistelevät nuppupompuloitaan.

Eivätkä koulutkaan vielä ole loppuneet.

Hidasta, hidasta, hidasta!

Näihin bileisiin mä haluan päästä mukaan!

33