Hiilijalanjälkihaaste

Nonariina heitti viime viikolla Kahvia ja Unelmia -palstallaan hiilijalanjälkihaasteen – ja koppihan se on tietysti otettava!

Pelkäsin pahinta. Suoralla sähköllä lämpenevä puutalo. Oma auto. Kertisvaipat ja lasipurkkisoseet. Ei paska mikä kävelevä ekokatastrofi.

Oman hiilijalanjäljen voi laskea täällä.

Mutta suht posiviivinen yllätyshän sieltä tuli: hiilijalanjälkeni on 6323 kg, eli ihan mukavasti alle suomalaisen keskiarvon.

Paremminkin voisi tietysti olla. Ja pitäisi olla: HS:n mittarin mukaan tavoite vuonna 2050 olisi siinä 5000 kg tietämillä. Perhana, siihen mun pitäisi kyllä päästä! Nonariinan bloggauksen kommenteissa näkyi, että moni oli sen luvun tietämissä jo nyt – Dalmi jopa reippaasti alle viidentuhannen, vau!

*******

Hmm, no mitkäköhän ovat ne omat ekosynnit ja hyvät teot – pitääpä vähän miettiä…

Asuminen oli isoin yllätys: väänsin sinne hiki pinnassa sähkönkulutuslukuja (ne on meillä kamalat). Mutta sitten: ”vihreä sähkösopimus – kyllä vai ei”. No, mehän vaihdettiin se viime kesänä vihreäksi, kyllä siis. Ja mitä tapahtui: luvuksi pompsahti NOLLA.

Mitä, oliko tää näin helppoa!?!

Liikenne – oma auto, auts auts auts. Toisaalta auton kilometrimittari näyttää, että sitä on käytetty vähän, ja vähäpäästöinen mallikin valittiin. Ratikkakilometrejä tulee eniten – niillä kun jotenkin olen tottunut kaupungissa liikkumaan.

Ja lennot… No: tässä tuli vääristymä mun hyväksi tälle vuodelle, myönnettäköön. Eli merkkaan vain yhden Euroopan-lennon, sen tulevan Italian-matkan. Jos tästä hetkestä katsottaisiin taaksepäin vuosi, en olisi lentänyt kertaakaan. Mutta aikaisempina vuosina olen kyllä lentänyt 1-2 pitkää ja 2-4 Euroopan lentoa. Tämä on ehdottomasti se minun isoin ekosyntini.

Kulutustottumukset – no siinä mä väittäisin, että me ollaan nykyisin länsimaisessa mittakaavassa suht siedettäviä. Siis nykyisin. Odotusaika ja yhteenmuuttoaika omaan kotiin osuivat silloin 1,5 vuotta sitten samoihin kuukausiin, ja huh huh sitä hankintojen määrää silloin.

Sen jälkeen tulikin sitten jonkinlainen ähky: nykyisin mä tuskailen joka ikistä hankintaa, vaikka ne olisivat välttämättömiäkin. Suurin osa lapsen hankinnoista tuleekin nykyään käytettyinä. Esimerkiksi juurikin ne kengät!

Itselleni ei tee mieli nykyisin ostaa oikein mitään (”äääh, mulla on jo niin paljon kaikkea, ääääh”), ja Joel nyt ostaa itselleen uuden vaatteen lähinnä vain siinä tapauksessa, jos edellinen on mennyt niin rikki, että lähiympäristö alkaa sille hyväntahtoisesti naureskella.

Eli suht hyvät pointsit siitä. (merkkasin kuitenkin vaihtoehdoista keskimmäisen enkä sitä ”parasta”)

Ruoka – no mä sain kasvissyöjänä hyvät pisteet, mutta tähän perheeseen kuuluu tietysti myös tuo yksi lihaani, joka ei ole valmis ravinnostaan tinkimään… Noissa pisteissä näkyy siis vain oma osuuteni, kotitalouskohtaisena tilanne olisi pahempi.

Jätteet menevät myös ehkä jonnekin suomalaisen keskivertoon. Meillä erotellaan bio, energiajae, sekajäte, lasi, metalli, paperi ja pahvi – ja keittiössä sijaitseekin aikamoinen kierrätyskaaos.

Jätemäärät merkitsin testissä siis tasan suomalaisen keskivertoon – vaikka en kyllä osaa arvioida, osutaanko siihen vai ei. Muuta jätettä saattaisi tulla tehokkaan kierrätyksen ansiosta vähemmän, mutta syntilistaamme kuuluvat kyllä ne kertakäyttövaipat ja lasipurkkijäte… Toisaalta esim. kertsivaippoja on kulunut viime aikoina enää tosi-tosi vähän sen vessahätäviestinnän ansiosta – ihmelapsemme kun on asioinut 8 kk iästä asti etupäässä potalla ja pöntöllä :)

Mutta varaus siis tuohon jätemääräarvioon – tarkemmin ajateltuna saatoin kyllä merkata sen liian pieneksi.

******

Nonariina esitti myös haasteen nimetä kaksi asiaa, jolla lupaa pienentää hiilijalanjälkeään. Apua-apuaah… Meillä käytiin juuri aiheesta tällainen keskustelu:

”Hei oisko jotain sellaista, millä me voitais jatkossa pienentää meidän hiilijalanjälkeä?”

”Ai jotain sellaista, mitä me sitten oikeasti toteutetaan?”

”Joo.”

”Ei.”

(naurua)

”Voisitko sä vaikka luvata vähentää lihansyöntiä…?”

”En.”

(naurua)

*******

Okei eli jotain oikeasti toteutettavaa, ei tyhjiä lupauksia.

Eli näin:

1. Lupaan entistä paremmin tarkkailla jääkaapissa huonoksi menossa olevia ruokia ja syödä enemmän niitä – en vain ”fiiliksen mukaan” niin kuin huonona tapanamme on. Erityisesti suruttaa, jos joskus meillä menee pilallemennyttä lihaa roskiin. Lupaan yrittää hienovaraisesti törkkiä myös Joelia tähän suuntaan ja vaikkapa yrittää muistuttaa, jos näen lihojen ”parasta ennen” -päiväyksen lähenevän.

2. Lupaan entistä paremmin kiinnittää huomiota mm. näihin.

• valojen sammutus, virtakytkimet ym. (vaikka meillä se vihreä sähkö onkin)
• ei autoilua silloin, kun julkisillakin pääsee (vaikka tätä kyllä jo toteutetaankin)
• koko ajan vähemmän ja vähemmän kertisvaippoja ja lasipurkkeja (tämäkin on jo hyvässä suunnassa)

Näin, kun tätä kirjoittelee, tajuaa että vauvautumisen mukanaan tuoma elämänvaihemuutos on tuonut mukanaan mullistuksen myös kulutukseen: on tullut huonoja juttuja (auton hankinta ja nuo vaippa- ja lasipurkkivuoret), mutta myös iso positiivinen juttu eli lentämisen väheneminen.

Toisaalta nyt ensimmäisen vuoden jälkeen tilanne varmasti taas tasaantuu, kun esim. vaipoista ja lasipurkeista päästään eroon.

Olisikin itse asiassa aika mielenkiintoista testata tämä hiilijalanjälki aina puolen vuoden välein – näkisi suuntaa, mihin on menossa.

Kolmantena lupauksena taidan siis luvata myös sen!

*******

…ja tästäpä sitten Nonariinan haasteen heitto eteenpäin: millaista lukemaa näyttää hiilijalanjälkilaskuri sinulle?

Mistä oma lukusi johtuu, ja voisitko jotenkin sitä parantaa?

1