Olipa kerran tirppa, joka tykkäsi Mimistä ja Kukusta.
Olipa seuraavan kerran eräs kirjastosta lainattu Mimi ja Kuku -levy, jossa oli kamala-kamala-lapsia-syvästi-traumatisoiva laulu… …hillosta. Kyllä, hillosta.
Selvää painajaisunimatskua.
Levy piti saman tien viedä kirjastoon takaisin.
Sen jälkeen olipa kerran tirppa, joka ei todellakaan tykännyt Mimistä ja Kukusta.
Katastrofin ainekset olivat ilmassa, kun tulimme ystäväperheen luo tänne Tampereelle – tarkoituksena ainakin käydä Särkänniemessä. Ja kuulimme, että Särkänniemessä esiintyy Mimi ja Kuku. Ja että heitä voi myös tavata esiintymisaikojen ulkopuolella huvipuistossa.
Jaahas.
”MINÄ EN HALUA NÄHDÄ MIMIÄ JA KUKUA! MINÄ EN HALUA SINNE SÄRKÄNNIEMEEN! MENNÄÄN KOTIIN!”
No niin, no niin…
”Heeeeeeei, ei saa töniä!”
Olimme sitten juuri tulleet Särkänniemen Koiramäelle, kun kovaäänisestä kuului Mimin pehmeä ääni. Että esiinnymme vaaleanpunaisella lavalla kahdenkymmenen minuutin kuluttua.
Tirpan silmät muuttuivat pohdiskeleviksi viiruiksi ja suu aukesi sen näköisenä, että kohta tulee Mielipide.
”MINÄ HALUAN MENNÄ KATSOMAAN MIMIÄ JA KUKUA!”
Heippa sitten vaan, Koiramäki, koska…
”MINÄ HALUAN MENNÄ KATSOMAAN MIMIÄ JA KUKUA!”
”MINÄ HALUAN MENNÄ KATSOMAAN MIMIÄ JA KUKUA!”
”MINÄ HALUAN MENNÄ KATSOMAAN MIMIÄ JA KUKUA!”
Mentiin.
Ja kivahan se oli, vaikka tirppa tarkkailikin ihan varalta vähän kauempana.
Hillolaulun varalta.
Esityksen jälkeen Mimi ja Kuku jäivät vielä moikkailemaan lapsia ja jakamaan hauskoja sankarikortteja (meidän sankari taisi jo hukata omansa). Mimi vieläpä kehui tirppanaa, joka oli rohkaistunut laulamaan Tuiki tuiki tähtöstä ihan mikrofoniin asti.
Pieni ele, mutta tirppana ihan leijui ylpeydestä.
Jäykkänä kauhusta? No, oli se ilmeisesti kivaakin.
Hillotrauma selätetty?
4
Cpop
9.7.2015 at 18:15Kumpi muuten on Mimi ja kumpi Kuku? :D Me ei olla oikein koskaan kuunneltu näitä kun napero ei innostu yhtään tämmösistä.. ei kiinnosta muumi laulut, ei titi nalle, ei mimmit, eikä tämä mimi ja kukukaan d: Tuli kuitenkin kyselemään ”Kuka tuo on? Entä tuo?” :D Ja tuosta viimeisestä kuvasta kun totesin etten tiedä mikä toisen lapsen nimi on, hän päätti ”Sen nimi on Tsoora”..
Vierailija (Ei varmistettu)
9.7.2015 at 19:34Mimi on tuo tyttönen ja Kuku on tuo leijona. Meillä lapset on innostunu näistä niitten mimi ja kuku -ohjelmien kautta.
Kristaliina
11.7.2015 at 20:42TSOORA :D :D :D
Hauskaa – lasten makumieltymykset voi nähdä jo aika nuorena. Meillä taas on tää tyyppi, joka innostuu oikeastaan kaikista laulavista ja tanssivista hahmoista; se on tirpalle se juttu. Ihan Harri Hylkeestä (Siljan hahmo) alkaen, sekin löi heti ykkösiltä läpi :)
Tshihihi ja tirppa muuten puhuukin niin kuin Riitta-täti, ja ohjaa sellaisella Riitta-täti-äänellä muita lapsia leikkimään ja tanssimaan :D Apua :D
Cpop
12.7.2015 at 15:51Naperon nimi ideat on aina vähän mielenkiintosia :D Kaikenlaisia ”Pou” ”Stapam” ”Ptsuu” jne
En tiiä mitä pitäis ajatella, mutta mein napero tosiaan vauvana nukahti parhaiten kuunnellessaan mm. slipknottia :D Ja jossain vaiheessa lauloi aina rage against the machine’n ”killing in the name of” mukana.. Me kyllä soitetaan kaikenlaista musiikkia, mutta ainoat LASTEN laulut ja musiikit joista hän on tykönnyt on olleet espanjan tai englanninkielisiä.. Suomenkielisiä hän tykkää kyllä itse laulaa, muttei kuunnella.
KaroliinaN (Ei varmistettu)
9.7.2015 at 20:04Haluaisitko joskus kirjoittaa tuosta ns. uhmaiästä? Vauvamme on 6,5kk ja ei mene kauaa tuohonkaan kehitysvaiheeseen ja haluaisin kuulla siitä kokemuksia ja ajatuksia. Missä määrin on hyvä toimia uhmakkaan lapsen mukaan ja milloin pitää oma pää. Esim. just se tilanne teillä flamingossa kun Silva halusi sieltä pois.. miten sitten toimitte? Kiinnostaa kovasti! Olisin hyvinhyvin kiitollinen.
Kristaliina
11.7.2015 at 20:53Joo, voisin kirjoittaa! Tän tuoreimman sä varmaan oot lukenutkin? http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/onko-uhmaikaa-olemassa-vol-3
Mut joo, voi kun oiskin joku yleinen toimiva tapa… Mutta huoh. Meillä on kuitenkin sellaisia ”yleisohjenuoria”, mitä on ajateltu. Vaikka että on sääntöjä, jotka on – tyyliin turvallisuuteen liittyviä ja sitten vaikka ihan sellaisia ei-niin-olennaisiakin, tyyliin sohvalla ei pompita, sisälle ei mennä kengät jalassa, syödään vain pöydässä jne. Niistä ei neuvotella; mutta ei toisaalta napero niitä kyseenlalaistakaan, kun ne ovat aina olleet niin. Meidän tapa. Sitten on paljon asioita, joihin napero voi itse vaikuttaa ja sanoa mielipiteensä. Yleensä yritetään muistaa, että omituisimmankin mielenilmaisun taustalla on jotain; vaikka sitä syy-yhteyttä vanhempi ei tajuaisikaan. Yritetään selittää ja lohduttaa ja olla kärsivällisiä (ei todellakaan onnistuta läheskään aina). Ja ennen kaikkea olla johdonmukaisia, tyyliin jos äiti/isi ensin kieltää niin sitten se on niin, eli se ei tinkaamalla/kirkumalla muutu. Mutta sitten vaan lohdutetaan ja tuetaan sen tunteenkäsittelyn kanssa.
Monesti vanhemman näppituntumalla sitä tajuaa, että mistä on kyse. Esimerkiksi sinne Flamingon kylpylään mennessä kun tirppa ilmoitti, että haluaa kotiin. Sen kyllä tajusi vanhempana, että kyse on nyt siitä, että tilanne jännittää ja on uusi. Siellä oli aika meluisaa, värikkäitä valoja (osa vilkkui), osa valoista silleen hämäränä tunnelmavalaistuksessa jne. Ja kun tirpalla ei tietenkään uidessa ole silmälaseja eli tilanne on varmasti pelottava. Niinpä vaan oltiin sylissä ja edettiin vähitellen, höpsöteltiin ja näytettiin, että tää on kivaa. Vähän ajan päästä olikin sitten jo ihan kivaa.
Jos tirppa olisi oikeasti halunnut pois (juttelut sun muut eivät olisi auttaneet vaan olisi vaan edelleen vaatinut päästä pois) niin sitten oltaisiin kyllä lähdettykin. Eihän sitä vastentahtoisesti ole järkeä pulikoida. Mutta tosiaan usein aika näppituntumalla niin kuin varmaan näissä tilanteissa yleensäkin vanhemmat tekevät. Kuunnella yritetään paljon ja myös kasvattaa omaa pinnaa :)
Original (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 22:06Sittenkin vielä …
Tää oli ehkä sun paras vastaus tähän aiheeseen, vaikka toki edellisetkin on ollu hyviä. Ehkä tästä kuitenkin saa parhaimman käsityksen siitä, miten teillä toimitaan ja mitkä on tietyissä tilanteissa teidän reunaehtonne.
pikkukalanen (Ei varmistettu)
9.7.2015 at 20:36Nyt kyllä tahtoisin kuulla tän kamalan hillolaulun… Mahtaako löytyä netistä?? :D
Kristaliina
11.7.2015 at 20:24Vihdoinkin pääsin googlaamaan! Eli joo, se on nimeltään Hillovelttous iskee – ja itse asiassa, kun Spotifystä kuuntelin – se varsinainen ”Hillovelttous iskee” onkin vaan puheosuus ja sen jälkeen tulee ”Kuku-leijonan valitus” niin kuin tuossa alla arvattiinkin. Eli just tuo!
Youtubesta en löytänyt, mutta Spotifystä löytyy, Aurinko-levyltä.
Vierailija (Ei varmistettu)
9.7.2015 at 20:51Mikä hillolaulu? :O
Vierailija (Ei varmistettu)
9.7.2015 at 23:25Kuku-leijonan valitus? Spotifysta löytyy, aivan kamala kappale, ymmärrän täysin :D :D
Kristaliina
11.7.2015 at 20:25Kyllä, kyllä – just toi! En itse asiassa ensin tajunnut, että ”Hillovelttous iskee” ja ”Kuku-leijonan valitus” on vähän niin kuin samaa kappaletta. Mutta joo, just tätä tarkoitin!
Hennali (Ei varmistettu)
10.7.2015 at 00:08Mä ymmärrän täysin traumat, mä INHOON tota kaksikkoa. Mulla ei oo lapsia, enkä oo joutunu sille altistumaan paljoa, mutta veljentyttö joskus pienenä sitä katsoi vähän. Yritin aivopestä sitä sanomalla, että se on kamalaa. :D Onneksi hän on nyt jo kohta 9, eikä enää kiinnosta tommoset pienten jutut. Kysyin juuri vähän aikaa sitten, tykkääkö tyyppi vielä Titi-nallesta. ”NO E!!!”
Kristaliina
11.7.2015 at 20:55No hei kuule varoituksen sananen: altistus (jos siihen joutuu) saattaa johtaa siihen, että noista tollaisista alkaa tykätä itsekin. Nimimerkillä koko päivän taas ”rumpu-rei”:tä laulanut :D
n-a-p-a-NAPA!
Hennali (Ei varmistettu)
19.7.2015 at 15:01Nojoo, luupilla Titiä kuunnelleena mä ja myöskin avomies lauletaan edelleen tota ÄN AA PEE AA NAPA-laulua… :D vaikka siitä on kohta viis vuotta kun se mun veljentyttö sitä luukutti. :D
Kristaliina
19.7.2015 at 15:10Hahahahaha, suht tarttuvaa siis! :D
___ (Ei varmistettu)
10.7.2015 at 13:28Meiläpäin on aina välillä kaupoissa ym. tapauhtumissa Muumeja tai jotain muuta (Poniratsastusta, koiria, paloautoja ym). Tapahtumaan mennään ja siellä ollaan ihan onnellisia mutta kotiin tultua sanotaan useasti: Siellä oli ihan PASKAA!!!.. että näin.
Kristaliina
11.7.2015 at 20:29:D :D :D
Meillä on muuten usein just toisin päin – että tapahtumahommissa ollessa joskus saattaa olla ”mennään pois” ja selvästi jännittää. Mutta sitten kotona puhkutaan intoa, että ”oli kivaa!!!!”
NiinuskaR (Ei varmistettu)
10.7.2015 at 20:21Mekin olimme katsomassa (ja vielä samana päivänä) esitys oli kyllä kiva ja esiintyjät tosi sympaattisia ja ihania lapsia kohtaan. Positiivinen yllätys, kun mullakin oli jonkinasteinen ”hillo-trauma” :)
Kristaliina
11.7.2015 at 20:27Joo samaa mieltä – esitys oli tosiaan jotenkin kivasti rakennettu lapsia ajatellen. Pituus oli sopiva, oli sopivan vaihteleva, kivat laulut ja leikit (joissa pystyi leikkimään mukana, vaikka laulut ei olleetkaan entuudestaan tuttuja). Positiivinen yllätys oli meillekin! Ennakko-odotukset ei ehkä olleet meilläkään niin kovin isot :D
OriginalMiitu... (Ei varmistettu)
10.7.2015 at 20:36Ootteko jo kotona? Nämä nimittäin titeilee huomenna…
Ps. En sitten idiootti saanu missään vaiheessa rekisteröidyttyä, ja nyt joku toinen löytyy täällä Miitu-nimimerkillä. Että niin. Pitänee keksiä jokin uusi nimimerkki ja oikeasti rekisteröityä. Vastahan tässä on kolmisen vuotta asia ollu työn alla.
Kristaliina
11.7.2015 at 20:26Aijaijai, joku on nyt valeidentiteetti-Miituna täällä :)
Hitsi, ajettiin just tänään kotiin! Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan eli mahdollisesti ollaan hetki aikaa oltu Ikaalisissa yhtä aikaa :)
Original edelleen (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 21:54Me oltiin yhdestä neljään. Vähän kurkin ympärilleni, mut ette osunu silmiin, vaikka yhdessä kohdin luulin jo kuulleeni sun äänen :D
Joo… Mulla vakiintuu kohta tuo ”Original” nimimerkiksi. Voi turkasen turkanen ja kraah. Mä oon toivottoman huono keksimään näitä. Et jos musta ei hetkeen kuulu mitään, niin syynä voi olla myös nimimerkin keksimistuskat.
Kristaliina
11.7.2015 at 22:03Toi Miitu Original on oikein hyvä! :D
Joo me ei oltu siis talossa enää tänään (oltiin oltu kahtena edellisenä päivänä eli to-pe), oltiin sen sijaan just tuohon aikaan about 2,5 tuntia lounaalla (kylpylän buffassa) eikä silti ehditty syödä kunnolla :D
Miitu Original (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 22:18Original it is then :D (vaikka tää on kyllä nyt turkasen pitkä naputella)
Olisin vissiin voinu toimittaa tuon meidän kuopuksen seuraksi. En oikeasti käsitä, miten reilu seitenkiloseen voi mahtua niin paljon ruokaa – eikä tää tyyppi siltikään kasva. Tänään on syöty aamupuuro, sose, siskon hylkäämästä kroisantista kunnon pala, puoliska jättisämpylästä (siinäkin pölli siskon hylkäämän palan), sose, pruutta, puoliska paahtoleipä, pari purkkia sosetta, leipä ja iltapuuro. Pöydässä viihtyis about loputtomiin. Siskon kohdalla käydään taas tyypillisesti loputonta taistoa ruokailutilanteissa…