Jossain vaiheessa ensimmäistä koronakevättä huomasimme, että meidän mökkimatkan varrella näkyy usein rykelmä autoja pysäköitynä keskelle ei mitään. ”Onkohan tuolla joku luontopolku?”, me ihmettelimme. Veikkasimme myös uimapaikkaa, marjanpoimimismaastoa, sienestystä ja kaikkea muuta vastaavaa, vuodenajasta riippuen.
Ja vasta nyt loppukesästä saimme kuulla: siellähän on luola. Högbergetin luola. No hitsi, siellä täytyy joskus käydä!
Googlailin etukäteen kuvia (vau!) ja kokemuksia, ja yksi vähän fiilistä laskeva yhdistävä tekijä retkeilykirjoittajien postauksista löytyi: läheisen ratsutilan väen vihamielinen suhtautuminen. Hmmm. Luola on siis heidän maillaan. Ongelmia on kai ollut ennen kaikkea pysäköinnissä, ja väärin pysäköityihin autoihin suhtautuminen…. ei varsinaisesti ole ollut kovin rakentavaa.
Mutta nyt ratsutila on laittanut luolalle maksullisen parkkipaikan (5e), jonka voi maksaa mobile paylla. Pysäköintialueen kyltistä löytyy ohje. Yritin ajatella, että ehkäpä tuolla maksulla voi vähän kompensoida vaivaa – tai jos ei muuta niin lunastaa itselleen vähän parempaa omatuntoa, kun mielessä kummittelee, että onkohan tässä nyt ei-toivottuna vieraana liikkellä.
Auto parkkiin siis ja maksu parkista – ja sitten mars metsään.
Autot muuten kannattaa mahdollisuuksien mukaan laittaa aika tiiviisti. Välillä sinne mahtuu vain kolme autoa, mutta tiiviisti pysäköitynä neljä. Lisäksi joskus näkee autoja tien varrella levikkeille pysäköitynä, mutta siitä en uskalla sanoa mitään. Me saatiin onneksi auto mahtumaan siihen ratsutilan tekemään parkkiin.
Ratsutila on merkannut luolalle kulkevan reitin hyvin selvästi, hienoa. Se ei tainnut olla ihan suorin reitti, mutta olipa reitti kuitenkin. Todennäköisesti retkeilijöiden siis halutaan kävelevän juuri sitä kautta.
Ja tietysti alueella pitää liikkua rauhallisesti, että ei häiritse ratsastajia.
Olen vähän sellainen fiilisihminen ja itseäni tuo kaikki vähän kuormitti – luonnossa ei voinut olla ihan niin rennosti kuin tavallisesti. Mutta silti tuolla käynti oli ehdottomasti hieno kokemus!
Maasto oli itse asiassa hyvin paljon samanlaista kuin meidän mökkimetsässä. Tuttu sydäntäsykäyttävä luontofiilis.
Noin kilometrin kävelyn ja parin pienen takaisinpäinpaluun jälkeen se sitten löytyi!
Luola!
Ulkoa päin se näyttää ihan… no, luolalta.
Mutta sisältä päin… WOU!
Luola on käsittäääkseni syntynyt jääkauden aikaisista sulamisvesistä, ja se on ikään kuin vaakasuora hiidenkirnu.
Useimmat kirjoittavat näkevänsä luolan muodossa… notiedättekylläminkä: sen, josta lapsetkin tähän maailmaan tulevat. Todella hieno ja yllättävä paikka!
Kun muuten katselen tuossa ylemmässä luolakuvassa ylös kohti valoa, niin näen jokseenkin tällaisen näyn:
Tuon noin kilometrin (per suunta) kävelynsä kanssa tämä luola on tosi kiva pieni retkipaikka lasten kanssa – kunhan tosiaan porukka on sellainen, joka malttaa liikkua metsässä rauhallisesti hälisemättä.
Ajo- ja parkkiohjeet vielä: Luola sijaitsee siis Porkkalanniemeen johtavan tien varrella, tien nimi on Porkkalantie. Jorvaksentieltä siis käännytään kohti Porkkalanniemeä Porkkalantielle, ja sitä ajetaan vain ihan lyhyt matka, kartan mukaan 1,4 kilometriä. Sen jälkeen ”vasemmalla ylämäkeen” on se pieni luvallinen parkkipaikka. Siihen kun jättää auton ja maksaa nätisti pysäköintimaksun, niin toivoisi, että kaikki menee mukavasti!
Ja vielä: autoa ei saa jättää sen ratsutilan kohdalle tai sitä vastapäätä levennykselle tai aukiolle, eikä luolalle saa oikaista ratsutilan läpi. Jos näet ratsutilan, olet jo ajanut pysäköintikohdan ohi. Pysäköinti on siis selvästi ennen ratsutilaa.
Meillä tuo kaikki meni oikein hyvin, kun vaan oltiin etukäteen painettu asia mieleen.
Mutta tuollaisilla pienillä disclaimereilla hieno ja ehdottomasti käymisen veroinen kohde!
Julkisillakin muuten pääsee: Tolsan asemalta on kahden kilometrin kävely tuohon pysäköintialueen kohdalle. Itse kävelisin ihan tuota Porkkalantietä pitkin, jos sieltä kävelisin. Osan matkaa siinä on kevyen liikenteen väylä, viimeinen puolikas pitää kävellä kapeaa maantien reunaa.
PS. Jos menee jo ihan lähiaikoina, kannattaa kurkistaa myös saman ratsutilan auringonkukkapelto! Se on siis ihan seuraavan mutkan takana. Se toimii itsepoimintana ja sekin maksetaan mobile paylla (8e), ja ainakin viime viikonloppuna oli vielä hienosti sekä auringonkukkia että kehäkukkia poimittavana. Myös kukkapellolle menijöille on pysäköintipaikka tehtynä, ja siellä on kyltissä maksuohjeet.
6
