Jos jokin on minulle mahdotonta muistaa, niin sisäkukkien kastelu. Viimeksi Ikeasta ostettu kukka ehti kuolla ennen kuin edes ehdin viedä sen eteisestä yläkerran makuuhuoneeseen, jonne se oli tarkoitus laittaa.
Mutta tavallaan se on ihan nätti kuivuneenakin:
…siis silleen aika kuolleella tavalla nätti.
Joskus kuitenkin tapahtuu ihmeitä.
Esimerkiksi kerran minulla oli sellainen puumainen kukka, joka… no: kuoli. Siihen jäi vain sellainen paksu puunrunkotynkä jäljelle. Ruukku oli kuitenkin kaunis, ja tarkoitus oli tyhjentää se mullasta ja kuolleenrungonjämistä ”sitten jossain vaiheessa”.
”Vaihetta” odottaessa työnsin koko kukan makuuhuoneen sängyn alle, josta seuraavan muuton yhteydessä sen löysin – täynnä uusia lehtiä!
Sittemmin olen tainnut hukata sen. Viime muutossa sitä ei ainakaan enää löytynyt. Ei edes sängyn alta.
*******
Myös orkideani ovat herättäneet viherpeukalo-orientoituneissa ystävissä hilpeyttä. Ne ovat nimittäin näyttäneet viimeiset viitisen vuotta tältä:
Tuo yks oksa (se elävin – vasta vuoden tuossa törröttänyt) on kyllä pajunkissa.
Minulle on yritetty hienovaraisesti antaa joitain hoito-ohjeita, kuten:
”Pitäisköhän sun kastella noita joskus?”
”Pitäisköhän sun laittaa noille uudet mullat?”
”Pitäisköhän sun ylipäänsä laittaa noille vähän multaa?” (kissa on kaatanut purkit niin monesti, että noin 2/3 alkuperäisistä mullista on poissa)
”Pitäisköhän sun heittää noi roskiin?”
Nääh. Mä taidan antaa niiden olla ja odotella vaan ihmettä.
Ja sitten, katsokaa!
Kevään ihme!
…vai zombie-orkidea?
Suttura
9.4.2013 at 10:14Uskaltaako tässä edes kysyä kuinka teidän kevät kylvöjen laita onkaan.. ;)
Vierailija (Ei varmistettu)
9.4.2013 at 10:16:D Aivan mahtavaa! En ole siis ainut joka mieluumin antaa kukkien kukkia ja selvitä ite ku se että hoitaisin niitä koko ajan :D
Kristaliina
9.4.2013 at 10:32Suttura – älä vaan sano, että ne ois pitänyt kylvää jo…? :D Niiden kanssa on kyllä siis erinomainen tarkoitus, ne odottaa tuossa pöydällä sitä ”oikeaa vaihetta”! :)
Puutarhakukat on mun mielestä muutenkin helpompia kuin sisäkukat, koska:
a) penkkikukat selviävät itsestään (jos selviävät) ja
b) ruukkukukat voi kastella joka päivä/sään mukaan
Tuollainen ”kerran päivässä” -rutiini vielä onnistuu, mutta vaikka ”kaksi kertaa viikossa” on jo sula mahdottomuus :D
Suttura
9.4.2013 at 10:34Kristaliina – miten mä muistelisin, että niissä luki maalis-huhtikuu liki kaikissa.. ;)
Terveisin ihan yhtä hortonomi :D
Kristaliina
9.4.2013 at 10:36Hehee, no tässähän on sitten vielä monta viikkoa aikaa! :D
Suttura
9.4.2013 at 10:41Oikea asenne! :D
*Jää odottamaan 30.4. tehytä postausta kylvöstä taaperon kanssa*
;DD
aihio
9.4.2013 at 12:47Sama vika.
Äitini osti mulle joitakin vuosia sitten orkidean, joka kukki aikansa nätisti ja sitten näytti samalta kuin sulla ainakin kaksi ja puoli vuotta. Sitten, yhtenä kauniina kevätpäivänä huomasin sen kasvattaneen uuden kukkavarren ja availevan kolmea kaunista nuppua!
Toivo ei siis ole menetetty!
Myöhemmin toki paljastui että kaksilahkeinen puoliskoni, se joka muutenkin hoitaa meidän viherkasvit, on salaa kastellut orkideaa aina silloin tällöin.
Viherpeukeloudesta staitaa sanoa sekin jotain että annan kissan syödä rönsyliljaa ennemmin kuin jaksaisin leikata uudet versot pois…
Piipo79
9.4.2013 at 13:19Samanlainen viherpeukalo. Kaktuksetkaan ei ole elossa. Mutta yksi kasvi (peikonlehti) on jostain syystä kestanyt pitkiä taukoja kastelematta. En ole varma kasteleeko sitä tälläkään reissulla kukaan!
Vierailija (Ei varmistettu)
9.4.2013 at 13:28Itse tein viisi vuotta sitten rairuohoa… Löysin sen kaapin päältä ja se on muuttunut ohraksi…
Cpop
9.4.2013 at 13:46Eikös orkideaa kastella niin että se laitetaan kerran viikossa veteen muutamaksi tunniksi tms ja sitten takasin vaan.. No en tiedä, mutta varmaan huonomuistisen kastelijan pelastus olis ne sellaset kastelijat, mihin laitetaan vettä ja sitten törkätään se kukkamultaan & täts it. Se sitten kastelee sitä kukkaa aikansa ihan omassa rauhassa.. Tietty sekin tyhjenee ajan kuluessa ja pitäis muistaa täyttää:D Tämmönenki kikka löyty, mutta kissaperheessä voi olla aika hankala:D
http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/etusivu/paras-kikka-kukkien-kasteluun-loman-ajaksi
kutriina (Ei varmistettu)
9.4.2013 at 17:27Voi miten tutulta kuulostaakaan! Mulla oli yksi hieno puun näkönen kasvi, joka vähän niinkuin kuoli, mutta elättelin toiveita, että se joskus vielä virkoaisi. Pyysin kaveria kastelemaan kukkia joululomalla pari vuotta sitten ja nostin kaikki kukat keittiön pöydälle, myös tämän hieman elottoman yksilön. Vuosi tämän jälkeen pyysin samaa kaveria samaan hommaan ja ekana tämä kysyi ”Pitääkö sitä kuollutta kasvia kastella edelleen?” :) No, ei kyllä pitänyt, olin ehtinyt luopua toivosta.
Kristaliina
9.4.2013 at 18:37Tsihihihi ihan mahtavaa Vierailija (13.28) – onks toi nyt sitä paljon puhuttua kaupunkiviljelyä…? :D
Mulla oli kans kerran sellainen ihmekukka, joka pysyi hengissä, vaikka sen unohti tyyliin kuukausiksi. Se oli tosi fiksu kukka, se osasi kertoa lehdillään, koska se tarvitsee vettä. Jonain kauniina päivänä se oli yhtä äkkiä aivan löpsöllään ja kuolemaatekevän näköinen – näytti niin kärsivältä, että tämäkin hortonomi siis rekisteröi. Ja sitten kun sille antoi vettä, se virkosi parissa tunnissa uudelleen ja nosti lehdet pystyyn. Hitsi kun vaan muistaisin sen nimen… Innoissani jo googlasin tuon Piipo79:n mainitseman peikonlehden, mutta ei ollut kuitenkaan tuo ihan sama.
Joo, noin mäkin oon kuullut orkideoista:kerran viikossa kunnon suihku. Sitä jaksoinkin tehdä noille orkideoille muutaman ensimmäisen kuukauden (silloin, kun ne vielä kukki), mutta sitten se vaan jotenkin ”unohtui” :)
Cpop: Oooh, toimisikohan joku tuollainen…? Mitä ihmettä tuossa on, pillejä, t-pusseja…? :) Nooh, meidän Tikru kyllä todennäköisesti jois nuo vedet :)
kutriina: Hih ehkä sekin ois ollut zombie-puu niin kuin se mun sängynaluspuu – ehkä se alkoi elää vaikka roskapöntössä, jos sen sinne heitit :)
Vierailija (Ei varmistettu)
9.4.2013 at 19:10Mä olen ihan ongelmissa, kun ollaan putkiremonttievakossa ihan tuntemattomien ihmisten kotona. Meillä kaikki kukat tahtoo aina nuupahtaa ja kuolla, paitsi ne pari joita ei onnistu tappamaan vaikka yrittäis. Kun me tultiin tänne, niin noi kaikki n 10 ruukkukasvia oli ihan elinvoimaisen näköisiä, mutta mä pahoin pelkään, et kun omistajat tulee takaisin ne hihkaisee heti, että ”mitä te ootte tehny meidän kukille???”.
Mervi/Vierailija (Ei varmistettu)
9.4.2013 at 23:00Löysin vähän aikaa sitten tämän blogisi ja jäin aivan totaalisen koukkuun! Ihana ihana blogi joka pelastaa harmaankin päivän. Voi kun jaksaisi itsekin ajatella yhtä positiivisesti asioista :) Aurinkoista kevättä!
ja btw onnistuin pitämään elämäni ainoan huonekasvin elossa kolme vuotta äärimmäisen helpolla keinolla: olin vielä opiskelija ja kävin noin kerran vuodessa ulkomaanharjoitteluissa jona aikana äitini oli vaihtanut mullat/tehnyt taikoja kasville ja minun ei tarvinnut kuin ihmetellä alati kasvavaa kasvia. Mistähän nykyään saisi samanlaisen haltiakummin?
LauraVierailija (Ei varmistettu)
10.4.2013 at 00:20Mulle tuli mieleen yksi kasvi, jonka sain työkavereiltani läksiäislahjaksi, kun multa loppui työsopimus eikä ollut varmaa, että saataisiin rahoitusta, että mut voisi palkata vuodenvaihteen jälkeen uudestaan. Kasvi oli hankittu Stockmannilta ja näin ja mitä mä teen, onnistun ”hyvällä” kasvienhoidolla tuhoamaan kukan, suurinpiirtein kuin vain pikkasen siihen koski, niin se tiputti jokaisen lehtensä kuukausi, pari kasvin saamisesta..:D En oo viitsinyt kertoa kukan kohtalosta työkavereilleni.x) Tai kerran mun vastuulle jätettiin yksi kasvi; lopputulos täysin kuivunut, vaaleanruskeaksi muuttunut viherkasvi (mutta se näytti kieltämättä ihan hienolta, kun alunperin vihreä kasvi oli muuttunut kauttaaltaan ruskeaksi :D). Puolustuksena, ala-asteella koulusta saamani viherkasvi porskuttaa edelleen, ihan kaikki kukat ei oo kokenut noin tylsää kohtaloa kuin nuo pari kasvia.;D
Tommi K
10.4.2013 at 09:34Hanki palmuvehka! Ja kiitos juttuideasta: http://www.lily.fi/juttu/unohtunut-vuosipaiva
:)
hannah79 (Ei varmistettu)
10.4.2013 at 09:40Viirivehka on helppo pitää hengissä eikä vaadi mullan vaihtoa joka vuosi. Viihtyvät altakasteluruukussakin ja riiputtavat kuivina lehtiään niin surkean näköisinä, että sen viimeistään kolmantena päivänä huomaa. Ja jos silloin ei vieläkään jaksa tarttua kastelukannuun, parin päivän päästäkään peli ei ole vielä menetetty. Lannoitettakaan nuo eivät vaadi, joskaan eivät sitten kukikaan kuin hyvin hoidettuina. Jos lapsi on kovin kukkien perään, saa olla varovainen koska vehkan kasvinesteet ovat polttavia.
VierailijaB (Ei varmistettu)
10.4.2013 at 10:03Mä liputan kyllä orkideojen puolesta. Ne alkaa kukkimaan kun ne luulee kuolevansa (kuivuuteen), eli sillon tiiän yleensä kantaa ne suihkuun. Tällä metodilla ne yleensä kukkii kerran vuodessa. Ja ne selviää loistavasti myös mun kuukauden mittaisista työmatkoista. Ainoa varma tapa tappaa ne on antaa liikaa vettä.
Vierailija (Ei varmistettu)
10.4.2013 at 12:15Kuulostaapas liiankin tutulta! Pääsiäisenä ostamani narsissit oli tarkoitus saada istutettua maahan alkukeväästä, mutta pahasti näyttää siltä etteivät kerkeä rupsahtamiseltaan sinne asti.. Kasvi kuin kasvi kuolee hoidossani takuuvarmasti.
Nannannaa (Ei varmistettu)
10.4.2013 at 18:22Ahihi! Mua aina ihmetyttää, että miten muut jaksaa hoivata jotain ruukkukasveja. Mulla on menestynyt tasan yksi huonekasvi (äläkä kysy miten, kastelen sitä nimittäin 2vko-3kk välein, eli silloin kuin muistan ja mullat oon viimeks vaihtanut, öh, veikkaisin, että pari vuotta sitten). Kerran luulin, että sekin kuolee (enkä huom. tässäkään vaiheessa tehnyt elettäkään vaihtaakseni multia tms.), mutta ihme kyllä siinä on nyt entistäkin ehommat varret. :o :D Mutta siis en suurin surminkaan enää osta ite mitään ja pyhästi kiellän muita tuomasta meille mitään kasveja; mä vaan tapan ne. :D