Huhtikuussa luettua

Tässäpä muuten blogipostaustyyppi, joka todennäköisesti vauvan tulon myötä vaipuu unholaan: viime aikoina luetut kirjat. Ainakin aiempina vauvavuosina kirjasaldoni oli hyvin lähellä nollaa, ja lukemisharrastus uudelleenaktivoitui vasta lasten ollessa monta vuotta isompia.

Hmmm pitäisiköhän tässä vetäistä joku loppukiri? Kirjastossakin vielä kahdeksan kirjaa varausjonossa odottelemassa vuoroaan… Jaiks, mitenköhän niille käy, pystynköhän enää kesällä keskittymään lukuhommiin….? (tuskin)

Nooh, kirja kerrallaan. Huhtikuun aikana luin viisi kirjaa, joten tämän vuoden lukusaldo on tällä hetkellä yhteensä kaksitoista.

Tässä viimeisen kuukauden aikana luetut viisi:

1. Kate Quinn: Koodinimi Alice

käännös: Päivi Paju
lainattu kirjastosta

En olisi lukenut tätä kirjaa, jos sitä ei olisi suositellut mulle yksi tietty Insta-tuttu. (terkkuja!) Olen nimittäin monessa yhteydessä todennut, että meillä on hyvin samanlainen kirjamaku. Joten vastoin ennakkoluulojani seurasin saamaani suositusta ja klikkasin itseni kirjaston varausjonoon.

Ai miksi en olisi lukenut? No, kirjan kannessa luki pahaenteisesti (haha): ”Kiehtova sekoitus historiallista romaania, dekkaria ja naisten historiaa.” Ai dekkaria, ei kiitos! Se on se ultimate-kristankarkoitussana. Vain maaginen realismi on pahempi karkotin, haha.

Mutta en mä tässä kirjassa mitään dekkaria nähnyt! Tämähän oli aivan mielettömän hyvä historiallinen tarina naisista – toinen kirjan päähenkilöistä vaan oli vakooja. Kirja liikkuu kahdella aikatasolla: vuodessa 1915, jonne sijoittuu naisvakoojan tarina. Sekä vuodessa 1947, jossa raskaana oleva naimaton nainen lähtee Lontooseen ja sieltä Ranskaan etsimään sodan aikana kadonnutta serkkuaan.

Kirja meni heittämällä kaikkien aikojen parhaimpien lukemieni kirjojen TOP10:iin.

Toivottavasti en nyt spoilaa; ihmettelen vähän, että tätä ei kerrottu jo kirjan kuvauksessa vaan vasta ihan lopussa. Mutta kirjassa on paljon aineksia ihan tositapahtumista. Muutama kirjan henkilö on siis ollut ihan todellinen henkilö, tai jostain todellisesta asiakirjasta innoituksensa saanut kuvitteellinen henkilö – ja myös osa tapahtumista on ihan todellisia tapahtumia. Tämän tajuaminen oli itselleni sellainen lopullinen VAU-efekti. Jäin kirjan tapahtumia miettimään moneksi päiväksi senkin jälkeen, kun viimeinen sivu oli luettu. Ja selostin kirjan tapahtumia Joelille ääneen.

Aivan huikean hyvä kirja, jätti-iso suosittelu!

2. Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

käännös: Maria Erämaja
lainattu kirjastosta

Ai että mä odotin tätä kirjaston varausjonosta – jonotus kesti ikuisuuden. Elif Shafak on ehdottomasti yksi lempikirjailijoitani. Olen lukenut kaikki aiemmatkin häneltä suomennetut kirjat: Kunnia, Kirottu Istanbul, Eevan kolme tytärtä, Rakkauden aikakirja ja Valkoinen elefantti.

Ja nyt sitten tämä: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Hassu nimi, mutta perustuu ajatukseen, että mitä jos ihmisen kuollessa aivot eivät lopetakaan heti toimintaansa vaan pysyvät käynnissä vielä kymmenen minuutin ja 38 sekunnin ajan. Kirjassa prostituoitu (alun perin ihmiskaupan uhri) murhataan Istanbulissa, ja kuolemaa seuraavien hetkien aikana hänen aivonsa käyvät läpi hänen elämänsä keskeiset tapahtumat syntymästä viimeisiin hetkiin.

Ja kuten Shafakin muissakin kirjoissa, myös tässä henkilön tarinan kautta avautuu paljon näkymiä myös historiaan ja erityisesti naisen asemaan Turkin menneisyydessä.

Jossain kirjan puolivälin tuntumassa tapahtuu muuten jonkinlainen genremuutos: alussa tosiaan käydään läpi päähenkilön tarinaa, loppuosa puolestaan on jonkinlainen seikkailutarina, missä päähenkilön viisi läheistä pyrkivät saamaan murhatun ystävän ruumiin itselleen ja asianmukaisesti haudattua. Itse tykkäsin enemmän kirjan alkupuolesta, loppupuoli oli sitten mallia ”no ihan kiva sekin”. Mutta hieno kirja, kuten Shafakin muutkin.

Tämä oli muuten yllättävän helppo- ja nopealukuinen. Itse luin aika pätkissä; kappaleet olivat lyhyitä ja tuli lukaistua aina pari kappaletta ”makupaloina” ja sitten myöhemmin taas pari kappaletta lisää.

3. Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

käännös: Henna Kaarakainen
lainattu kirjastosta

Haha tän täytyy olla joku ihan oma genrensä: ruoan ja naisten elämäntarinoiden yhdistelmä! Useammankin kerran olen törmännyt tällaiseen: kappaleiden alussa aihetta liippaavat ruokareseptit, tarinan lomassa on paljon mehustelua ruoasta ja niin edelleen.

Sille ruokaosuudelle en välttämättä niin kovasti lämpene, mutta tälle kirjalle kokonaisuudessaan kyllä. Lämminhenkinen voisi olla tavallaan aika hyvä sana tälle. Toisaalta päähenkilö-sisaruskolmikon menneisyydestä paljastui kirjan edetessä hyvinkin rankkoja kokemuksia.

Kolme iranista paennut siskosta perustaa siis kahvilan pieneen kylään Irlannissa – siinäpä se tiivistettynä. Ihmisten kohtaloita ja kohtaamisia. Ja sitä persialaista ruokaa.

4. Jojo Moyes: Yömusiikkia

käännös: Heli Naski
lainattu kirjastosta

Jotenkin arvasin, että Jojo Moyesin Yömusiikkia on hänen ”varhaisempia” kirjojaan, mutta vaan suomennettu nyt myöhemmin. Googlasin, ja näinhän se oli! Jännä, että sen jotenkin huomasi.

Tarina oli sujuvaa luettavaa, mutta jotenkin ehkä meni ”herttasarjamaisempaan” suuntaan (seksikohtauksia ym.) kuin moni muu Moyesin kirja. Ja myös juoni oli  sellainen aika yksiulotteinen eikä sisältänyt juurikaan yllätyksiä tai syvällisempiä sävyjä, saatikka historiaa. Ihan hyvää kevyttä luettavaa silti: sinfoniaorkesterin viulisti lapsineen muuttaa miehensä kuoleman jälkeen romukuntoiseen taloon maaseudulle.

Moyesilta valitsisin kuitenkin luettavaksi mieluiten esimerkiksi Ne, jotka ymmärtävät kauneutta tai Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Tämä menee sellaisena kevyenä hömppämakupalana, joka ei juuri sen syvempiä muistijälkiä jätä.

5. Mari Frisk: Monitahokas

Arvostelukappale saatu: Myllylahti

Pari vuotta sitten luin Mari Friskin ensimmäisen kirjan Neliöjuuri. Hah ja kerroinkin jo silloin omasta henkilökohtaisesta pulmastani: tunnen kirjoittajan ja pelkäsin etukäteen, että apua mitä jos en tykkääkään. Onneksi tämä sosiaalisten paineiden tilanne ei päässyt toteutumaan, sillä vaikka kirjan tyylilaji ei ”mun genreä” ollutkaan, kirja silti oli tosi hyvä ja hauska, ja naurahtelin ääneenkin.

Neliöjuuren tarina kuitenkin loppui kirjassa aika äkillisesti. Nyt se sai jatkoa tällä itsenäisellä Monitahokas– nimisellä jatko-osalla. Hyvät nimet muuten kirjoilla! Aiemman kirjan tapahtumat kerrattiin aika luontevasti alussa, joten takaisin juonen kärryille pääsi tosi helposti.

Alkuasetelmassa siis kaksoissisarukset puolisoineen päättävät perustaa perheen neljästään. Yksi synnyttää, siskon mies siittää Muumimuki-menetelmällä. Tässä kirjassa neliapila-asetelma on jo hajonnut ja raskaus etenee – mutta miten toimii kaverivanhemmuus vai tuleeko muitakin tunteita peliin?

Tällä kertaa kirjasta puuttui juonen absurdi ulottuvuus (viimeksi siellä mm. perittiin espoolaista ökykartanoa), ja itse oikeastaan tykkäsin tällaisesta vähän ”realistisemmasta” juonesta. Kielenkäyttö oli edelleen värikästä ja hauskaa, ja vanhemmuuden kliseitä tuuletettiin etenkin henkilöiden välisissä dialogeissa. Henkilöt kirjassa olivat lähinnä tyyliinsopivasti ärsyttäviä, mutta näin lapsiperheellisenä sieltä oli hauska tunnistaa erilaisia tuttuja (vähintääkin keskustelupalstoilta) vanhemmuuden alkumetrien kriisielementtejä.

Hauskaa suomalaista kevythömppää perheenperustamis- ja vauva-aiheesta siis!

(ja hömppä ei ole mun kielenkäytössä negatiivinen asia vaan sellainen tietynlainen kevyt viihdyttävä tyylilaji)

*******

Oliko joukossa tuttuja kirjoja – oletko lukenut ja mitä olet tykännyt?

PS. Tulossa tulevaisuudessa (jos vauva suo), eli kirjaston varauksista jonotan näitä:
Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke
Jojo Moyes: Morsianten laiva
Lucinda Riley: Italialainen tyttö
Lycinda Riley: Orkideatarha
Susan Abdulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan
Heather Morris: Kolme sisarta
Meri Valkama: Sinun, Margot

…sekä kirjastosta jo noudettu:
Kate Quinn: Metsästäjätär

 

13