Harvinaista luksusta: Laura tuli kylään (tirppa ihan hihkui riemusta) ja vei Silvan pariksi tunniksi ulos leikkimään. Ja minulla oli sillä aikaa harvinaista kahdenkeskeistä vauva-aikaa!
Jakamatonta (kerrankin) äidinrakkautta puhkuen levitin lattialle viltin ja asetuin siihen yhdessä vauvan kanssa. Kahvikuppi mukana, luonnollisesti. Vau, mikä tunne – ihan niin kuin silloin, kun Silva oli vauva!
Näinhän me vaan silloin Silvan kanssa kaikki päivät lököiltiin. Miten helppoa ja ihanaa! Oi miksi miksi miksi silloin luulin, että se oli raskasta. (lue: täydellinen esimerkki siitä, miten aika kultaa muistot)
Kahdenkeskeisen ajan käytimme toisiamme tarkkaavaisesti tuijotellen:
…ja hymyillen!
Hei ja harjoitellaanpa myös vatsallaan oloa! Jee, hyvä idea! Kokeillaan! Heti! Ai kun mä olen hyvä äiti tässä jakamattomalla huomiolla oman vauvani kanssa, ihanaa!
Kippasin vauvan vatsalleen. Seela nosti päätään. Nosti, nosti.
Vautsi, taitava vauva! Nosta vielä, yksi kerta vielä, hienosti, äiti ottaa kuvan!
BANG.
(otsan kopsahdus täysillä lattiaan)
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Okei. Muistin juuri, miksi Silvalla oli silloin aikoinaan aina täkki vauvanviltin alla.
Laatuaikaa äidin kanssa.
Iksu
4.6.2014 at 17:30Siitä joka kopsahtaa tulee vahvempi kohta! ;D
Vierailija (Ei varmistettu)
4.6.2014 at 19:34tuliko hyvä mustelma? Pikkuveljellä oli aikanaan pitkiä aikoja kuhmuotsassa, ainahan se sitten samaan kohti lipsahti… Sittemmin hän on telonut itseään mopoillessa yms.
Liekkö näillä asioilla yhteyttä… :)
Kristaliina
6.6.2014 at 17:40Onneksi ei tullut mustelmaa… Mä itse kans oon sellainen itsenikolhija, saas nähdä tuleeko Seelasta samanlainen :)
wewwaton (Ei varmistettu)
4.6.2014 at 21:57Aivan ihana viltti! Mistä tuommosia saa? Minäkin haluan! Niin nätit väritkin!
Kristaliina
5.6.2014 at 18:43Itse tehty! :) Hehee, ei kylläkään mun itse tekemiä :D Kaveri teki siis meille lahjaksi tällaiset, sekä Silvalle että Seelalle omat. On tehty Marimekon jämäkankaista – ja kaksipuoleiset, toinen puoli on erilainen (ja sekin huippunätti). Kiitos siis Heidille!
Vierailija (Ei varmistettu)
4.6.2014 at 22:33Onko Silva jo huomannut, että teillä asuu ”ihan isin näköinen” tyyppi? Tai oikeastaan kaksi (siis aiempien kaksoisolentojen lisäksi…) Molemmissa lapsissanne on todella paljon samaa näköä kuin Joelissa :)
Vierailija (Ei varmistettu)
5.6.2014 at 10:24:D joo, nyt ois Silvalla uuden isibongauksen paikka!
Kristaliina
6.6.2014 at 17:37Joo, välillä tuntuu, että mun pitää ihan hakemalla hakea omia piirteitäni noista – enkä silti löydä :)Joelin geenit jotenkin jyrää :)
marsus
5.6.2014 at 21:24On kyllä aivan isänsä näkönen vauva :)