Hyvä hemoglobiini – miksi?

Mun hemoglobiini on 153.

Oho ja vau. No, tavallaan se ei edes itseäni yllättänyt, koska mulla on raskausaikoja lukuunottamatta aina ollut (ainakin silloin, kun on satuttu mittaamaan) hyvä hemoglobiini. Ei kuitenkaan koskaan ihan noin korkea, muististani pilkkivät luvut 138 ja 146 aiemmilta mittauksilta – mutta voin muistaa väärinkin. Sinne päin kuitenkin.

Tässä syksyn harmauden akuutisti iskettyä päin naamaa mulle tuli nyt jotenkin tarve antaa kiitosta itselleni. Että kai mä jostain voisin nyt tässä itseäni kehua, kun hemoglobiinikin (hei, joku mitattava arvo!) on noinkin hyvä. Vai onko se ihan vaan ihmisestä kiinni? Tein pikagooglausta, että mistä tämä voi johtua ja miten.

Tän postauksen kuvitukseksi yritin etsiä sellaisia sopivan reipashenkisiä kuvia. Haha, paljastui ihan pikkiriikkinen maneeri, näin mä näköjään tykkään poseerata.

Potilaan lääkärilehti (lähde täällä) kertoo, että hemog­lo­biini on ve­ren puna­so­lujen sisäl­tämä rauta­mo­le­kyy­lejä sisäl­tävä valkuai­saine eli pro­teiini. Sen viitearvot ovat nai­silla 117–155 g/l.

Viitearvojen alittavasta hemoglobiinista puhutaan anemiana. Mutta yritin googlata myös liian suurta hemoglobiinia, mullahan se näköjään jo lähestyy tuota viitearvon ylärajaa. Luonnonoloissa sitä tapahtuu kuulemma vuoristossa elävillä (öööö ei kosketa mua) tai tupakoijilla (no ei sekään) tai joissain sairauksissa (eikä nekään vaikuttaneet kovin todennäköisiltä).

Olen melkein valmis uskomaan, että hyvä/korkeahko hemoglobiini on vaan mun ominaisuus (peritty? mun äidilläkin on kuulemma hyvä) ehkä ole tehnyt mitään erityistä sen eteen. Ei siis ehkä itsekiitoksille niin paljon sijaa. Höh.

Omissa hemoglobiiniarvoissani kautta aikojen mua on ihmetyttänyt aina se, että mähän olen kasvissyöjä. Etenkin silloin parikymppisenä aina ennen hemoglobiinin mittaamista minua aika tiukastikin puhuteltiin, että kasvissyöjällä se hemoglobiini voi sitten olla huono. Aina puhuttiin, että punaista lihaa ja silleen. Ja oisko ollut äyriäisiä ja kalaa – nou nou nou nou, ei mulle. Mutta aina tän puhuttelun jälkeen kun mitattiin – no ei ollut huono, ei! Nykyisin syön ravintorikkaammin ja sille voisi antaa kiitosta – mutta toisaalta hemoglobiini oli hyvä mulla myös silloin, kun söin paljon-paljon huonommin.

Itse saan omassa ruoassani käsittääkseni rautaa ainakin linsseistä ja pavuista, pähkinöistä ja täysviljatuotteista.

Terveyskirjasto kertoo, että kasvispohjainen rauta imeytyy eläinperäistä heikommin (ja suosittelee C-vitamiinia siihen lisäksi, mikä on tietty hyvä). Mutta lisäksi sama sivu kertoo, että kasvisruokailija voi saada rautaa siipikarjasta ja kalasta, jos ne ruokavalioon sisältyvät – joten kröhöm se vesittää mulle nyt vähän tuon sivun sisällön, vaikka tavallisesti aika hyvin Terveyskirjastoon on voinut luottaakin.

Ja ainakin mulle se rauta on ilmeisesti imeytynyt sitten ihan hyvin. Ilman että olen tehnyt mitään vinkkiviitosia. Tosin vahvaa C-vitamiinia söin koko viime talven, ja muutoinkin taidan saada sitä ruoasta ihan hyvin.

Googlailuni taustalla taisi olla siis ennen kaikkea sellainen (itseltänikin puoliksi salattu) toive, että pääsisin sanomaan itselleni, että jee jee hyvä minä, kun teet tämän niin hyvin. Mutta en mä tästä nyt välttämättä ihan kamalasti irti saa. Ruokavalioita tai elämäntapoja tai mitään sellaista.

Vähän niin kuin se, kun testasin sykemittaria zumba-tunnilla ja sen jälkeen tajusin, että ”yli maksimisykkeen” (jota mä siis vedin, luonnollisesti), ei välttämättä kerrokaan juuri mitään. Paitsi sitä, että täysillä vedin, ja sen nyt tiesin ilman mittariakin.

Ehkä se korkeahko hemoglobiini on vain ominaisuus, mikä mulla sattuu (geneettisten arpajaisten myötä?) olemaan, eikä mitään itsehankittua.

Mutta ihan kiva tietysti, että on sitten elämässä ainakin joku arvo ihan mitatusti kohdallaan, ha.

Mikä teillä on hemoglobiini? Ja koska on viimeksi mitattu?