Eräänä perjantai-iltana megahikisen tanssijumpan jälkeen tajusin, että hemmetti vie mähän tarvitsen lisää pinnejä seuraavan päivän tanssiesitystä varten. Täyshikisenä, jumppakamat vielä vaatteiden alla, ilman meikkiä ja naama jälkipunaisena. Jea. Olin liikkeellä ystävän kanssa, ja päätimme pistäytyä pikapikaisesti pinniostoksilla Kauppakeskus Kaaren Glitter-myymälässä.
Apua. Hikisenä ja punaisena jonnekin kirkkaiden lamppujen alle… Mainittakoon vielä, että tässä nyt tätä juttua kertoo ihminen, joka ei ole oikein koskaan uskaltanut mennä Stokkan meikkiosastolle, koska pelkää näyttävänsä siellä perfect-meikattujen myyjien joukossa ihan hampuusilta.
Mutta pakko mikä pakko. Lisää pinnejä tarvitaan.
Lähdin siis ostamaan näitä:
Mutta hitsi – tässähän on kolme pinnituotetta kahden hinnalla. Otin siis ostoksiini nämä:
Seuraavaksi ystävä alkoi suositteluhommiin – mun täytyy kuulemma kans hankkia itselleni hiuspanta. Että toisessa Glitter-myymälässä myyjä oli kädestä pitäen näyttänyt ystävälle ihan huipun pantakampauksen, joka ois niiii-iiiiin hyvä mulle.
No hitsi. Myyty.
Ostin siis myös tällaisen:
Nooh, näiden kanssa kassalle.
Myyjä – nuori äärimmäistrendikäs mieshenkilö – oli juuri palvelemassa toista asiakasta, joten ehdin seisoa kassalla pienenpienen hetken. Silmiini osui perusmustia hiuslenksuja, no hei näitä tarvitsee aina:
…paitsi että kaksi lenksupakettia saa näköjään kimppahintaan halvemmalla, joten:
Myyjä kiiruhti paikalle. Alkoi jutella siinä tuotteita kassaan laittaessaan. Hmm onpas se muuten jotenkin aidosti kivan tyypin oloinen eikä yhtään katsellut minua nenänvarttaan pitkin – anteeksi vaan tän räjähtäneen kotiäidin päänsisäiset stereotypiat yybercooleja stadilaisparikymppisiä kohtaan.
”Hei sulla puuttuu ihan vaan pari euroa siitä, että saisit kolme leimaa keräilykorttiin”, myyjä hoksasi.
”No niin… tuota… en mä oikein…”
Kassan vieressä oli niitä muovisia kummallisia 80-luvun avaimenperiltä (apua muistaako kukaan niitä?!?) näyttäviä hiuslenksuja, joista juuri vähän aikaa sitten olin kuullut huonoja käyttökokemuksia Jeban Tuuliajolla-blogissa.
”Oletko kokeillut näitä?”, myyjä ehdotti.
No en – kerroin, että itse asiassa en ole näistä kovin vakuuttunut.
Myyjä alkoi esitellä hiuslenksuja. Kuinka ne oikeasti toimii tuollaisiin paksuihin hiuksiinkin. Ei saa vaan vetämällä ottaa pois tukasta. Kuinka just pitkähiuksinen kollega oli näitä suositellut. Sekä sellainen, jolla on ohut tukka, mutta myös sellainen, jolla on paksu ja pitkä tukka. Kuinka niitä kantsii käyttää kuumassa vedessä, jos ne venähtävät. Kuinka ne on tosi näppäriä hei siis niinku vaikka nyt, kun kesä tulee, niin biitsillä, kun niiden kanssahan voi mennä uimaankin!
Ja sitten:
Ostin.
Se hemmetin myyjä sai ihan aidosti minut itsenikin – minut räjähtäneen kotiäidin – sinä perjantai-iltana uskomaan, että minä olisin juuri sellainen ihminen, joka bikinit päällä biitsibileissä kirmaa mereen juuri tällainen hiuslenksu tukassaan.
Oh my.
Sain siis keräilykorttiin kolme leimaa.
Het-ki-nen – keräilykorttiin? Tajusin vasta jälkikäteen, että mitä hemmettiä minä jollain keräilykortilla, enhän mä ikinä edes käy Glitterissä. Ja siis jonkun leiman ansiosta se myyjä sai myytyä mulle vielä lisää!
Hihkuin riemusta myymälästä poistuessani; ei hitsi, miten taitava myyjä! Ja taitavasti asetetut hinnat. Mä lähdin ostamaan parin euron pinnejä, mutta ostinkin yli kolmella kympillä hiuskamaa.
”Mitä sä ajattelet? Onko sulla silleen k*usetettu olo?”, ystävä kysyi.
”No ei – sehän tässä niin hauskaa onkin! Mulla on ihan loistava olo”, minä nauroin.
Ihana olo. Sellainen, että en ollut hikinen nolo jumpanjälkeiskeski-ikänorsu posliinikaupassa (ööö tai jotain) vaan ihan oikea ja huomioonotettu asiakas, jolle tämä trendikäs nuorimies ihan tosissaan ja aidosti suositteli noita neonvärisiä hiuslenksuja.
Myöhemmin tajusin vielä lisää. Ystävä oli intoillut hiuspannasta, koska toisen Glitterin myyjä oli sitä hänelle suositellut ja näyttänyt kampausta kädestä pitäen. Ystävä sitten oli siitä niin innostunut, että ”myi” saman tuotteen spontaanisti myös minulle. Ja minä nyt kirjoitan tästä julkisesti blogissani.
Damn. Taitavaa. Noi on ihan varmasti juuri käyneet jonkun asiakaspalvelukoulutuksen.
Arvostan.
PS. Ihan susihuonoa laatua muuten nuo pinnit, en suosittele.
2
Vierailija-ande (Ei varmistettu)
6.5.2015 at 21:33Hirnuin ääneen jälkikirjoitukselle!
Nellis (Ei varmistettu)
6.5.2015 at 21:38En oo aikoihin käynyt Glitterissä, mutta siis oikeestiko nämä myyjät haltsaavat ton homman ilman, että tulee ahdistus ja kauhistus? Mua meinaan ahdistaa ihan mielettömästi mennä Vilaan, koska ne myyjät pelottaa mua:
”Moi. Ootko etsimässä jotakin tiettyä juttua?”
”Ei kun mää tässä ihan vaan kattelen” *hypistelee kevättakkia*
”Meille on hei just tullu tosi ihania näitä takkeja. Tässä on tällasta ja tällasta väriä ja sit tällasta pituutta. Sitten niiden kans sopii tosi hyvin nää uudet housut mitä meille tuli just eilen. Näitä on niin ihanissa väreissä. Mikä sun koko on, mää voin tästä kattoo sulle.”
”En mää nyt kyllä taida”
”Mut nää on kyllä tosi hienot, sano ihmeessä jos haluat sovittaa, niin etin sulle koon”
Ja apua, jos erehdyt sanoon, että haet jotain, niin ne kiikuttaa sun eteen koko kaupan valikoiman, jos siinä on edes sama kirjain, kun siinä asiassa mitä haet. Ne liikkeet ahdistaa mua ja toi Glitter-meininki kuulostaa jotenkin pelottavasti samalta. :D
Mut mää oon ihmetelly noita puhelinjohtoponnareita! Eihän niillä saa millään napakkaa ponnaria ja mää ainakin haluan, että hiukset pysyy just niinku mää ne laitan. Oon ihmetelly tätä uutta trendiä jo pitkään. Mun hiuksia kun ei saa silleen huolettomasti sutastua ponnarille, koska tuolla takaraivolla on pyörylä ja näytän ihan kaljuuntuvalta, jos en tee sellasta tiukkaa ponnaria. Ellen tietty eka tupeeraa ja laita miljoona mömmöä, niin sit pystyy tekeen sellasen feikki-nopeasti-huolettomasti-ponnarille-sutastu-efektin.
Joo, tulipa jaariteltua. Sainpas avautua. Kiitos ja anteeksi. ;)
slla (Ei varmistettu)
6.5.2015 at 23:06Ite en kans yhtään lämpene Vilan myyjille (eikä olla erilaisten nettifoorumeiden keskustelujen ja ystävien kommenttien perusteella todellakaan ainoita!), mut jostain syystä Glitterissä ei tuu sitä samaa ahdistusta. Ne vaan jotenkin taitaa sen homman ihan sikahyvin! Jää tunne, että niitä oikeasti kiinnostaa ihminen ihmisenä, ei pelkästään potentiaalisena asiakkaana ja ”höynäytettävänä”.
Tästä voi varmaan päätellä että juu-u, Glitterin uhreja ollaan täälläkin. Ja mun kaveri osti kans just vähän aikaa sitten yli 30e tavaraa vaikka oli mennyt hakemaan sinne pelkkiä mustia perusponnareita.
Damn they are good.
Kristaliina
7.5.2015 at 10:43Apua kuulostaa vähän painostavalta kyllä tuo sun Vila-kuvaus :D
Mä itse asiassa joskus aikoinani kyllä farkkuostoksilla tein aina niin, että marssin farkkukauppaan, bongasin jonkun myyjän ja sanoin, että ”myy mulle farkut”. Sitten linnoittauduin sovituskoppiin ja myyjä toi mulle eri malleja ja kokoja, itse vaan sovittelin ja heiluttelin pebaa peilin edessä. En edes itse koskenut niihin farkkupinoihin. Se oli mahtavaa, joskus ostin useammatkin farkut kerralla. Tavallaan siihen tuleekin kyllä sitten vähän sellainen ”velvollisuustunne” ostaa jotain :) Mutta mun mielestä ei ole tuskaisempaa kuin yrittää itse pähkäillä tuumia ja malleja, luotan siihen että farkkukaupan myyjä osaa ne paremmin :) Mutta tää on tietty ihan ei asia, kun mä silloin asiakkaana ihan halusin sitä koonetsimistä :)
Hehehehehe ja viime aikoina en ole muuta käyttänytkään kuin äitiysfarkkuja :D
Mut joo, mulle aikanaan ei siis tullut ”tyrkytysoloa” tuolla Glitterissä vaan jotenkin tosi luontevasti se myyjä toimi. Se on varmasti iso taito sekin! Että ei ole vaan jotkut päälleliimatut vuorosanat, joita myyjä sitten toistaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Nellis (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 16:38Siis joo! Itsekin tykkään housuja ostaessa saada palvelua ja yleensä sillon kans etsin ihan myyjän, joka saa auttaa. Tosiaan se pinojen plärääminen on hankalaa ja varsinkin jos on jotain kasseja jo ennestään siinä käsipuolessa.
Mulle tuli jopa nyt ihan hinku mennä varta vasten tonne Glitteriin! :D Miten ne myyjät on NÄIN hyviä, että satunnainen blogilukija haluaa lähteä toisten kokemusten perässä shoppaileen. Tuli fiilis, että pakko mennä tuo lähella oleva Glitter testaamaan ja tsekkaan onko myyjät yhtä hyviä. :D
Merenwen
6.5.2015 at 23:40Glitterin myyjät :) Ihan sama missä Glitterin liikkeessä oon käynyt, aina loistava palvelu! Eikä myöskään sellainen ahdistava ja päällekäyvä myyntityyli mikä ärsyttää monesti tällaisissa pienemmissä liikkeissä.
Glitteristä mulle tuli aina mieleen kaverini ostosreissu. Kaverilla on paksut hiukset ja hän hajottaa jatkuvasti ponnareita. Kaveri meni sitten kysymään Glitteristä kestävämpiä ponnareita. Myyjä innoissaan esitteli jotain tiettyä ponnaria: ”Nää on monen asiakkaan kehut saaneet kun ne on hyviä paksuille hiuksille ja tosi kestäv-” ja myyjän esittelemä ponnari napsahti poikki ja lensi liikkeen nurkkaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen kaikkia nauratti ihan hirveästi ja kaveri kuitenkin osti ponnarit. Mikä lienee maanantaikappale ollut seassa….:”D Myyjän ilme oli kyllä unohtumaton.
Sanmakko (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 07:49Glitterin myyjät on ihania! Nykyään pitää aina vältellä tota lähi-Glitteriä, koska sinne menee aina kolminkertainen määrä rahaa kuin mitä oli ajatellut. Varsinkin jos Se Yksi Myyjä on töissä. Huijattu olo ei ole tullut kyllä ikinä, ostokset on poikkeuksetta menneet käyttöön.
Niin, kovin hyvin tuo välttely ei onnistu – kolmas leimakortti menossa vuoden sisään…
Kauppakeskus Kaari (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 08:28Hienoa, upeeta, mahtavaa. Palvelu on kaikkein tärkeitä ja nyt on osattu asia hoitaa kunnialla. Olemme ylpeitä myymälästämme ja myyjästämme. Kiitos Sinulle upeasta kirjoituksesta:) Viestinne kulkeutuu Glitterille..
Kristaliina
7.5.2015 at 10:38Hei hieno homma, että siellä ollaan kuulolla – ehdottomasti terveiset Glitteriin. Enkä tosiaan ollut näköjään ainoa, jolla näin hyviä kokemuksia Glitterin myyjistä, jotain siellä selvästi tehdään oikein :)
SMaaria (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 12:20No niin. Kolme kertaa piti lukea ennen kuin tajusin mikä mua on tässä vaivannut.
Nimittäin:
…mä käyn uimassa ihan semmosissa tavallisissa ponnareissa.
Kristaliina
7.5.2015 at 12:24Niin mäkin :D …mutta mun tukka tosiaan niin hevosenjouhta (jouhea? mikä hemmetti se sana oikein on?), että ne ei kyllä katkeile kuin saksilla :D
bci (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 15:31Hih, Glitterissä käydessä tulee kyllä aina jotenkin hyvä fiilis. Ja käytyä tulee ehkä muutaman kerran vuodessa, mutta silti sen muistaa. Muistan kun joskus hypistelin siellä sellasia tavallisia napsautettavia pinnejä ja myyjä tulee siihen ja toteaa, että: ”Tästähän muuten löytyy näitä tosi hyvin hiuksissa pysyviä pinnejä samoissa väreissä”. Vähän häkellyin. Miten se oikein tajusi, että hypistelin pinnejä toivoen, että hiuslaatuni antaisi minun käyttää niitä ilman, että ne valuu ja sotkeutuu muuhun tukkaan? Oliko se oppinut tunnistamaan sellaisen haaveilevan ilmeen ja yhdisti sen pusikkoiseen, mutta liukkaaseen (kiva yhdistelmä) tukkaani, josta näkyi pipon alta ehkä 7 senttiä? Ehkä ne suositellut pinnit oli uutuuksia, joita se suositteli kaikille. Tai ehkä Glitterin myyjät osaa vaan lukea ihmisten ajatuksia… Myyjän suosittelemat pinnit ovat edelleen kovassa käytössä ja olen käynyt ostamassa niitä lisää, ne vaan toimii! Niissä siis siinä takana on kolme nipsukkaan sen yhden sijaan. Ei mikään ihme, että pysyy.
Glitterillä on selkeästi joko hyvä rekrytointiosasto tai hyvä myyjäkoulutus (varmaan molemmat), kun koskaan ei tule semmoinen olo, että olisi liikaa tyrkytetty jotain. Yleensä rupean avautumaan omista hiusongelmistani ja Glitterin myyjillä on tarjota siihen ratkaisu. En kyllä vaatekaupoissa mielestäni avaudu mistään.
Loppuhuomiona: omassa puskamaisen paksussa, mutta liukkaassa tukassani toimii parhaiten Invisbobblen ponnarit, Glitterin ponnarit ovat vähän liian jäykkiä. Ehkä pidemmissä hiuksissa alkaa sitten kaivata jämäkkyyttä. Ennen puhelinjohtoponnareita en oikeastaan voinut ikinä pitää tukkaa ponnarilla, koska se aiheutti aina järkyttävän hedarin. Nyt pitkätukkaisen elämä on helpottunut huomattavasti, hiukset saa pois niskasta helposti. En mitenkään hirveästi tykkää puhelinjohtoponnareiden ulkonäöstä, mutta jos valinta on tehtävä päänsäryn ja vähän pöhkön näköisen ponnarin välillä, valitsen sen pöhkön. Parastahan mielestäni olisi leikata hiukset ihan lyhyiksi, mutta näillä tuloilla ei ole varaa ylläpitää lyhyttä tukkaa. Sitä päivää odotellessa puhelinjohtoponnari on tervetullut apu hiusongelmiin.
hookinnunen (Ei varmistettu)
7.5.2015 at 16:07Meillä glitteri tytön kanssa ihan ykköspaikka. Tarvittava löytyy aina sieltä ja hopeakorut edullisesti. Leimakortit hetkessä täynnä ja lahjakortit aina haluttua tavaraa. Pinnit ei tosiaan oo oikeen hyviä, mut eipä ne oo muuallakaan paljon kummoisempia olleet. Monenlaiset erilaiset, myös puhelinlanka ponkkarit on kotiutuneet meille Glitteristä ja ihan huippuja, varsinkin tytön hiuksissa. Niiden pitää vaan muistaa antaa joka kerran jälkeen ns levätä pari päivää niin kestää pidempään hyvänä.
miumaumiu
7.5.2015 at 20:48Ne on niin söpöjä ne myyjät! Ne vain vähän mainitsee et meillä ois tätä ja tätä ja sit näyttää tosi nuorelta ja söpöltä ja siltä et mä vilpittömästi uskon et tää näyttää sulla hyvältä! Ja sit sitä lähtee hyvillä mielin pois :)
Vilassa taas on ahdistaa, ihan selkeesti käsketty tehdä lisämyyntiä mut ei ole kerrottu et miten.
HanSu** (Ei varmistettu)
9.5.2015 at 00:17Hei olikohan toi sunkin myyjä se youtube poitsuli? En muista kanavan nimeä. Äh pakko tsekata… NaaG, sehän se. Mä en jaksa vääntää myyjän kanssa, mut hän oli ennemminkin auttavainen kuin painostava:) Videot ei ihan uppoa, mutta kuten todettua, oikein hyvä myyjä! :D Niin joo, kampaajana voi todeta että pinneissä on kyllä tosiaan eroja! Jotkut on kauhian paksuja ja jäykkiä. Siroja pinnejä on joskus vaikea löytää. Pitääpä tsekata toi liike mitä kommenteissa vinkattiin:)