ID Buzz – miksi me valittiin tämä sähköauto?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Auton kanssa.

Yhden vuoden ja viiden kuukauden odotus palkittiin: viime perjantaina me sitten huristeltiin (tälle pitää keksiä uusi verbi nyt sähköauton kanssa: suhisteltiin?) innosta hiristen ulos K-Auto Airportin portista upo-upouudella ID Buzzilla.

Tuntui ihan hassulta: eikö kukaan tosiaan juokse meidän perään ja huuda, että ”seis! älkää viekö sitä autoa!”, haha. Se auto oli tosiaan meidän!

Sivuhuomautuksena muuten pakko sanoa, että jos nyt päättäisi ostaa just tämän auton, sitä ei tarvitsisi enää odottaa vuosikaupalla! Niitä on nimittäin K-Autossa myynnissä ihan tällä hetkellä, siis sellaiseen heti-toimitukseen myös! Näissähän (ja sähköautoissa yleensä) on ollut viime vuosina ihan älyttömät odotusajat, mutta just nyt tällä hetkellä (haha se voi muuttua nopeasti) tilanne on tosi hyvä: K-Auto nimittäin tilasi Buzzeja myös itselleen – tulivat ehkä Suomeen samassa erässä kuin meidän auto? – eli niitä on kuin onkin saatavilla tällä hetkellä.

Eli täten kumoan sen käsityksen, että sähköautoja pitää aina odottaa vuosikausia! Näitä on just nyt nopeille K-Autossa, jopa useammassa värissä!

Meidän värivalinta oli totta kai oranssi.

(okei harkittiin keltaista ja turkoosia myös)

Ooooooooh miten voi auto tuottaa näin paljon iloa! Ja mähän siis en ole mikään autoihminen! Mutta tämä on nyt vaan niiii-iiiin meidän.

Mutta miksi juuri ID Buzz? Vastaus siihen muuten ei ole ihan kokonaan (ahhahaha) esteettisperustainen, tässä olivat meidän kaksi tärkeintä kriteeriä:

1. Se olennaisin: takapenkille piti mahtua kolme lastenistuinta.

Meidän vanhalla pikkuautolla me huristeltiin oikein erinomaisen hyvin, ja meistä oli tullut jo koomisuuteen asti guruja auton täyteenpakkaamisessa. Mutta siitä ei päästy mihinkään, että taaperon kasvaessa yli turvakaukaloiän meidän perhe ei vaan yksinkertaisesti mahtuisi sinne. Kaukalon kanssa vielä mahduttiin ja pelattiin vuoden lisäaika sähköauton hankinnalle (ja säästämiselle).

Eli takapenkin leveys ja istuinten istuvuus penkkiin (esimerkiksi penkin muotoilut) oli meille se tärkein ja keskeisin kriteeri.

2. Toinen olennainen: täyssähköauto.

Tämän sanoin jo joskus vajaa kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja tästä en ollut valmis joustamaan: jos meille tulee seuraava auto, sen on sitten oltava sähköauto.

….ja kun nämä kaksi kriteeriä yhdisti, valinnanvara kaventui vain pariin vaihtoehtoon. Hassua, miten markkinoilla tuntuu (toistaiseksi) olevan perhekokoisten sähköautojen kokoinen aukko: kuskin tilat ovat monissa autoissa kyllä nojatuolitasoa, mutta takapenkit jotenkin… litistettyjä. Virtaviivaisia ja urheilullisia! Mutta eivät kolme turvaistuinta vetäviä. Mittanauha viuhui ja sähköpostit lentelivät, kun kyselin eri sähköautojen takapenkkien leveyksiä.

Mutta sitten tuli ensimmäiset kuvat ja tiedot, että markkinoille on tulossa uusi täyssähköinen versio Volkswagenin hippipakusta, nimeltään ID Buzz…

Kääk! Ihana! Tässä se sit on. Tässä on se perhekokoinen sähköauto, johon mahtuu kolme turvaistuinta ihan heittämällä. Giganttisen kokoinen takaboksi. Ja kaiken lisäksi ihan huikean ihana ja just meidän näköinen.

Sydämenkuvat silmissä totesimme, että haluan.

Nyt meillä on ollut tämä autoihanuus (ihan naurattaa itseniäkin, että kutsun autoa sanalla ihanuus) seitsemän päivän ajan, tässä ensimmäiset kokemukset.

ID Buzzia ei voi ajaa naama myrtsinä. Osa on varmasti uutuudenviehätystä, mutta hitsi miten hykerryttävää tällä on ajella! Auto selvästi herättää hyvää mieltä myös liikenteessä. Esimerkiksi bussipysäkillä aikuiset useimmiten ovat kiinni kännyköissään, mutta lasten riemastuneet ilmeet ilahduttavat jatkuvasti mieltä.

Tällä on ihan huikean hyvä ajaa. Näkyvyys sieltä ylhäältä on loistava, siinä tuntee olonsa ihan maanteiden kuninkaaksi. Olin aivan häkeltynyt esimerkiksi jo ihan kotimatkalla, kun ajoin aiemmin hankalana pitämästäni Kehä III:n risteyksestä lännestä päin Lahdenväylälle. Mähän näin tällä autolla ajaessa kaiken!

Ja omilla kotikulmilla on ollut yksi sähköpömpeli, joka peittää täysin näkymän pyörätielle. Autoa on pitänyt mateluttaa suojatielle asti (sori vaan) ennen kuin näkee, että sieltä ei ole spandex-ammus tulossa. Mutta ID Buzzilla yhtäkkiä näen sähköpömpelin yli. Mindblown.

Myös kuolleen kulman koko on käytännössä lähes olematon. Sanoisin, että olematon, mutta en uskalla sanoa tuollaista ääneen. Koska aina pitää tsekata kuitenkin se kuollut kulma.

ID Buzz on isoksi autoksi tämä yllättävän ketterä. Omaan parkkiin ajaminen sujuu ongelmitta, ja olen myös käännellyt autoa pienillä kääntöpaikoilla – taka-, sivu- ja etukameroiden ansiosta tuollainen on yllättävän helppoa!

Itiksen parkkihallissa tosin meinasi hiki pukata päälle, kun liuskalle poistuessa kaikki varoitusäänet piippasivat vuorotellen enkä vielä hahmottanut, että kuinka lähellä ne osumat ovatkaan. Niinpä päädyin hätärinä peruuttelemaan ja poistumaan isommasta kulkuaukosta. En halunnut naarmuja alle viikon ikäiseen pintaan. Mutta varmaan aika pian oppii hahmottamaan auton ulottuvuudet.

Ja tosiaan turvaistuimet mahtuvat takapenkille mukavasti ja hyvällä jalkatilalla. Se oli se tärkein juttu, ja tässä autossa onneksi itsestäänselvyys.

Tavaratila on giganttinen. Sinne voisi muuttaa vaikka asumaan. Lastenvaunutkin sinne voi nostaa sellaisenaan (okei tosin kyljelleen, etteivät ne liiku siellä). Me ei oikeasti edes tarvittaisi näin isoa tavaratilaa, mutta… no, siinä se nyt on.

Haha olen ihan oikeasti intoillut, että kun lapset muuttavat pois kotoa, me muokataan tästä sellainen asuntoauto ja matkustetaan kahtena vanhana hippinä Buzzilla pitkin Eurooppaa!

En ole ladannut autoa vielä kertaakaan, mutta just tänään ajattelin pysäköidä laturille lapsen harrastuksen ajaksi, kun odottelen joka tapauksessa siinä autossa. Tällä hetkellä akkua on 48 % vielä jäljellä viikon ajelujen jälkeen. Akku kestää peruskäytössä meillä siis pitkään, varmaan viikon tai kaksi. WLTP eli se teoreettinen kilometrimäärä (johon sitten käytännössä vaikuttaa mm. sää, ajotapa jne) tässä on 423 km verran.

Mutta syvempiä lataamiskokemuksia pitää sitten odottaa tosiaan vähän pidempään. Ylihuomenna me lähdetään ajamaan Sotkamoon, eli haha suoraan syvään päähän. Viitostiellä on kuitenkin rutkasti latausmahdollisuuksia ja mulla on vahva usko, että uudet lataamis- ja pysähtymisrutiinit syntyvät lopulta helposti.

Auton ominaisuuksista tunnen (ja muistan) ehkä vasta jonkun kymmenesosan, mutta nämä seuraavat ovat osoittautuneet kivoiksi tai muuten jääneet mieleen. Moni näistä on varmaan nykyautoissa yleistä, mutta muistetaanpa, että minä olen ajanut aikaisemmin sellaista karvalakkiversioista autoa (tosin oikein hyvää sellaista).

Ne kamerat ovat minulle se tärkein. Eli peruutuskameran lisäksi ID Buzzissa on kamerat myös edessä ja sivuilla.

Navigaattorin ohje näkyy yksinkertaistettuna myös heti ratin takana. Eli ei tarvitse katsella sivuun, jos sanallinen navigaattorin ajo-ohjaus tarvitsee vielä kuvallista lisävahvistusta, jotta menee kuskilla varmasti jakeluun.

Samassa kohdassa näkyy myös kyseisen sijainnin nopeusrajoitus. Ah! Ei enää arpomista siellä viitostiellä, että apua oliko tässä 80- vai 100-rajoitus.

Navigaattori osaa ehdottaa latauspaikat reitin varrella. Eli kun määränpääksi laittaa vaikkapa Sotkamon, navigaattori osaa automaattisesti ehdottaa, että missä kohdissa matkan varrella kannattaa pitää (ja kuinka pitkät) lataustauot.

Kaiutinten voimakkuuksia voi säätää erikseen. Ei enää sitä, että lasten valitsema K-pop pauhaa kovimmin etupenkkiläisten korvaan; jatkossa Gangnam Stylen voi laittaa soimaan takapenkille.

Molempien etupenkkiläisten käden ulottuvilla katossa on SOS-painike. Siitä painamalla auto ottaa automaattisen puhelun hätäkeskukseen.

Kännykkäapin välityksellä autoon saa mm. esilämmityksen päälle. Sitä pääsin kerran testaamaan ja sain 15 minuutissa aikaan aikamoisen tropiikin. Mutta eipä tarvinnut skrabata ikkunaa ensimmäisenä pakkasaamuna! Mutta opin, että vähempikin hönkä riittää.

Kaikenlaisia travel assistant -ominaisuuksia tässä tietysti on, mutta olen sen verran hidas omaksuja, että lähden niitä kokeilemaan vasta tässä vähitellen.

Takuu autolla on 2 vuotta, akulla 8 vuotta. Lisäksi autolla on kolmen vuoden ajan Volkswagen Liikkumisturva: jos auto hajoaa Suomessa tai ulkomailla, saa palvelunumeroon soittamalla apua korjaamiseen (pienkorjaus tien päällä tai hinaus lähimpään Volkswagen-huoltoon) ja tarvittaessa vaihtoehtoisen kulkuvälineen matkan jatkamiseen, esimerkiksi sijaisauton enintään kolmeksi vuorokaudeksi. Vau, tämä oli mulle uusi juttu! Lisää täällä.

Sitten ID Buzzissa on vielä kaikkea ihan kreisiä ja avaruusalusta, kuten muistaakseni 30 värivaihtoehtoa sisävalaistukselle ja näytön ohjaaminen kädenviuhahduksilla. Ne kaikki lähinnä naurattaa – mä haluaisin nähdä sen tyypin, joka nämä kaikki suunnitteli! Sillä on varmaan ollut sellainen ”hei nyt kuulkaas hifistellään kaikki, mitä hifisteltävissä on” -asenne. Propellihattu vaan pyörimässä!

Autoon olisi ollut tarjolla myös lisää kaikenlaisia avaruusalusominaisuuksia (ja FB-ryhmistä näkee, että osa on ostellut vaikka mitä). Me kysyttiin niistä myyjältä suosituksia ja hän kertoi rehellisesti, että ID Buzzissa automaattisesti oleva peruspaketti on kyllä niin hyvä, että eipä siihen tavallinen käyttäjä juuri lisää tarvitse. Joten me otettiin lisävarusteina vain verhoilun väri – totta kai oranssi – ja talvirenkaat.

Ja siis oi, miten iloisia ja innoissaan me tästä sähköautosta ollaan!

Ylihuomenna me tosiaan sitten lähdetään tällä sähköautolla huristelemaan (suhistelemaan?) Helsingistä Sotkamoon! Olo on iloisella tavalla jännittynyt ja kupliva, vähän niin kuin sopivankokoiselle seikkailulle lähtisi!

Parhaat latauspaikkavinkit matkan varrella erittäin tervetulleita!

41