Ihana mies (tule kanssani rock-balettiin)

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Coca-Cola Light

Coca-Cola Light kutsui minut Savoy-teatteriin rock-balettiin! Lippuja Rock the Ballet -näytökseen sain 4 kpl ja sain itse päättää, miten liput ”käytän”, joten ajattelin vähän sellaista pienimuotoista lukijatapaamista – ketkä kolme lähtevät mun aveciksi? Hehe eli taas arvotaan; tämähän ihan on riistäytynyt käsistä, oikea arvontatoukokuu!

Mukaan ke 28.5.2014 näytökseen on kutsuttu yhteensä kymmenen bloggaajaa seuralaisineen, ja tälle porukalle on myös järjestetty pienimuotoinen yksityistilaisuus Savoyn Ravintola Preston parvekkeelle; tarjolla ruokaa ja juomaa. Yksityistilaisuus alkaa klo 18 (tehdään vaikka treffit aulaan!), ja varsinainen näytös alkaa klo 19.30. 

Ja tuo päivähän on siis helatorstaita edeltävä keskiviikko – seuraava päivä vapaapäivä työssäkäyville.

Tulkaa! Kivaa! En olekaan tuota ennen nähnyt, mutta kiinnostaa kovasti!

*******

Homma liittyy Coca-Cola Lightin ”ihana mies” -haasteeseen – siellä rock-baletissahan on sitten ihania miehiä lavalla ja silleen. Ja haasteessa kysyttiin, että millainen on minun (ja teidän) mielestä ihana mies.

Nooh.

Ihana mies. Hmm.

Voinko muuttaa sen muotoon ihana kumppani? Koska se, mikä minulle tuli tästä mieleen, ei ole sidoksissa x- ja y-kromosomeihin. Samat ihanuuden piirteet koskevat molempia sukupuolia. Ihaninta on siis yksittäisten luonteen- tai ulkonäköpiirteiden sijaan mun mielestä kumppanuus. Se, että ollaan yhdessä tässä hommassa, tässä elämässä. Että molemmat tunnetaan se. Että on hyvä olla yhdessä ja pyörittää tätä arkisirkusta huh huh. Olla elämässä ikään kuin samalla puolella. Pahinta olisi, jos kaiken tämän väsymyksen ja arkihulabaloon keskellä alkaisi sotia omaa kumppaniaan vastaan. Siinä sodassa ei tulisi voittoja, pelkkiä haavoittuneita.

Yhdessä olo ja sitoutuminen. Hyvä olo. Ja vaikeammassakin tilanteessa yhdessä toimiminen.

Pieni esimerkkikin:
Silva alkoi joskus talvella kesken yön oksentaa. Joel kiikuttaa Silvan nopeasti kylpyhuoneeseen, minä nappaan likaiseksi menneitä lakanoita sängystä. Minä menen ottamaan Silvan. Joel alkaa pyyhkiä lattiaa. Tulee pyyhettä. Istutaan kylpäärissä oksentavan naperon kanssa. Vettä. Peseytymistä. Vessanpöntön ja lavuaarin siivoamista. Kylppärin peilinkin.
Sitten siinä kaiken keskellä Joel toteaa:
”Tämä tulee nyt varmaan tosi kummalisessa tilanteessa, mutta mä kyllä rakastan sua tosi paljon.”
”Täh? No niin mäkin sua, mutta…?”
”Tällaisessa poikkeustilanteessa sitä huomaa, miten tärkeää on pystyä toimimaan yhdessä.”

Että vatsataudissa se rakkaus kai sitten punnitaan.

Kuva ei liity tilanteeseen.

 

Millainen on sinun mielestäsi ihana mies?

Vastaa kysymykseen tähän alle kommenttikenttään ti 20.5.2014 klo 12 mennessä, niin osallistut noiden Rock the Ballet -lippujen arvontaan. Lippuja arvon siis 3 kpl, eli yksi per voittaja – ihanana rock-balettiseurakumppanina nimittäin minä :)

Muista jättää myös meiliosoitteesi!

 

PS. Kiitos Cokikselle lipuista!

Cokiksen ihana mies. Mutta mitä sen navalle on tapahtunut?!?

You Might Also Like

  • Mrs. M. (Ei varmistettu)
    15.5.2014 at 23:21

    Se vei jalat alta ensisuudelmasta alkaen. Kun se hymyilee, tulee hymykuoppa. Se tekee minulle yllätyksenä creme bruleen ja muistaa tuoda usein kukkia. Siihen rakkauteen voi luottaa, sillä tavalla yksinkertainen että osaa rakastaa ilman kommervenkkejä. Tekee kylmiä väreitä ja matkustaa kanssani ympäri maailman. Pitää kädestä kiinni. Kun se nauraa tyttäremme kanssa, on Kaikki siinä. ♡

  • Water skies
    16.5.2014 at 01:34

    Ihannekumppani (en kirjoita mies, koska nainenhan tuolla petissä koisii) on sellainen, joka ymmärtää ilman, että siihen tarvitaan sanoja. Ihannekumppani rakastaa toista myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan. Ihannekumppani pysyy toisen kanssa sairaudesta, vastoinkäymisistä ja riidoista huolimatta. Ilman ihannekumppania on kuin osa itsestä puuttuisi (tiedän, että kuulostaa yyberkliseiseltä, mutta siltä tuntuu). :D

    Vaikka välillä tuntuu, että oma elämä ryöstäytyy käsistä, tietää että toinen on se elämän kiintopiste, joka pitää kasassa ja maan päällä. Olen sairastanut masennusta vuosia, mutta elämä näyttää paljon paremmalta, mistä isoin kiitos kuuluu puolisolleni. Isoin haaveeni onkin mennä naimisiin (jos laki sallii) ja perustaa perhe.

    Ikinä ei ole yhdessä tylsää. Ihannekumppani on se, jolle haluat olla parempi versio itsestäsi, mutta silti uskallat olla aina oma itsesi. Pieruineen kaikkineen.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 09:14

    En osallistu arvontaan, mutta pakko sanoa, että ihana miten samalta Joel ja Silva näyttävät nukkuessaan <3 Ihan tosi sympaattinen perhe olette!

  • rinkeli (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 09:41

    Ihannemies on kaikkea tuota mitä kuvailit plus se, että yhdessä tehdään siitä arjesta kivaa. Toki se alkuajan kiihkeys ja jännitys on myös kivaa,mutta arkihan se on joka tulevaisuuden määrää. :)
    Oma tarinani tapahtui muutamia vuosia sitten, kun oltiin muuttamassa. Siinä pientä kiristelyä oli ilmassa puolin ja toisin ja hieman kipakoita lauseita myös lenteli. Yhtäkkiä mies tokaisee ”mun mielestä meijän pitäis nyt vähän pussailla..” Sen jälkeen oli kepeä tunnelma taas :D

    Ja toki osallistun kilpailuun mukaan! (Mitäs jos voitan ja oonki synnyttämässä sillon :D )

  • Marikah (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 09:50

    Kun olin kovassa kuumeessa, kävi ihana mieheni istumassa pöntöllä, jottei kylmä pönttö tuntuisi epämukavalta kuumeista ihoani vasten :D ne on ne teot, silloin kun kumppaniaan eniten tarvitsee :)
    -marika

    • Kristaliina
      16.5.2014 at 11:55

      Repesin nauruun bussissa :D

      • Marikah (Ei varmistettu)
        16.5.2014 at 15:21

        Mullahan vierähti silloin ihan onnenkyynel poskelle :D -Marika

  • ouS (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 11:31

    Ihana kumppani, mun tapauksessa mies, ajoi suhteen alkuaikoina noin 6 tuntia/suunta helmikuisille ensitreffeille, kun katsottiin olisiko toisen kanssa yhtä mukavaa jutella kasvokkain kuin virtuaalisestikin. Ihanuus haaveilee mun kanssa junamatkoista, uskaltaa jakaa popkorninsa mun kanssa ja hoitaa meidän koiraa yksin 3kk, kun olen työharjoittelussa ulkomailla.

    En osallistu arvontaan.

  • Marianana (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 12:28

    Ihana mies ymmärtää. Jonka kanssa on hyvä olla. Johon rakastuu joka päivä uudelleen ja uudelleen, syvemmin ja syvemmin.

  • Sofiaa (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 13:15

    Oi, olisipa ihana päästä katsomaan Rock the Ballet!

    Ihana mies on juuri kaikkea tuota mitä kirjoitikin jo. Ihanan miehen kanssa voi olla juuri sellainen kuin on ja tällainen ihana mies kotoa löytyy<3

    Tuli esimerkistäsi mieleen oma parin viikon takainen tapaus jolloin mietin, että kyllä minulla on maailman ihanin mies. Odotamme esikoista ja pari viikkoa sitten ah niin ihanan raskauspahoinvoinnin lisäksi minulle iski se vatsatauti sitten, pari tuntia myöhemmin alkoi myös mies oksentamaan. Siitä huolimatta mies koko ajan piti huolen siit,ä että minulla kaikki hyvin, käänsi jopa koko parisängyn ympäri (meillä on eri pehmeysastetta olevat patjat) että minä voisin nukkua sillä puolen joka on lähempänä vessaa. Vatsataudissa se rakkaus todellakin punnitaan!

    Olen suhtellisen uusi lukija, löysin blogisi kun googlen kautta etsin vinkkejä tätä kaikkea tulevaa vauvarumbaa varten ja olen kyllä ihastunut ja jäänyt seuramaan! :)

  • OdotuksestaOnneen
    16.5.2014 at 14:19

    Ihana mies rakentaa meille kotia vaikka välillä on niin loppu että itkettää. Meitä molempia. Tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen ääneen ja erityisesti niiden hyväksyminen on erittäin tärkeää. Ilman sitä ei meidän pakka olis pysyny kasassa tän kaiken keskellä.

  • Helen_ (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 15:35

    Ihana mies laittaa pyytämättä aamupalaa, pitää lapselle unikoulun kun omat voimat eivät siihen riitä ja ennen kaikkea jaksaa olla kumppanina arjessa, johon sisältyy paljon kaksivuotiaan uhmaa ja huutoa. Ja kuten aikaisemmassa kommentissa hyvin sanottiin – ihana mies rakastaa silloinkin, kun toinen ei ole ihan parhaimmillaan. Näin pienen lapsen äitinä sellaisia hetkiä on yllättävän usein nykyään :)

    Hyppään junaan täältä Tampereelta ja tulen mukaan, jos arpaonni suo!

  • kao kao
    16.5.2014 at 18:01

    Ihana mies oli ostanut mulle laktoositonta maitojuomaa sen luo, että voin juoda aamukahvini maidolla. Se oli aika suloista kuukauden satunnaisen tapailun jälkeen. Nyt se metsästää laivalta mulle ripsiväriä, kun se oli lentokentältä loppunut :)

  • Outiko
    16.5.2014 at 22:06

    Palaan elävien kirjoihin Lilyssä ja osallistun arvontaan. Olisi kiva päästä mukaan! 

    Ihana mies on se, joka lähtee iltayhdeltätoista pyöräilemään läheiselle Nesteelle, kun ruokahaluttomuuden ja raskauspahoinvoinnin yhdistelmästä kärsivä vaimo kertoo haluavansa muroja. Ihanin mies on se, joka ei pahastu kun vaimo ei pysty edes koskemaan sateessa haettuihin muroihin (pahvipaketin hajun vuoksi) vaan jaksaa kannustaa vielä löytyvän jotain, jonka vaimo saa syötyä ja joka pysyy sisällä. Ihanin mies nukkuu tuossa vieressä lapsi vatsansa päällä. 

     

    • Kristaliina
      16.5.2014 at 22:31

      Jee, tervetuloa takaisin! …ja hei ymmärsinkö oikein – toinen tulossa…? Onnittelut!

      • Outiko
        17.5.2014 at 09:59

        Kyllä, toiveiden mukaisesti ☺️ Jos pieni saapuu maailmaan laskettuna päivänä, tulee sisaruksille ikäeroa kaksi vuotta ja viikko. Kunhan pahoinvointi nyt vain hellittäisi. 

  • Maria- (Ei varmistettu)
    16.5.2014 at 22:32

    Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin on ihana mies sellainen, jonka kanssa tuntuu kuin olisi kotona. Saa olla juuri sellainen kuin on ja välillä se kaikkein kurjinkin versio itsestään ja silti voi luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä.

  • Päivi (Ei varmistettu)
    17.5.2014 at 00:44

    Oma ihana mies on paljon muutakin, mutta tämä tarina tuli ensimmäisenä mieleen myöskin kahden pienen tytön äitinä (2v ja 4kk). Ihana mieheni puhuu niin kauniisti ja arvostavasti minulle ja tytöille, että he saavat varmasti hyvän itsetunnon ja eivät anna kohdella itseään huonosti. Suloista kuulla isosiskon sanovan pikkusiskolle ” Hei kaunis”.

  • Yolanda (Ei varmistettu)
    17.5.2014 at 11:05

    Mä oon ehkä hieman eri linjoilla tän ihanan miehen suhteen kun moni muu. Mun mielestä ihana mies antaa tilaa ja omaa aikaa. Ihana mies ei yritä omistaa. Ihanan miehen kanssa voi olla eri mieltä asioista. Ihana mies luottaa. Ihanan miehen kanssa voi puhua kaikesta. Ihana mies paljastaa omat heikkoutensa. Ihana mies on terävä älyltään. Minulle ihana mies ei tarkoita kumppanuutta ja yhdessäoloa, vaan sitä että toinen täydentää elämää.

    Rock the Balletiin lähtisin ilomielin täältä toisesta puutalosta hieman eri puolelta Helsinkiä!

  • haeltoss (Ei varmistettu)
    17.5.2014 at 22:28

    Tuli ensimmäisenä mieleen oma mies, jonka ihanuus ilmenee siinä, kun hän yömyöhällä sängyssä maatessamme sanoo yhtäkkiä: ”Välillä en viitsi sanoa sinulle, että rakastan sinua, koska minua alkaa itkettämään.”

    Miehen itkussa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta jotenkin tuo virke oli kauniimpi kuin itse ”minä rakastan sinua”. Ihana mies myös hieroo jalkoja ja saa nauramaan.

  • Raitasukka (Ei varmistettu)
    18.5.2014 at 16:38

    Mies on silloin ihana kun antaa väsyneen äidin nukkua viikonloppuaamuna pitkään vaikka molemmat olemme yöllä valvoneet vauvan vuoksi.

  • Hemil (Ei varmistettu)
    18.5.2014 at 22:38

    Heippa Krista!

    Sanonpa aluksi, että kiitos, arvontaan osallistun mielelläni.

    Ihana mies on sellainen, jossa olisi tietysti sopivasti niitä omaa silmää miellyttäviä fyysisiä piirteitä, mutta se henkinen puoli ois kaikkein tärkein. Olen sinkku, ja olen tehnyt ~91 kohtaa sisältävän toivelistan miehen ominaisuuksista. ;) Näistä kuitenkin tärkeimpiä taitavat olla vinksahtanut huumorintaju ja hassuttelevaisuus, lämpö ja empatiakyky, kypsyys ja luotettavuus ja sellainen ”opin tuolta tyypiltä” -fiksuus.

    Olen lukenut blogiasi aika kauan, varmaan Silvan alkutaipaleelta asti. En ole kommentoinut aikaisemmin, koska muut ovat usein sanoneet sen, mitä itsellenikin tuli mieleen. Haluan kuitenkin nyt sanoa, että olisi tosi mukavaa päästä tapaamaan sua, koska olet mulle sellainen jonkinlainen esikuva, vaikka ollaankin aika samanikäisiä ja -oloisiakin, väittäisin. Kirjoitat todella osuvasti, rohkeasti ja persoonallisesti, ja vieläpä kaunista, luovaa kieltä. Toivoisin itsekin pääseväni sun alalle (gradu vaiheessa), ja jos rehellisiä ollaan, haluaisin sun koko elämän ihan tuollaisenaan, ihanine miehineen. ;) Osaat kuitenkin arvostaa kaikkea, mitä sulla on, ja se tekee blogin lukemisen vähemmän vaikeaksi – on itse aika raskasta räpistellä gradun ja epävarman työelämän ja etenkin sinkkuelämän keskellä, ja lukea kuinka joku on jo Siellä, Perillä. Mutta pakkohan mun on uskoa, että sinne pääsen. Olen iloinen sun puolesta, ja olette hyviä vanhempia, joilla on mahtavat muksut. Onneksi kaikki meni ja menee niin hyvin Seelan kanssa!

    Kiitos aivan valtavasti blogista, olet loistotyyppi ja perheesi on uskomattoman ihana.

    • Kristaliina
      19.5.2014 at 21:31

      Vau mikä viesti – iso kiitos ihanista sanoista!

      Ja pssst, mulla jäi muuten se gradu kesken; hih ajattelin että kerron sulle tuota ”perilläoloa” ajatellen :) Ja jos haluaisin aiemmalle minälle jotain sanoa, niin sen, että älä huolehdi vaan luota siihen, että se onni tulee eteen, kun vain pitää silmät auki. Varmasti sinullekin! Ehkä muuten juuri siksi sitä osaa arvostaa, että se ei ole tullut itsestäänselvyytenä. Hyvä niin!

      …ja vielä: kiitos! <3

  • aunoinen
    19.5.2014 at 14:14

    Mä en muista milloin olisin viimeksi tehnyt itse ruokaa, noin niinkuin muuten kuin lämmittänyt sellaista. Tai edes aamupuuroa. Ihana mies siis. Kestää myös raskausajan kärttyilyt ja imetysajan annatko-nostatko-tuotko-autatko-pyynnöt.

    Mutta, mikä salaisuus on siinä, että noin vain pääset lähtemään balettiin ilta-aikaan? Täältä puutalosta ei tissitakiainen anna äidin lähteä mihinkään yli tunniksi, joten en arvontaankaan nyt osallistu.    Ehkä sitten, kun siirrytään muuhunkin ruokaan…

    • Kristaliina
      19.5.2014 at 21:24

      Allekirjoitus kahdelle ensimmäiselle lauseelle – ja kolmannelle, ihana mies :)

      Ja salaisuus… …no, korvikehan se on. Ollaan alusta asti (eka oli se blogigaala) annettu Seelalle 2-4 kertaa viikossa korviketta, kun mulla on ollut menoja. Hammaslääkäriä ja Silvan kanssa leikkipuistoa lähinnä :) Silvallehan en antanut korviketta kertaakaan eka 6 kk aikana, mutta nyt päätettiin heti alkuun olla ei-niin-neuroottisia sen suhteen, ihan arjen sujuvuuden takia. Ja onneksi tuo tuttipullokin kelpaa; oon ymmärtänyt, että joillekin vauvoille se pullo ei kelpaa ollenkaan…

  • MarjaH (Ei varmistettu)
    19.5.2014 at 21:11

    Mun ihana mies rohkaisee ja vetää seikkailuun, kun itse en uskalla. Se ottaa kainaloon, kun näkee, että mulla on paha mieli. Se uskaltaa kohdata omat ennakkoluulonsa ja auttaa mua kohtaamaan omiani. Se tuo myös välillä kaupasta yllätysilon &lt;3 Lisäksi se hoitaa kotona meidän pientä, ettei sen tarvitse vielä mennä tarhaan.

  • 1 2 3