Meidän ensikäynti Naantaliin pari vuotta sitten oli rakkautta ensi silmäyksellä. Meidähän piti mennä (ja mentiinkin) vain päiväreissulle Muumimaailmaan, mutta silmä hakeutui akuutisti vanhan kaupungin upeisiin taloihin. Eikä! Vau, mikä paikka tämä on – tämähän on paljon muutakin kuin muumit!
Viime vuoden muumireissun yhteydessä yövyttiinkin Naantalissa pari yötä, ihanan puutalon yläkerran asunnossa. Ja tänä vuonna sama juttu; tosin aiempi asunto oli harmi kyllä jo varattu, mutta ihan yhtä ihana asunto löydettiin myös tälle vuodelle, keskellä vanhan kaupungin kävely(?)katua. Loistosijainti!
Naantali näytti myös jotenkin tutulta, hetkinen…
…RISTO RÄPPÄÄJÄ!!!
Meidän perheen Risto Räppääjä -faneille tämä oli tietysti tärkeä ulottuvuus. Itse asiassa jostain turistiesitteestä bongasimme, että Naantalissa on järjestetty kesällä myös jonkinlaisia Risto Räppääjä -kierroksia. No VAU. Tältä kesältä ne olivat jo harmi kyllä ohi, mutta jos niitä on jatkossakin (ja meillä vielä faneja), niin sinne!
Ja sitten se koko tunnelma, ah!
Minulle iski akuutti ”oi, täällä haluaisin viettää yhden kesän vanhaa puutaloa asuen” -fiilis. Jotenkin pystyin ihan kuvittelemaan itseni ja meidän perheen sinne, jotain suloisesti vinossa kenottavaa vanhaa taloa asuttamaan ja pihalla kahvia hörppimään sellaisesta vanhasta kukallisesta kahvimukista. Suunnitelman ainoa suuri aukko olisi se, että sitten me ei voitaisi asua kesää OMASSA rakkaassa talossa. Eihän me nyt oman kodin kesästä haluta yhtään tinkiä!
”No ollaan vaikka viikko tai kaksi!”, ehdotti lapsi.
Hmm. Ihan potentiaalinen ehdotus.
Toinen aukko suunnitelmassa on se, että en koskaan käyttäisi sellaista (PIENTÄ) vanhaa kukkakuppia, vaan juon kahvini mukista.
Mutta saahan sitä mielikuvia olla hei!
Yksi Naantalin silmiinpistävistä positiivisista jutuista oli myös ravintoloiden palvelu, aivan ihania ja ystävällisiä ihmisiä erityisesti ravintoloissa, mutta muuallakin! Tämän kesän paras ravintolakokemus oli eka iltana aurinkoisen Snickarin terassilla – ja viime vuonna (itse asiassa myös eka iltana) puolestaan viereisen Valborgin terassilla. Molemmille terasseille osuu ihana ilta-aurinko, ja auringonlasku Muumimaailman taakse on aivan maagisen kaunis.
Piti ihan huokailla, että onko Naantalissa aina näin aurinkoista…
No, ei ollut, seuraavana päivänä satoi.
Aivan ihanaa palvelua (ja vohveleita) saattiin myös Amandis-nimisessä vohveliravintolassa (ja ihana raparperisiiderisuositus!) ja tietysti muumiteemaisessa Eriskummallisessa kahvilassa, jossa käynti kuuluu totta kai Muumimaailmassa vierailuun. Siellä me käytiin tänä vuonnakin molempina päivinä aamupalana – valikoima tosin oli meidän makuun vähän liian herkkupainotteinen, mutta kerrankos sitä (no, useammankin kerran) syö aamupalaksi pullaa, ja piparia ja pumpernikkelia ja mustikkapiirakkaa. Haha. Kahvilassa on ihan omanlaisensa (muumi)fiilis ja itse kahvila jo lapselle elämys, iso suositus.
Ainoa miinusmerkkinen asiakaspalvelukokemus tuli muuten sadepäivänä ravintola Merisalista. Ei siitä ehkä enempää kuin että harvoin sitä tuntee olevansa niin ei-tervetullut ravintolaan – olipa ihan eri taajuudella (ja vuosikymmenellä?) palvelu siellä aiemmin mainittuihin ihaniin ravintoloihin verrattuna. Mulle töykeä palvelu on sen verran turn off, että päätimme poistua jättäen lähes koskemattomat kahvikuppimme pöytään. En aio omaa hyväntuulista päivääni pilata tuollaisella, heippa vaan Merisali, ei tulla takaisin!
Mutta ei anneta sen pilata Naantalin fiilistä; tosiaan tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta koko kaupunki näytti olevan ihan pullollaan ihania, ystävällisiä ja nauravaisia ihmisiä! Todella ihana kaupunki!
Hei muuten Eriskummallisessa kahvilassa oli muumimukinäyttely, näimme sen julisteet jo heti ensimmäisenä iltana. Jostain syystä näyttelyjuliste herätti ihmetystä, ja sitten lapsi halusi näyttää oman käsityksensä aiheesta:
Kas näin näytellään muumimukia.
16
MarjaH
16.8.2019 at 11:37Me yritettiin sunnuntaina Amandikseen mutta se oli kiinni, soitettiin ja kuulemma koko päivän :( Mentiin sitten Eriskummalliseen kahvilaan, mikä oli oikein kiva 😊
krista
16.8.2019 at 11:44Mekin katseltiin sitä sunnuntaina aamupalan toivossa, mutta ei ollut auki. Mutta oltiin ehditty edellisenä iltana käydä siellä vohveleilla, oli tosi hyviä ja tosiaan ihana palvelu. Ja pupukin siellä oli <3
Sannikaarina
16.8.2019 at 14:15Naantalin vanha kaupunki on ihana. Majatalo Bridget Inn’iä voin suositella lämpimästi. Me käytiin viime kesänä meidän kuopuksen (16v silloin) kanssa Muumimaailmassa ja yövyimme Bridget Inn’ssä. Aikoinaan poikien ollessa pieniä, nyt jo aikuisia, yövyimme joka kesä 4-5 yötä Naantalin vanhan kaupungin ihanissa majataloissa.
Mutta se mistä tulin kirjoittamaan, tuo Merisali, se on k a m a l a, palvelu siellä on aivan ala-arvoista. Pari kertaa ollaan kokeiltu sinne menoa, mutta aina ollaan käännytty pois pahoilla mielin. Nämä kokemukset vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, että ei siellä ole meno muuttunut. Huh! Kukahan siellä käy? Ihmettelen vaan.
Sannikaarina
krista
16.8.2019 at 20:25Hei me nähtiinkin tuo paikka, iso kiitos vinkistä! Vaikuttaa nettisivujenkin perusteella IHANALTA.
–
Ja ohhoh, Merisalin huono palvelu siis ilmeisesti ”perinne”… Huvikseni netistä katselin, ja paljon oli samaa muiltakin kävijöiltä useassa paikassa. Ehkä ne sitten vain jotenkin luottaa siihen sijaintiinsa, että jo pelkästään sen perusteella tulee asiakkaita riittävästi – eivätkä välitä, että niitä ei tule välttämättä toiste… Harmillista! Jotenkin tuli sellainen ”vanhanaikainen” fiilis, että palveluun ei tarvitse panostaa, vaan asiakkaille on ok olla tyly ja ikävä. Iso kontrasti oli Naantaliin KAIKKIIN muihin paikkoihin (tai niihin, joissa me käytiin), joissa oli hyvätuulista ja tosi sellaista aurinkoista, ystävällistä porukkaa!
E
16.8.2019 at 21:06Hih. Merisali on tietty lokaalien kohtauspaikka, se missä nähdään tutut sukupolvesta riippumatta. Nuoriso moikkaa mummia naapuripöydässä ja hengaa samalla kavereiden kanssa tuoppi kädessä. Ei siellä kuulu _syödä_ mitään. Korkeintaan jäätelö kun luetaan lehteä. (Ymmärrän kyllä pettymyksen)
Torey
17.8.2019 at 12:15Mä nään Merisalin paikkana jossa paikalliset ryyppää kesäsin. :’D
Torey
17.8.2019 at 07:50Mun kaupunkini. <3
Tyttö voi lähteä Naantalista, mutta Naantali ei lähde tytöstä!
Siis mun yksi haave on, että sais niin paljon rahaa, että ois varaa ostaa koti Naantalin rannasta. Oikein vanhasta puutalosta.
Mun isoisäni on asunut yhden ravintolan yhteydessä siellä joskus, työnsä takia. Ja mun äitini on nuorena työskennellyt rantaravintoloissa. Kuten useampikin tuttu! :)
Harmi, että teillä oli huono kokemus Merisalista. Itse en ole vuosiin siellä käynytkään. Kalatrappi on ollut aina meidän suosikki. :)
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/08/16/ei-paineita/
A
17.8.2019 at 08:05Merisaliin suuntaa anoppinikin aina kun Naantalissa käy. Tämä kesänä testattu saaristolaispöytä, ihan ok muttei erityisen mahtavaa (ja kahvi ei kuulu suolaiseen hintaan, hohhoijaa), palvelu ei mulle näyttäynyt huonona (jos ei hyvänäkään) Aja näkyi sinne lappaavan sisään turistibussillisen verran väkea kun lopetettiin syömistä. Jos itse valitsisin lounaspaikkaa Naantalissa, niin ei varmaan olisi oma valinta, mutta joskus on mentävä sinne minne joku muu haluaa :)
Kirmi
17.8.2019 at 08:43Minullakin Merisalista ihan vastaavaa kokemus. Todella tyly palvelu ja mietin, että onko sijainti todella se, joka pitää paikan pystyssä. Mutta toisaalta sai hyvän aikahypyn siihen, minkälaista on syödä ravintolassa, jossa on enemmän rasite.
Muutoin Naantali on mitä mainioin paikka ollut.
Life with Satu
19.8.2019 at 10:56Naantali on kyllä super kaunis paikka, käytiin siellä joskus kaksistaan enemmänkin, lapsen myötä jäänyt. Pitää mennä ensi kesänä, ei saa unohtaa perinteitä senkään suhteen :)