Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa.
Viime syksynä heti ilmojen viiletessä ihoni alkoi kuivua. Ensin tuli hilseilyä, sitten orastavia ihottumaläikkiä. Nenä tuntui sisäpuolelta niin kuivalta, että sinne olisi halunnut levittää rasvaa. Vähän ehkä levitinkin.
Mutta kaikkein inhottavin oli kuitenkin päänahka! Huomasikohan joku mun viime syksyn Insta Storyista, että mulla oli käynnissä ihan pakonomainen tarve raapia päätä…? Väkisinkin käsi hakeutui päänahkaan. Ainakin itse huomasin sen usein videolta: äh, taas mä näköjään raavin päänahkaani. Ihan niin kuin olisi täitä!
Mutta ei, ei ollut täitä (onneksi). Ötököiden sijaan löysin päänahastani ropinakaupalla valkoista – näyttää ihan hilseeltä, jaiks ensimmäistä kertaa elämässäni! Mutta ei se kai ollut varsinaista hilsettä, se oli ihan vaan kuivaa kuivaa kuivaa päänahkaa. Ja ai hitto että se kutitti!
Sitten tultiin vuodenvaihteessa tänne Espanjaan.
Simsalabim, kaikki ihon kuivuusoireet olivat poissa! En edes hoksannut, että koska ja miten se kävi – luultavasti helpotus saapui lähes välittömästi. Sen jälkeen ei ole tarvittu edes päivittäistä koko perheen iltarasvausta. Koko kropan perusvoiteet ovat kyllä täällä siististi mukana, mutta korkit ovat pysyneet kiinni viimeiset kaksi kuukautta.
Aurinko ja meri-ilma, siinäpä varmaan se ihon ihmeparantumisen salaisuus. Ihomaaottelun ensimmäisen erän (sarja: ilmasto) voiton kääri siis Espanja. Tuuletuksia! Sellaisia raikkaita meri-ilman tuuletuksia!
Ja sitten taas toisaalta…
Perusvoiteiden korkit ovat tosiaan kiinni, mutta sen sijaan Bepanthen ja Apolar ovat valmiusasemissa lasten yöpöydällä. Kynsinauhat huutavat verta ja ranteiden ihottumaläikät uhkaavat jatkuvasti räjähtää käsistä. Välillä lapsi ei voi leikkiä meressä, sillä suolavesi kirvelee ärtyneitä ranteita.
Tästä syytän täkäläisiä käsisaippuoita.
Joinain talvina meillä on ollut täällä omat suomalaiset, Allergiatunnuksella merkatut käsisaippuat mukana, mutta tänä talvena jotenkin ei hoksattu muistettu ottaa. Täkäläisistä saippuamerkeistä on nyt kokeilujen myötä löytynyt melko hellävarainen ja melko mietohajuinen saippua kotilavuaarin reunalle, mutta käsiä pestään paljon myös muualla: koulussa, päivähoidossa, ravintoloissa ja julkisissa vessoissa – täällä kun liikutaan paljon kodin ulkopuolella ja käsien pesu on tietysti tärkeää.
Ja se saippua julkisissa vessoissa on sitten tietysti useimmiten sellaista ”espanjalaisen maun mukaista”: erittäin vahvaa ja erittäin haisevaa. Räjäyttää lian pois – ties millä aineilla, ei ainakaan hellävaraisilla.
Se näkyy sitten ihan heti meidän koko perheen käsissä.
Onneksi meillä on hyvä hoitorutiini: Bepanthen hoitaa parilla käyttökerralla kipeät kynsinauhat kuntoon, ja ihottuma puolestaan kesyyntyy Apolarilla, usein jo kerrasta. Mutta joka ilta pitää tarkistaa tilanne, ettei se pääse riistäytymään.
Suomessa nukkumaanmenorutiinissa oli kokovartalorasvaus, täällä puolestaan kynsinauha- ja rannetarkastus.
Espanjan-talvien alkuaikoina meidän murheenkryyninä olivat myös pyykinpesuaineet: valikoima täällä on joko haisevaa tai megahaisevaa. Testailimme erilaisia pyykinpesuaineita ja yritimme löytää sopivaa.
Pari talvea sitten aloin saada mystistä ihottumaa tuonne (kröhöm tota tota)… alusvaatealueelle. Ensin syytin vessapaperia – kyllä, sekin on täällä usein hajustettua – mutta seuraava syyllinen löytyi sitten pyykkikoneen vierestä. Pyykinpesuaine! Sinäkö se teet mulle tän ihottuman, senkin ryökäle!
Ihomaaottelun toinen erä olikin sitten tässä: allergiaystävälliset pesuaineet. Suomi voitti, ylivoimaisesti!
Kaupan hyllyjen tutkailu onneksi auttoi (ettei nyt sentään tarvitse koko talven pyykkiaineita Suomesta kantaa) ja vihdoin löysimme vauvan kuvalla varustetun pyykkiaineen, jossa luvattiin ”sin perfume, ni enzimas, ni colorantes” ja jopa pidettiin se lupaus.
Se pyykinpesuaine on onneksi ollut sopiva meidän perheen iholle.
Aika usein muuten vauvan kuva etiketissä on hyvä vihje siitä, että jokin täkäläinen tuote voisi olla ihoystävällinen.
Ei kuitenkaan aukottomasti. Koska täällähän siis yleisesti myydään myös vauvojen omia hajuvesiä.
Että silleen.
Mitään vakiintuneita allergiamerkintöjä en siis ole onnistunut löytämään täältä peruskauppojen hyllyissä olevista tuotteista. Joten aina on vain tosiaan yrityksen ja erehdyksen kautta testattava, että sopiiko jokin tuote meidän perheelle vai ei. Ja se on tietysti aika kurjaa, sillä jotkut ihottumat (kuten se mun alusvaatealueen ihottuma) voivat joskus osoittautua aika sitkeiksikin.
Tällaisella Espanjan-kokemuksella on nyt kyllä tosiaan oppinut arvostamaan sitä, että meillä Suomessa on olemassa tuo Allergia-, iho, ja astmaliiton tuttu Allergiatunnus erilaisissa tuotteissa.
Tämän kokemuksen jälkeen huomaa tosiaan ihan konkreettisesti, miten paljon arkiset kauppareissun perusvalinnat hankaloituvat, jos ei ole tarjolla tuollaista ”tuntomerkkiä” omalle iholle sopivista tuotteista. Ja jos ei ole olemassa aktiivista tahoa, joka sen merkin käyttöä systemaattisesti valvoo.
Valmistajien omiin ”sensitive”-merkintöihin kun ei ainakaan täällä Espanjassa voi täysin luottaa. Eikä tosiaan niihin vauvan kuviin.
Ihomaaottelun kolmas erä siis: allergiamerkinnät. Suomi voitti!
Ja sitten on vielä tämä: hajusteiden käyttö. Se on sitten tietysti ihan oma lukunsa – siitä kirjoitinkin jo pari vuotta sitten täällä.
Ne hajusteiden tuoksahdukset täällä ovat todella tyrmääviä. Viheliäisimpiä ovat ehkä sellaiset piilotetut liikkeentunnistimella toimivat hajustepömpelit. Että kun muina naisina kävelet ohi, se sieltä salakavalasti tussauttaa kunnon hajupilven suoraan päällesi. Nooooouh! Miksi te teette tän mulle!!?!?!? Tutun tussahduksen kuullessani olen alkanut jo tehdä spontaaneja harppauksia äänestä poispäin, jotta hajusteen aromit eivät tarttuisi omiin vaatteisiin ja hiuksiin.
Okei tuo ylenmääräinen hajustaminen ärsyttää minua ja minun nenääni (ja pidemmästä tuoksussa oleilusta saan usein päänsäryn), mutta arvatkaapas tuota meidän viisivuotiasta, joka on aina ollut tosi herkkä hajusteiden käytölle… Enää hän ei saa sellaisia kolmivuotiaan huutohepuleita, vaan on oppinut hillitsemään volyyminsa tunteensa jo isomman lapsen tavoin. Mutta voin kuvitella, että ei se edelleenkään mukavalta tunnu.
”Hajut eivät minua haittaa. Mutta tuoksut ovat ihan kamalia”, lapsi linjaa.
Eli esimerkiksi haiseva viemäri tai roskis on ihan ok, mutta hajusteet tekevät hänen olonsa hankalaksi.
Lisätietoa tuoksuherkkyydestä löytyy Allergia-, iho- ja astmaliiton sivuilta täältä. Liitto on myös tehnyt tuoksuherkkyydestä väestötutkimuksen, joka sai muutama vuosi sitten julkaisuaikanaan paljon julkisuutta. Tutkimus (pdf) löytyy täältä.
Ruoka-aineallergioiden osalta tietoisuus on mennyt Espanjassa (tai no täällä Fuengirolassa ainakin) meidän Espanjan-talvien aikana huiman harppauksen eteenpäin. Esimerkiksi gluteenitonta ruokaa täältä saa kuulemma jo oikein hyvin. Muutama vuosi sitten näin ei vielä ollut.
Mutta sitten tosiaan kosmetiikan ja etenkin hajusteiden osalta täällä ollaan vielä aivan lapsenkengissä. Etenkin tuo hajusteiden käyttö tuntuu olevan täkäläisillä niin niin niin selkäytimessä, että en usko, että kovin moni edes tajuaa, että on olemassa myös hajusteherkkiä ihmisiä.
Ihomaaottelun neljäs ja viimeinen erä: hajusteet. Suomi voitti, sillä Espanja ei tajunnut, että tällaista erää on edes olemassa!
Mutta ehkä noissakin asioissa Espanjassa tullaan hitaasti perässä…?
Tai ehkä espanjalaiset eivät ole vaan niin paljon allergisia ja hajusteille herkkiä kuin esimerkiksi me suomalaiset – ehkä täkäläiset eivät vaan kärsi näistä ongelmista samaan tapaan kuin me…?
En tiedä. Jos noin on, niin oiskohan se sitten juuri tämän ilmaston ansiota? Ja sen, että täällä ollaan ympäri vuoden niin paljon raikkaassa ulkoilmassa.
Mutta jos nyt sitten ajatellaan tätä Suomi vs. Espanja -otteluna ihonäkökulmasta – kumpi voittaa?
Tuomaristo on ihan silmät pyöreinä, miten nämä nyt sitten laittaa järjestykseen…?
Espanja voitti ihan ehdottomasti atooppiselle iholle sopivan ilmaston puolesta.
Suomi puolestaan sitten voitti… …no, niistä muista näkökulmista: allergiselle iholle sopivat tuotteet ja hajusteettomuus, yleinen tietoisuus näistä asioista sekä hyvin tunnettu Allergiatunnus ja terveysjärjestö (eli tuo Allergia-, iho- ja astmaliitto), joka aktiivisesti ajaa allergisten asemaa ja oikeuksia.
Toisessa on siis luontaiset olosuhteet, toisessa puolestaan tietoisuus ja käytännöt.
Saiskos yhdistelmän molemmista?
Hyvästä ilmastosta puheen olleen. Tiesittekö, että Allergia-, iho- ja astmaliitto järjestää atooppista ihottumaa sairastaville aurinkopainotteista sopeutumisvalmennusta Kanarian saarille talvisin? Oi kyllä! Lisätietoja löytyy täältä.
Allergia-, iho- ja astmaliiton tuettuja lomia on tarjolla myös kotimaassa – nämä ovat lapsiperheille ja aikuisille tosi hyvä mahdollisuus virkistäytymiseen, vertaistukeen ja taukoon arjesta.
Allergia-, iho- ja astmaliiton jäseneksi (hinta 27e/vuosi) voi liittyä täällä.
PS. Vielä tuohon tämän postauksen alkuun liittyen! Kuulin nimittäin juuri ennakkotietona, että seuraavaan Allergia, Iho & Astma -lehden numeroon on tulossa juttu ”Kymmenen kysymystä kutisevasta päänahasta”. Täytyypä lukea! Nyt, kun olen itsekin liiton jäsen, saan sen ihan kotiin kannettuna!
13
Torey
10.3.2020 at 13:38Mulla on talven tullen jo ihan perus se, että nenä menee sisältä rikki asti. Bepanthenia olen laittanut nenän limakalvoille yöksi ja yleensä se helpottaa heti. 😁
Mutta ihan hassua, että nyt kun ei ole ollut kunnon pakkasiakaan, niin silti mun iho on ollut tosi kovilla tänä talvena käsissä ja kasvoissa. Kuivia laikkuja, joissa pientä näppylää jopa välillä. Lääkäri totesi sen olevan vaan kuivuudesta johtuvaa, ja käski käyttämään välillä kortisonia.
Perheen atoopikko on päässyt tänä talvena onneksi suht helpolla, kun vaan on aina suihkun jälkeen muistettu rasvata.
Kesäsin iho on tosi hyvä, kiitos lämmön ja auringon, sekä varmaan aurinkosrasvalla läträämisen. 😊
krista
10.3.2020 at 14:09Joo Bepanthen on meilläkin luottokamaa just tuollaiseen!
–
Meillä oli kans pitkästä aikaa iho kovilla silloin marras-joulukuussa. Heti, kun alkoi ilmat viiletä, hassua. Ja kesällä Suomessa iho just hyvänä, samoin täällä ollessa. Aurinko ja lämpö tekee kyllä ihmeitä <3
Torey
10.3.2020 at 13:40Nii ja hajusteista piti sanoa, että mä en kestä jos on tosi vahva tuoksu. Migreeni alkaa puskea ja saattaa tulla huono olo. Lisäksi ympärillä olevat vahvat tuoksut saattavat pahentaa esim. ahdistusta. On ok jos joku on suihkaissut itseensä tuoksua, mutta hajuvedessä uiminen ei oo ok. 😅
krista
10.3.2020 at 14:13Hih mullahan kävi aikoinaan niin, että käytin siis joskus parikymppisenä satunnaisesti hajuvesiä, mutta yhtäkkiä tajusin, että aivastelen tosi paljon just niinä päivinä. Alkuun en hoksannut yhteyttä, mutta sitten välähti – mähän aivastelen itselleni :D
–
Pienet vienot tuoksahdukset muissa ihmisissä ei mua haittaa, mutta joskus vaikka bussissa voi vieressä olla sellainen TODELLA paljon hajuvettä lötrännyt, silloin voi tulla päänsärky, etenkin jos matka on pidempi kuin muutama pysäkinväli. Lauantaina me mentiin Rondaan ja siellä oli bussi pesty ihan järkkyvahvalla hajustetulla aineella – ja ilmastointi seis, valtavan kuuma. Uhhuh, se oli ihan karseaa, lisätty siis vielä mutkittelevilla teillä, että varmasti alkaa oksettaa (vaikka en tavallisesti matkapahoinvoinnista kärsi). Tuli sellainen olo, että piti ihan keskittyä, että selviän kahden tunnin matkan perille asti enkä joudu jäämään kesken pois. Matkan jälkeen piti juoda paljon ja ottaa särkylääke, sitten helpotti.
–
Mutta tosiaan en mäkään pienistä hajuvesituoksahduksista ole moksiskaan. Uiminen niissä on sit tosiaan eri juttu :)
Kiia
10.3.2020 at 14:26Leonasta sai ainakin viime talvena LV:n käsisaippuaa ja hajusteettomia pesuaineita, me haettiin aina sieltä!
krista
10.3.2020 at 14:30Joo noista Suomi-kaupoista saa, jos ei vakkarivalikoimasta niin usein tilaamalla! Nyt on tämä talvi menty näillä paikallisilla, mutta voisin ehkä vinkata meidän kauppavastaava-Joelille, että ottaisi sieltä samalla kun kuitenkin hakee xylitol-pastilleja :)
A
10.3.2020 at 20:41Tuo ilmasto on jännä juttu, siis todella huomasi kun oli viikon aurinkorannikolla ja palasi Suomeen, että iho kuivui ihan jäätävästi. Siellä ei tarvinnut muuta kuin aurinkorasvaa, mutta Suomen talvessa sitten kunnon arsenaali. Onneksi lapsen atooppinen ihottuma sormissa on vähentynyt ihan älyttömästi kun koululainen ei läträä hiekkalaatikkoleikeissä.
krista
11.3.2020 at 11:41Joo kyllä! Meilläkin aina Suomeen palatessa on ollut edessä kunnon iho- ja limakalvoshokki. Ja sitten tosiaan tänne tullessa kuivuus hävinnyt ihan taianomaisesti. Mutta kyllä, ihan tuollainen viikon aurinko- ja meri-ilmakuurikin tekee iholle niin hyvää. Paitsi sitten palatessa :D
Anomuumioriginaali
11.3.2020 at 11:23En tiedä, onko Bepanthenkin ihan tarkoitettu myös limakalvoille, mutta kuiville nenän limakalvoille on ihan oma tuote(perhe, on ainakin suihketta, tippoja ja voidetta) nimeltä A-Vita! Auttaa kyllä tosi hyvin.
krista
11.3.2020 at 11:43Ooo kiitos vinkistä, tuo on ihan uusi tuote mulle. Mut joo kyllä, Bepanthen on myös ihan limakalvoillekin tarkoitettu ja meillä siinäkin käytössä. Mutta pitääpä tutustua myös tuohon! Taas kyllä taas nenä kuivaa Suomeen palatessa, se on ihan varmaa…
Mirva
12.3.2020 at 11:24Mä suosittelisin (kaikkia) käyttämään ilmankostutinta. Itsellä pöhöttää aina oisin jotta tässä asunnossa on semmonen mukava 20-30% ilmankosteus. Se helpottaa tätä atoopikkoa tosi paljon + täysin luonnonmukaiset pesuaineet. Pyykkietikka on loistava keksintö ja super halpa tehdä ite JA siihen saa vähän tuoksua eteerisillä öljyillä jos haluaa (jotka on kuitenkin luonnollisia). Ihmiset ui hajusteissa ihan liikaa mutta monesti itseä mietityttää myös tuo että jos vaihdetaan tuotteita hajusteettomiin niin olisi hyvä vaihtaa suoraan ekologisiin aineisiin niin säästyy myös luontoa. :) Monissa hajusteettomissa rasvoissa on esim.muovia ja niitä ostaessa tulee sitten valuteltua viemäriin mikromuoveja. Myös tuohon kuivaan päänahkaan/ihoon voisi Suomen päässä ajatella suihkusuodatinta? Huomasin itse että meidän vesijohtovedessä on paljon kalkkia mikä tuntuu kuivattavan ihoa ja hiuksia. Suodatin nappaisi ainakin suurimmat kalkkimäärät yms. :)