Kuraa! Kuraa! Kuraa! (ja viemäri viemäri vei)

”Tuleeks sulle ihan kamalasti kuraa?”

Tämä on yksi yleisimmistä bloggaukseen liittyvistä kysymyksistä, joita minulle esitetään. Kysyjinä ovat niin omat ystävät ja blogikaverit kuin muutkin bloggaajat ja oman blogin perustamista suunnittelevat.

Tavallisesti linjanani on ollut, että kovin mielelläni en anna yksittäisille rähisijöille sitä iloa, että juuri he saisivat negatiivisuudellaan näkyvyyttä blogissa, jossa 99,997 prosenttia ihmisistä käyttäytyy kivasti. Mutta koska tuo kysymys on niin yleinen, niin kirjoitanpa tässä kurasta – vähän niin kuin tämän vesisateisen päivän kunniaksi hei. Eli:

”Tuleeks sulle ihan kamalasti kuraa?”
(riidanhaluista kommentointia siis)

Kyllä ja ei.

Uudessa blogissa huomattavasti vähemmän kuin aikoinaan Lilyssä. Vuosi sitten vielä Lilyn puolella blogatessani kirjoitin, että joskus hyvänmielenblogin kommenttikentässä näyttää jylläävän joku ihan muu kuin hyvä mieli (siitä täällä). Tein bloginsiivouskokeilun ajatuksenani ensimmäistä kertaa alkaa painaa ”delete” silloin, jos näppituntumalla katson, että kommentoijan tarkoitus ei ole muuta kuin haastaa riitaa.

Bloginsiivouskokeilu oli reilu vuosi sitten täällä.

Se toimi. Kuinka massiiviset poistot sitten tein? Muistaakseni muutaman viestin. Pelkästään se, että sanoin ääneen mahdollisuudesta poistaa (sitä ennen en siis juuri koskaan poistanut mitään), osa kommentoijista ymmärsi yskän ja siisti oma-aloitteisesti suunsa.

Sitten seuraavana syksynä (eli viime syksynä) tänne omalle sivustolle siirtyessäni kävi juuri niin kuin toivoinkin: meno siistiytyi. Kun tullaan kylään minun omaan, itse omistamaani blogikotiin, käyttäydytään niin kuin kyläpaikassa korrektisti on tapana käyttäytyä. Keskustellaan ja ollaan eri mieltäkin; mutta ei aleta tarkoituksella haastaa riitaa kodin omistajan kanssa – ei edes pienessä humalassa pikkutunneilla :)

Tämä on toiminut ihan älyttömän hyvin. Samalla ikään kuin itseltäni vierähti iso taakka pois harteilta ja olen saanut bloggaamisen ilon takaisin – jossain vaiheessa (vuosi sitten) se nimittäin jonkin verran jo notkahti.

Koska näen myös nykyisin kommentoijien IP-osoitteet, huomaan hyvin nopeasti, jos yhdestä osoitteesta alkaa tulla jatkuvaa rähinää vähän jokaisesta aiheesta tai jos kommentoija alkaa keskustella itse itsensä kanssa tekeytyen aina eri henkilöksi.

Ja kuinka massiivisesti tätä sitten tapahtuu?

Anonyymistä nillityksestä aikoinaan täällä.

Olen blokannut täällä uudessa blogissa muistaakseni 3-5 ihmistä ja kymmenisen IP-osoitetta. Tämä tarkoittaa, että näistä tuleet viestit tulevat ensin minun katsottavikseni ja sitten voin edelleen julkaista kommentin, jos se on… …normaali. Joskus olen myös vapauttanut henkilön blokkauslistalta (tämän takia en muista tarkkaa blokattujen määrää), jos olen huomannut, että hänen vihansa on laantunut ja hän on taas alkanut kirjoittaa ihan asiallisia ja tavallisia viestejä. Estetyiltä henkilöiltäkin siis asialliset normaalit kommentit pääsevät blogiin eikä esto ole ”ikuista” – en ole pitkävihainen :)

Poistettujen viestien (sekä estetyt henkilöt että muut poistamani viestit) kansiossa on tällä hetkellä seitsemän viestiä. Paitsi että niistä kaksi viestiä on omiani; omia mokailuja, kun olen vastannut väärään kohtaan ja sitten kopsannut oikeaan paikkaan ja poistanut tuplan. Eli viisi poistettua viestiä blogin kommentoijilta – ja vain kahdelta eri henkilöltä. Ja tämä tammikuun alusta lähtien; välillä kun poistokansio tyhjentelee itse itseään. Arvioin, että koko ”uuden blogin ajalla” (syyskuusta tähän hetkeen) poistokansiossa on käynyt parikymmentä viestiä, joista neljäsosa on omiani :)

Eli tämän vuoden aikana kaksi henkilöä ei ole päässyt esittämään täällä yhteensä viittä kommenttiaan. Samaisesta tammikuun alkusta alkaen täällä blogissa on on ollut 95 000 eri lukijaa, jotka ovat käyneet blogissa yhteensä 646 485 kertaa, lukeneet 1 436 715 sivua (melkein 1,5 miljoona!!!!) mun kirjoittamaa tekstiä ja kirjoittaneet itse tänne yhteensä 5207 kommenttia. Vähän vajaan puolen vuoden aikana siis.

Siitäpä sitten laskemaan prosentteja.

Ja tähän matematiikkaan mä sanon: VAU.

Lukuja reilun vuoden takaa täällä.

Eli tämän takia mielestäni ei ole olennaista antaa näkyvyyttä näille yksittäisille riidanhaastajille  – ja tämän vuoksi sanon blogin perustamista harkitseville, että ei kannata laittaa liikaa painoa negatiivistsen kommenttien pelolle.

Koska täällä on aika paljon meitä muitakin hei – ja me yhteistyönä rakennamme tämän blogin hengen.

Taas kerran en voi siis muuta kuin päätyä tähän loppupäätelmään:
olen teille kaikille ihan älyttömän kiitollinen siitä, että keskustelette näin hyvin ja asiallisesti!

Mun näkökulma on kaikkea muuta kuin objektiivinen, mutta silti mä olen sitä mieltä, että täällä on vaan paras keskusteluilmapiiri. PARAS. Ihan ihan paras. Enkä mä itse voi siitä kunniaa ottaa; näette noista luvuista, miten vähän mä olen joutunut keskustelua rajoittamaan.

Sen olette tehneet te yhdessä.

Tai siis me yhdessä.

Joten KIITOS! <3 <3 <3 <3

 

PS. Otsikko lainattu lorusta nimeltään ”Huoltomies Hossa”; mainio ikisuosikkikirjamme Yökyöpelit (ja Allakka Pullakka), tekijät Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa.

 

41