Kaupallinen yhteistyö: Mr. Bike
…ja nyt meillä on kaksi pyöräilijää!
Hitsi tämä ”lapset ja pyöräily” -asia on kyllä sellainen, jossa voisin alkaa joksikin vapaaehtoiseksi intosanansaattajaksi! Ja täten nyt tässä alankin! Nimittäin nyt, kun toinenkin lapsi polkee fillarilla tuolla pitkin pyöräteitä, tekee mieli hihkua tätä asiaa ihan kaikille.
Mutta on siis vaan niin hui-ke-aa, miten pyöräilytaidon opettelu on muuttunut niistä oman lapsuuden ajoista, jolloin ilman apurattaita ajaminen oli vielä sellainen juttu, mitä opettelemalla opetellaan. Sellainen iso projekti. Itsekin muistan ihan selvästi, miten sitä pitkään ja hartaasti lapsena opettelin. Hämärä muistikuvani on, että opettavan aikuisen pinnakin saattoi olla joskus hieman piukalla niissä opetushommassa.
Kun taas nykyisin ja nykytietämyksellä…
No, meidän Seela esimerkiksi, 4-vuotias. Hän siis otti tuossa muutama viikko sitten isosiskonsa fillarin, ja äidin antaman alkuvauhtityönnön jälkeen lähti vaan ajamaan. Ihan noin vain, suoraan ilman apurattaita (tai mitään työntötankoja), ja ihan ilman mitään ongelmia. Tämä on mulle itselleni ihan älytön mindblown. Olin siis tosiaan kuullut ja lukenut tästä aikaisemminkin, mutta nyt, kun se toteutui jo kahdesti omien lasten kohdalla – tuosta vain niks naks nousu fillarin satulaan ja menoksi…
…vau.
Ja ne ydinjutut tässä pyöräilyn onnistumisessa ovat mun käsittääkseni nämä:
1. Potkupyöräily. Se kehittää tasapainon, joka myöhemmin on olennaista pyöräilyssä.
2. Kun vaihtaa sitten polkupyörään, lapselle hankitaan erityisen kevyt polkupyörä, jota on myös superkevyt polkea.
Tadaa! Siinä se on! Eikä lapsen siis tarvitse olla mitenkään motorisesti erityislahjakas ihmelapsi (meidän lapset eivät sellaisia ole), vaan ihan tavallinen lapsi tätä kautta oppii polkupyöräilyn suoraan ilman apurattaita, ja vähän niin kuin itsestään. Olennaista on, että pyörän polkeminen ja hallitseminen on niin kevyttä, että lapsen ei tarvitse sen kanssa ponnistella. Mä nyt kahden (motorisesti hyvin erilaisen) lapsen kokemuksella allekirjoitan tämän ihan sataprosenttisesti, ja samaa riemusanomaa olen kuullut myös pyöräilytietäjäystäviltä.
Ja tätä en nyt malta olla julistamatta eteenpäin kaikissa mahdollisissa saumoissa!
Apurattaat (tai apupyörät, mutta mä sitkeästi käytän tuota mun murresanaa) ovat siis nykytiedon mukaan ihan turhat kapistukset! Pahimmillaan ne ilmeisesti opettavat vääränlaisen pyöräilytekniikan – vinossa pyöräilyn ja kääntymisessä kallistuksen väärään suuntaan. Tälloin lapsi joutuu opettelemaan useamman erilaisen (ja osittain vastakkaisen) pyöräilyyn tarvittavan tekniikan erikseen: kun opettelee siis ensin apurattaiden vaatiman tekniikan ja sitten vielä ilman apurattaita ajamisen tekniikan.
Ja lisäksi me on koettu tosi hyväksi just käsijarrullinen lastenpyörä. Itseäni se alkuun vähän (aika paljonkin) jännitti, kun olin itse tietty opetellut aikoinaan ensin jalkajarrun käytön. Mutta kun jaloilla poljetaan ja käsillä jarrutetaan, niin sehän on lapselle aika looginen ja helppo erottelu! Lisäksi meillä jo potkupyörässä oli käsijarru, eli sen käyttö oli lapsille jo tuttua siinä vaiheessa, kun he siirtyivät poljettavien fillareiden maailmaan. Eli jarruttamista ei juurikaan tarvinnut opetella. Kunhan vaan välillä huudellaan, että se jarruttaminen muistuu vauhdin hurmassa mieleen :)
Eli potkupyörä + kevytpyörä, se on se lasten fillaroinnin paras (mun mielestä) resepti!
Viisi omaa vinkkiäni pyöräilytaidossa alkuunpääsemiseen – oletteko samaa mieltä?
1. Mun mielestä kannattaa alkuun ”lasta saatellessa” pitää kättä mieluummin lapsen selän päällä kuin ohjaustangolla. Siitä on hyvä työntää vähän lapselle alkuvauhtia ja sitten päästää irti, kun lapsi polkee itse.
2. Alkuun satulan kannattaa olla niin matalalla, että lapsi saa molemmat jalat hyvin maahan.
3. Alkuvauhtiin pääseminen on ollut meillä molemmilla lapsilla se, mitä on pitänyt vähän pidempään harjoitella. Ihan ensimmäisillä kerroilla siis aikuinen on selästä työntämällä antanut alkuvauhdin. Polkaisemalla vauhtiin pääseminen ei ensin sujunut kummaltakaan, mutta sitten keksittiin, että pienenpienessä alamäessä lapsi potkuttelee ensin potkupyörämäisesti vauhtia ja vauhdin syntyessä nostaa sitten jalat polkimille. Tämän kautta molemmat sen oppivat.
4. Kannattaa myös seurailla, koska lapsi tuntuu olevan hommaan valmis – kiirehän ei ole. Meillä toinen lähti pyöräilemään 5-vuotiaana ja toinen 4-vuotiaana. Ja tiedän useamman, joka pyöräilee oikein sujuvasti jo 3-vuotiaana! Mutta lapsen valmiutta ja intoa kannattaa tieysti seurailla; esimerkiksi meillä into syntyi siitä, kun potkupyörällä ei pysynyt niin hyvin siskon vauhdissa mukana :)
5. Pyörän koon arvioinnista: Frogin oikean koon voi valita mittaamalla lapsen jalan pituuden sisäreiden puolella. Tällä logiikalla esimerkiksi tuo meidän lasten Frog 48 tarkoittaa sitä, että lapsen jalan sisämitta on minimissään 48 senttimetriä.
Meille tuli siis nyt toisen fillarin osto eteen, kun Seelakin osoitti taitonsa. Silloin reilu vuosi sitten Silvan pyörää ostaessa (siitä täällä) tein selvitystyötä, jonka myötä opin, että Frog Bikes tai Islabikes ovat ne, joita fillariasiantuntijat eniten suosittelevat lasten kevytpyöriksi. Meidän valinta oli Frog eniten varmasti siksi, että sitä saa ostaa Suomesta (meitä lähin paikka on tuo Mr. Bike Siilitiellä) eikä tarvitse tilailla mistään ulkomailta.
Ja nyt reilun vuoden Frogin käytön (se oli meillä käytössä myös Espanjassa eli ympäri vuoden) jälkeen meille oli ihan itsestäänselvää, että Frogilla myös jatketaan. Ja näiden jälkeen siirrytään vaan seuraavaan kokoon. Ihan huippu lastenfillari, en voi muuta kuin täydellä hehkutuksella suositella <3
Mähän olen siis tosiaan niin niin niin tyytyväinen siitä, että mekin kuunneltiin sitä kevytpyöräilyilosanomaa. Silloin vuosi sitten me meinattiin ensin ostaa marketista vaan joku lastenpyörä ja sillä selvä. Mutta kokeiltaessa tajuttiin, että eihän lapsi (silloin Silva) saa sitä liikahtamaankaan; kun taas kevytpyörällä hän lähti vain suorilta iloisesti rullailemaan. Lasten kevytpyörät ovat toki raskaampia markettipyöriä hintavampia, mutta näiden jälleenmyyntiarvohan on tosi hyvä, eli varmasti menee käytön jälkeen sekunnissa kaupaksi seuraavalle käyttäjälle!
Raskaammallakin totta kai sen pyöräilyn oppii (ja apurattaiden kautta ”kiertämällä” myös), mutta tällä se käy ehkäpä helpommin ja mukavammin. Vertailun vuoksi siis tämä meidän malli Frog 48 painaa siis 6,75 kg, kun jotkut peruslastenpyörät voivat painaa lähes tuplasti sen verran (11-12 kg on moni pyörä). Siinä on pienelle pyöräilijälle iso ero!
Myös tämä Seelan Frog me haettiin samasta paikasta kuin vuosi sitten Silvan: eli just sieltä Siilitien metroaseman lähistöltä, pienestä ja erittäin hyvin palvelevasta Mr. Bike -kivijalkakaupasta.
Saimme molemmista fillareista sekä viime vuonna että tänä vuonna ”blogietua” (olisimme 100 % varmasti ostaneet sen ilmankin!), ja samoin molempina vuosina sain myös alennuksen alekoodin myötä jakoon tänne blogiin! Tänäkin vuonna useampi on jo kysellyt kokemuksia tuosta Frogista, joten toivottavasti tästä on jollekin hankinnassa hyötyä – ja tällaisessa isommassa ostossa alekoodi on kyllä erittäin plussaa.
Tämä Frogin alennus on tällainen aika lyhyt täsmäale juuri tähän koulujen alun kynnykselle, eli NYT kannattaa tehdä se hankinta, jos tämä on ollut mielessä!
Alennus on -10 %, ja sen saa sekä Mr. Biken kivijalkakaupasta että heidän nettikaupastaan täältä. Alekoodi on:
PUUTALOBABY10
Ja alennus on voimassa 9.8.2018 asti.
Muokkaus: Mr. Biken kivijalkakauppa on suljettu ma-ti 6.-7.8. Sen takia alekoodin voimassaoloa jatketaan ja se on voimassa 13.8. asti!
PS. Pakko kertoa – näin paljon me tosiaan tästä fillarista tykätään…
Meillähän nyt siis myös Joel osti tällaisen itselleen! Joel joutui kai akuutin fillarikateuden kouriin ja totesi, että hetkinen, tuo nuorten (13+) Frog 78 on juuri oikean kokoinen sille. Ja niinpä meidän perheeseen tulee kolmaskin Frog! Se on nyt tilauksessa, tulee toivottavasti tällä viikolla. Saas nähdä, olenko mä sitten se seuraava fillarikateilija – ainakin mä aion vähän testailla sitä Joelin tulevaa Frogia :) Lasten ja nuorten pyöriä nuo toki ovat, mutta kai niillä voi ajaa pieni aikuinenkin!
13
A
31.7.2018 at 11:41Samaa mieltä! Tai mä lisäisin siihen potkupyöräilyn ja kevyen pyörän listaan vielä kolmanneksi käsijarrullisen pyörän :D Kevyt pyörä tekee myös lapselle pyöräilystä nautinnon (ja se on meille tärkeetä kun perheenä liikutaan fillareilla noin 9kk vuodesta ja 6v. nassikka on sen verran iso että mieluusti ei kyyditä vaan laittaa lapsen itse polkemaan).
—
Meidän perhe on Islabikes-leirissä ja 6v. ajelee tällä hetkellä toisella Islallaan (nyt Cnoc 20 toista vuotta käytössä ja ensi vuonna sitten varmaan vuorossa 24-tuuman versio). Koska meillä on toinen Isla menossa, niin jälleenmyynti on tullut todettua myös. Laitoin ilmoituksen fillarista nettiin ja vartin päästä mulla oli kolme ostajaa jonossa (pyyntihinnalla joka oli 75% uuden hinnasta, pikkaisen enemmänkin olisi voinut saada mutta tuo oli meistä hyvä) ja illalla pyörä lähti uuteen kotiin. Eli ainakin pk-seudulla kierrätys toimii todella hyvin (samaten olen huomannut että Frogit vaihtavat uuteen kotiin hyvin sutjakkaasti). Heh ja kyllähän se fillarikateus lapselle iskee, oon itsekin katsonut Islan aikuisten malleja himoiten (vaan ne on vaihdepyöriä ja mä oon sinkulatyyppi, niin vielä ei ole tullut tilattua).
krista
31.7.2018 at 15:58Joo kyllä, käsijarru on kyllä hyvä! Mä tosiaan sitä ensin vähän epäilin, mutta on se tosiaan hyvä etenkin kun potkupyörässä tosiaan oppi jo sen jarruttamisen valmiiksi!
–
Islabikesistä oon kuullut ihan yhtä paljon hyvää kuin tästä Frogista ja uskon, että ne on molemmat just huippuja! Meille ratkaisi just sitten tämä, että sen sai Suomesta ja myymälästä haettiinkin, niin sai asennukset sun muut valmiina. Ja oon kans tosiaan ymmärtänyt, että sekä Islat että Frogit menee kirkuen! 75 % myyntihinnasta on muuten tosi hyvä! Heh ja etenkin jos tälleen alekoodilla ostaa, niin sehän on aika hyvä kauppa :) Kuinka kauan teidän Isla oli ollut käytössä, kun myit?
A
31.7.2018 at 16:05Meidän eka Isla oli vuoden käytössä (tai no, maalis-joulukuun eli aktiivista ajoa sellaiset 9kk), eli oli oikein hyväkuntoinen. Työkaveri möi perään kahdella lapsella olleen Islan saman mallisen pyörän (Cnoc 16) ja taisi saada kympin vähemmän :D Meillä Frogin koot menee vähän huonosti (nyt on Islan Cnoc 20 toista vuotta käytössä ja Frogin 24 tuumaiseen pitäisi kasvaa aika paljon). Islan 24-tuumaiseen vaaditaan muutama sentti, joten ensi vuonna varmaan sellainen (ellei sitten innostuta vaihtamaan tuohon alla mainittuun Woomiin, sitä kun voitaisiin mennä testaamaan lähellä olevaan pyöräkauppaan, Woom 5:ssä kun minimipituus on hitusen vähempi kuin Islan Beinn 24:ssa). Ah, mutta vaikea valinta, luottaako tuttuun ja turvalliseen vai vaihtaa merkkiä ;) (tässä onneksi ei taida olla huonoa vaihtoehtoa kun laatupyöriä molemmat).
krista
31.7.2018 at 16:33Mä oon kans aika varma, että huonoa vaihtoehtoa näissä ei ole! Frogilla kuulemma on aina niukat ne minimimitat; meillä ei itse asiassa kummallakaan ostaessa täyttynyt ihan minimimitta, mutta sovittaessa yhdessä myymälässä todettiin, että se on hyvä. Esimerkiksi tosiaan Silvalla on 48:n minimimitta vasta nyt, ja oikeasti jo vuosi sitten sillä ajoi ja oli sopiva (jalat ylsivät ongelmitta maahan). Ja samoin Seelalla nyt ei senttimäärällisesti se minimi vielä täyttynyt, vaikka sovittamalla tämä sit oli hyvä. Jos pääset jossain sovittamaan (onko tuo Siilitie teille hankala? se on aika lähellä metroasemaa), niin kantsii ihan kokeilla tuota 24-tuumaista Frogia! Nythän sen sais jo alellakin ens vuotta varten, hihi myyntipuhe :)
Peetunen
31.7.2018 at 11:53Meille ostettiin eri vertailujen jälkeen tänä keväänä 4-vuotiaalle Woom-bike koossa 3 (16″), painaa vain 5,7 kg! Aika samoissa luokissa siis esim. tuon Frogin kanssa ja esim. samalla tavalla käsijarrut vain löytyy.
Ihan vain vinkkinä muillekin, että myös tällainen merkki löytyy ja voin lämpimästi suositella! :)
Muuten olen kanssasi juuri samoilla linjoilla pyöräilyn opettelusta, meillä mentiin myös ensin potkupyörällä ja sitten vain suoraan hypättiin polkupyörän selkään :)
krista
31.7.2018 at 16:04Joo hei tämä olikin se kolmas merkki, josta olen kuullut nimen tasolla! Mutta livenä tai kenelläkään en ole nähnyt. Mutta joo, just näitä keveitä lastenpyöriä = parhaat!
–
Tän kuulee tosiaan niin usein, että suoraan vaan potkupyörästä kevytpyörään <3 Alkuun mä ajattelin, että tuo on vaan jotenkin motorisesti erityislahjakkaiden lasten juttu, mutta nyt kyllä kokemus näyttää, että tämä toimii ihan tavallisillekin (tai jopa motorisesti vähän haasteellisille) lapsille just näin!
Veera
31.7.2018 at 13:08Meillä myös ensimmäisenä pyöränä 3-vuotiaalla Woom2 (14 tuumainen). Ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Siinä ajoasento on jotenkin tosi helppo pienelle. Seuraavaksi
5-vuotiaana ostettiin Frog52. Molemmat lapset ovat lähteneet samalla tavalla 3-vuotiaana suoraan polkemaan. Potkupyörä heilläkin ollut ennen sitä. Toivotaan että kolmaskin lähtee yhtä helposti, sitten kun on kiinnostunut ja ylettyy tuolla ajamaan.
krista
31.7.2018 at 16:08Hyvältä kuulostaa! Meille kans seuraavaksi ostetaan tuo Frog52, mutta vielä se oli ihan liian iso. Mutta onneksi tässä on aika paljon nostonvaraa penkissä. Seela menee nyt matalimmalla mahdollisella, Silvalle on ihan vähän nostettu jo penkkiä ylöspäin, mutta reilusti on vielä varaa kasvamiselle.
strilla
31.7.2018 at 14:30Itelläkin oli ajatus, että opetellaan ilman apupyöriä polkemaan, mutta lapsi itse halusi apupyörät (väitän, ettei kaukana ollut ilmankaan oppiminen, mutta kahden lyhytpinnaisen ollessa kyseessä valittiin helpompi tie). Niillä se sitten polki menemään jonkun tovin, kunnes omasta (muistaakseni) ehdotuksestaan otettiin pois, ja näin jatkui pyöräily.
Tänä kesänä ostettiin tuo Frog 48, kun samankokoisin renkain varustettu jalkajarrullinen pyörä ei tullut tutuksi, ja lapsi valitsi aina pienemmän käsijarrullisen. On kyllä vähän pienen näköinen, että ensi vuonna lie edessä jälleen uuden pyörän osto.
Katsotaan, kuinka kuopuksen kanssa, potkupyöräilemään lähti jo ja on veljeään kärsivällisempi tapaus ( ja ehkä äitikin tässä välissä jotain oppinut). :)
krista
31.7.2018 at 16:14Tällaisessa tilanteessa varmasti ihan just hyvä kuunnella lasta <3 Koska se oma motivaatiohan on oppimisessa niin tärkeää!
-
Mä kans monen muun pyörään verrattuna katselen usein, että vähän pieneltä näyttää meidän lasten pyörät :) Mutta sit käytössä ne on just hyvät. Silvalle tosiaan testattiin sitä Frog52:sta jo, mutta todettiin, että liian iso on ja tää on selvästi se sopivampi; Silvan jalan sisämitta taisi olla just tuo 48 nyt.
-
Eiköhän teidän kuopus lähde nopeasti isomman perään :) Meillä ainakin meni niin! Itse asiassa mietin jo viime kesänä, että Seela saattaisi olla valmis kokeilemaan poljettavaa pyörää - mutta heti perään totesin, että hänellä oli siinä vaiheessa sen verran opeteltavaa vielä kiukunhallinassa ja sääntöjen opettelussa, että parempi vaan, että ei vielä 3-vuotiaana lähtenyt porhaltamaan. Nyt 4-vuotiaana oon tosi ylpeä, kun hän pysähtyy just silloin kun pyydetään jne. Tärkeitä hallittavia taitoja nekin pyöräilyssä, että ei ihan kamikazena tuolla porhalla :D
Veema
31.7.2018 at 15:24Hyvä lista!
Pyöräilyinnon ylläpitämiseksi listaisin vielä kaksi seikkaa: seuraavaan kokoon jo kunnon vaihteet! Meidän tyttö oli täyttämässä 6v. kun sai vaihteellisen frog biken ja se oli silloin iso juttu.
Ja toinen on just se, että koko perhe pyöräilee 🤗 esimerkin voima ja niin edespäin.
krista
31.7.2018 at 16:17Joo! Seuraavassa koossa on tosiaan sit jo ne vaihteet! Sitä testailtiin, mutta oli vielä liian iso. Ja kyllä, me nyt ihan odotetaan jo perheen yhteisiä fillarimatkoja! Toistaiseksi aikuiset ovat vielä juosseet :D Mutta kun Joel saa oman Froginsa ja mun fillari huolletaan, niin sillä aikaa Seelakin ehtii saada liikenteessäajokokemusta sen verran, että uskalletaan jo lähteä fillaroimaan yhdessä koko porukka <3 Toki ei siis ihan liikenteeseen vaan pyöräteille tieysti :)
Veema
31.7.2018 at 21:41Mä yllätyin, kun luin joskus, että edelleen pojille ostetaan nuorempana kunnon vaihteelliset pyörät ja tyttöjen annetaan pidempään ajella noilla liian painavilla markettipyörillä 🙄 toivottavasti, toivottavasti asenteet muuttuu nopeasti! Ei just liian isoa pyörää kannata ostaa, mutta heti, kun sopii pituuden puolesta, niin vaihteet vaan!
Perhepyöräily on kyllä kivaa! Tuona kesänä, kun esikoisemme sai vaihdepyörän (keväällä) ajoimme viikon Tukholmassa ja Ahvenanmaalla. Ihan huippureissu! Pisimmät päivämatkat 35km ja hyvin jaksoi tyttömme taukojen kanssa. Yksi välipäivä pidettiin ja myös toinen, jolloin pyöräiltiin ”vaan” 5 km. Nyt kuopuksemme 1v kulkee pyöräkärryssä, mutta hänelläkin oma frogin potkupyörä jo odottaa 🤗
krista
31.7.2018 at 22:13Oi mä oon haaveillut tuosta Ahvenanmaan pyöräilyretkestä, se olisi ihanaa! <3
-
Ja siis AI NIIN Frogillakin on tietysti potkupyörä! En muistanutkaan! Täytyypä vinkata tuonne alle Raks:lle, joka mietti potkupyörän hankintaa!
plimplom
31.7.2018 at 15:58Pyöräilyyn opetteleminen oli omalta osaltani niin vaikeaa ja hankalaa, kyyneleiltä ja raivokohtauksilta ei vältytty. En vaan millään pysynyt sillä paholaisen rakkineella pystyssä, ja pelotti kaatuminen kun pyörä oli liian iso eikä jalat osuneet maahan. Opettelin sitten vasta koululaisena pyöräilemään, häpesin kovasti sitä etten osaa pyöräillä ja kaikki muut osasivat. Kovalla sisulla opettelin yhdessä päivässä sellaisella liian pienellä pyörällä, jolla pystyi työntelemään itseään eteenpäin ottamalla maasta vauhtia. Tasapainoilua olin kuitenkin harjoitellut jo esimerkiksi luistimilla, luulen että siitä oli apua.
Jos joskus hommaan lapsia niin tällaiset perustaidot kyllä opetellaan ihan eri tavalla miten itselle lapsena ”opetettu”.
krista
31.7.2018 at 16:21No kuule mulla on vähän samantyyppiset muistot siitä! Muistan vielä polvenikin, miten verillä ne olivat :D Ihan tunnen vielä sen ruven :D Ja perhana pyörä, kun se lähti kaatumaan ja sille ei voinut itse mitään – tosi mälsää hommaa se opettelu. Ja Joelkin on kuulemma oppinut (muistaakseni) vasta koululaisena ajamaan pyörällä.
–
Mutta siis ONNEKSI nykyään osataan tää juttu paremmin, ei tarvitse tehdä sitä kurjuuden kautta. Tämä on tosi iso ahaa-elämys itsellenikin, aikoinaan lapsettomana en tällaista potkupyörä-kevytpyöräjuttua tiennyt ollenkaan vaan luulin, että itkun ja hammastenkiristyksen kautta se vedätään nykyäänkin. Mutta ihanaa, että nykyään lapset oppii positiivisesti ilon kautta, pyöräily on lasten mielestä aina ollut (ensin potkupyörällä ja nyt näillä) ihanaa <3
Jen
31.7.2018 at 16:00Ihana helpotus kun voi jättää välistä kokonaan tuon apupyörävaiheen. Tuskaa on ollut opetella niistä pois kahden vanhemman kanssa. Nuorimmalle en suostunut laittamaan ja oppi helposti polkemaan 4-vuotiaana..
Päivittäiseen pyöräilyyn etsin 4-vuotiaalle kevyttä pyörää, kun nuo löasten pyörät painavat saman verran kuin oma aikuisten pyörä. Vinkkinä niille, joita tuo hinta vähännoissa Frogeissa hirvittää, myös XXL myy kevyempiä lastenpyöriä (~8kg 16″ pyörässä) ja hinta on niissä aika paljon edullisempi :)
krista
31.7.2018 at 16:28Jesh noin tän varmaan myös huomaa just hyvin, jos toisille lapsille on apurattaiden kanssa on ollut vaikeaa homma, ja sit seuraavalle onkin ollut helppoa! Mäkin oon kuullut paljon näitä! Hih mä siis ihan vilpittömästi uskon tähän apupyörättömyyden ilosanomaan :)
–
Joo tuosta XXL:n pyörästä oon kans kuullut (ihan hyvää), vaikka itse ei olla testattukaan! Tällä Frogilla on tosiaan kovempi hinta, mutta näin omalla kokemuksella sen voin ainakin näin henkilökohtaisesti vannoa huippupyöräksi (muita en voi siis siksi, kun en ole testannut :) ) ja jälleenmyyntiarvo on hyvä :)
Anna
31.7.2018 at 20:11Meillä kanssa lapsi potkupyöräillyt nyt keväästä asti. Meillä oli yosemiten potkupyörä (ilmaiseksi saatu), mutta se oli tuolle paatintapille (ollaan sellaisia koko perhe) kolmivuotiaalle liian korkea. Nyt 4V ja Pukylla potkii menemään ja laskettelee hienosti. Tasapaino on hallussa.
Kumminsa osti hänelle jo kaksi vuotta sitten polkupyörän. Punaisen yosemiten. Eli ei olla ostamassa tähän saumaan nyt uutta vaikka kuinka kevyt houkuttelisi. Osaksi rahakysymys ja osaksi ihan kunnioituksesta lahjan antajaa kohtaan. Se minkä huomaan on että polkeminen tuottaa vaikeuksia. Ehkä on vähän lyhyt vielä. Saa polkaistua polkimen pohjaan, mutta seuraava liika onkin potkaista toisella polkimella paino taaksepäin ja siitä seuraa jarrutus. Tasapainossa ei ole mitään vikaa. Jos tuuppaan vauhtiin ja kuljen vieressä valmiina koppaamaan kun alkaa kallistua (on vielä liian iso kun ei jalat yllä maahan) niin osaa hienosti ohjata ja pysyy pystyssä. Ehkä ensi kesänä. Apupyöriä en ajatellut tähän väliin ottaa. Polkemista voi harjoitella myös kolmipyörillä kun ovat vakaampia ja sitten vaan yhdistää tasapainonj ja polkemisen. Kun on sen aika.
Itse opin ajamaan ilman apupyöriä vasta seitsemän vanhana. Uskon että tämä neiti oppii jo aikaisemmin.
krista
31.7.2018 at 20:20Veikkaan tämän lukemalla, että kevytpyörällä hän polkisi jo – MUTTA tosiaan mikäs kiire sillä taidolla on eli ehtii hyvin myöhemminkin! Mutta kuulostaa just siltä, että mäkään (vaikka en ole siis mikään ammattilainen) en laittaisi apupyöriä tuota hyvin sujuvaa tasapainoilua sotkemaan vaan odottaisin, että pyörä on sopiva! Onko penkki muuten alimmassa mahdollisessa asennossa? Se ois hyvä tosiaan, jos jalat yltäisi maahan, mutta ehkäpä sit jo ens kesänä yltää! <3 Meilläkin Silva ajeli vielä 4-vuotiskesänsä Pukylla ja sit seuraavana ostettiin tuo pyörä vasta!
Anna
1.8.2018 at 07:35Satula on alimmassa asennossaan. Sarvia en saanut laskettua, mutta toisaalta niihin yltäminen ei ollutkaan mikään ongelma. Isoin juttu on ihan varmasti tuo että jalat eivät vielä ihan täydellisesti yllä. Siihen ei auttaisi kuin pienempi (ja ehkä kevyempi) pyörä tai aika. Ja aika on halvempaa, joten sillä mennään :)
raks
31.7.2018 at 20:19Entäs se potkupyörä? Onko niissä eroja painossa ja kaikissa ei varmaan oo käsijarrua…mikä teillä on? Me ostettiin ihan tavis apuratas-työntöaisapyörä, mutta taustalla aina mietin tuota potkupyörää ja nyt olisi hyvä syy vaihtaa siihen. Lapsikin selvästi on ihan ulalla tuolla tavis pyörällä ajosta, niin olisi kiva kokeilla toisenlaista.
krista
31.7.2018 at 20:34Mä potkupyöriä silloin vähän selvitin, mutta en perehtynyt niin syvälle kuin näihin. Mutta kaksi nimeä ylitse muiden jäi mieleen ja niistä silloin tehtiin ne valinnat, Puky ja Strider. Meillä oli ensin Pukyn M-koko (2-vuotiskesänä molemmilla) ja sitten Pukyn L-koko käsijarrullisena (3-4-vuotiskesä Silvalla ja 3-vuotiskesä Seelalla). Itse asiassa oon just laittamassa tän L-koon myyntiin kierrätysryhmään :)
–
Tuo Strider on toinen erittäin paljon suositeltu, itsellä ei siitä kokemusta. Sitä Strideriä näytti olevan myös myynnissä tuolla Mr. Bike-kaupassa, just huomasin kun haettiin Seelan pyörää. En tiedä, antaisivatko alen siitäkin, jos haluat niin sitä voi kysyä :)
–
Minkä ikäinen teillä nyt onkaan? Suosittelen kyllä vahvasti tuota potkupyörää ensin, etenkin jos teidän nykymalli ei tunnu toimivan. Potkupyörällä pääsee porhaltamaan ja saan sen pyöräilyn ilon :) Ja sen tasapainon! Ja sit siitä vasta (kevyeen) fillariin, kun on tasapaino hanskassa ja into kohdallaan!
Anna
1.8.2018 at 07:37Meillä on marketin Yosemiten potkupyörä. Se on korkea ja painava ja pienen lapsen hankala käyttää. Ostettiin Puky ja sillä oppi potkimisen muutamassa päivässä kun painavaa vain kävelytti jalkojen välissä. Eli on niissä eroja.
krista
31.7.2018 at 22:15Hei mä lisään tähänkin, että huomaat: mä en muistanutkaan, että myös Frogilla on potkupyörä! Veema tuolla ylempänä siitä mainitsi :) Eli siihen kantsii myös tutustua, näyttäisi olevan käsijarrullinen sekin!
Lilah
31.7.2018 at 22:26Me ostettiin frogit vasta koululaisille kun alkoivat polkea kouluun kesät talvet 3-luokalta. Ihan perus pyörillä oppivat ajamaan 4v, 5v ja 3v potkupyörän jälkeen. Ikä korreloi eniten lapsen luonteen kanssa, joku uskalsi paremmin kuin toinen ja oli innokkaampi treenaamaan. 2v kuopus menee jo pukyllään metrejä jalat ilmassa joten eiköhän tuokin ensi kesänä polje. Frogit ostettiin tavarapyörä.fi tmv 15% alella. Pk- seudulla olis voinut koeajaakin mutta otettiin fillarit postitse kotiin.
krista
31.7.2018 at 22:41Ooo teidän kulmilla mennään fillarilla kouluun talvellakin? Meillä Kuusamo-huudeilla se oli siis ihan luonnollista, oikeastaan kaikki pyöräilivät kouluun kelillä kuin kelillä, ainoastaan ihan kovimmilla (ehkä tyyliin yli 30 astetta) pakkasilla saatiin autokyyti. Ja matka oli mullakin yli 5 km per suunta – ja se oli tosiaan ihan tavallinen asia. Täällä Helsingissä puolestaan talvella ei kyllä lapsia pyöräilemässä näe. Toki se on pitkälti kelikysymys, siellä Kuusamossa se lumi oli sellaista tasaiasta ja aurauskalustokin tavallisesti sellaisessa valmiudessa, että ei tullut näitä ”lumi yllätti autoilijat” -tapauksia sillä tavalla kuin Helsingissä :)
–
Toi on kyllä mahtavaa, miten noilla potkpyörillä mennään jalat ilmassa pitkiä matkoja. Se todellakin just kehittää sitä tasapainoa!
A
1.8.2018 at 07:40Kyllä meidän päiväkotiin (Läntinen Hki) tulee innokkaimmat lapset fillarilla talvellakin. Meidän oma pyöräilee marras/joulukuuhun asti (ei ole talvirenkaita, niin ajokelin pitää olla siedettävä, loskainen/polanteinen katu on ikävä poljettava). Tosin lumitilannetta pahemmin meillä lapsen talvista pk-pyöräilyä on haitannut pimeys. Nimittäin kun pk:hon mennään hämärässä ja palataan samaten, niin on aika haastavaa ohjata lasta liikenteessä toivoen että autot ja pimeät pyöräilijät hänet huomaisivat (ja lapselle tietty valot, heijastinliivi jne).
Lilah
1.8.2018 at 21:52Ihan etelässä kun asutaan niin eipä sitä kunnon talvea aina niin kovasti ole. Koulukyytiä ei alle 5km matkaan 2lk jälkeen saa, julkisia ei kulje ja lähemmäs 5km matkan kävely vie aikaa kohtuuttomasti. Eli joo, olosuhteiden pakosta pyöräilevät. Kylmyys ei yleensä ole ongelma vaan liukkaus.
Miitu
1.8.2018 at 00:09Meillä potkuttelu (ihan jo lähtien plaston tms. mopoista) taas on opittu tosi myöhään, joten alkuun on opeteltu polkutekniikkaa apupyörien kanssa, välissä tasapainotreenit potkupyörällä ja sit menoksi pyörällä ilman apupyöriä. Tai näin oli esikoisen kohdalla, mielenkiinnolla odotan, miten tuo vielä kovapäisempi kuopus tilanteen ottaa haltuun. Pukynsa päälle on suostunu nousemaan ehkä 2-3 kertaa alun kaatumisen jälkeen. Pyörän päälle sen sijaan piti ehdottomasti päästä, ku siskollakin on, eikä oo niin väliksi vaikka välissä tutkittaisiin hieman myös ojan kasvillisuutta. Noh, sutkutelkoon tämän kesän loppuun näin, ens vuonna sit yritetään siirtyä välissä potkupyörään. Pääasia, kun nyt ei kokonaan kieltäydy leikistä.
krista
1.8.2018 at 00:36Joo ehdottomasti ilon kautta eli että jos tulee vaikka totaalikieltäytyminen jostain, niin sitten vaikka pieni breikki ja uusi yritys sitten, kun aika on kypsä :)
–
Hassua muuten: meillä ei kumpikaan lapsi tainnut koskaan syttyä Plaston mopoille. Siinä oli jotenkin kai niin leveä se asento, että lähinnä niitä vain työnneltiin mutta potkuttelut ei kiinnostaneet. Mutta sit 2-vuotiskesänä lähti Pukyn kautta tuo potkuttelu liikkeelle :) Suoraan yli Plasto-mopovaiheen siis :D
M
1.8.2018 at 00:28Oi tuolla ois noita strider-potkupyöriäkin. Ensimmäinen malli joka osuu silmään, jolla meidän mini 2v (76cm) yltäis potkutteleen. Toimiiko tuo alekoodi pelkästään frog-pyöriin?
krista
1.8.2018 at 00:33Kysyn tätä! Puhuimme pelkästään Frogeista (varmaan koska me just sellainen ostettiin), mutta kysyn onko heille mahdollista laajentaa tätä myös muihin! Palaan pian, pysy kuulolla!
krista
1.8.2018 at 19:04Voi, harmi kyllä koodi tosiaan käy vain Frogeihin tällä kertaa… Mutta hei huomasin, että Frogin potkupyöräkin näyttää aika pieneltä, tämä siis: https://mrbike.verkkokauppaan.fi/tuote/246767/Frog-Bikes-Tadpole-Mini-Potkupyora-10-rengas/ Harmi kyllä tuosta en omia kokemuksia osaa sanoa, kun ei olla koskaan potkuteltu tuolla, mutta jos poljettavat pyörät on näin hyviä, niin luultavasti potkupyörät samaa laatua :)
Veema
2.8.2018 at 00:31Me ostettiin nimenomaa Frogin potkupyörä koon takia, se siis kuulemma (mies teki vertailun) sopivin lyhyemmälle taaperolle (tuossa esim suositusikä 1-2-vuotta). Käykää ihmeessä testaan :)
Riika A
1.8.2018 at 15:58Jaathan sitten kokemukset myös tuosta Joelin pyörästä!
T: Kateilija
krista
1.8.2018 at 18:58Joo ehdottomasti jaetaan! Mäkin varmaan kokeilen ajella sillä, mallihan taitaa olla unisex :) lue: ehkä omin sen itselleni :D
Lilah
1.8.2018 at 21:58Kun sä oot lyhyt niin miten lyhyt joel on jos sama fillari on teille sopiva? 😀 kuvittelisin et miehelle sopivalla et ylettyisi polkimiin. Meillä kävis niin kun runsas 20cm pituuseroa, vaikkei kumpikaan ole erityisen pitkä/pätkä.
krista
2.8.2018 at 00:01Voi hyvin olla, että en ylety edes polkimiin :D Meillä on kans jotain reilu 20 cm pituuseroa. Ehkä mulle ois sopivampi sitten se 12-14-vuotiaiden pyörä :D Mutta testaan kyllä ehdottomasti Joelin pyörää! Ei olla kumpikaan päästy sitä vielä edes näkemään, kun myymälässä ei ollut vaan tilattiin. Eli vähän sokko-ostos oli (jalan pituuden Joel mittasi ja se oli sille just sopiva), mutta Joelilla tuli vahva näkemys siitä, että tuon se haluaa :)
Lilah
6.8.2018 at 10:24Mä tein lenkin tytön frog73:lla ja kyllä vaan kohta tahdon mäkin tuollaisen!
L
1.8.2018 at 22:29Meillä on ollut strider. Huippupeli juuri keveyden ja pienuuden takia. Molemmat muksut aloittivat sillä jo reilu 1,5-vuotiaina. Ennen kolmea ikävuotta olivat molemmat jo polkupyörillä. Ihan perus-nopsilla, helkamilla ja tuntureilla ollaan menty ilman mitään ongelmia. Kaatuessa kyllä on pitänyt auttaa ylös painon takia (henkinen apu varmaan lähes yhtä tärkeä). Asfaltilla kun mennään niin hyvin jaksaa, sorateillä keveydestä varmaan enemmänkin hyötyä. Minusta pelkkä pyörän paino ei ole oleellinen. Myös polkemisen keveydellä on merkitystä. Vähän painavampaakin pyörää voi olla suhteellisen kevyt polkea. Tämä kertomus siis siksi, että näinkin voi onnistua:).
Jossain vaiheessa tulee sitten melko varmasti opeteltavaksi jalkajarruton pyörä, mutta eiköhän siitä selvitä ihan hyvin.
krista
2.8.2018 at 00:05Kiva kuulla, että Strider on just noin hyvä – oon kuullut siitä tosiaan paljon hyvää (en mitään huonoa) ja en edes muista, että miten tehtiin valinta Pukyn ja Striderin välillä potkupyörässä. Veikkaan, että yhtä hyviä molemmat! <3 Täällä meidän kulmillakin noita kahta näkee liikenteessä ehdottomasti eniten :)
-
Ja kyllä, mäkin uskon, että myös polkemisen keveys on huipputärkeää!
Mansikka
2.8.2018 at 22:14Hyvä, Seela! Pyöräilyn riemu on kyllä niin ihanaa seurattavaa! <3
Meillä opeteltiin esikoisen kohdalla polkupyöräilyä apupyörien kautta, sillä tyttö useampaan otteeseen pyysi polkupyörää, ja hankittiin sitten hänelle Torista sellainen 12-tuumainen, kun ikää oli 2v 10 kk. Ei olisi tullut siinä vaiheessa mieleenkään jättää apupyöriä pois, sillä potkupyöräilty oltiin vasta pari kuukautta, eikä lapsi ollut sen luontoinenkaan, että olisi ollut siinä vaiheessa lähdössä kovaa kyytiä viilettämään. Polku- ja potkupyörää käytettiin (ja käytetään edelleen) meillä sujuvasti rinnakkain. Seuraavana kesänä, kun ikää oli vajaa neljä vuotta, kokeiltiin apupyörien pois jättämistä, kun oltiin ostettu isompi pyörä ja puhuttu asiasta kovasti. Intoa oli ja tasapaino olisi varmasti riittänyt, mutta rohkeutta ei sitten kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi. Tyttö ei yhtään innostunut ajatuksesta, että aikuinen päästäisi irti, joten annetiin asian olla ja tytön kypsyä rauhassa. Tämän vuoden huhtikuussa aika oli sitten kypsä, sillä apupyörien poisjättö kävi todella helposti: pidin kiinni ja autoin ehkä 10-15 minuuttia ja niin vain alkoi pyöräily sujua helposti! Oli kyllä aivan mahtavaa seurattavaa! <3 Ja uskon myös vahvasti, että potkupyöräilyllä oli iso rooli siinä, miten helposti oppiminen kävi sitten, kun kaikki asiat olivat kohdillaan :)
Nuoremman kanssa taidetaan mennä toisenlaista polkua. Ikää on nyt kolme vuotta, ja potkupyöräily sujuu hienosti, mutta polkupyöristä hän ei ole vielä ollut juurikaan kiinnostunut. Luultavasti yritetään ensi keväänä/kesänä sitten noin neljän vuoden iässä lähteä suoraan liikkeelle ilman apupyöriä, jos intoa ja rohkeutta vain näyttää olevan :)
Yhden pyörämerkin voisin vielä nostaa esille: Crescent tekee ainakin meidän kokemusten mukaan (ja Intersportin myyjän suositusten perusteella) todella hyviä lasten pyöriä. Esikoisen 16-tuumainen, jonka löysimme käytettynä, on Crescent, ja uusi 20-tuumainen on samaa merkkiä, vaikka Frogia myös mietittiin (varsinkin kun olisi ollut tällainen alennus hyödynnettävänä :D). Kaupasta kuitenkin löytyi loppukesän alennuksista kätevästi supersöpö pyörä, johon sekä tytär että äiti ihastuivat, ja joka vaikutti todella laadukkaalta. Talutin jonkun matkaa koeajopaikalle kyseistä Crescentiä ja toisen merkin pyörää, ja jo siinä taluttaessa pystyin huomaaman eron siinä, miten hyvin/huonosti ohjaustanko kääntyi. Myyjän mukaan mm. laakeroinnissa on käytetty laadukkaampia osia. Painoa tytön uudella Crescentillä on varmastikin Frogia enemmän, mutta osansa on varmasti tarakalla ja metallisella etukorilla, jotka ovat toisaalta neidille tosi tärkeitä :) Ketterästi näyttää pyörä kulkevan! Itsekin olen fillaroinut viime kesästä asti Crescentin pyörällä ja tykännyt siitä kovasti :)
Potkupyöristä meillä on kokemusta sekä Striderista että Pukysta. Molemmat ovat todella hyviä, mutta itse tykkään jotenkin Pukysta vähän enemmän. Siinä on mm. kätevä levennys, johon jalat voi mukavasti nostaa vauhdin hurmassa :D Ja jotenkin ajoasentokin näyttää Pukyssa hivenen mukavammalta.. Jos siis toinen näistä kahdesta pitäisi valita, niin liputtaisin Pukyn puolesta!
A
3.8.2018 at 12:11Mä muuten suosittelisin potkupyöränkin hankinnassa etsimään keveyttä. Potkupyörissä on vielä se ilo, että kevyt potkupyörä ei ole välttämättä kallis (meidän lapsi potkutteli Saksassa silloin suositulle Kettler Speedyllä jolla oli muistaakseni hintaa alle 40 euroa). Mun mielestä Strider-mallinen potkupyörä on etenemiseen parempi kuin Puky (en tajuu yhtään sitä ”jalat saa kyytiin”), mutta makuja on monia.
—
Se että satsaa näihin lapsen liikkumista helpottaviin välineisiin on meidän autottomalle perheelle tehnyt liikkumisesta helppoa ja nopeaa. Lapsi sai 2-v. synttärilahjaksi potkupyörän ja noin 2,5v. iästä lähtien hän kulki potkupyörällä (sulan kelin ajat) vajaan 1,5km päiväkotimatkan (tämä on toki käveltävissäkin 2,5-vuotiaalle, mutta jokainen voi kuvitella että kuinka kauan se kestää ja kuinka kiukku-väsyriskit jakautuu ;)). Meillä siis vanhemmat kulkee työmatkat pyörällä ja aluksi pk:lle mentiin niin että lapsi potkutteli ja aikuinen talutti omaa pyöräänsä, sitten kun lapsen taidot kehittyi, lapsi potkutteli ja aikuinen fillaroi (meillä oli/on toki pyöräistuin lapselle, mutta sitä parempi mitä enemmän lapsi liikkuu itse). Ekan polkupyörän (Islabikes Cnoc 16) lapsi sai 3v9kk iässä ja lähti pyöräilemään muutaman harjoituskiekan jälkeen. Siitä lähtien lapsi on pyöräillyt pääosin itse alle 3km suuntaan olevat matkat (vähän katsoen missä pyöräillään eli onnistuuko reitti jossa lapsen on turvallista pyöräillä ja tietty nykyään paljon pidemmätkin matkat, eli 10-20km pyöräily ei ole mikään iso juttu 6v:lle).
—
Näin Helsingissä asuvana pidän myös ehdottomana plussana, että lapsi on alle 3v. iästä lähtien ollut aktiivinen liikenteessä kulkija. Hän osaa liikennesäännöt (mitä ei monista aikuisista voi sanoa) ja osaa varoa liikenteen törttöilijöitä (koska kokemuksia tulee viikottain). Liikenteessä kulkemista on harjoiteltu siis yli kolme vuotta ja sen kyllä huomaa lapsesta. Nyt kun kouluunlähtö on vuoden päästä edessä, on alettu myös harjoitella sitä, että vastuu havainnoinnista on lapsella itsellään (tai no, tottakai aikuinen varmistaa). Kouluun ei ekaluokkalainen varmaan saa pyöräillä (en tiedä koulun säännöistä, mutta monesti tällaisia sääntöjä on), mutta kävellenkin on oikeasti ihan pakko että lapsella olisi liikennesilmää, että selviää hengissä Mannerheimintie varrella.