Olenko se vain minä, vai onko Suomen luonto juuri nyt ihan sekopäisessä kukoistuksessa.
Oman pihan vanhat syreenit näyttävät räjähtävän hekumaansa, ja kahteen viime vuoteen kukkimatta jättänyt omenapuukin on selkeästi halunnut todistaa olevansa hengissä.
…ja kun luonto ympärillä hekumoi, saman tunteen imen sisääni myös minä. Tuntuu, että ihan ahnehdin tuota kukoistusta kaikilla aisteilla; nuuhkin ilmaa kuin sekopää.
Sivujuonteena kerrottakoon, että Joel bongasi Veltto Virtasen meidän lähikadulta pää syreenipuskassa nuuhkimasta.
Ymmärrän hyvin Velton tuntemukset.
Joo joo joo totta kai pitäisi sopeutua kaikkiin vuodenaikoihin ja kaikkiin aikoihin elämästä ja elää täysillä hetkessä bla bla bla. Mutta kyllä mä ihan rehellisesti sanon, että juuri nyt olen enemmän elossa kuin esimerkiksi tällöin.
Ympärillä tapahtuu, ihmiset nauravat ja hulluttelevat. Viikonloppuun mahtuu enemmän elämää kuin kokonaiseen tammikuuhun yhteensä.
Kyllä mä ihan vilpittömästi ajattelen, että pitäisikö ihmisen ihan oikeasti elää näin.
Onhan tämä ihan jotenkin hullua, että me ollaan puolet vuodessa pimeässä ja loskassa.
Herätään henkiin joskus toukokuussa (niin kuin tuo syreenipuska) ja töräytetään koko elinvoimamme ulos seuraavan kolmen kuukauden aikana. Paitsi jos sataa.
Joo. Just nyt mä ajattelen, että voisiko ensi talven viettää jossain muualla kuin Suomessa. Että miltä olo tuntuisi sellaisen talven jälkeen – olisiko se pois siitä kevään hekumasta, vai tuntisiko vaan eläneensä enemmän kuin normaalivuotena.
Puutaloon vuokralle, anyone? :)
40
Karoliinan
29.5.2016 at 16:57Samoja ajatuksia täällä! Ihmiset alkaa liikkua, hymyillä ja tehdä kaikkee kesällä. Kesälomaa odotetaan koko vuosi ja talvi menee horroksessa. Haluaisin kans olla talvesta osan pois suomesta mutta mitäs sit lapsen kanssa? Miten koulunkäynti toteutetaan jne. Vakavasti olemme miettinyt.
krista
29.5.2016 at 22:39Kyllä, just näin! Meilläkin tässä utopiahaaveilussa (ollaan siis puhuttu asiasta, mutta silleen haaveillen eikä välttämättä (vielä?) ihan silleen NYT TEHDÄÄN NÄIN -hengessä) on puhuttu myös siitä, että tällainen ”talvipoistuma” ois tosi hyvä tehdä just nyt, kun kumpikaan lapsista ei ole koulussa. Mä olen ens talven vielä hoitovapaalla ja molemmat tehdään sellaisia projetihommia, että fyysisellä läsnäololla ei ole NIIN paljon merkitystä; palaverit sun muut vois skypettääkin. Hmm. Houkutteleva ajatus kerrassaan!
En muista :)
29.5.2016 at 17:15Sinne vaan Fuengirolaan talveksi. On koulut ja kaikki. Mä vähän haaveilen kans, että joskus edes joku pidempi pätkä jossain, vaikka olen talvi-ihminen.
krista
29.5.2016 at 22:46No kuule – juuri tämä paikka oli meillä keskusteluissa varmaan tasan niillä hetkillä, kun tän kommentin jätit :) Se ois kyllä hyvä; siellä oli suomalainen kerhokin (vähän niin kuin osapäivähoito), jossa tytöt sais suomalaisia kavereita hyvällä tsägällä. Ja ois leikkipuistot sun muut. Tietysti Thaimaata me ensin haaveiltiin; mutta sitten jos miettii, että ois vaikka 4 kk pois… Kyllä siinä ehkä sitten alkais jo kaivata esimerkiksi… …no: leikkipuistoja :)
–
”Talvimaan” täytyisi tietysti olla elinkustannuksiltaan edullinen, että ylipäänsä tää ois mahdollista. Thaimaa ois edullisempi kuin Espanja; toki Espanjassakin on edullisempaa kuin Suomessa. Ja Espanjasta ei olisi katasrofi tulla esim. käymään Suomessa jotain asiaa hoitamassa ja ehkä isovanhemmatkin voisivat vierailla; jos vaikka olisi jonkun 4-5kk pois, niin ikävä niillä varmaan jo tulisi…
–
Hahaa, kaikkea tällaista ehdittin jo miettiä, vaikka asia sellaista epärealistista haaveilua (vielä?) onkin :)
ElinaBee
29.5.2016 at 17:33Komppaan vahvasti! :D Meilläkin on suunnitelmissa, että kun pojat ovat vähän isompia, me vietetään tammi-helmikuu Etelä-Afrikassa auttelemassa Paulin edellisellä työpaikalla. Pitää vielä miettiä miten homma hoidetaan kun pojat ovat koulussa, mutta kyllä munkin lapsuudessa vietettiin joka talvi vähintään neljä viikkoa jossain muualla ja ei koulu siitä kärsinyt! Ei nää Suomen talvet niin herkkua ole, ettäkö ne pitäisi joka vuosi koko komeudessaan kokea :D
murina
29.5.2016 at 19:07Mulla on taas vähän päinvastanen fiilis, kevät ja alkukesä on musta pahimmat vuodenajat, mutta en nyt ala luetella syitä etten pilaa kenenkään jee-kesä fiilistä :D
Torey
29.5.2016 at 19:31Mä olen miettinyt kanssa, että jos eläisi vuoden jossain missä on aina lämmin (vaikka muualla kyllä tätä kesän valossuutta sit taas ei ole, tosin ei talven jatkuvaa pimeyttä) nin olisiko sitä energinen ja tyytyväisempi koko sen vuoden vai menettäisikö se hohtonsa kuten sanoit.
Että onko se tämä lyhyt kesä jatkuvan valon ja toivotun lämmön takia vaan niin mahtava?
Mä olen kesäihminen. Rakastan syksyn värejä ja talvella lunta ja pakkasta, mutta kuukausi kumpaakin riittäisi, sitten parin kuukauden kukoistava kevät ja siihen jäisi 6kk aikaa kesälle! :D
M-M
29.5.2016 at 22:20Kesän ainoa ”huono puoli” on se, kun ei enää ole pimeää yöllä.
Yritä siinä laittaa lapsia yöunille, kun yks tinkaa vastaan, että ei nyt ole yö, kun ulkona on valoisaa 😂
Mutta mä oikeastaan tykkään joka vuodenajasta :)
tsinnia
29.5.2016 at 22:25Mäkin olen nauttinut niin lämpimistä päivistä! Ah, kaikki tuntuu paljon helpommalta.
Mutta mulle kyllä myös talvi on tärkeä. Just viime talvena mietin, että oon niin onnellinen, että oma lapsi saa kokea talven riemut, miten huippua on rakentaa lumiukkoja, pulkkailla, luistella, hiihtää ja lasketella. Ja että jos lähtis Suomesta, jäis tää palanen kokonaan pois (no okei riippuu minne menis, mutta siis perusideana). Tää on sitä mahtavaa suomalaisuutta, että meillä ihan tommoiset pikkunaperot luistelee ja hiihtää aivan sujuvasti, se on monenmaalaisten mielestä yhtä käsittämätöntä kuin se, että lapset nukkuu päikkäreitä pihalla. Meillä vielä oikeastaan talvilajit tekevät sen, että koko perheen yhteistä mukavaa liikkumista tulee paljon enemmän kuin kesällä, mutta se johtuu ehdottomasti tuosta kaikesta hauskasta talvitekemisestä, siitä että hiihtolatu ja luistelukenttä on ihan lapsenkin kävellen saavutettavissa ja kavereita aina kentillä. Niinku omassakin lapsuudessa, kavereiden kanssa mentiin luisteleen porukalla. Tai hiihtään. Tai tekemään lumihevosia. Mitä te Kuusamossa lapsena talvisin teitte?
Kevään ja syksyn mä voisin oikeastaan skippailla. Saa niistäkin tunnelmaa halutessaan revittyä, mutta emmä kyllä niistä iloitse ja nauti nauti niinku kesästä ja talvesta.
Anneh
30.5.2016 at 08:21Niin komppaan hieman edellistä kirjoittajaa siinä, että talvi on mielestäni juuri sellainen kun siitä itse tekee. Viime talvelta itselleni esimerkiksi jäi todella mahtavia muistoja kun lumikenkäiltiin puolison ja koiran kanssa -30 asteen pakkasessa (ja ennenko joku alkaa huutelemaan niin asutaan Sodankylässä ja meidän koira on täysin arktisen talven kestävä otus :D) tai kun hiihtelin aamulla kuutamon valossa ennen töihin menoa jälleen koiraa ulkoiluttaen. Monilla täällä pohjoisessakin on jostain syystä sellainen tapa jäädä horrostamaan talviajaksi sisätiloihin ja sitten valitetaan kun ollaan niin väsyneitä plaaplaa. Kyllä varmasti oltaisiin kesälläkin väsyneitä jos pysyttäisiin sisätiloissa koko ajan. Kannustan siis kaikkia etsimään sellaisen talven josta tykkää. Toivottavasti tästä kommentista ei tullut liian negatiivissävytteinen ja valittava :D Olen pitänyt kovasti siitä, että sun blogin kommenttiboksi on suorastaan positiivisuuden pesä kun vertaa moneen muuhun blogiin.
Vannikkila
30.5.2016 at 08:33Mä taas tartten kyllä just ne kaikki neljä vuodenaikaa, sillä mulle vuoden huiput ovat kevät ja syksy. Eikä kevät ole kevät ilman talvea tai syksy ole syksy ilman kesää. :)
–
Olen ennenkaikkea kevätihminen, siitepölyallergioista huolimatta. Keväällä siis se kaikki lisääntyvä valo, juuri mainitsemasi luonon puhkeaminen (kaikki ne nuorten lehtien vaalean vihreät tai hopean harmaat sävyt!) ja jäästä vapautuva vesi (asumme Saimaan lähettyvillä). Mutta ei noista mikään tuntuisi samalta, jos ei ensin olisi ollut kylmempää, pimeää ja lumista/jäistä.
–
Kesällä on usein liian kuuma ja kaikki vihreys alkaa olla yhtä tummanvihreää joka puolella. Valoisat illat ja aamut ovat kivoja, mutta odotan aina heinä-elokuussa, että kun saapuvat ne ensimmäiset raikkaamman viileät aamut ja päivät, jolloin voi hyvin laittaa taas farkut jalkaan ja hupparin päälle, ilman että hikoiluttaa aivan järkyttävän paljon. Ja syksyllä alkava väriloisto on ihanaa. Syksystä myös kaipaa jo sitä, että illat alkavat jossain vaiheessa jo pimentyäkin (syksyllä on usein vuoden kauneimmat auringonlaskut).
–
Ehkä sekin jo kertoo, että minä erikseen halusin viettää esimerkiksi häämme juuri marraskuussa. Okei, vuosipäivämme oli silloin, mutta silti juuri marraskuu :)
Pieta
30.5.2016 at 10:08Joka ikinen talvi mietin kiukkuisena, että mikä sairas mieliteko/suunnistusvirhe/mikälie se on ollut, kun esi-isät ovat tänne pimeään ja kylmään aikoinaan päätyneet ja vieläpä jääneet! Ei voi käsittää. :D
Tilia
30.5.2016 at 13:08Tämä lämmin kevät on tehnyt sen, että tosi moni puu ja pensas kukkii nyt yhtä aikaa – normaalikeväänä kukkivat peräjälkeen. Vähän huolestuttaa, että mitä meillä sitten kesäkuussa on kukkakesästä jäljellä?
–
Ja mitä tuohon talvipakolaisuuteen tulee, luulen, että Suomen kesän viehätyksestä iso osa tulee vastakohtana talvelle. Ulkomaalaiset lähinnä ihmettelee meidän valoisia kesäöitä, ei tätä ”mieletöntä” kukkimista. Koska onhan ne puutarhat pikkuisen kukikkaampia kuitenkin tuolla etelässä…
–
Edellisiä kirjoittajia kompeten – meidän lapset ainakin rakastaa lumitouhuja, en millään raaskisi heiltä sitä iloa viedä, etteivät pääsisi hiihtämään, laskemaan mäkeä ja peuhaamaan lumessa. Nyt kun osaavat jo kunnolla hiihtää, päästään ihanasti koko perheen kanssa ulkoilemaan talvisin ja tehdään eväsretkiä hiihtäen laavuille. Hiihtäen jaksaa 5-vuotiaskin paljon pitemmälle kuin kävelemällä ja jäitä pitkin päästään saarille, jotka kesällä ovat saavuttamattomissa. Talvi ei ole vain uhka, se on myös mahdollisuus (ja maailman mittakaavassa aika harvinainenkin mahdollisuus)!