Ooooooh, ensi kesäkuussa toteutamme sen reissuhaaveen, joka on ollut meidän unelmissa jo vuosivuosivuosikausia: lähdemme koko perheen voimin noin kuukaudeksi reilaamaan Etelä-Eurooppaan!
Meillä on tällaisia ”lasten kanssa” -ultimate-reppureissuhaaveita oikeastaan kaksi. Toinen niistä on kuukausi reppureissaamista lasten kanssa Thaimaassa – nyt kolmen lapsen kanssa, kahden lapsen kanssa se on aikoinaan tehtykin. Ja yhden lapsen kanssa myös. Thaimaan-reppureissua me alun perin tälle talvelle kaavailimmekin, mutta lomien (ja haha rahan) vähyys ratkaisi, että viime syksyn lentogooglailuähinäpuhinan ja sesonkihintojen kauhistelun jälkeen totesimme: onhan meillä se toinenkin iso reppureissuhaave. Nythän on selkeästi sen aika!
Eli kesäkuussa lähdetään reilaamaan kolmen lapsen kanssa, jahuu!
Ultimate-reissu-unelmamme on selkeästi tietynlainen: haluamme herätä jostain kivasta pikkukylästä ja pohtia, että mihinköhän huomenna mennään. Katsella karttoja, googlailla potentiaalisia paikkoja (ennen luettiin Lonely Planetia, kaihohuokaus) ja päättää spontaanisti: tuonne! Aikoinaan reppureissatessa kutsuin sitä aina vapauden illuusioksi. Sellaiseksi tunteeksi, että maailma olisi auki ympärillä ja on vapaa lähtemään kulkemaan mihin suuntaan vaan.
Jonkinlaista nykyajan nuuskamuikkismi-utopiaa siis!
Ja tällä ajatuksella lähtee myös meidän interreilaus! Ei suunnitelmia (vain haaveita ja potentiaalisia juttuja), ei varauksia, ei stressiä! Kuviteltu vapaus ja junan raiteet.
Sitten tähän väliin joudun tekemään (vähän pitkin hampain) tällaisen negatiivisen keskustelutorpedoinnin ennen kuin kommenttikenttä ryöpsähtää. Vaikka en siis oikeasti yhtään haluaisi kirjoittaa tälleen vähän negatiivisen kautta näin mahtavan unelman aiheesta.
Mutta pakko se on, eli: joo joo joo-oooo-ooooo. Arvatkaa, kuinka monta sataa viestiä sain heti Instassa, että pitää olla tehtynä hyvissä ajoin etukäteen ennakkovaraukset, muuten ei pääse mihinkään. Sanotaan nyt niin, että sain niitä niin monta, että mielelläni en kuule sitä enää kertaakaan – ja sen takia menasin, että mä en hitto vie kerro koko reilaamisesta somessa mitään, kun en jaksa vängätä.
Tiivistin silloin pariin viestiin sen, minkä sanon nyt: jos me tehtäisiin sellainen huolella ennakkoon suunniteltu ja varattu kiertomatka, meidän ei kannattaisi lähteä ollenkaan! Koska se ei ole se, mitä me tältä reissulta halutaan – ne olisivat meidän tapauksessa hukkaan heitetyt isot rahat! Suunniteltu kiertomatka on varmasti monen haave ja monen tapa toteuttaa reilaus, mutta just meillä vaan on erilainen unelma. Ja siksi me tehdään se just meidän tavalla!
Okei voi olla, että junat on täysiä ja ei päästä mihinkään. Mutta otetaan sitten bussi tai hitto vie taksi seuraavaan kylään. Koska meillä ei ole olennaista se, että päästään just päivänä x paikkaan y, vaan me voidaan tehdä ihan just sitä, mitä halutaan (ja minne pääsee). Ymmärrän hyvin, että varauksia tarvitaan, jos halutaan tiettyyn paikkaan ja tiettynä aikana. Mutta meillä ei ole ollenkaan sellainen matkan ajatus! Itse asiassa meidän ei tarvitse olla edes kotona tiettyyn aikaan, vaan Suomeen palaamisen ajankohtakin (ja kulkuneuvo) päätetään sitten ihan fiiliksen ja olosuhteiden mukaan.
Ja oikeasti: jos koko Etelä-Euroopassa ei ole yhtään vapaata huonetta meille vuokrattavana, niin ostetaan sitten teltta tai lennetään kotiin ja mennään mökille. Siellä on (useimmiten, haha) tilaa.
Joten sen sijaan, että tuputtaisitte teidän tapaa matkustaa, seuratkaa sitten kesäkuussa vaikka Instassa, että miten me reissataan meidän tavalla!
Toivottavasti tämä näkökulma on nyt käsitelty tässä, meidän linja tuotu näkyväksi, ja tätä ei tarvitse puida enää enempää! Kukin reilatkoon tavallaan!
Okei sit takaisin niihin meidän unelmiin!
Ne ovat tavallaan aika pienet. Tällaisessa huikean isossa jutussa on sisällä loppujen lopuksi aika pienet unelmat.
Se vapauden illuusio on se tärkein. Ja se, että mennään junalla. Ehkä välillä myös bussilla, ja myös lautat kiinnostavat.
Toivomme uinuvia pikkukyliä, joissa on kapeita mukulakivikatuja. Haaveilemme mereltä tulevasta raikkaasta tuulahduksesta ja hiekasta varpaiden välissä. Aalloissa kirmaavista lapsista. Välillä joku pieni patikointi jollekin pienelle kukkulalle. Sieltä näköalan katselua ja huokailua, että miten onnekkaita tässä oikein ollaankaan.
Lapset toivovat myös ainakin yhtä sellaista majoituskohdetta, jossa on hotelli ja uima-allasalue. Toivottavasti järjestyy! Aikuiset toivovat edullisia hostelleja ja vanhoissa taloissa sijaitsevia huoneistoja.
Toivomme rentoa stressitöntä mieltä, ihanaa matkanteon fiilistä ja kevyitä reissureppuja.
Siinäpä ne haaveet!
Reilireissun lähtöpiste meillä on Barcelona. Täytyy vielä selvittää, että saahan Suomesta ostetut reilipassit aktivoitua myös ulkomailta – sitä ei tiennyt asiakaspalvelukaan – mutta siitä Barcelonasta on tosiaan tarkoitus startata, ja lähteä 3-4 viikoksi… johonkin suuntaan, haha. Suuntaa ei ole vielä päätetty eikä varmaan päätetäkään ennen kuin sitten siellä!
Toisaalta koko aika sujahtaisi ihan erinomaisen hyvin ihan Espanjassa ja Portugalissakin! Oon tehnyt ennen lapsia reissut Barcelonasta junalla alaspäin sekä Lissabonista bussilla alaspäin ja kolunnut Portugalin etelärannikkoa. Siellä on paljon aivan ihania paikkoja! Toisaalta sit voisi lähteä Etelä-Ranskan kautta kohti Pohjois-Italiaa ja vaikka Kroatiaan asti – sinne asti kyllä tuskin ehditään meidän vauhdilla ja varaustentekemättömyydellä. Ehkäpä Espanja-Portugal-Ranska? En siis tiedä yhtään, se nähdään sitten, että mihin päädytään!
Tuossa viikonloppuna googlailin jo vähän sellaisia potentiaalisia haavepaikkoja. Lyhyehköllä haulla sain haaviin muutamia just sopivan kuuloisia pikkukyliä tai -kaupunkeja Pohjois-Espanjan rannikolta Asturiasta sekä Etelä-Ranskan rannikolta.
Mutta siis kaikki mukulakivikatu-ihanabiitsi -pikkukylävinkit tuolta alueelta erittäin tervetulleita! Myös paikat, joista on näköala. Hih ihanat kriteerit! Teen sellaista ”haaveiden pikkukylät” -listausta vähitellen, ehkäpä siitä kertyy joskus sellainen vinkkilista ihan julkaistavaksi asti!
Myös siihen lasten toiveeseen ”hotelli, jossa on kiva uima-allasalue” saa ilolla laittaa vinkkejä tulemaan!
55
39 Comments
S
25.2.2025 at 16:30En ole ig:ssä mutta siis omat muistot on 25 vuotta sitten tehdyistä reilimatkoista. Onko tosiaan niin, että kaikki kannattaa varata etukäteen? Juuri hipelöin Lonely Planetia Akateemisessa kirjakaupassa ja mietin, josko voisi sen sekä lasten kanssa lähteä reissuun. Eli vaikka Krista ei kaipaa tähän kommentteja, mä voisin hyötyä muutamasta kokemuksesta.
krista
25.2.2025 at 17:21No näin mulle ainakin viestivyöryllä väitettiin :D Mä uskon, että se on tosi paljon kiinni siitä, haluaako mennä just tiettyihin paikkoihin just tiettyinä päivinä. Moni varmaan myös haluaa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Mutta kerron sit kesäkuussa, onnistuuko tällä meidän tekniikalla :) Tällä me ollaan aina reissattu reppureissut ja ei olla valmiita tinkimään siitä, mikä meille on se nautinnollisin juttu.
–
Mutta hei siis LONELY PLANET!!! Tuleeko siitä vielä painoksia? Ai hitsi täytyypä sellaisia katsella, Lonely Planetin kanssa oli aikoinaan niiii-iiiin ihana reissata! (terveisin dinosaurus, haha)
S
25.2.2025 at 19:31Joo on kyllä, mä suunnittelen perheen kanssa Itä-Eurooppaa, siis suuntaa Akateemiseen katsomaan eri versioit, just mietin, että reissu olisi ihana tehdä Lonely Planetin kanssa. Siellä oli versiot Euroopan eri osista. Tsekkasin nostalgiassa just sitä majoitusosuutta kun siellä pyörin.
krista
25.2.2025 at 19:37Oi pitääpä katsoa, jos ois Etelä-Eurooppa myös!
Suippopaprika
25.2.2025 at 22:53Ha, miten voikaan olla erilaisia muistoja! Me aina vihattiin Lonely planettia. Kaikki siinä mainitut ja suositellut paikat oli aina täynnä muita länkkäreitä ja ylihintaisia koska olivat siinä kirjassa XD tai näin ainakin Aasiassa kun sen kanssa reissattiin. Jossain kohtaa heivattiin ne lopullisesti ja kyseltiin vain edellisessä paikassa ihmisiltä mihin suuntaan kannattaisi lähteä, ahh sitä vapauden tunnetta! Ensi talvena tarkoituis lähteä samalla tekniikalla taas reissuun, joskin nykyään tulee kyllä välillä netistä kurkisteltua matkavinkkejä vähän liiaksikin 😁
krista
26.2.2025 at 10:00Haa mä ymmärrän tänkin pointin! Mua se ei koskaan häirinnyt sinänsä, mentiin niin reppureissuskenessä, että muiden läsnäolo ei haitannut :D Mutta tosiaan saan hyvin kiinni tuosta tuntemuksesta, että se vois haitatakin!
–
Mutta toi on kyllä parasta, että just kyselee ja kuuntelee vinkkejä ja päättä sit matkan varrella!
Anna
25.2.2025 at 17:20Teidän haaveet kuulostaa ihanilta. Haluaisin tosi kovasti lähteä samalla ajatuksella joskus kiertelemään Suomen kesää ja ehkä Ruotsi, Baltien maat, Tanska… Mutta, ja tämä on tosi iso mutta, minulle se ei olisi hauskaa kuin haaveissa. Olen usein haaveillut spontaanista reissaamisesta, mutta käytännössä minua stressaisi hurjasti suunnittelemattomuus. Se ei olisi minusta kivaa. Kivaa on siis päästä teidän mukana tavallaan reissaamaan ja kokemaan tuota matkaa ilman, että tarvitsee stressata XD
krista
25.2.2025 at 17:26Toi on varmasti tosi vahvasti persoonakysymys, että kumpi tuntuu itselle rentouttavammalta lomailulta!
–
Mä oon muuten käynyt ystävän kanssa just Tallinnasta lähtevän 2-3 viikon reissun Baltiaan, oli ihanaa! Me kuljettiin etupäässä busseilla (myös vähän junalla) ja oli ihan mieletöntä nähdä, miten lähellä kaikki oli kaikkea! Sekin oli suunnittelematon reppureissu, mutta voi sellaisen tietysti tehdä myös suunnitelmallisesti!
Anna
26.2.2025 at 20:27Pakko vielä tarkentaa, etytä suunnittelemattomuudessa stressaisi juuri se, että en tiedä missä ollaan vaikka yötä tai missä syödään (minun pitää aina tutustua ruokalistaan ennen ravintolaan menoa). Ei nyt kaikkia ruokapaikkoja tarvitse tietenkään aikatauluttaa, mutta pitää olla tiedossa muutama hyvä paikka, jossa löytyy kaikille maistuvaa syötävää. Minä en pystyisi nauttimaan reissusta ennen kuin seuraava yöpaikka olisi buukattu ja seuraavana päivän sama, etten pystyisi nauttimaan ennen kun seuraava yö taas varattu.
Olen niiiiiiin kateellinen kaikille, jotka pystyvät oikeasti ottamaan noin rennosti reissussa, että minua voisi luulla avomaankurkuksi (lyhyt ja pyöreä).
Lauralis
25.2.2025 at 19:57Itse haaveilen myös Suomen kiertelystä. En myöskään ole kovin spontaani reissaaja, mutta olen ajatellut että esimerkiksi asuntovaunun kanssa voisi reissata sillä tavalla ”turvallisen spontaanisti”. Yösija olisi aina taattu, muttei tarvitsisi kiirehtiä seuraavaan ennalta varattuun paikkaan.
Meidän reissaamista hankaloittaa vaan nuo kotosalla asuvat eläimet. Vaatisi melkein sen, että joku asuisi täällä meillä reissun ajan.
krista
26.2.2025 at 10:06Mä haaveilen muuten myös asuntoautoreissusta! :D Just tuolleen spontaanisti pitkin Suomea, oon tosi monena kesänä jo googlaillut asuntoautojen vuokria, mutta aina se on sit jäänyt… Mut joskus!
–
Eläimistä riippuen tietty, mutta jotkut eläimet vois ehkä olla tuollaisessa asuntoautossa mukana? Me ehkä muutenkin kartoitetaan talonvahti-väliaikaisvuokralaista (esimerkiksi remppaevakkoon joutuva tai lomamatkalle tuleva tms), niin saisi vähän matkakassaan siitäkin :)
Anna
26.2.2025 at 17:10Asuntoauto olisi tosiaan se ainut tapa, jolla voisin ajatella tällaista spontaania reissua. Ja olen joskus ajatellutkin. Asuntoautovuokrat on vaan ihan hurjia. Pitäisi melkein olla joku kaveri, jolta vuokraa sopuhintaan.
krista
27.2.2025 at 11:25Joo meillä kans on kaatunut hintaan sekä siihen, että pitäisi olla viidelle turvavyöpaikat. Mutta haha kuulolla olevat asuntoautonomistajat: mulle tai Annalle saa siis tarjota vuokralle :)
Karina
25.2.2025 at 17:35Oi että kuulostaa ihanalta! Mä oon silloin ”kultaisella” 90-luvulla reilannut useammankin kerran ja aina vaan on nostalgisen hyvät muistot joka reissusta. Taitaa tosin olla maailma muuttunut useampaan kertaan niistä ajoista :D
Kesäkuu on varmaan just hyvä aika lähteä kun ei vielä ole törkykuuma eikä keskieuroopalaisilla ole alkanut lomat. Jos jotain saa suositella niin Bilbao ja San Sebastian – kävin niissä kaksi vuotta sitten, ja vaikka ei ole mitään idyllisiä pikkupaikkoja niin varsinkin San Sebastianissa on kiva hiekkaranta ja mahtavat maisemat kun kiipeää yhdelle kukkulalle vanhan kaupungin vieressä. Mulla on muuten kirjasuosituskin – vähän raskas mutta tarpeellinen – Fernando Aramburu, Patria (suomeksi Äidinmaa) joka kertoo Baskimaan surullisesta ajasta 80-luvulla kun oli ne pahimmat terrorijutut ETA-järjestön toimesta, ja toisaalta ”nykyajasta” että mitä niille kahdelle perheelle on käynyt. Sen luettua oli jännä käydä siellä paikan päällä.
Mutta reiliin – kyllä oon kade! Mun mies ei ikinä lähtisi, ja lapset on sen ikäisiä että lähtee mieluummin kavereiden kanssa jos lähtevät. Ehkä meen johonki mummoreissuun kavereitten kanssa joskus :D
krista
25.2.2025 at 17:44Hei jeeeeee todellakin saa suositella paikkoja! Mä itse asiassa katselin just tuota San Sebastiania – ja sekin ajatus on peräisin kirjasta, mutta ihan hömppäkirjasta. Luin nimittäin syksyllä (just silloin, kun reilistä päätettiin) kirjaston hätärilainanan Sheila O’Flanagan: Elämä voi alkaa (https://www.puutalobaby.fi/kolme-kirjaa-syksyn-lukulistalta/). Siinä ei siis ollut sinänsä mitenkään erityistä, mutta hoksasin, että se sijoittuu Ranskan ja Espanjan rajan lähelle (olikohan Hendaye) ja kirjassa oli joku silta, josta mentiin ehkä Espanjaan ja sit käitiin San Sebastianissa ja olikohan haha joku maisemakin just siellä! Siitä jäi sellainen kutkutus, että ois hauska mennä tuonne :)
–
Kiiiiiitos myös kirjasuosituksesta, googlasin ja vois olla mun juttu! Laitoin varauksen menemään kirjastoon!
–
Me kans on nyt ajateltu näitä meidän reissuja niin, että koululaiset on vielä siinä iässä, että lähtevät mielellään meidän kanssa :) Ja kun lapset kasvaa ohi sen, niin sitten me vasta Joelin kanssa hippeilläänkin tuolla kaksistaan rinkat selässä! Haaveilen myös, että sitten sähköautosta rempataan asuntoautoversio, ja sit vanhat hipit reissuun!
A
25.2.2025 at 18:47Mielenkiinnolla oottelen teidän reissukuulumisia, kuulostaa tosi kivalta matkalta! Mä itse tykkään junamatkustamisesta kovasti ja aina kun matkaan junalla jonnekin mietin, että oispa kiva (haaveilen Suomen kierroksesta kesällä, mutta se vähän aika kosahtaa siihen, että siinä vaiheessa kun mun reissujalkaa alkaa kolottaa, on kaikki kivat majoitukset menneet tai sairaan kalliita — oon vähän kranttu majoituksen suhteen ja etenkin sen hinta-laatusuhteen kanssa). Oon myös silleen laiskanpuoleinen, että mulle on tarpeeksi rasittavaa selvitä kombosta, ”valitse minne ja milloin haluat matkustaa, etsi sopivat lennot ja majoitus”, joten laiskuuteen kosahtaisi pidemmän reissukombon suunnittelu ;)
—
Toisaalta oon kyllä matkailijana myös sitä sorttia, että viihdyn yhdessä paikassa helpostikin ja en ehkä jaksaisi reissata ees taas — ensi kesän reissulla tosin poiketaan tästä, sillä hurjastellaan niin, että ensin ollaan tovi Manchesterissa ja sitten siirrytään Liverpooliin :D Päiväretkiä tulee tehtyä lähes reissussa kuin reissussa ja ainakin niitä on ollut hyvin helppo toteuttaa keski-euroopassa junalla. Mä luulen, että isoimmat varaustarpeet liittyy yöjuniin sekä pikavuoroihin joille siirrytään pitkiä taipaleita.
krista
25.2.2025 at 18:59Mulla aikoinaan just se rinkka selässä liikkuminen on ollut ”se juttu” – toisaalta haha kuten tiedätte, nykyisin pysyn ihmeen hyvin tyytyväisenä ihan paikoillanikin :D Ja teen samoja juttuja uudestaan ja uudestaan :D Mä kans en osaa yhtään arvioida, että kuinka monessa paikassa aiotaan sitten kuukauden aikana olla. Aikoinaan se oli tavallisesti kaksi yötä per paikka (saapuminen – eka yö – kokonainen päivä – toka yö – lähtöpäivä ja seuraavaan siirtyminen), mutta nyt ennakoin, että mä ainakin viihdyn yhdessä paikassa pidempäänkin, jos se on kiva. Mutta sittenpä näkee, että mikä tuntuu sopivalta!
–
Mäkin uskon, että pitkät yhteydet ja nopeat junat ja yöjunat on niitä, joihin varaukset tarvitaan. Ja jos olisi vaikka takaisin päin lennot paikasta x, niin pitää huolehtia, että on siellä ajoissa. Meillä se paluukin on ihan auki, päätetään se sit matkan päällä, että miten ja koska ja mistä tullaan takaisin :D Mut jos on silleen ”ihan sama, minne mennään” -meiningillä, niin luultavasti jollain kulkuneuvolla aina johonkin pääsee, kun ei ole turhantarkka :D
Rirri
25.2.2025 at 19:32Kuulostaa ihanalta! 😍 Me tehtiin just ennen koronaa reissu Kuubaan vähän samalla tyylillä. Varattiin lennot ja kahdeksi ensimmäiseksi yöksi casa particular (yhdenlainen kotimajoitus) Havannasta. Siellä sitten majoituksen emäntä kyseli että mitä meinataan tehdä ja kun kerrottiin että ei oikeastaan olla päätetty, niin hän iski Kuuban kartan keittiön pöydälle ja kertoi mihin kannattaa mennä, kuinka pitkäksi aikaa ja mitä siellä kannattaa tehdä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut kun hän ei puhunut englantia eikä me espanjaa, mutta hyvin päästiin yksimielisyyteen ja saatiin hommat jiiriin vaikka yksityiskohdat ei meillä niin selvillä ollutkaan. 😄 sen jälkeen hän soitteli paikat läpi ja järjesti meille kuljetukset ja majapaikat omilla kontakteillaan. JOKAPAIKASSA OLI TÄYDELLISTÄ! Ihan huiput kaksi viikkoa. Viimeiseksi yöksi ennen kotiinpaluuta tultiin vielä siihen ensimmäiseen paikkaan yöksi ja siellä viittomakielellä ja kuvien avulla kerrottiin mitä kaikkea loppujen lopuksi oltiin tehty. 😊 eli todellakin kannatan tätä että matkaan vaan ilman tarkkaa suunnitelmaa ja aikataulutusta. Mieli avoimena! 🤩
krista
25.2.2025 at 19:41Oi ihanaa, teillä on ollut ihan paikallisopastus <3 Meillä oli aikoinaan parilla Intian-reissulla tapana kysyä aina edellisessä paikassa (jos oli hyvä) vinkkejä seuraavaan paikkaan, niin usein löytyi esimerkiksi kiva majoitus (ja kohtuuhintaan) sitä kautta. Ja sit tuli mieleen sellainenkin ihanuus kuin aikoinaan Kreikan saarihyppelyt! Siellä oli aina lauttaa vastassa porukkaa, joilla oli mappi/esite valokuvia omasta majoituspaikasta ja näyttivät niitä reppuselkäisille matkaajille. Niistä napattiin sitten joku, joka kuljetti jonkun lava-auton kyydissä omaan paikkaansa ja sai just aina paikallisoppaan palvelut samasta. Aaaaaah se oli ihanaa, ja löytyi ihania paikkoja, sellaisia mummolatyyppisiä etenkin bongailtiin, ruudulliset pöytäliinat ja kuivakukat pöydällä, ja sit joku kreikkaa puhuva mummeli just viittomakielellä juttelemassa <3
EmppuL
25.2.2025 at 19:59Ihanalta kuulostaa! Olen ollut itse kolme kertaa reilaamassa (ennen lapsia) ja just tuolla tyylillä ettei mitään suunnitelmia. Kaikki reissut ollut mahtavia eikä juurikaan mitään ongelmia! Ja saatiin aktivoitua reilipassi Lontoosta lähtien.
krista
26.2.2025 at 10:09Jesh jesh jesh, ihana kuulla! Kiitos tästä, siispä ei jännitetä myöskään reilipassin aktivointia! Kiitos!
Kuunari
25.2.2025 at 20:41Toivottavasti tämä ei ole negailua vaan oikea kysymys. Mutta siis viimeaikaiset puheet ja etenkin ne todeksi osoittanut viimeisin matka mielessä tuntuu tällä hetkellä vähän vaikeelta reissata: nimittäin ne LUTEET. Yhhh! Teillä on moneen asiaan hyvät systeemit, ehkä tähänkin? Kaipaisin kipeästi vinkkejä, miten tämän aspektin matkustelusta saa niin vähän stressaavaksi kuin mahdollista, koska just tommonen teidän meininki olis mahtavaa! Onko se avain vaan sen hyväksyminen, että niitä nyt on, että ei katso liian tarkkaan (koska niitä löytyy joka toisesta majapaikasta näköjään jos huolella ettii), eikä mieti asiaa ja sit vaan kotiin tullessa riisuutuu alasti ulkona ja polttaa kaikki matkatavarat ja tuliaiset? :D
krista
26.2.2025 at 10:19Ihan hyvä kysymys! Ja siis sellainen (ahhahaha), jota mä oon yrittänyt olla ajattelematta :D Välillä on pompahtanut mieleen, mutta oon toistaiseksi torjunut :D
–
Mehän oltiin Pariisissa ihan supertarkkoja tuosta (https://www.puutalobaby.fi/matkalla-ludekaupungissa/), mutta ei tunnu nyt oikein tarkoituksenmukaiselta elää kuukautta ludefriikaten :D En siis vielä tiedä, miten tarkkalleen ottaen tehdään/huomioidaan, mutta mahdollisesti yritetään ajatella, että no se on yksi matkustamiseen kuuluvista riskeistä nykyään ja ikään kuin kylmänviileästi vaan suhtautua ajatukseen, että no okei niin voi käydä. Jaiks. Sellaisia tavaroidenpakastamispalveluitahan on palatessa, ihan mahdollinen ois sellainen, ja vähintään oman pakastimen kautta varmasti tavarat sit käytetään palatessa niin kuin Pariisistakin. Se mulla kyllä on käynyt ajatuksissa, että mitä jos siellä matkan päällä löytää omista kamoistaan ylläri – mitä hittoa sitten tekee, polttaa tavaransa ja kävelee alasti kauppaan ostamaan uudet…? :D Ahhaha! Mutta yritän ajatella, että nämä on sellaisia tilanteita, joita tulee sit eteen jos on tullakseen, ja siinä ne sitten jotenkin ratkaistaan. Mutta ainakin se kotiin tullessa kaiken pakastus on varmasti edessä, että sellaisia ei kotiin tule tuliaisina. Ja sit vaan ehkä toivotaan parasta :D Niitähän voi nykyään saada huonolla tsägällä Suomestakin, että silleen se on vaan tavallaan riski, jonka kanssa täytyy elää, jos kodin ulkopuolella joskus yöpyy :D
Kuunari
26.2.2025 at 15:40Joo minustakin tämä on riski, joka täytyy hyväksyä, mutta olipa kyllä silti tosi vaikeeta saada unta sängyssä, josta just löytyi niitä pieniä melkeen näkymättömiä vaaleita nuoria luteita VAIKKA oli aiemmin tarkistanut joka paikan. Mut eihän siitä mihinkään voinut lähteä keskellä yötä.
Ja sit aamulla uuteen hotelliin ja loputon vainoharha, että levittää niitä mukanaan kaikesta huolellisuudesta huolimatta, kun tosiaan ei ehdi viikkoa missään reissun päällä pakastaa.
Ehkä sellanen (vinkkinäkin) vois toimii, että mukana olis joku kolmeen pussiin suljettu vaatekerta+välttämättömyydet mukana kaikille. Ja ylipäätään että kaikki kamat on tiiviöpusseissa niin että luteet ja munansa pääsevät vain harvaan paikkaan kerralla. Ja tuliaiset pussiin heti kaupasta tullessa ja niitä ei avata. Tai pakkaa jokaisen kokonaisen asun erikseen minigrippiin? :D
Pussejapussejapusseja!
krista
27.2.2025 at 11:29Uijuijuijui siis KAMALAA, iyyyyh! Nukuitteko ihan siinä sängyssä? Ai kamalaa… Mutta uuh kai se tosiaan pitäisi sit tilanteessa ratkaista. Me ollaan Joelin kanssa kerran nukuttu lehmänlannasta tehdyssä majassa, joka kuhisi torakoita (niitä oli siis kaikkialla, myös meidän matkatavaroissa) ja seinällä oli myrkyllinen skorpioni. Ei sähköjä, joten säkkipimeässä otsalamppujen valossa. Ei päästy pois, kun oltiin paikassa, jossa nousuvedellä ei päässyt ja muutenkin oli vaan pilkkopimeä viidakko ympärillä. Mutta haha SILTI ottaisin sen mieluummin kuin luteet! (enkä kumpaakaan lasten kanssa, kiitos)
–
Varmaan jonkinlainen minigripittäminen voisi toimia! Näkisin kuitenkin jotenkin niin, että ei tavallaan tuollaista kuukautta voi friikata koko aikaa tai menee reissu pilalle :D Pariisin pidennetyn viikonlopun ajan pystyttiin hyvin pitämään ludeturvallista käyttäytymistä päällä, muutta kuukauden friikkaus olisi vähän liikaa :D Nooh, mutta tätä pitää katsoa sitten tarkemmin, kun reissu lähestyy!
A
27.2.2025 at 12:51En mä nyt tiedä onko se ludeongelma niin mahdoton yleisesti ottaen (ymmärrän kyllä kammotuksen, jos on kohdalle osunut, oon itse traumatisoitunut parin vuoden takaisesta täi-insidenssistä). Takana matkustelua usean reissun vuositahtia jo parikymmentä vuotta (aiemmin alemman tason majoituksia, nykyään suhteellisen hyvän tason huoneistohotelleja/hotelleja, lähinnä siksi että halutaan lapselle oma huone, joten aika monesti se on sit juniorsviitti ;)) ja ei ongelmia reissussa eikä jälkeen päin. Miehellä vielä rutkasti työmatkoja päälle (näistä yksi potentiaali epäily vuosia sitten, mutta ei jälkseuraamuksia). Eikä olla mitenkään olla neuroottisia reissussa. Huoneen yleisilme tsekataan, laukkuja ei säilytetä lattialla ja kun tullaan kotiin, matkalaukut parvekkeelle pariksi päivää ja pyykit pestään+kuivausrummutetaan heti tai niin pian kun ehtii. Itse oon enempi hyttytraumatisoitunut, kun syksyllä Procidassa koin no-see-em hyttysten invaasion rannalla (kun loppu perhe oli uimassa) ja hitsit sitä kutinaa (yhtä kivaa kuin lintukirppujen puremat suomalaiselta mökiltä).
haanpli
25.2.2025 at 21:13Me tultiin reilipassilla Fugesta Suomeen viime kesänä ja hyvin onnistui mobiilipassien aktivointi sieltäkäsin. Ihanan kuuloinen reissu teillä tulossa!
krista
26.2.2025 at 10:20Jeee, kiva kuulla! Kiitos! <3
E
25.2.2025 at 21:45Ihanalta kuulostaa teidän suunnitelma ja varmasti onnistuu myös tuolla tyylillä! Me olimme viime kesänä kaksi aikuista ja kaksi lasta 3 viikkoa reilaamassa niin, että vain pari ekaa majapaikkaa oli etukäteen varattu ja loput 5 varattiin aina vasta samana päivänä. Päästiin aina sinne minne haluttiin, mukana pikkukyliä ja pääkaupunkeja. Parasta oli juuri se vapaudentunne! Nyt kun suunnittelen uutta matkaa, niin huomaan hintojen olevan etukäteen jopa kalliimpia, kuin viime hetkellä varatessa. Rohkeasti vaan oman näköiselle reissulle!
krista
26.2.2025 at 10:21Jesh, kiiiiiitos tästä, hitsi tällaiset kokemukset kuulostaa niin ihanalta! Just tällaista me kans toivotaan <3 Jos sulla on kohdevinkkejä tuolta suunnalta, johon me suunnataan, niin oispa ihana kuulla! <3
KM
26.2.2025 at 10:59Mä oon reilannut (kolmen lapsen) kanssa kesällä 2022 ja 2023 sekä tehnyt aikana ennen lapsia useamman reilin. Ja sanoisin, että ei teidän oikeasti tartte huolehtia tai stressata varauksista teidän suunnitelmien perusteella :). Varaukset on hyvä tehdä jos aikoo matkustaa yöjunilla sekä isojen kaupunkien välisillä nopeilla yhteyksillä. Mutta teidän tyyli kuulostaa siltä että haluatte pääasiassa käydä pienemmillä paikkakunnilla ja kuljette paikallisjunilla. Lisäksi kesälomat eivät Keski- ja Etelä-Euroopassa ole vielä kesäkuussa edes alkaneet, eli myös majoitusvaihtoehtoja ihan varmasti löytyy.
krista
26.2.2025 at 11:13Näin mäkin olen sen ajatellut, kiitos! <3 Ja tosiaan jos juna jonnekin päin on täynnä, me voidaan mennä toiseen suuntaan tai ottaa vaikka bussi :D Kiitos vahvistuksesta! <3
PellavaR
26.2.2025 at 14:52Ooh, me haaveillaan mennä toukokuussa Barcelonaan lasten kanssa kokeileen Espanjan matkustelua ja sieltä Hollantiin kesäkuuksi mummolaan ja sit haaveillaan et jonain päivänä takaisin reilaamaan Espanja/portugali joten todella jään kuulolle teidän matkasuunnitelmiin ja vinkkeihin!
krista
27.2.2025 at 11:30Oijoijoi, ihanalta kuulostaa tuo teidän suunnitelmakin! Saatetaanpa mennä niin, että te edellisessä kuussa ja me sitten perässä :)
TT
26.2.2025 at 21:42Tulee varmasti mahtava reissu!
San Sebastian on ihana, samoin Santiago se Compostela. Ja Ranskassa pikkukaupunki / iso kylä Collioure.
Itse tykkään myös reissata lyhyitä etappeja kerrallaan ilman moneksi päiväksi eteenpäin tehtyjä suunnitelmia, kunhan aikaa on riittävästi. Se on itse asiassa paljon vähemmän stressaavaa, sillä silloin jonkun yksittäisen junanvaihdon kariutumimen tai mahatautipäivä ei heti tarkoita sitä, että koko korttitalo kaatuu. Ja kun saa paikallisilta hyviä vinkkejä matkan aikana, niitä pystyy myös hyödyntämään, kun suunnitelmia ja varauksia ei ole lyöty lukkoon.
krista
27.2.2025 at 11:36Jesh jesh jesh, ainakin Collioure päätyi suorilta meidän listoille, ois näppärä etäisyys Barcelonasta ylöspäin! Kiitos!
–
Joo mulla kans on sellainen fiilis, että tuo on just rentoa! Ja kun tulee vaikka johonkin paikkaan, ei ole jyskyttämässä sellainen ”okei nyt kaksi päivää aikaa täällä” vaan voi rauhassa katsella, että mitä se paikka tarjoaa :)
Salla
27.2.2025 at 05:45Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Seuraan innolla reissuanne :)
krista
27.2.2025 at 11:36Kiva kuulla! Ai että tässä oikein jo reissukuume nousee <3
Alina
28.2.2025 at 17:24Ooo ihanaa reissua! Jos teidän matkaan ei sisälly Tukholma-Hampuri-pätkää tai yöjunia, niin hyvin pärjäätte ilman varauksia 😊 Haaveilin tälle kesälle Italia-Slovenia-Itävalta-reilistä perheen kanssa, mutta realiteetit tuli vastaan, kun meillä on kolme alle kouluikäistä, joista 2 vaippasankaria joilla ei ääniohjaus toimi 😅 Tehdään tänä kesänä harjoitusjunareissu Riikaan ja Jurmalan rannoille ja säästetään haaveiden Euroopan-reili parin vuoden päähän ❤️
P.s. Jos etelässä on liian kuumaa, niin Espanjan länsirannikolla (Santiago de Compostelan seutu) on ihanan viileää!