Isoliskon lahja

Isolisko pääsi vihdoin sunnuntaina Kättärille äitiä ja Seela-vauvaa katsomaan; lauantaina ei vielä uskallettu Silvan flunssankröhinän takia.

”Äiti oli piilossa!”, tirppa hihkui heti alkuun löytäessään äidin kahtia jaetun huoneen verhojen takaa.

Olin saanut pariinkin kertaan kommenteissa lukijoilta vinkin, että tuore vauva voisi antaa naperolle synnytyslaitoksella jonkinlaisen lahjan – ihana idea! Mähän (kröhöm) sain siis heti päähänpinttymän, että se lahja ei voi olla mitään muuta kuin djembe-rumpu. Hmm. No, sellainen sentään ehdittiin ostaa, mutta laitokselle lähtiessään Joel totesi rummunkantologistiikan täysin mahdottomaksi jutuksi ja teki lennosta plan b:n: nappasi mukaan viime kesänä Tallinnasta ostetun norsupelin, jota ei vielä oltu otettu käyttöön.

Bingo! Lahja oli täysmenestys. Tällä sitä sitten lauleltiin ”yksi pieni elefanttia” Kätilöopiston 2. kerroksen huoneessa numero 5.

Kiitos hyvästä vinkistä!

Sisarusten ensitapaaminen pyrittiin järjestämään mahdollisimman paineetta – ”ensikohtaaminen”-valokuvaakaan ei saatu järjestettyä, kun tirppaa kiinnosti enemmän verhojen kanssa leikkiminen ja turvakaukalossa keinuminen. Silva kuitenkin ihanasti vauvaa jo silitteli ja suurella ylpeydellä työnsi sänkykärryä pitkin käytäviä.

Leikkipaikka kuitenkin teki suurimman vaikutuksen.

Isoliskohan muuten täytti tässä samassa tohinassa 2 vuotta. Synttäreitä ei sattuneista syistä juhlittu, vaan ne järjestetään ”lasketun ajan lastenjuhlina” myöhemmin toukokussa.

Niin joo, ja nythän me siis ollaan jo kotona, päästiin tänään! Väsymys on ihan valtava kolmen nukkumattoman yön (ja karsean flunssan) jäljiltä eikä ajatus oikein kulje – mutta joo: koossa taas koko perhe ja ensi yö omassa sängyssä, ihanaa <3