Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa.
Kirjoitin muutama viikko sitten netistä, täällä. Kommenttikentässä aloimme sitten spontaanisti fiilistellä, että millaista se aika oikein oli, kun EI ollut nettiä kotona. Esimerkiksi itse friikkutoimittajana kirjoitin ensin jutun kotona, tallensin sen disketille, ja sitten pokkana lähdin Kaisaniemen opiskelijakirjastoon jonottamaan yliopiston tietokoneille, jotta pääsin lähettämään jutun johonkin. Ja seuraavana päivänä tietysti jonotin uudestaan, että näkisin, onko viestiin vastattu!
Joskus opiskelijakirjastossa saattoi olla jopa tunnin jono. Siinä sitä vaan seistiin. Eikä tietystikään selattu kännykkää odottaessa, koska ei ollut sitä nettiä kännykässä, haha.
Tästä tuli mieleen ajatusleikki: mitä jos nettiä ei olisi ollenkaan keksitty? Miltä silloin näyttäisi mun tavallinen päivä?
Kas näin:
(kursiivilla merkattu ne kohdat, jotka nykyään teen netin välityksellä)
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä nopeita nettiyhteyksiä tarjoavan DNA:n kanssa.
Herätyskello soi aamulla. Oletetaan, että kännykkä ilman nettiä silti on, eli vielä ei huomaa netin puutetta. Hyvin menee, jo pari minuuttia hereillä ilman nettiä!
Ei sähköpostien, nettiuutisten eikä somen selailua aamukoomailussa – okei, aika vapauttava ajatus! Entäs millainen sää tänään on? Kurkistan lämpömittariin. Mitä sanoo päivän sääennuste? Meillä olisi varmaan telkkari, eli avaan aamu-tv:n ja kyttään jotain tiettyä kellonaikaa, jolloin uutisten jälkeen tulee sääennuste.
Tai sitten tietysti teksti-tv, onpa näppärää tämä nykyaika!
Aamutelkkarista varmaan kuulisi päivän uutisotsikotkin. Ai niin Hesari, melkein unohtui! Myös Helsingin Sanomien paperilehtitilaus meillä tietysti olisi.
Hyvä hyvä, ei tarvita nettiä!
Sitten veisin lapset hoitoon ja tulisin kotityöpisteelle tekemään töit… Hetkinen, mitä töitä? Blogia mulla ei tietysti olisi. Mutta sen lisäksi suuri osa mun tämän hetken muustakin työstä liittyy nettisisältöihin ja someen. Eäääh, tuota tuota.
No oletetaan, että olisin viestinnän alan toiminimiyrittäjä niin kuin nytkin. Ja kun en tekisi materiaalia nettiin (koska sitä ei olisi keksitty), kirjoittaisin varmaan sitten edelleen juttuja lehtiin.
Okei, päivän hommiin! Tietokone auki ja Word esiin!
Ja kirjoittamaan! Hmm, tässä asumista käsittelevässä lehtijutussa pitäisi nyt mainita, että minkä kokoisissa asunnoissa suomalaiset keskimäärin asuvat. Onneksi on netti Tilastokeskus!
Kaivan esiin tämän vuoden puhelinluettelon ja etsin sieltä Tilastokeskuksen puhelinnumeron. Jätän puhelinvaihteen kautta soittopyynnön asiantuntijalle ja toivon, että hän soittaa minulle takaisin tämän viikon aikana. Tarvitsen myös tietoa asumisen tuista, joten katson puhelinluettelosta myös Kelan numeron ja jätän soittopyynnön sinnekin.
Olisipa kiva saada tähän jotain knoppitietoakin, vaikka sisustamisen trendeistä! Kirjastoon siis! Siellähän on näppärästi kaikki aikakauslehdet luettavana, ja samalla voisin selailla tietosanakirjasta materiaalia muutamaan muuhunkin työn alla olevaan juttuun. Itselläni kun on vain tämä 2948173-osainen Spectrum-tietosanakirjasarja (kuka muistaa?), jota olen näppärästi kerännyt lapsuudesta asti.
Kirjastossa ollessani selailen pienissä lokeroissa olevia pahvisia hakukortteja, ja jo parissa hedelmällisessä tiedonhakutunnissa löydän muutaman kiinnostavan lähdeteoksen. Sitten kiiruhdankin jo kohti keskustaa! Olen nimittäin saanut yhden jutun valmiiksi ja tallentanut sen disketille.
Nyt lähden vaan viemään sen disketin toimitukseen!
Kaivan käsilaukustani esiin sen Raamatun paksuisen HKL:n aikatauluoppaan. Muistatteko? Hmm, bussi 71. Lähtee Malmilta kello 12.35 . Sitten enää lasketaan, että kuinka kauan sillä keskimäärin kestää, että on tässä meidän kohdalla. Mihinköhän aikaan se sitten ois Kaisaniemessä? Lasketaanpa lisää.
Ääk, kiire tulee! Pitikin käydä Ärrällä lataamassa lisää arvoa HKL:n matkakorttiin! Onneksi kiskalle on alle kilometrin matka, ehdin jos juoksen!
Bussissa katselen maisemia. Pelaan myös vähän matopeliä.
HSL:n Reittiopas ja bussilippu -sovellus = parasta!
Lehden toimitussihteeri on myöhässä. Hän ei ole soittanut, joten oletan, että kyllä hän kuitenkin kohta tulee. Niinpä selailen paperista iltapäivälehteä odotellessa. Vihdoinkin hän tulee! Annan hänelle disketin ja hän lupaa lukea jutun ja soittaa minulle myöhemmin. Jutun kuvaaja on kuulemma jo eilen käynyt toimituksessa ja tuonut kuvien negatiivit. Käymme katsomassa niitä luupilla valopöydän ääressä. Piirrämme kalvotussilla rastin negatiivin reunaan niihin kuviin, jotka valitsemme.
Sovimme samalla seuraavista toimeksiannoista ja teen kynä viuhuen muistivihkoon monta sivua muistiinpanoja! Kirjoitan myös paperiseen aakkostettuun puhelinmuistiooni muistiin muutaman puhelinnumeron. Sovimme myös seuraavasta tapaamisesta ja kirjoitamme merkinnät omiin paperisiin kalentereihimme.
Ja hei soitellaan vielä tarkemmin yksityiskohdista!
Seuraavaksi käväisen levykaupassa katsomassa, löytyisikö sieltä Daddy Yankeen cd-levyjä. Ei tee mieli kuunnella enää radiota Suomeen tulon jälkeen, ja muuten ei oikein reggaetonia mistään kuule. Höh, ei löydy levyä hyllystä. No, täytyy käydä toisena päivänä jostain toisesta levykaupasta kysymässä! Missäköhän muuten on muita levykauppoja? Täytyy katsoa Keltaisilta sivuilta.
Sen jälkeen lähden pankin laskunmaksuautomaatille maksamaan sähkölaskun ja yhtiövastikkeen. Äääh, mikä jono. No, ei auta muuta kuin jonottaa. En kuitenkaan halua lähteä huomenna erikseen kaupungille tätä asiaa hoitamaan.
Saan Joelilta tekstiviestillä kysymyksen, että kumpi hakee lapset. Vastaan sen jälkeen, kun olen taas katsonut (ja laskenut bussien kulkunopeuksia) sieltä HKL:n aikatauluoppaasta, että ehdinkö kolmeksi päiväkodille. Onkohan bussi ajoissa vai ei? Eäääh, kiire tulee!
Mutta olipa tehokas työpäivä! Ajatella, saman päivän aikana ehdin käydä kirjastossa JA lehden toimituksessa! Josko huomenna sitten vähän kirjoittaisinkin! Jos vaan saan vastaukset niihin soittopyyntöihin.
Ehkä ylihuomenna.
Illalla meillä avataan telkkari. Tietysti seitsemän uutiset pitää katsoa, että tietää, mitä maailmalla on tapahtunut.
Hitsi, että tekee mieli keskustella yhdestä uutisesta. Soitan ystävälle, mutta hän ei juuri nyt vastaa. Minulla olisi mielessä hauska läppä aiheesta, joten jaan uutisen ja siihen liittyvän ajatukseni Facebookissa koko kaveriporukalle lähetän ystävälle tekstarin. Kehotan myös ystävää katsomaan kymmenen uutiset, josko sama juttu olisi siellä silloinkin. Tai seuraavan päivän sanomalehdessä – tai hetkinen, kello on jo niin paljon, että huomisen lehteen se tuskin ehtii – tai ylihuomisen sanomalehdessä. Hän ymmärtää sitten ehkä vielä tuon läppäni ylihuomenna viimeistään! Sittenpä yhdessä nauretaan, kun soitetaan tai tekstaillaan.
Illan kuluessa mietimme Joelin kanssa, että missäköhän myydään voimistelurenkaita lapsille. Ämmi kun lupasi ostaa sellaiset synttärilahjaksi tytöille. Yritämme selata puhelinluetteloa, mutta harmi kyllä sieltä ei löydy V:n kohdalta mitään. Katsomme tietysti myös Keltaiset sivut. Höh, eivät ole laittaneet ilmoitusta sinnekään.
Täytyypä yrittää katsella lehtimainoksia, jos sitten vielä joskus näkisi sellaisen mainoksen. Sitten kannattaa leikata ilmoitus lehdestä ja teipata jääkaapin oveen, niin pysyy yhteystieto tallessa!
Lasten nukkumaamenoaika. Mutta ääääh, miten se nyt taas näin venyy! Telkkarista alkaa kohta lempparisarja ja lapset vaan pelleilee, nooooouh! Hiki nousee pintaan, pliiiiis nyt ne yökkärit päälle!
Kun pääsemme tv:n ääreen, sarja on jo ensimmäisen mainoskatkon kohdalla. Ääääh. Tää on tätä. Pitääpä soittaa huomenna kavereille ja kysyä, että mitä tässä oli tapahtunut tätä ennen. Toivottavasti sarja lähetetään uusintana vielä joskus.
Vai oiskohan joku tuttu tallentanut tän videolle? Täytyypä kysellä! Laitan ison kasan tekstareita eri tutuille ja tiedustelen, josko joku sattumalta olisi saanut tämän talteen! Mielellään joku sellainen, joka on myös jaksanut laittaa nauhoituksen pauselle aina mainoskatkon ajaksi.
Eiku ai niin, ei Facebookia.
Joo hei nyt mä keksin! Huomenna mä kyllä kirjoitan tv-yhtiölle asikaspalautekirjeen, jossa toivon pikaista uusintaa tuolle sarjalle! Postiosoitteen sitten katson taas puhelinluettelosta. Kyllä se varmasti perille menee oikealle henkilölle!
Mutta viikonloppuna käydään kyllä videovuokraamossa vuokraamassa joku kiva leffa!
Vai tulisikohan telkkarista jotain…? Pitääpä tarkistaa viikonlopun telkkariohjelmasta! Se ilmestyykin sitten sanomalehdessä jo heti parin päivän päästä, eli ensi perjantaina tietää viikonlopun telkkariohjelman!
Sitä odotellessa!
Ahhhahahahhaa, miten hauskaa tän mietiminen oli! Kokeilepa ihmeessä omalle kohdallesi; millä tavoin elämäsi näyttäisi erilaiselta ilman nettiä?
PS. Ja siis IIIIIIIK, just tajusin! Mä en ois tavannut Joelia ilman nettiä!!!
HUH, onneksi on netti, KIITOS NETTI! :D
Kaupallinen yhteistyö DNA:n kanssa.
22
Kuunari
23.5.2019 at 08:09Haha, ysärin paluu. :D Oiskohan disketit kehittyny muistitikuiksi siltikin, ja tv:ssäkin tallentava digiboksi. Ja kameratkin digitaalisia niin ettei olis negatiiveja? :)
krista
23.5.2019 at 16:08Hahaa joo piti vähän liiotella :D Ehkä jos nettiä ei olisi keksitty, sen ois korvannut myös joku muu keksintö – jotain, mitä me ei osata edes kuvitella. Jokin vaikka, hmmm… no, en osaa edes kuvitella :D :D :D
Tilia
23.5.2019 at 08:13Oon vissiin vähän (?) kalkkis, kun luen paperista sanomalehteä, katson siitä säätiedotuksen ja kuuntelen aamuisin uutiset radiosta, en ole aamutelkkariinkaan asti vielä ehtinyt. Ja paperikalenterista luopumista pidän totaalisena hulluutena! Puhelinluettelon keltaisia sivuja ei ole kyllä ikävä, googlesta löytyy kaupalliset palvelut pikkuisen helpommin! Meidän tallentava digiboksi meni rikki viime viikolla. Nyt kokeilemme, miten elämä sujuu ilman tallentelua. Mitään netfliksejähän meillä ei todellakaan ole käytössä. Nettipankki on kyllä kiva myös verrattuna siihen laskunmaksuun pankin tuulikaapissa. Mihin sekin kaikki aika elämässä menee, jota ei enää käytetä pankin jonoissa? Omat vanhemmathan on vielä sitä sukupolvea, jotka on palkan nostaneet ruokatunnilla käteisenä pankin tiskiltä, että pääsee ruokakauppaan, joka meni kiinni klo 17 illalla.
krista
23.5.2019 at 16:11Sopivasti kalkkista ja sopivasti nykyaikaa <3 Ja eihän ne telkkarit ja sanomalehdet ole mihinkään hävinneet (vaikka sitä kai joskus joku povasi), vaan ovat säilyneet osana median käyttöä ja myös kehittäneet omia nettipalveluitaan. Puhelinluetteloitakin taitaa vielä olla! Ainakin puhelinluettelomyyjiä :D
-
Joo muutos on ollut kyllä nopea, nuo aukioloajat sun muut! Mun lapsuuteen kuului vielä pankkiin jonottaminen. Oli aina kolikoita ja tilikirja (mulla oli Jeans Club), ja sitten vietiin rahaa pankkiin ja saatiin jotain tarroja :) Mutta sen jonottamisen muistan vieläkin!
A
23.5.2019 at 13:00Lähtö (työ)matkalle ennen (mobiilia) nettiä: matkatoimisto on postittanut fyysiset lentoliput (tilattu faksilla), sihteeri on (faksilla/puhelimella) varannut hotellin, mukaan pakattuna useita karttatulosteita (nää siis netistä, joka on piuhan päässä kumminkin) ja printtattuja aikatauluja/julkisen liikenteen karttoja/taksifirmojen numeroita ja hotellin ja konferenssipaikan osoite, esitelmä muistitikulla ja varmuuden vuoksi vielä piirtoheitinkalvotkin mukana, jos sattuisi olemaan jotain häikkää), taksitilaus ajoissa soitettuna taksikeskukseen, että ehtii kentälle ajoissa check-iniin, paikan päällä huomaa sitten että tulostettu kartta on ihan surkea ja päätyy etsimään turisti-infoa tms. että löytäisi edes hotellinsa…
—
Nykyään taas lentoliput itse netistä matkanhallintasysteemin kautta, samaten hotelli, kalvot pilvipalveluun ja check-in lennolle kännykällä, kuten myös taksin tilaus ja maksu menee samalla, kuitti löytyy sähköisenä sovelluksesta. Paikan päällä sit kartta esiin ja tadaa, reitti hotellille on siinä heti kun ehtii kaivaa hotellin osoitteen vahvistus sähköpostista.
—
Mut joo, oon sitä mieltä että netti on helpottanut montaa asiaa, mutta vielä isompi muutos on ehkä mobiili netti (ja gps). Se että kaikki maailman tieto (ja disinformaatio myös) on saatavilla aina ja kaikkialla. Ei ole montaa kuukautta kun HSL:n reaaliaikaseuranta oli pari viikkoa rikki…ja se oli ihan äärimmäisen turhauttavaa. Mennä pysäkille, eikä ole mitään hajua että tuleeko bussi vai ei aikataulun mukaisesti…
krista
23.5.2019 at 16:18Joo siis huh huh mikä muutos matkustamiseen! Just liput, kartat, menovinkit, ravintolavinkit.. Huih että tuntuisi muuten ihan tuskaisen työläältä matkustaminen ilman nettiä!
–
Oon samaa mieltä, mobiili netti kännykässä on tosi iso muutos! Melkein mikä tahansa asia jos mietityttää, voi kaivaa kännykän esiin ja googlata. Esimerkiksi itse olen käyttänyt kännykän nettiä perusviestinnän ja uutisotsikoiden lisäksi kaupungilla ollessani näihin: kartan katsomiseen, kirjakaupan valikoiman tarkistamiseen (ja sijainnin), HSL:n lipun ostoon kahdesti, reittioppaaseen myös useampaan kertaan, leikkipaikan ajo-ohjeen tarkistamiseen, SYK:sta tietojen etsimiseen ja Vekarakirppiksen myyjän ohjeiden etsimiseen – ainakin, varmaan muitakin joita nyt en muista!
Torey
23.5.2019 at 13:08Siis oikeasti ihan hassua miten riippuvaisia me netistä ollaan! Mutta onhan se helpottanut monia asioita. Mä toki olen kasvanut aikalailla tietokoneiden ympäröimänä ja netit löyty kotoakin jo opiskeluaikoina, MUTTA silti kännyköihin se tuli myöhemmin ja mua nauratti toi bussiaikataulujen selaaminen vihkosista. Nimittäin sain heti elävän kuvan mieleeni tilanteesta jossa mun ystävä selaa KAHTA vihkosta, tietääkseen millä bussilla pääsee nopeiten kotiin. :D
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/23/mika-kevat/
krista
23.5.2019 at 16:20Joo ne aikatauluoppaat olivat kyllä aikoinaan kullanarvoisia! :D Ja siis totta, netti todella on helpottanut ihan valtavan määrän asioita hoitamista! Usein puhutaan vaan netin aiheuttamasta koukutuksesta (mikä myös on totta!), mutta näin kun ajattelee, niin AI HITSI miten paljon on asioita, joiden hoitaminen ilman nettiä tuntuisi to-del-la tuskaiselta :D Vaikka just laskunmaksuautomaateille jonottaminen!