Tähän asti meidän perheen joulukalenterihommat ovat olleet superhelppoja!
Me ollaan oltu siis viimeiset kolme joulua Espanjassa; siellä meillä on ollut perinteenä tällainen itseväkerretty aineeton joulukalenteri. Ei muovikrääsälle ja silleen.
Alkuun siinä oli myös esimerkiksi piirroskuvia ja loruja, mutta käytännössä totesimme, että lapset tykkäävät eniten joululauluista.
”Jeesusta, Jeesusta, mä haluan lisää Jeesusta!”, oli toissa vuoden kiihkeä vaatimus. Siinäpä sitten äiti 22. joulukuuta hullun lailla googlasi, että pliiiiis vielä joku uusi joululaulu, jossa Jeesus-lapsi syntyy maailmaan.
Usein me on yritetty kytkeä se päivän joulukalenterilaulu sen päivän tekemisiin. Esimerkiksi piparilaulu sinä päivänä, kun me leivotaan pipareita. Ja kuusilaulu silloin, kun haetaan kotiin joulukuusi tai koristellaan se.
Vuoden 2017 joulukalenteri.
Lapset ovat rakastaneet tuota omaa joulukalenterinkötöstystä. Kaikessa ihanassa kotikutoisessa kötöstisyydessään!
Sen lisäksi heillä oli ensimmäisenä Espanjan-jouluna blogin kautta saatu yhteinen Lego Friends -kalenteri. Toisena Espanjan-jouluna ei tainnut olla muuta kalenteria kuin tuo omatekoinen. Ja kolmantena Espanjan-jouluna eli viime vuonna tytöillä oli omatekoisen kalenterin lisäksi blogin kautta saadut (Life-kaupan) suklaakalenterit.
Ja sitten, kun vielä kauemmas vuosissa mennään, aiempina Suomen-jouluina siis, tytöt ovat olleet aika pieniä. Silloin on ollut yhteisiä kuvakalentereita, ja Silvalla oli kerran Suomessakin blogin kautta saatu Lego Friends -kalenteri. Seela oli silloin vasta vauva, joten häntä lähinnä yritettiin pitää pikkuosista kaukana.
Helppo juttu! Kaikilla hyvä mieli ja ihanat kalenterit!
Vuoden 2015 joulukalenteri pikkukätösissä.
Kunnes sitten tänä vuonna, hupsis. Lapset iskivät silmänsä jo joskus lokakuun puolella Kaaren Prisman valtavaan joulukalenterivalikoimaan. Ja siellä oli sitten se BARBIE-JOULUKALENTERI, AAAAAAAH!
Hyvästi, Jeesus-fanius, lapsi iski silmänsä barbiin.
Aikuisen (rajoittuneessa) mielessä siinä oli about kaikki huonot puolet.
- kallis hinta
- vain yksi barbi (eli vuorotellen luukkujen avaamisessa aika akuutti epis-ulottuuvuus)
- hankala yhteisleikittäväksi
- paljon pieniä muoviosia
- kolmet stripparinkengät
Lisäksi meillä on jo paljon barbeja, ja viime aikoina lapset eivät ole niillä juuri edes leikkineet. Jotenkin ne ovat just sellaisia leluja, jotka kaupassa näyttävät oi-joi-joi-ihanilta, mutta sitten jotenkin kotioloissa niillä leikkiminen unohtuu. Tosin aalloittan eri leikit tietysti menevät, ehkä taas jossain kohtaa iskeekin se barbileikin into.
Mutta niitä barbeja meillä tosiaan jo on.
No okei aikuinenkin pääsisi ehkä omista henkisistä rajoituksistaan yli lapsen tuikkivat silmät nähdessään, mutta entä kun on kaksi lasta. 60 euroa joulukalentereihin on aika paljon. Itse asiassa aika älyttömän paljon. Kalenterin voisi toki ostaa yhteiseksi (niin me on Lego Friends-kalenteritkin tehty), mutta siinä missä toisen lapsen silmissä kiilteli sydämenkuvat kalenterin äärellä, toinen lapsi ei olisi voinut olla vähempää kiinnostunut siitä. Eikö ois olemassa krokotiilikalentereita…?
Ja koska krokotiilikalentereita ei ollut (kumma juttu!), tämä toinen lapsi toivoi suklaakalenteria. Vaikka lapset eivät tuota taloudellista puolta ajattele, niin silti olisi tuntunut vähän epäreilulta ostaa toiselle euron ja toiselle 30 euron kalenteri.
Tai vaihtoehtoisesti yhteinen kallis kalenteri, joka ei toista lasta olisi kiinnostanut pätkääkään – eli käytännössä hän olisi jäänyt ilman kalenteria, kun kiinnostuneempi olisi kuitenkin ominut sen.
Että ei nyt sit jotenkin tätä äitiä napannut.
Ja sitten vielä sellainen juttu, että tämä äiti halusi Lego Friend -kalenterin, haha!
Siinä nimittäin yhdistyivät puolestaan ne hyvät puolet:
- helposti jaettavissa kahden lapsen kesken
- hyvä yhteisleikittävyys
- yhdistyvät hyvin aiempiin Lego Friends -osiin
- näillä lapset leikkivät muutenkin tosi paljon
- ei yksiäkään stripparinkenkiä (todennäköisesti)
Ja hintakin oli kympin edullisempi kuin barbie-kalenterilla.
Ainoa vaan, että kumpikaan lapsi ei ollut tästä kovin kiinnostunut. Toinen vaan siinä kuolasi sitä hemmetin barbia ja toinen euron suklaata.
Neuvottelukierrosten jälken – hahaa, perus – no, äidin kanta voitti. Pienenä neuvotteluvalttina toimi se, että lopulta luvattiin Lego Friends yhteiseksi ja lisäksi omat perus-suklaakalenterit molemmille, niin se oli sitten se päätös siinä.
(tosin lapset yrittivät pyörtää sitä päätöstä kassalle asti, mutta vanhempien rintama oli sitkeä)
Ja kolmantena vielä se itsetehty.
Että on kuulkaas nyt sitten kalenteria! Vaikka ei barbia olekaan.
Saas nähdä, haikaillaanko täällä barbikalenterin perään koko joulukuu vai viekö Lego Friends mukanaan. Piti kyllä siinä kalenterihyllyn edessäkin kaikin voimin pinnistellä, ettei se klassinen ”Afrikan lapsilla ei ole ruokaa” -kommentti ei olisi putkahtanut erään äiti-ihmisen suusta.
Tai:
”NYT OLKAA HEMMETTI VIE TYYTYVÄISIÄ TÄHÄN, KUN KERRAN SAATTE!!! EI KAIKKI SAA TÄLLAISIA!!!”
(se ehkä lievennettynä vähän putkahtikin)
Oikeasti mä olen sitä mieltä, että vain yksi riittäisi. Ja se voisi hyvin olla just se itsetehty niin kuin toissa vuonna – kukaan ei kaivannut muuta!
Paitsi lisää Jeesusta.
Mutta kun eräs tietty äiti halusi nuo Lego Friendsit. Joo ehkä mä ens jouluna otan vaan itselleni sen sellaisen ja pidän lapsilta piilossa, haha!
Millaisia joulukalentereita teillä on tänä vuonna? Saiko lapsi päättää itse vai manipuloivatko neuvottelivatko vanhemmat?
MarjaH
27.11.2019 at 19:33Mä ostin just lapsille tarjouksesta legokalenterit, lisäksi niillä on laivatuliaisina suklaat. Miehellä on marsipaanikalenteri. Itselleni hankin Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan JÄÄTELÖJOULUKALENTERIN!!! 😍😍😍 ( josta en oo yhtään innoissani 😁). Rakastan joulukalentereita
krista
27.11.2019 at 20:53No hitsi NYT ne on alennuksessa (Prismassakin näköjään), me ostettiin viikonloppuna ihan täydellä hinnalla. Höh! No toisaalta silloin oli aikaa käydä kaupassa, muulloin ei ois ollut – joten maksettin sit näköjään siitä :D
–
OMG jäätelöjoulukalenteri! Miten se toimii käytännössä? Tai siis varmaan pakastimessa on :D Pitää googlata :D
MarjaH
28.11.2019 at 11:11Mulla taas ei ollut aikaa viikonloppuna käydä kaupassa, mutta eilen oli pakko koska kakkuprojekti 😅
.
Joo pakkasessa se mun joulukalenteri on. Kohta pääsee jo avaamaan, jee!
Torey
27.11.2019 at 19:46Meillä ei ole kertaakaan ollut tuollaista kaupan valmiskalenteria, josta tulisi leluja. Ihme, koska en ois ihmetellyt, vaikka joku sukulainen ois moisen meille kiikuttanut. :D
Meillä on aina kasa kuvakalentereita. Kiitos Turun Sanoman ja naapurissa asuvien partiolaisten. Lisäksi lapsilla on ollut suklaakalentereita, ja nekin on usein ostanut joku niin, ettei tytöt ole välttämättä saaneet valita. Ei ole aiheuttanut kriisiä.
Tänä vuonna kaupasta löytyy tosin LOL-suklaakalentereita (ja toki vissiin niitä lelullisiakin?), ja niihinhän nuo iskivät silmänsä. Katsotaan nyt millaiset kalenterit on isoisoäiti tytöille hankkinut ja käydäänkö viikonloppuna vielä hakemassa yhdet LOLsit. Keskustelin kyllä jo siitä, että voi olla, että LOLsit jäävät kauppaan. Näyttivät kestävän sen ainakin toistaikseksi. :D
Lisäksi meillä on tuollainen itse täytettävä kalenteri lapsille. Menee pääasiassa vuoropäivinä. Lasten ollessa pieniä, oli helppoa tunkea siihen kasoittain rusinoita, mutta nyt täytyy jo käyttää mielikuvitusta. Olen ostanut Pets-pakkauksia ja ripotellut elukoita kalenteriin, laittanut pyyhekumeja, minitusseja, hiuspompuloita & pinnejä, tikkareita ja kaikkea muuta pientä. Ei ihan ilmaiseksi sekään tule, mutta rakastin lapsena äitimme meille tekemää kalenteria ja haluan sen saman muiston meidän lapsillemmekin. <3
Niin ja itselleni ostin taas Dermosilin kalenterin. Se oli ainakin viime vuonna koko rahan arvoinen, ja järkevän hintainen!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/27/viimeisimmat-jutut/
krista
27.11.2019 at 21:02Se on tosi hyvä, koska sit sitä ei varmaan osaa kaivatakaan! Mä oon tässäkin asiassa vähän sillä linjalla, että mitä pidempään pystyy luontevasti (ilman kriisejä) välttämään, sen parempi. Vähän niin kuin meillä karkki ja kännykkä :D
–
Ja siis JOO, meilläkin lapset huomasi LOL-kalenteritkin siellä. Toinen oli joku tavarakalenteri mun mielestä, toisesta en ottanut selvää, että mikä se oli, kun siinä oli kirjaimia eikä numeroita luukkujen kohdalla. Täh…? Sitäkin lapset tuijottivat silmät lautasenkokoisina, mutta noita LOLleja meillä ei ole entuudestaan oltu (sama juttu: on yritetty välttää niin pitkään kuin luontevasti pystyy :D ), niin se jotenkin pystyttiin sit sivuuttamaan sillä, että LIIAN KALLIS ON :) Ja ei siitä sit sen kummemmin mukistu.
–
Mulla kans on rakkaat muistot itsetehdystä kalenterista! Meillä oli lapsuuskotona sellainen, jossa oli tulitikkurasiat, jotka oli askarreltu taloiksi. Se oli ihana! Sen lisäksi oli suklaakalenteri ja joskus kuvakalenteri, mutta muistaakseni tavarakalentereita (valmisversiona) mulla ei koskaan ollut. Siihen aikaan en oli kyllä krääsäisempiäkin kuin nykyään; tuollainen lego on nyt tietysti sinänsä tosi laadukas.
–
Mulla ei ole aikuisiälllä itsellä ollut kalenteria, mutta ehkä mä vähän fanitan tuota legoa niin, että se on osin mullekin :D Saa sen avaamisen ilon, vaikka vierestä katsoo eikä avaa itse :D
Mimmis
27.11.2019 at 19:55Meillä tulee teinille joku omavalintainen suklaakalenteri (viime vuonna tais ottas Fazerin oman), esiteini haluaa pitkästä aikaa itse tehfyn, mutta täytteeksi suklaata ja irtokarkkeja, haha😅 pienin ei varmaan yksin ollessaan vielä tarvitsisi, mutta nyt tosiaan tarvii, kun näkee isompien availevan herkkuja 😅 ite tehtyyn pussukkakalenteriin siis rusinoita, naksuja ja sen sellaista hänelle 😊 iskälle ostettiin iskänpäivänä jo salmiakkikalenteri, joten oonkin itse meillä ainoa, jolla ei oo kalenteria, heh😅 meillä on ollut toi sama ite tehty pussukkajuttu koko teinin 15-vuotisen elämän ajan. Välillä toki vuosia, ettei ole ollut käytössä, mutta taas kaivoin sen tuolta varastosta :)
krista
28.11.2019 at 08:31Ai että mä tykkään noista perheen omista perinnekalentereista! <3 Tosiaan itsellenikin lapsuuden kotona se oli se tärkein! Ja sit kakkosena suklaakalenteri :) Mut hei mä hyvin ymmärrän teidän esiteiniä: hän saa nyt tavallaan molemmista hyvät puolet! Itse tehdystä sen tuttuuden/turvallisuuden/nostalgisuuden tunteen, ja sitten kuitenkin herkut :D JA vielä yllätysmomentti on isompi, kun ei ole aina suklaa vaan voi olla irtokarkkikin! Sanoisin, että hyvin fiksu valinta häneltä :)
E
27.11.2019 at 20:27Lapsilla on kirjakalenterit jotka saivat mummilta (pienemmällä muumi, isommalla peppi). Isoäiti sitten tullatupsautti sellaiset kuivahedelmänamikalenterit tullessaan. Niin ja isompi odottaa ilmeisesti vielä lisäksi jotain yhteistä taskukalenteriin (aiemmin ollut vaihdellen suklaata, palapelejä ja hiusjuttuja sun muuta).
Vanhemmilla on porvoon jäätelötehtaan kalenterit.
krista
28.11.2019 at 09:17Ai niin tämä kirjakalenteripuoli unohtuikin jutun jaaritt… pohdinnoista :D Mä siis oon nähnyt jotain mainoksia (ja muistaakseni myös kommenteissa joskus vinkattu) sellaisista kirjoista, joissa ois joku kiva joulutarina/tarinoita ja sopivasti 24 lukua. Kun me mietittiin etukäteen kalentereita lasten kanssa, mainitsin näistä, ja pienempi lapsi olisi EHDOTTOMASTI halunnut just sellaisen! Hän rakastaa kirjoja <3 Mutta yritettiin katsoa sekä Viikin että Kaaren Prismoista, mutta jotenkin me vaan ei onnistuttu löytämään sellaista. Yksi oli Kaaressa, mutta se vaikutti vähän surulliselta, eli sovi meidän herkille lapsille. Ja sit oli sellaisia kirjakalentereita, joissa on pikkukirjoja (onko teillä just sellaiset?), mutta sit kuitenkin suklaa vei voiton tän lapsen kriteeristössä :D
-
Mahtavaa, että on myös kuivahedelmänamikalentereita! Niitä mäkin voisin kurkistella ens vuodelle!
-
Mun piti ihan nyt googlata tuo jätskikalenteri, kun moni siitä tässä mainitsee. VAU! Se on siis joku tän joulun uutuus vielä, aika kiva. Tuollainen joulukalenteri mullekin kävisi :)
Eepa
29.11.2019 at 16:51Hei,
kirjastosta olen monena vuotena lainannut ’kirjakalenterin”, eli kirja jossa on joka joulukuun päivälle joko tarina/koko kirjan jatkuva jatkotarina. Ei tarvitse ostaa omaa ja saa joka vuodelle uuden kirjan.
Meillä luetaan ekaluokkaliselle nyt Potteria, mutta otetaan siihen rinnalle joulutarinat. Joko teillä Silva lukee itse?
DK
27.11.2019 at 20:40Olen itse lapseton, mutta tunnustettakoon nyt, että ostan useimpina jouluina vielä itselleni jonkun edullisen suklaakalenterin. Sen verran lapsenmieltä on. Se joulukalentereiden suklaa ei ole mitään herkkua, mutta siinä se nostalgiajuju nimenomaan on :D
krista
28.11.2019 at 09:18Hyvä, kun ostat – hyvä sinä! Koska mä lapsettomana OLISIN AINA HALUNNUT, mutta en sit ostanut, koska… en edes tiedä syytä! Ei olisi nolottanut edes, mutta jotenkin sellainen pinttynyt ”no ne on vaan lapsille” -ajatus. Höh, miten niin, eihän niissä ole ikärajaa! Pääsiäismunien aikana mulla oli pitkään sama juttu, mutta joskus lähempänä kolmeakymmentä sitten tajusin, että kyllä mäkin voin ostaa suklaamunia itselleni. Ja ostin! Ja se oli IHANAA! Toivoin aina, että ois tullut sellainen perinteinen sormusihanuus :D
Elmeri
27.11.2019 at 21:08Meillä äiti päätti myös. Lapsi vaati ”ihan mitä vaan tavarakalenteria” ja äiti oli just että ”ei enää yhtään lisää krääsää”. Lopputulos vähän samankaltainen kuin teillä. On sitten herkkukalenterit kummallekin ja lisäksi se äidin haluama (toteuttama ja stressaama, hah) aineeton kalenteri, jossa joka päivälle jouluista tekemistä. En vielä tiedä miten ehditään kaikki toteuttamaan, mutta tuleepa annettua lapsille sitä kuuluisaa laatuaikaa näin joulun alla <3. Mukana on kyllä iisimpiäkin päiviä tyyliin "muista laittaa toivekirje tontuille vietäväksi eteiseen". Meillä siis tonttu hakee joulupukin kirjeen ja jättää tilalle jonkun pienen herkun .
krista
28.11.2019 at 09:23Joo siis se muovikrääsän määrä muutenkin – uuuuh. Etenkin yritän välttää sellaista ”irtokrääsää”, jolla ei sit leikitä eikä se sovi yhteen minkään kanssa. Siksi nuo legofriendsit saa mun hyväksynnän, kun ne yhdistyy aina aiempiin osiin: meillä on kahdesta isosta paketista (heppatalli ja kerhotalo) ja kahdesta joulukalenterista osat, ja niillä leikitään nyt oikeastaan päivittäin. Mutta just sellainen kaikki irtomuovi, joka jää vaan lojumaan lelulaatikkoon, josta ei edes löydä mitään…. uuuh.
–
Aineettomat kalenterit on parasta <3 On siinä tietysti miettimistä ja muistamista, mutta on se vaan sit myös palkitsevaa! <3
Kattilakoo
27.11.2019 at 21:10Meidän oma kotitonttu Valdemar (pieni valkoinen ja puinen) tuo meille nyt kolmatta kertaa ”koko perheen” yhteisen kalenterin. Joinain päivinä kalenterista löytyy namia, joinain yhteistä tekemistä (esim. pizzaresepti, joulukorttitarpeita, kehotus laittaa jouluvalot tai joulukoristeet paikoilleen, leffailta, jne.) ja joinain päivinä vihjeitä seuraavan päivän ”isommasta” retkestä kuten Hoplop-visiitti, Fazerilan opastettu kierros tai Tuomaan markkinoilla käynti (tullaan kehä 3:n ulkopuolelta, joten keskustaan lähteminen ei ole arkipäivää). Oon suunnitellut kalenterin vielä niin, että iltoina, jolloin oon yksin kotona lasten kanssa, pääsen helpolla.
Tän yhteisen lisäksi isoilla pojilla on karkkikalenterit, joissa on ihan hirveän kirpeitä/happamia nameja, ja pienimmällä Ryhmä Haun kalenteri, jossa on kuivattuja hedelmiä tjs.
krista
28.11.2019 at 09:26Aivan superihana kotitonttujoulukalenteri teillä, ai että! <3 Näitä on tosi ihana lukea; mä luulen, että nykyään aika moni ehkä "vastaiskuna krääsälle" alkaa tehdä näitä omia yhdessäolokalentereita. Mä oon aika varma, että lasten lapsuusmuistoissa nämä on sitten just niitä mieleenpainuvimpia! :)
-
Ai hitsi Ryhmä Haulla ois ollut myös kuivattujen hedelmien kalenteri...? Ens kerralla yritän bongailla sitä! Nyt tuli Ryhmä Haun suklaakalenteri, mutta nuo hedelmätkin ois hyvin voinut mennä!
LK
27.11.2019 at 22:45Mun 1,5v saa Pipsa Possun kirjakalenterin.
Näytin hänelle 10kk iässä ”tää autossa olo saa riitää huudan niin lujaa kun voin” – tilanteessa Pipsaa youtubesta ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mikään muu ei oo osottautunut kiinnostavaksi ohjelmaksi. Pipsakirjojakin lainataan kirjastosta ja ne ovat aina suosikkien joukossa (onneksi tykkää muistakin, tää äiti ei ehkä enää jaksa sitä Pipsaa).
Olipa siis aivan täydellinen kalenterilöytö tytölle, eikä ihan hinnalakaan pilattu! 14.90e taisin maksaa.
krista
28.11.2019 at 09:28Ihana Pipsa-fani <3 Ja noissa kirjakalentereissa on sit se, että niitä voidaan lukea uudelleen ja uudelleen - ja teillä varmaan sit kans luetaankin, kun on noin kova fani! <3 Tunnen muuten muitakin Pipsa Possu -faneja, joihinkin se vaan jotenkin iskee ihan täysillä <3
Jasmin
29.11.2019 at 21:45Meille hankittiin anopin toimesta se pipsa possu -kirjakalenteri ja vaikka lapsi tykkää pipsasta ja äiti kirjoista, en ilahtunut tästä kalenterista ollenkaan. Ne kirjat on niin minimaalisen pieniä että aivan varmasti niitä ei tule kirjahyllyssä säilytettyä, vaan ne päätyvät muun krääsän joukkoon lelukorien pohjille.
Mansikka
30.11.2019 at 20:27Meillä säilytetään pikkukirjoja pienissä lahjakasseissa (2 kpl). Niissä ne pysyvät kätevästi säilössä kaapissa, ja niissä ne on helppo nostaa esille. Joskus otamme reissuunkin mukaan tällaisen pikkukirjapussukan :)
murina
28.11.2019 at 02:52Mä olen niin tylsä, että meillä on tainnut joka joulu olla vaan partiolaisten kuvakalenteri… Hyvin ovat tyytyneet kun ei paremmasta tiedä :D
krista
28.11.2019 at 09:31Hei ei ole mitään tylsyyttä, vaan hyvä tapa mun mielestä! Monen asian kanssa on niin, että jos tosiaan eivät paremmasta tiedä (hih), niin monta asiaa voi ainakin pitkittää. Niin kuin meillä aikoinaan ihan se karkin syönti! Tosi pitkään mentiin niin, että ei sitä edes kyselty, kun ei ollut sellaista kokemusta/tapaa. Itse asiassa tänä syksynä ensi kerran tytöt ostivat itselleen kokonaiset karkkipussit; ikää 7 ja 5! Mutta toki siis karkkia ollaan nyt pari vuotta annettu lasten syödä kaverisynttäreillä ja vaikka ravintoloiden jälkkärinä ym. Mutta tää oli vasta eka oma kokonaisen pussin osto. Mutta eivät ole sitä kyselleet, kun eivät olleet hoksanneet edes kysyä – kun ei ollut tapana.
–
Että HYVÄ että pitää vaan ”meidän perheen tapa on tämä” -linjana jonkun, niin voi välttää sitten vaikka sen 24 muovikrääsäosaa vuodessa jos ei muuta! :)
Lumikettu
28.11.2019 at 07:03Mieheni tilasi syksyllä huuto.netistä sata Pokemon-korttia ja aikoo tehdä niistä joulukalenterin lapsille. Pokemon-villitys iski 6-v. esikoiseen syksyn aikana ja pikkuveli on ottanut mallia, joten pitäisi olla mieluinen juttu. Kunhan nyt joku vaan saisi sen kalenterin pystyyn ennen sunnuntaita!
krista
28.11.2019 at 09:32Ai hitsi miten mahtava! <3 Voin arvata, miten innoissaan teidän lapset tuosta tulee olemaan! VAU, isot pisteet miehellesi ideasta!
Anni
29.11.2019 at 04:29Mulla on myös jemmassa kirppikseltä ostettuja pokemon kortteja ja ajatus ois kehittää joku pussukka mistä löytyisi uusi kortti joka aamu ja sitten aattona loput. Tokmannilta sattui löytymään myös 3e Pikachun kuvalla varustettu suklaakalenteri joten sen enempää ei 5 vuotias kaipaa 😊
Anna
29.11.2019 at 08:55Vau mikä idea! Minä niin toivon ja odotan että meilläkin innostuttaisiin pokemoneista kun itse tykkäisin perehtyä niihin lasten kanssa.
A
28.11.2019 at 09:01Meillä lapsen joulukalenterihommat tuntuvat räjähtävän käsiin (syytä isovanhempia, kun he ei voi olla ostamatta lapselle X kpl kalenteria…aina ei siis ees riitä yksi kalenteri per isovanhempi vaan menee yli). Mikä tarkoittaa vielä, että musta tuntuu että en pääse ikinä ostamaan joulukalenteria, plaah. Meillä lapsella on kai ollut nyt kolme kertaa Lego Friends -joulukalenteri ja se riittää, sitä pikkuhilua on nyt riittämiin (viime vuonna ostin joskus 10. päivä muutamalla eurolla ”lapselle” Lego Friends kalenterin kun halusin päästä itse kokoilemaan). Viime vuonna lapsella taisi sit olla partiokalenteri, kinder-suklaakalenteri, Lego-kalenteri ja joku tarrakalenteri, ja eihän se enää kauheasti jaksanut innostua luukuista loppuvaiheessa.
—
Kesällä sit bongasin 70% alesta setin ”tee itse joulukalenteri” (pusseja, numerotarrat, pyykkipojat ja naru) ja ostettiin jemmaan ajatuksena, että omatekoinen kalenteri lapselle tänä jouluna. Noh, lokakuussa lapsi sai tuliaisena jo ekan suklaakalenterin, sitten isovanhempi osti kuvakalenterin ja nyt ilmeisesti olisi tulossa joku Harry Potter -kalenterikin. Ja sitten on tää omatekoinen (josta puuttuu vielä viitisen luukkua, kiitos postin lakon), jota lapsi eniten odottaa. Näin amatöörinä tän suhteen pakko sanoa, että huoh kun on vaivaa. Kun ei haluaisi krääsää liikaa, mutta toisaalta jotain spesiaalia. Lopulta sitten kalenterin luukuista löytyy hieman Harry Potter -kamaa, pari Kinderiä, tarroja, retkiä uimaan, luistelemaan, piparitalon tekoa ja kuusen koristelua (eli juttuja joita tehtäisiin muutenkin), joulukonsertti, Frozen 2 -leffa ja pari jouluista lisäystä nukkekotiin.
—
Mutta onhan se vähän eri meininki kuin omassa lapsuudessa. Silloin ostettiin Siwasta se normi suklaajoulukalenteri (valikoimaa oli ehkä 2-3 kuva-aihetta), kerran muistan että sain Smurffi-tarrakalenterin ja se oli upea (sellaisia pehmotarroja). Partiokalenterit tuli sit isompana kun oli itse partiossa (oon muuten jemmannut vanhat partiokalenterit joulukuusen koristelaatikkoon ja lapsi jaksaa joka joulu riemuita kun saa tutkiskella ja aukea vanhojen kalenterien luukkuja :)).
krista
28.11.2019 at 20:09Jaiks! Mutta mä niin ymmärrän, että miten se pääsee tuohon lipsahtamaan – koska onhan se antamisen ilo tietysti oikea ilo, ja kun näkee, miten lapsi ilahtuu… Siinä on aikuisllakin joskus vaikea pitää pää kylmänä, samahan koskee vaikka joululahjojakin monella. Mutta sit siinä käy just niin, että ei lapsi (varsinkaan pienempi lapsi) jaksa välttämättä enää edes innostua, jos on liikaa!
–
Mutta noista teidän kaikista kalentereista tuo itsetehty kuulostaa vaan niin parhaalta <3 Ihana, että on just sellaista sisältöä, mistä lapsi erityisesti tykkää. Se on paljon parempaa kuin mihin valmiskalenterit yltää, näin mä vaan uskon <3
-
Ja siis EIKÄ, mulla on todennäköisesti ollut tuo sama smurffikalenteri!!! En muistanutkaan tätä ennen (luulin, että mulla oli vaan suklaa/kuvakalentereita kaikki valmiskalenterit), mutta heti kun sanoit smuffit, niin mä muistan ne pehmotarrat! Ne on luultavasti mulla tallessa vielä niissä mun tarrankeräyskansioissakin <3
Annennenne
28.11.2019 at 09:20Mä kehittelin mulle ja mun 5-vuotiaalle yhteisen askartelukalenterin, josta siis tulee joka päivälle joku jouluinen askartelu, joista sitten kootaan maisema vitriinikaappiin (koska 1,5-vuotias pikkuveli…). Kiirepäiville oon ajatellut laittaa valmiita koristeita, joita kaivoin joulukoristelaatikosta valmiiksi jemmaan… Ongelmana meillä on se, että poika muistaa viime vuodelta itsekokoamani krääsä/herkkukalenterin ja toivoisi samaa, mutta ehkä pettymys unohtuu kun päästään vauhtiin. Lupasin myös että katsotaan joulukuun alussa, jos olisi esim. Lego-kalenteri alessa. Tavallaan haluaisin tuolle pienemmällekin jotain, mutta en oo vielä keksinyt mitä se olisi.
Miehelle tein viime vuoden tapaan olutjoulukalenterin. Itselläni ei ole tälle vuodelle muuta kuin partiolaisten kalenteri (joka sekin on mielestäni liian kallis). Viime vuonna mies teki mulle suklaapatukoista joulukalenterin, mutta sanoin etten tänä vuonna sellaista tarvitse. Tuo kommenteissa mainittu jäätelökalenteri alkoi kyllä kiinnostaa!
Tuuli
28.11.2019 at 09:44Meillä kalentereita on vaan äidillä 🙄 Lapsi tosin on jo 17v ja vihaa joulua…
Paikallislehti jakaa kuvakalenterin, jossa myös arvonta. Eräänä iltana ollessani pois kotoa puhelimeen kilahti viesti ”Ostin sulle v***u joulukalenterin, kun lapset oli oven takana.” 😂 Partiolaisten kalenteri siis. Ja tämä joulunvihaaja osti sen. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Teekalenteri. Katselin niitä kaupassa, mutta nuukana ihmisenä tuumailin että voisihan sen itsekin askarrella tai ostaa joulukuun alussa alennuksesta, jos tuuri käy. No, kävi vielä parempi tuuri, käytiin viikonloppuna kylässä ja sain kalenterin lahjaksi!
Tilia
28.11.2019 at 11:06Kalenterihommat räjähtäneet täälläkin. Ensin minä askartelin koko perheelle salmiakkikalenterin ylläriksi, kun kaupan salmarikalenterin kilohinta kirpaisi niin paljon ja viime vuonna en raaskinut ostaa sellaista. Ennen tämän yllätyksen paljastamista (valmistumista) perheelle lapsi halusi askarrella jo pitempään keräämistään tulitikkurasioista itse koko perheelle joulukalenterin, jossa olisi herkkuja ja yhteisiä tekemisiä. En tietenkään raaskinut kieltää näin kaunista ajatusta. Sitten anoppi toi meille teejoulukalenterin. Kauppareissulla lapsi osti omilla viikkorahoillaan itselleen suklaakalenterin. Sitten taloon tuli tietenkin partiolaisten joulukalenteri, koska se on perinne ja haluan tukea partiotoimintaa. Seuraavaksi tuli matkahuollon saapumisilmoitus, ja paketista putkahti lapsen kummitädin askartelema omatekoinen joulukalenteri. Legojoulukalenteri meiltä vielä puuttuukin…
—
Säästäväisille vinkkivitonen. Osta legokalenteri joulun jälkeen alesta ja piilota ensi vuotta varten yläkaappiin. Menee ainakin pienemmille lapsille ihan täydestä ja maksat 30 euron sijasta 15 euroa. Säästövinkki kakkonen tosi säästäväisille, joilla on jo legoja imurin pölypussikin puolillaan ja kalenterilegojen kilohinta kirpaisee alessakin: googlaa netistä valmiita lego-ohjeita. Tulosta valitsemasi ohje ja leikkaa se 24 peräkkäiseen osaan. Etsi yön pimeinä tunteina kaikki tarvittavat osat legolaareista ja lattioilta ja pussita ne itsetäytettävään joulukalenteriin yhdessä ohjelipareen palasen kanssa. Näin voit tehdä vaikka sen dinosauruslegojoulukalenterin tai mikä teema nyt omaa lasta eniten kiinnostaa ja kotiin ei tule yhtään uutta legoa, mutta lapsi saa rakentelemisen riemun. Halutessasi lisää toiminnallisuutta voit myös piilottaa seuraavan palasetin etsittäväksi vaikka kuvavihjeen avulla. Huom. Jos legoja säilytetään lapsen huoneessa, erittäin lämpimästi suositellaan etsimään kaikki legot valmiiksi ennen joulukuuta eli just nyt, sillä niitä kolmea puuttuvaa osaa on suhteellisen pirullista etsiä seuraavaksi aamuksi lapsen huoneesta otsalampun valossa hipihiljaa lapsen jo mentyä nukkumaan. Nimim. kokemusta on.
Anna A
28.11.2019 at 11:37Meillä on aina aiempina vuosina ollut se ainoa oikea eli partiolaisten adventtikalenteri!
Sitten lapset kasvoivat ja äidin pää pehmeni ja ovat saaneet sen lisäksi suklaakalenterit. Niitä halpoja kamalia ja pahaa suklaata yäk (tämä on se äidin kanta). Tänävuonna olin katsellut 10 hintaisia karkkikalentereita sillä silmällä ja ajatellut, että vien lapset itse valitsemaan haluamansa. Sitten kävi niin, että Anoppi lähetti lapsille (ne halvat) suklaajoulukalenterit, joten olkoon!
Itselleni olen ostanut fazerin suklaakalenterin (nam!).
Haaveilen kyllä aina itsetehdystä, mutta joka vuosi joulukuu yllättää :D
Ps. sen yhden karkkikalenterin, jonka olin ostanut meinaan viedä töihin työkavereiden yhteiseksi. He kun ovat vuorotyössä, niin pitäisi toimia. Mutta se on salaisuus :D :D
Taija E
28.11.2019 at 12:38Meillä molemmilla lapsilla on kangaskalenterit, joiden taskuihin tonttu tuo yön aikana seuraavan päivän yllätyksen. Mielestäni tuo tulee hirmu kalliiksi, vaikka ihan pientä yrittää ostaa. Viime vuonna ostin joka toiselle päivälle herkun ja joka toiselle päivälle tavarayllätyksen. Luultavasti teen tänä vuonna samoin. Lisäksi ostin partiolaisten kuvakalenterin, joka sekin maksoi 10€, mielestäni melko kallis sekin.
Mansikka
28.11.2019 at 14:05Lego Friends -kalenteri näyttää kyllä mukavalta! Lelut tulevat varmasti käyttöön pitkäksi ajaksi (ja jatkavat kenties joku päivä matkaansa uuteen kotiin hyvässä kunnossa) :)
–
Meillä on ollut tässä vuosien aikana monenlaisia variaatioita. Esikoisen ollessa vuoden hän sai isovanhemmilta kauniin kuvakalenterin. Seuraavana vuonna eno halusi ostaa tytölle muovailuvahakalenterin. Se olikin huippu juttu, kun siihen aikaan vauvan nukutteluun – ja uudelleen nukutteluun – kului välillä paljon aikaa! .. Kunnes joku kerta tyllerö työnsi muovailuvahaa jonnekin aukkoon, muistaakseni nenäänsä :D Sen jälkeen muovailtiinkin sitten vähän valvotummin..
–
Lasten ollessa 1- ja 3-vuotiaita tein joka päivälle oman lorukortin. Olihan siinä hommaa askarrella ja laminoida kortteja, mutta niistä on kyllä edelleen paljon iloa :)
–
Lasten ollessa kaksi ja neljä meillä oli kirjakalenteri (pikkukirjoja Mauri Kunnaksen saduista). Silloin esikoinen toivoi seuraavaksi jouluksi yllätyskalenteria. Sellainen meillä olikin sitten viime vuonna, mutta oli siinä kyllä melkoinen työ miettiä ja hankkia niitä yllätyksiä (vaikka välillä olikin vain syötävää) ja keksiä runomuotoisia vihjeitä yllätysten luo silloin, kun ne eivät mahtuneet pussukoihin. Siispä olin enemmän kuin iloinen, kun esikoinen halusi tänä vuonna valita kalenterinsa kaupasta :D Viime vuoden kauppareissuilta oli jäänyt mieleen Kinder-suklaakalenteri, ja onneksi sellaisia löytyi myös tänä vuonna. Molemmat valitsivat samanlaisen, mikä on kyllä kaikin puoli kätevä juttu :) Lisäksi laitan varmaan niihin aiemmin ostettuihin yllätyspussukoihin yhteisiksi yksiä pieniä leluja, joita on jäänyt aiemmin kaappiin perukoille.
–
Ihana, kun kohta alkaa joulukuu! Mukavaa joulun odotusta teille! <3
LeenaK
28.11.2019 at 15:28Vähän isompien lasten perheessä on 12v kuopuksella uistinkalenteri (Kyllä! Tuurin kyläkaupassa löytyi!), 17v keskimmäisellä fudge-joulukalenteri (jota itsekin hieman kaiholla katselen), 20v esikko haluaa (ja saa 😍) veikkauksen arpakalenterin, 48v isällä suklaakalenteri (Quality Street) ja 47v äidillä palapelikalenteri (viime vuonna jo kerran käytetty,mutta varmastikin vielä.moneen kertaan tulee käytettyä). Lisäksi yhteisenä partiolaisten kalenteri.
Aika vähän meillä on ollut krääsäkalentereita – kerran peruslego ja kerran Lego star Wars jos oikein muistan, pari futiskorttikalenteria ja ne kaikkein ihanimmat – Playmobil talli- ja ritarikalenterit. Oon aivan heikkona Playmobileihin, ollut siitä asti kun ekan kerran näin niitä.eskarissa. 💕 Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Sumonen
28.11.2019 at 16:54Meidän esikoinen sai ensimmäiseksi joululahjaksi Maileg tonttukalenterin (koska oli äidistä niin i-ha-na) ja siihen on joka vuosi ilmestynyt yllätyksiä tontulta. Luukut on täytetty periaatteella, että mikä milloinkin on lapsia kiinnostanut (joskus satuhierontaa, joskus jouluisia puuhia, joskus legokalenteri periaatteella jne.) Parhaimpia vuosia olivat minusta ne, kun mielikuvitusleikit oli eniten valloillaan. Silloin lapsien huoneeseen muutti tonttu, jolle he rakensivat sängyn ja tontun mukana käytiin kaikenlaisilla seikkailuilla. Lapset hurahtivat tontun touhuihin ja tarinoihin ihan täpöllä.
Viime vuonna taidettiin ekaa kertaa täyttää kalenteri suklaalla. Muita kalentereita vailla lapset ei oo koskaan ollu. Tosin partiokalentereita on ollu välillä tuon Mailegin lisäksi.
Anna
28.11.2019 at 17:28Meillä on joulumarkkinoilta ostettu kummallekin kalenterit joihin kuuluu 24 pientö kangaspussia jotka ripustetaan pyykkipojilla naruun. Ne on sitten täytetty aina milloin milläkin. Esikoisen ensimmäisenä vuonna oli puisia eläimiä joiden takaosa on magneettia ja joita voi kasailla tiskikoneen luukkuun (tarpeeksi isot magneetit että on turvallinen pienelle).
Seuraavana vuonna taisi olla dubloja niin että joka luukussa oli yksi joku erikoisempi dublo. Kukka, ukko, pyörät tai kuvallinen lego. Loput pakkauksen legot sai sitten aattona lahjapaketista.
Viime vuonna ostettiin pienemmälle laulukorttipussi jossa oli jonkun ihana ihmisen ansiosta juuri se 24 korttia <3 ja esikoiselle liikennelorukorttipussi.
Tänä vuonna kysyin esikoiselta toiveita kalenterin sisällöstä. Hän toivoi karkkia ja minipientä nukkekotia. No nukkekotia ei nyt ole, mutta ostin pussin kettukarkkeja ja sen lisäksi paljon haaveiltuja petsejä yhden pakkauksen. Bonuksena vielä tuli vastaan alennusmyyntitonttukoristeita. Näitä sitten jaettiin kalenterin luukkuihin niin että joskus on karkki, joskus tonttu ja joskus petsi.
–
Tuosta Jeesuksesta tuli mieleen että onko liian henkilökohtaista kysyä miten teillä on koulussa ja päivähoidossa nuo uskotoasiat hoidettu kun teillä ei taidettu olla erityisen uskonnollisia? Eli saavatko osallistua Suomessa hartauksiin ja muihin vai onko niitä edes lasten koulussa ja päiväkodissa?
krista
28.11.2019 at 19:51Saa kysyä Jeesuksesta :D Tai siis uskontoasioista :) Päivähoidossa Suomessa ei ole ollut mitään uskonnollista. Koulussa on et tai uskonto, Silvalla on et, ja osallistuu myös ”uskonnottomien” juhlatilaisuuksiin, jotka on koulussa ihan superhienosti hoidettu. Itse asiassa ”uskonnottomien” bileet kuulostavat jopa kivemmilta kuin kirkkotilaisuudet. Ollaan Joelin kanssa puhuttu (ja ehdotettu), että jos haluaa mennä tutustumaan kirkollisiin tilaisuuksiin, niin totta kai saa mennä, tutustumismielessä. Mutta toistaiseksi ei ole halunnut. Ajattelin kyllä houkutella, että joskus menisi vaikka joulukirkkoon, koska saattaisi olla hienokin elämys! Espanjassa puolestaan ovat olleet seurakunnan kerhossa, sieltä ne Jeesukset ovat tietysti tulleet :) Siellä oli jouluevankeliumit sun muut, ja enkeleinä siellä. Ja viime talvena Espanjan-päivähoidon joulujuhlassa myös oli yllättävän paljon kristillistä sisältöä (vaikka silloin ei ollut kirkon järjestämä) ja meille se on erittäin ok. Ihan hyvä, että pääsevät tutustumaan perinteisiin – saavat sitten itse päättää joskus, että missä määrin uskoo ja mihin. Ollaan käyty tutustumassa myös esimerkiksi buddhalaiseen stupaan ja puhuttu muistakin uskonnoista. Tulipa pitkä vastaus :)
–
Ihanilta kuulostaa teidän joulukalenteri! <3 Tosi paljon itsetehtyjä joulukalentereita täällä kaikilla, mun mielestä tää on vaan niin ihanaa. Vaikka se vähän vaivannäköä vaatiikin, niin mä uskon, että se on arvokasta <3
Anna
29.11.2019 at 09:12Kuulostaa hurjan järkevältä tuo teidän suhtautuminen uskontoihin. Olen itse pohtinut omaa suhtautumistani ja sitä miksi minun olisi niin paljon helpompi päästää lapsi osallistumaan vaikka budhalaisiin tai hindulaisiin tilaisuuksiin kuin luterilaisiin. Olen tullut siihen tulokseen että kun joutuu kuitenkin vähän näistä asioista vääntämään täällä kotikentällä niin se aiheuttaa sen että pitää ottaa jyrkempi asenne kuin ehkä haluaisi. Vähän sellainen asetelma että seurakunnan puolelta ei joko ole ymmärrystä tai halua ymmärtää näitä päivähoidon kaikille yhteisien tilaisuuksien asettramia rajoitteita uskonnon harjoittamisen ja yleissivistävän opetuksen välillä ja siksi on hankala antaa löysää täältä päästä. Jos ymmärrät yhtään mitä haen takaa.
–
Noissa itse tehdyissä kalentereissa on sekin puoli että ainakin minä nautin itsekin hurjasti siitä kun saan suunnitella ja täyttää pussukoita ja oma jännitys ja ilo on varmasti melkein samalla tasolla kuin lapsilla kalenteria avatessa kun saa odottaa lapsen reaktioita yllätyksiin.
krista
29.11.2019 at 10:05Ymmärrän tosi hyvin! Ja meillä on sit taas varmaan se ”unelmatilanne” eli asiat näyttäisi olevan niin hyvin ja huomaavaisesti suunniteltu päiväkodissa/koulussa täällä, että tulee jo vähän sellainen ”no saa täällä olla vähän kirkkoakin” :D Oon vaan ihastuksella seurannut esimerkiksi meidän koulun ”korvaavia tilaisuuksia” (esimerkiksi keväällä pajupirskeet!) ja samalla kauhulla lukenut esimerkiksi tuttujen kouluista muilla paikkakunnilla, että millaista vääntöä se voi olla… Ja siis itse asiassa – tätä en olekaan kertonut ennen – mua nykyisin harmittaa, että en hakenut Silvalle paikkaa seurakunnan pitämästä iltapäiväkerhosta. Me ei jotenkin edes hoksattu harkita sitä, mutta jälkikäteen ollaan vasta kuultu, että SEHÄN se mahtava paikka näillä kulmin kuulemma onkin! Mutta tosiaan tämä menee näköjään myös toisin päin näin: kun seurakunta tajuaa toimia huomaavaisesti ja kaikkia vakaumuksia arvostavasti, niitä kohtaan syntyykin sellainen lämmin kiinnostus. Jopa Joel, joka on täysi ateisti, on sitä mieltä, että meidän lapsi saisi oikein mielellään mennä tutustumaan vaikka joulukirkkoon, jos haluaisi. Mutta voin hyvin (tuttujen kokemusten perusteella) uskoa, että meillä on tällainen positiivinen poikkeuskupla täällä ”suvaitsevaisen kaupunkikirkon” alueella käynnissä – ja tällaisen kirkkomeiningin kyllä soisi laajenevan kaikkialle!