Meillä oli viime vuonna väkertämäni joulukranssi ympäri vuoden puutalon olohuoneessa – luonnollisesti. Onhan meillä esillä seitsemän vuoden takaiset esikoistaaperon maalaamat pääsiäismunatkin, sekä useammat vuosikertavirpomisvitsat. Kaikki bileet yhtä aikaa!
Mutta siis se joulukranssi, männyn oksista tehty. Se oli muuttunut vuoden aikana sellaiseksi esteettis(hah)harmahtavaksi, mutta muuten se oli yllättävänkin voimissaan, kas näin:
Kranssin olisi voinut tietysti antaa jatkaa elämäänsä ihan tuollaisenaankin, mutta kaipasin siihen kuitenkin vähän jotain piristystä. Jotain uutta potkua!
Jotain… kultamaalia!
Joel povasi, että kohta vaimo on kultainen ja kirkuva.
Prosessi käynnissä.
Aloitin siis eilen iltapäivällä joulukranssin muodonmuutoshommat puutalon eteisessä – en oikein keksinyt muutakaan paikkaa. Jos sää olisi ollut lämpimämpi, olisin hoitanut spray-maalin suihkimiset tietysti ulkotilassa. Mutta purkissa luki, että käyttölämpötila on 15-25 astettaa. Plussaa.
Ulkona oli siis saman verran miinusta.
Niinpä levitin roskasäkin eteisen lattialle, avasin oven ja korkkasin spray-maalin.
Ja totesin, miten ilmanvaihto kulkee. Totta kai kaikki suihkeet (ja hajut) ohjautuivat ilmavirran mukana taloon sisälle päin, eikä ulos. Noooouh!
Hyvin pian (hajusta) tajusin, että mulla tässä hei mahdollisesti kasvaa vauva mahassa, tämä ei välttämättä ole ihan kaikkein fiksuin toimenpide. Niinpä siirsin homman ensin ulos. Ja kun vieläkin haju tuntui pistävänä nenään, hälytin Joelin apujoukoiksi.
Itsehän pakenin yläkertaan avoimen ikkunan ääreen odottelemaan, että koti tuulettuu.
Että sellainen kultaspray-sankari.
Mutta tällainen siitä kuitenkin tuli!
Kultasprayta olisi tietysti voinut suihkauttaa vielä useammankin kerroksen, mutta… ei. Tämä on ihan riittävä!
JA mullahan oli vielä toinekin idea takataskussa. Joulupallot!
Joulupallot ja ystäväni (ahhhahahaha) kuumaliima. Minä ja kuumaliimapyssy ei kokemusten perusteella välttämättä toimita ihan parhaalla mahdollisella tavalla yksiin.
Nyt sujui kuitenkin aika kivuttomasti. En polttanut sormiani enkä ketään muutakaan.
En suunnitellut enkä sommitellut (tietenkään), törkkäilin vaan kuumaliimalla pienen rasiallisen palloja fiilispohjalta ympäri kranssia.
Ja tällainen tuli!
Seuraavaksi voisin vielä kuumaliimailla kaikki pudonneet männynneulaset tuohon kranssiin takaisin, haha.
Mutta sarjassamme ”mitään en heitä pois”: onneksi säästin tämän kranssinkin! Tämähän on oikein nätti vielä toisenakin vuonna.
Mitäköhän sille keksisi ensi vuonna…? Onkohan silloin enää yhtään neulasta jäljellä?
14
Anna
8.12.2021 at 16:53Tuli kyllä todella kaunis <3
krista
8.12.2021 at 17:12Kiitos! <3 En ollut ihan varma, toimiiko tää homma (esimerkiksi, että ropiseeko kaikki neulaset pois jo siinä vaiheessa, kun irrotan kranssin pois paikoiltaan), mutta tästä tuli kyllä yllättävän hieno! Mulla ois vielä koko vuoden ulkona ollut ovikranssi, sille vois kokeilla samaa juttua :D
A
8.12.2021 at 17:42Nätti on <3 Tuunaus kannattaa :)
—
Meillä on ovessa kranssi joka vaihtaa ulkoasuaan aina silloin tällöin.Siinä on joskus 2000-luvun alussa ostettu oksarengas pohjana, kirpparilta vuonna 2010 ostettu poro istumassa ja sit vaihdellaan siihen random-nauhoja ja koristeita (tällä hetkellä porolla on päällä barbin villapaita ja kranssiin on kieputettu paljon joulunpunaisia silkkinauhoja (ne mun äidin jemmoista, eli vanhimmat varmaan 1980-luvulta).
—
Meillä lapsella (9v.) on ikioma liimapyssy (on superaskartelija ja toivoi joskus lahjaksi ja saikin), ollaan päästy jo siihen tasolle, että hän saa ihan ilman aikuisen valvontaa liimailla huoneesseen (kunhan vanhemmat on kotona ja kertoo että laittaa laitteen seinään, vielä varmistetaan että muistaa ottaa se poiskin seinästä), palaneita sormia ei ole tullut aikoihin :)
krista
9.12.2021 at 08:56Kiitos! <3
-
Hei tuollainen kestokranssihan olisi ihan mahtava! Millainen se pohja siis on - havuthan ei tietty kestä, mutta siis onko se sellaista pelkkää puuta, sellainen esimerkiksi pajun tyyppisestä punottu...? Tyyliin tällainen? https://www.prisma.fi/fi/prisma/kapel-pajukranssi-ruskea-25-cm
–
Ehkä tuohon liimapyssyyn harjaantuisi, mua se edelleen kuumottaa :D Samaan tapaan kuin vaikka suoristusrauta, jaiks! :D Oon joskus miettinyt myös, että onko niissä jotain laatueroja, meillä on joku aika halpa, muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta askarteluosastolta ostettu.
A
9.12.2021 at 10:52Just ton tyylinen! Pajua varmaan ja Tiimarista ostettu :D
—
Joo liimapyssy on ajatuksena kuumottava, meillä lapsi oli ekan luokan jälkeen Arkin pienoismallileirillä kesälomalla ja siellä kuumaliima oli kovassa käytössä (ja tokihan sieltä tuli pikkuinen rakkokin lapselle käteen, eli onneksi itse en nähnyt harjoitteluvaihetta :)). Meillä just aateltiin, että ostetaan sit lapselle ”parempi” malli, eli nyt hänellä on Dremelin kaksi-lämpötilainen (kuuma ja vielä kuumempi) malli (jossa ei silti oo sitä olennaisinta ominaisuutta eli on-off nappia!). Mekanismiltaan noi on kaipa aika yksinkertaisia, lähinnä kai se ongelma on jos unohtuu seinään (näin kävi lapsen kaverilla, hups, onneksi ainut vahinko oli rikkimennyt liimapyssy).