Joulunvietto on näköjään vuosi vuodelta hiipinyt alkamaan aikaisemmin myös meidän perheessä.
Esimerkiksi joskus meillä oli tapana leipoa piparit vasta aattona – nyt meillä on piparileivottu tälle joululle jo useamman kerran.
Ja entäpä sitten joulukuusi! Lapsuudessani kuusi koristeltiin vasta jouluaattoaamuna, ja näin meilläkin ensimmäiset lapsiperhevuodet tehtiin. Kahtena viime vuonna Espanjassa kuusi on onnistuttu bongaamaan kukkakioskilta (ja yhtenä vuonna oli sellainen pieni ruukkukuusi) ja tuotu kotiin ja koristeltukin jo joskus joulukuun puolivälissä.
Samoin tänä vuonna kuusifiilis iski jo meidän mittakaavassa aikaisin. Ja tänään sitten lähdettiin (vesisateessa; kiitos Helsingin talvi) kuusimetsälle katselemaan, joko lähialueella on kuusimyynti käynnistynyt.
Lähimmällä paikalla näytti teoriassa hyvältä…
…mutta myyjää ei näkynyt missään. Tuijottelimme kuusipinoa hetken aikaa kaihoisasti, ja sitten jatkoimme kävelymatkaa kohti kauppakeskusta ja seuraavaa kuusienmyyntipaikkaa.
Bingo!
Superystävällinen myyjä kertoi, että tänään oli myynti vasta alkanut; veikkaanpa, että me oltiin ensimmäisten asiakkaiden joukossa.
Oikein kuusi-innokkaat!
Joulukuuset olivat toinen toistaan täydellisenkuusisempia.
”No hei mitäpäs jos lapset saavat valita?”, minä ehdotin.
”Mä otan tän!”, lapsi vastasi ja osoitti päättäväisenä…
…maahan tippunutta irtorisua.
Siivet! Kuusisiivet!!!!
Kiitos vaan kivalle ja mahtavalle kuusimyyjälle, jolla tilannetaju oli täydellinen ja joka antoi lapsille ”siivet” kaupan päälle – yksi vieläpä sahattiin yhden kuusen tyvestä, kun siipiä löytyi ensiotannalla vai epikset kolme kappaletta.
Jea! Oli aika onnelliset lapset!
Siipihali!!!
Äiti sai valita kuusen. Otin sen ensimmäisen.
Lapset saivat kuusisiivet ja lensivät innolla kotiin.
Entä se kuusi? No siitä kuusesta ei siinä vaiheessa kukaan ollut kiinnostunut. Isi kantoi sen kotiin.
Mutta noista havuist… siivistä voisi kyllä askarrella jotain! Ideoita?
Kunhan nyt lapset niillä ensin sydämensä kyllyydestä lennellä pitkin pihapiiriä, hah.
PS. Yksi annos tuota lasten riemumieltä tänne mulle, kiitos! Jotenkin tää harmaa vesisade saa mut vaan nyt ihan lannistumaan. Toivoin niin paljon valkeaa joulua, eka kerran vuosi-vuosi-vuosikausiin, mutta se jää nyt ilmeisesti sitten saamatta… Perhanan Helsingin talvi.
17
elpana24
14.12.2019 at 18:34Siitä on noin viikko, kun meikälikka 38v hehkutti kuusen trimmauksen jälkeen että ”Näistä oksista tulis niin makeet metsänkeijun siivet!” Myönnän, liihottelin hiukan lastatessani oksia autoon :) Työkaveria vaan nauratti :D Terkkuja kuusikeijutytöille ja iloista joulun odotusta koko perheelle, kelistä huolimatta.
Hanna-Marleena
15.12.2019 at 00:49Havuista sais helposti esim tämän mallisia vaikka oveen
https://satupuutarhassa.blogspot.com/2018/11/itsetehdyt-havukoristeet.html?m=1
http://minunomatkissanpaivat.blogspot.com/2017/12/luukku-16-havukoristeet.html?m=1
Blue Peony
15.12.2019 at 08:47Minua sade ei sureta yhtään, päinvastoin ajattelen, että hyvä, kun taivaalta jotain tulee. Viime kesänä vesi loppui meidän lähteestä ja kaivo kuivui, joten toivon, että pohjavesivarastot täyttyvät. Minkä lisäksi ensi viikolla on talvipäivänseisaus ja siitä sitten alkaa kiito kohti kevään valoa! Teidän tytöt ovat aivan oikeassa, joulu on tunne, se ei liity säähän.
Tilia
15.12.2019 at 12:12Nyt kyllä jotenkin heti näen teidän pihaan saapuvan havutontun! (Googlen kuvahaku auttaa.) Olen nähnyt näihin laitetun myös jouluvalot koristeeksi.
Enira
15.12.2019 at 19:32Hei teille sopis tää: http://vuokrapuu.fi/ Ensi jouluna sit! 🙂
krista
16.12.2019 at 11:06Oi ihan MAHTAVA juttu, tällaisesta en ollut kuullutkaan! Kiitos vinkistä! Ja siis VAU voiko tuollainen todella toimia, että ne saa sitten jatkamaan kasvua… Mutta ilmeisesti voi! Espanjassahan puut tulee aina (?) ruukuissa. Tosi hyvä juttu tällainen, ehdottomasti meille ensi vuonna tällainen, jos näitä vaan on saatavilla (tänä vuonna näköjään myyty loppuun).
Torey
16.12.2019 at 12:00Voihan siivet!
Meillä kuusi yleensä koristellaan aatonaattona. Nyt saattaa olla, että koristellaan se jo viikonloppuna, katsotaan. Meillä kuusi on monesti haettu mökin metsästä, omilta mailta. Mutta nyt sieltä on sukulaisten kanssa parhaat viety vuosien saatossa, joten viime vuonna me ostettiin kuusi. Täytyy odotella, että omaan metsään kasvaa uusia hyviä kuusia. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/16/kilpailua/
Anna
17.12.2019 at 18:15Ihanat siivet ja myyjä <3
Mutta tämä lumeton talvi ja uhkaavan mustana väijyvä joulu (olipas dramaattinen kielikuva, mutta ehkä joku tajuaa mitä yritin tällä hakea takaa) ovat todella masentava yhtälö. Toiveikkaana laitoin tänään Kuomat jalkaan ja sitten hikoilin niissä päivän kun oli vaan märkää ja lämmintä. Jotain positiivista sentään, ei satanut vettä. Mutta silti…