Meidän joululahjapolitiikkana on ollut, että lapset saavat huolella harkiten valita yhden joululahjatoivomuksen – ja se sitten pyritään toteuttamaan. Eli että ei tule valtavaaa pakettiröykkiötä, vaan yksi tärkeä ja toivottu (siitä täällä). Tosin siinäkin on sellaiset ”mutta se on vaan toive, aina ei voi saada” -disclaimerit mukana sen varalta, että joku toivoo… …sanotaan nyt vaikka pallomeren.
(hih just tänään kuulemani tositapaus, mutta ei meiltä)
Joululahjakuvastoja tutkitaan siis meillä pitkään ja perusteellisesti, ja koska täällä on vähän erilaisia leluja myynnissä, käydään myös joulun alla lelukaupoissa katselemassa ja hyllyjen äärellä pohtimassa, että mikä se yksi oma toivelahja sitten oikein on.
Ja jos Seelalta kysytään, se toive on:
”VAHTITORNI”
”Kulta, se on aika iso, ja…”
”VAHTITORNI”
”Kun meillä on Suomessa jo Ryhmä Haulle se rekka…”
”VAHTITORNI”
”…ja se kopteri…”
”VAHTITORNI”
”…ja me ollaan täällä Espanjassa nyt ja se vahtitorni on täällä niin kalliskin…”
”VAHTITORNI”
”…ja sit kun se on niin iso ja se pitäis kuljettaa Suomeen…”
”Mua kiinnostaa ainoastaan VAHTITORNI”
Ja sit vielä pari kertaa:
”VAHTITORNI”
”VAHTITORNI”
”VAHTITORNI
Täällä Ryhmä Haun Vahtitornit ovat parikymmentä euroa kalliimpia kuin Suomessa – eikä se Suomen hintakaan tietysti mikään kovin edullinen ole, tavallisesti meillä on ollut tapana ostaa vähän pienemmät lahjat. Hommaan hälytettiin jo vähän sukulaisiakin mukaan – mitä jos toisitte mukananne…? Toisaalta se paketti on valtava roudattavaksi, äh.
Mutta koska siis nyt se VAHTITORNI on sen verran selkeä (viikkokausia jatkunut ja järkähtämätön) toive, että kai se nyt sitten täytyy vaan…
*******
Entäs toinen lapsi?
Päivähoidossa oli käynyt paikallislehden toimittaja, joka oli kysellyt gallup-kysymyksinä lapsilta lahjatoiveita. Lapsen toive tuli meille ihan uutena, kas näin:
No sehän kuulostaa ihan kivalta toiveelta! Paitsi että…
En tiedä, oliko toimittaja hieman editoinut vastausta – kenties hän oli kuvitellut, että sellaista ei voi olla olemassakaan. Todellisuudessa toive nimittäin jatkui vielä kotona kysyttäessä näin:
”…jolla voi itse ratsastaa ja se liikkuu ja laulaa ja siinä on vilkkuvat valot.”
Kuulemma oli telkkarissa (täällä näkyy lastenkanava Clan) nähnyt sellaisen.
No, katselimme sellaista lelukaupassa. Ehdottelin erilaisia yksisarvispehmoleluja.
”Tääkin on kiva, mutta se ei ollut tällainen.”
”Ihana, mutta se oli vähän erilainen!”
”Se oli vähän niin kuin tää, mutta isompi.”
Kunnes sitten poislähtiessä lelukaupan takaikkunassa näkyi jotain:
”TUO SE ON! TUO SE ON!”
Se oli oikeasti ratsastettava yksisarvinen – siis sellainen mopon kokoinen! Luultavasti se on moottoroitu, ja varmaan se osasi lentääkin.
Hinta sillä oli suunnilleen sama kuin elävällä yksisarvisella.
Tuota tuota… Oisko sit kuitenkin kiva lahja se sellainen uusi eläintyttölelu…? (Enchantimals)
*******
Entäs sitten se vahtitorni? Tai siis VAHTITORNI.
Juuri, kun me olimme sumplineet sukulaisten kanssa järkälekokoisen tornin ostoa ja Espanjaan kuljetusta, lapsi keksi tänä aamuna.
”Hei mä muutinkin mieleni! Mä en haluakaan vahtitornia. Mä haluankin…?
(helikopterin? avaruusraketin? oman asunnon?)
”…KUKKAPANNAN!”
51
Tintti
14.12.2018 at 12:45No oishan oma yksisarvinen aika ihana 😍 ja hei, noita vahtitorneja on face kirppikset täynnä ja torissakin näytti olevan monta. Kuljetusongelma tietty jää mutta jos vähän edullisemmin sais kuitenkin?
krista
14.12.2018 at 16:43Niin joo totta, kun sehän on kuitenkin jo muutaman vuoden takainen lelu! Hitsi, ei taida enää ehtiä, kun pitäisi saada matkaan lähtijien mukaan jo… Mutta taidan silti varalta viikonloppuna katsella, kiitos vinkistä!
Anna
14.12.2018 at 13:00Meille on tuo rekka tulossa tytöille. Isommalla (4V) alkaa ehkä vähän olla Ryhmä Hau ohi kun ei enää pukaudu joka päivä päiväkotiin Sampaksi ja mielikuvitusystäväsamppakin on unohtunut, mutta tuo pieni 1V leikkii kovasti siskon Ryhmä Hau leluilla ja tunnistaa jo hahmoja värityskirjasta!!! Rekka on ostettu jo aikaa sitten, joten se nyt tulee paketista ja luulen että se saa kyllä aikaan uuden Ryhmä Hau aallon tässä talossa. Onneksi hahmoja on paljon niin pääsevät leikkimään yhdessä :)
Ja tosiaan Facen kirppareilla noita torneja pyörii jonkun verran.
Kukkapantakin olisi kyllä varmasti ihana :D
krista
14.12.2018 at 16:46Joo meillä on kans se rekka, ja se on ollut kyllä niii-iiiin tykätty! Kamalat neuvottelut piti käydä, että otetaanko se Espanjaan mukaan – ei siis otettu. Kerran se jo Espanjasta Suomeen on roudattu :) Hahmoista&kulkuneuvoista meistä puuttuu vielä ainakin Rolle ja sit se… …roskiskoira; Rolle oli joskus toivelistalla, mutta nyt iski se VAHTITORNI. Omg, mä luulin että me vältytään siltä tornilta, kun ON JO rekka ja se helikopterikin :D Mutta toisaalta oon siis kyllä tosi tyytyväinen noihin leluihin, koska niillä on leikitty jo PALJON, ekat lelut tulivat meille yli kaksi vuotta sitten, ja lähes joka päivä niillä leikitään. Tykkään tuollaisista ”kestävistä fanituksista”.
Emilia
14.12.2018 at 13:09Uu, mäkin haluan ratsastettavan, laulavan ja vilkkuvaloisen yksisarvisen! Ois vähän pähee työmatkoille. Mun lähipiirin lasten joululahjatoiveet ovat olleet aika…vaihtelevia. Yksi on toi toivonut joululahjaksi ”sitä päiväkodin kasvissosekeittoa”, toinen taas remonttimiestä maalaamaan koko koti ulkoasultaan pinkiksi ja ”kimaltavaksi”. :D
krista
14.12.2018 at 16:47No todella! Sellaisella kun karauttaisi duunipaikan pihaan ja jättäisi parkkin omaan ruutuun, niin varmasti saisi ansaitsemansa huomion :)
–
Voi ihanuus, mitkä joululahjatoiveet <3 <3 <3 Ääneen piti hihittää, lapset on niin mahtavia!!!
Onneli Winter/ onnelin elämää
14.12.2018 at 13:40Ah, lapset ovat kyllä ihania <3 Toi yksisarvinenhan vois olla aika hyvä, jos lentää. Takaisin Suomeen matkatessanne säästyisi yksi lentolippu ja jos yksisarviseen saisi matkatavaraksi kiinnitettyä vielä yhden vahtitorninkin niin avot!! Mihin tahansa päädyttekin niin luulempa aattona lasten ilon olevan suuri, mitä sieltä paketeista sitten paljastuukaan :) Mukavaa viikonloppua sinne!
krista
14.12.2018 at 16:51No TOTTA, vahtitorni vaan yksisarvisen selkään, niin johan ratkeaa kuljetusongelma :D :D :D
–
Ja oot myös ihan oikeassa: on ihana tietää, että lasten riemu on suuri, on siellä sitten kukkapanta tai joku muu. Ehkä lasten persoonastakin kiinni, mutta mikään ”materialismisokeus” ei ole vielä onneksi tuohon jälkikasvuun iskenyt eli eivät katso vielä lahjan suuruutta vaan keskittyvät siihen iloon, mikä siitä tulee <3 Meillä on ollutkin tavallisesti aika pienet lahjat, ihan tarkoituksellakin, ja vaalittu sitä riemua ja iloa siitä, että saa jotain ihanaa, mitä se sitten onkin <3
Suvi
14.12.2018 at 13:55Joku aavistuksen pienempi interaktiivinen yksisarvinen -lelu on pyörinyt täällä lelukaupoissa. Kenties menisi sen ison poikasena?
Vahtitornista tuli mieleen, kun tyttömme toivoi kovasti vahtitornia ja tontut olivat sen tuoneet kuusen alle. Lapsi silminnähden riemastui vahtitornista, mutta sitten huomasi mukana tulevan Vainu-hahmon. Hän ihan harmistui, kun mukana tuli Vainu, kuulemma koska hänellä on jo Vainu <3 se oli aikaa kun tyttö oli todella tarkka toiveistaan ja ohi listan tulleet lahjat mm. kummeilta hämmensi.
Silloin listalla oli myös lasihevonen…siinä riitti arvuuteltavaa, mitä tyttö mahtoi tarkoittaa. Ja lasisen koristehevosen löytäminen olikin yllättävän haastavaa :D nyt meillä on uniikki lasihevonen nimikaiverruksella ja kiva tarina lapselle kerrottavaksi, kunhan usko joulupukkiin on riittävästi horjunut.
krista
14.12.2018 at 16:56Mä nyt päädyin tänään sellaiseen, että kun meillä on pikkujoulut tänään, ostin toiseksi pikkujoululahjaksi sellaisen pienen vitosen yksisarvispehmon: valkoinen ja pinkki harja <3 Oon aika varma, että se herättää jo sen ihastuksen ja sen, että "mä sain". Vaikka just poikasen! Unohtuu se mopoyksisarvinen :D Ja kyllä lapsi itsekin tajusi, että nyt meni lahja vähän yläkanttiin arvoltaan eikä oletakaan sitä saavansa. Toisin kun toinen VAHTITORNINSA kanssa :D
-
Hitsi mä katselin samaa, että hitto kun siellä on Vainu. Meillä on siis KAKSI Vainua jo. Mieluummin ottais sen pelkän vahtitornin ilman koiraa. Kun veikkaan, että vanhojakaan Vainuja ei ole valmis vielä antamaan pois. Ehkä jos rikkois sen paketin ja laittais pelkän tornin, ja antaisi sitten Vainun ajokkeineen jollekin ystävälle, hmmm... Nelivuotias ei vielä hoksaa, että onko se alkuperäispaketissa vai ei.
-
Ihana tuo lasihevosen tarina <3 Tuollaiset lahjat voi säilyä lapsella aikuiselämään asti, ja aina muistona <3
Mansikka
14.12.2018 at 13:59Hehee, ihania toiveita! :D Vahtitorni on kyllä oikeasti tosi kiva Ryhmä Hau -leikkejä varten – jos teillä sellaista enää halutaan :D – kun sinne saa irtonaiset hahmot kokoontumaan ja laskemaan mäkeä. Onpa kyllä yllättävä juttu, että Espanjassa siitä saisi maksaa niin paljon enempi, kun muuten hintataso on alhaisempi! Hienoa, jos saatte kuljetuksen Suomesta järjestymään :)
Me ollaan ainakin toistaiseksi otettu tämä lahjatoiveasia 3- ja 5-vuotiaden kanssa aika iisisti, eikä olla juurikaan kyselty lasten toiveita. Isovanhempien pyynnöstä käytiin kyllä kerran kiertelemässä lelukauppaa, jotta saatiin heille muutamat täsmätoiveet kerrottua, mutta itse ollaan hankittu lahjoja tässä useamman kuukauden aikana sitä mukaa, kun on tullut jotain sopivaa (pääasiassa alennuksesta, yksi lahja kirppariltakin) vastaan. Koitetaan miettiä lahjat (n. 3 kpl per lapsi tai kaksi omaa ja yksi yhteinen) niin, että niistä olisi pidemmäksi aikaa iloa. Isovanhemmillekin välitin toiveita vähän sensuroiden. Oon aika varma, että 99 euroa maksava puhuva nukke jäisi aika pian hyllyyn pölyttymään (jos niin kallista olisivat edes ostaneet!), kun taas Legoilla luultavasti leikitään vuosia :) Vaikka tietenkin on tärkeää kuulostella ja miettiä, mistä lapset oikeasti tykkäisivät! <3
Mansikka
14.12.2018 at 19:36P.s. Teidän yhden toiveen systeemi kuulostaa hyvältä! Pitääpä harkita sellaista ensi vuodelle :) (Jos ei sitten eskarin ensi syksynä aloittava neitokainen saa selville, että monilla on tapana kirjoittaa ”pukille” pitkiä listoja :D Meillä siis samanlainen ajatus joulupukin suhteen kuin teillä eli lahjat tulevat läheisiltä ja lapset sen tietävät ja voivat kiittää niitä, jotka lahjat antavat :) )
krista
14.12.2018 at 23:40Joo täällä on yllättävän kalliit lelut noissa ”oikeissa lelukaupoissa”, esimerkiksi legot ja duplot myös on kalliimpia kuin Suomessa! Se on jotenkin tosi outoa, kun esimerkiksi ruoan hintataso on niin paljon alhaisempi, samoin palkkataso. Miten espanjalaisilla on varaa tuollaisiin…? Sen sijaan kiina-basaareissa on halpoja ”merkittömiä leluja”, mutta niiden laatu on sitten mitä sattuu.
–
Mä kans tykkään siitä, että lelut on pitkäaikaisia ja… …järkeviä, niin ankealta kuin se kuulostaakin :D Mutta just vaikka Legot on sellaisia, ja ne duplot myös, meillä lapset edelleen rakentaa duploja jatkuvasti! Niillä rakennetaan just vaikka Ryhmä Hau -leluille sitä vahtitornia nyt, kun sitä varsinaista tornia ei vielä ole :D
Mansikka
15.12.2018 at 08:40Hih, ihana! :D Lapset on kyllä kekseliäitä, kun vain saavat siihen tilaisuuksia :) Meillä leikittiin Duploilla lopulta aika vähän, kun lapset olivat pienempiä, ja mietin jo välillä, että ainakaan enempää ei niitä meille tarvisi tulla, mutta jotenkin lasten kasvettua ja hoitolasten tultua mukaan joukkoon, Duplot alkoivat päästä ahkerampaan käyttöön. Nyt sitten 3-vuotiaan lahjatoive isovanhemmille oli myös yksi Duplo-pakkaus, jonka uskon kyllä olevan mieluinen. Mahtavaa, että on olemassa kestäviä leluja, joiden ei tarvitse pelätä menevän rikki :)
Kuunari
16.12.2018 at 00:44Meillä taas on jo pitkään kanssa tehty Ryhmä Hau -kalustoa ja hahmoja muovailuvahasta, jota säilytetään jukurttisankossa. Sankko on vahtitorni ja erilaiset ihan minkäsattuunäköiset möykyt on koiria. Ei ole vielä kertaakaan halunnut mitään sen ”oikeampia” Ryhmä Hau -leluja, aina välillä vaan esim. Duplo-lehmä vierailee Rikuna (go figure) leikeissä. Säännöllisesti laps vaan pyytää muovailemaan pimeänäkölasit tai muuta rekvisiittaa koirille. Mielikuvitus toimii hyvin!
Anna A
14.12.2018 at 15:15Vaikka meillä mennään ihan perinteiseen malliin tässä joulupukki-lahjahömpötyksessä, niin esikoisen: en koskaan saa niitä lahjoja mitä olin toivonut (Totta kyllä) -tokaisut ovat saaneet mut ensinärkästyksen jälkeen miettimään tän teidän systeemin paremmuutta. Sitä, että tosiaan saa esittää sen yhden toiveen jonka ”pukki” kuulee ja toteuttaa….
—
Juniori saa meillä tuon Ryhmä Haun Sampan ja kuormurin (ja sekin on mun mielestä se yksi kallis ja isompi lahja). Ilolla sen kuitenkin toteutin (black friday:n ansiosta, tunnustan), kun vertaa esikoisen (6v) meikkejä, korvikset, oma tabletti -toiveisiin!
—-
Sukulaisilta olen toivonut otsalamppuja, kerhotossuja, makuupusseja ja kuksia (siis kuksa/lapsi) lapsille. Me kun retkeillään, niin nämä tulevat tarpeeseen!
—-
Esikoinen sai toissakesänä sellaisen ison ilmatäytteisen yksisarvis-uimalelun/patjan/mikäseon? … sehän täyttäis noi Silvan toiveet :D
E
14.12.2018 at 15:32Meillä esikoinen toivoo sellaista ääntelevää ja liikkuvaa patterieläintä. Muuten tosi ok ja mukava toive, paitsi että sen pitäisi olla hyeena :D. Että saa vinkata jos joku on nähnyt jossain.
Tessa
14.12.2018 at 19:37Hitsi kun pisin tiennyt, meillä ois jossain muuttolaatikoissa VAHTITORNI lähes mintissä tikissä.
Tiia
14.12.2018 at 21:28Hei, kuka tietää et MITEN se vahtitorni siis toimii? Tarviiko niillä koirilla olla autot vai itekö ne sieltä ”laskee”?
P.s. Ryhmä haut on nyt Suomessa alessa vissiin sekä Br:ssä että toys are usissa.
krista
14.12.2018 at 23:43Mulla ei muuten ole mitään käsitystä tuosta :D Meillä toisaalta on niitä ajokkejakin jo kertynyt vaikka ja kuinka – ainakin Halti, Samppa, Kaja ja Vainu. Mutta hmmm ne meidän ajokit on kyllä isoja, toivottavasti siihen ei ”kuulu” jotkut pienemmät ajokit, kääk. Kai ne koirat voi niistä ihan itsekseen laskeskella…?
–
Voi hitsi pitäis päästä Suomeen Ryhmä Hau -alennuksiin! Täällä ne todellakaan ei ole alennuksessa, aivan hurjan hintaisia. Halti ajokkeineen taisi olla toissa vuonna lähes 60 euroa… Uhhuh.
Tiia
15.12.2018 at 11:20Meillä on kasa koiria.. Viime vuoden synttärilahjana (vähän ennen joulua) sai setin niitä action-versioita ja me ei enää todella hankita autoja…. Mutta torni ollut pyynnöissä meilläkin nyt ja ensin olin ettei kyllä mutta nyt.. Vaan näyttää varsin loppuunmyydyltä, jaiks.
Synttärit oli nyt tässä hiljan taas ja lapsi sai sukulaisilta vaikka mitä toivomiaan ”hittileluja” ja me itse annettiin vähän pienempää sorttia.. ja nyt näyttää että isoin ilo on tullu meiltä saamastaan twisty petz -käaikorusta, jonka ostin huimalla kuudella eurolla. Se on niin selkeää se, että nämä tämänikäiset (5-vuotias) ei tosiaan arvota tavaroita samoin kuin isommat vaan se on se ilo. (Mitä on suht vaikea lahjanostajan ennustaa🙈)
Mansikka
15.12.2018 at 08:44Koirat käyvät tornissa itsekseen kuuntelemassa ohjeet pelastustehtävää varten ja laskevat mäestä (tai menevät hissillä) alas ajoneuvojensa luo :)
A
15.12.2018 at 08:39Meillä oli tänä vuonna sellainen tilanne, ettei lapsella ollut yhtään supertärkeetä toivetta (tai no, jos ois hoksannut niin sukset, polkupyörä ja kännykkä olisi lapsesta superjee, mutta eka on jo hankittu ja kaksi vikaa taitaa olla 7v. synttäreiden lahjat). Lelukuvastoista nyt löytyi jotain ihanuusjuttuja, mutta tiedän että niitä ei lapsi luultavasti ees muista kun joulupukin kirje on tehty jo marraskuun lopussa (meillä lapsi saa esittää ihan vapaasti niin monta toivetta kun haluaa, tietää ettei kaikki toteudu…tämä siksi, että lähisuvussa aina kysytään että mitä lapselle voisi ostaa, joten helpompaa jos toiveita tulee suoraan lapselta). Onneksi nuo listaan kasatut lelut olivat pieniå (sekä koko että hinta), eikä sellaista massiivista kuin viime vuoden ”Lego-hotelli”-toive (sitä lapsi ei saanut, koska yli sadan euron legopaketti, noh, se vaan on liikaa).
—
Meillä 6v. uskoo edelleen vahvasti pukkiin. Mua vanhempana risoo vuosi vuodelta enemmän antaa ansiotonta kunniaa pukille lahjoista (meillä pääosa lahjoista tulee suvulta ja vanhemmilta, mutta aina joku lahja on pukilta/tontuilta ollut). Noh, ehkä ensi vuonna pukki on jo historiaa, joten annetaan lapsen uskoa….
Annm
15.12.2018 at 09:32Olen itse kasvanut joulupukittomassa perheessä (kuulostaapa karulta :D ) eli meille lapsille kerrottiin aina lahjojen olevan niiltä läheisiltä jotka ne antoivat. Kunnia meni siis sinne minne kunnia kuului :) Joulun jälkeen soitettiin kiitos-puhelut tai kiitettiin lahjasta kasvotusten kun seuraavan kerran tavattiin lahjan antajaa. Saatoin silloin esimerkiksi kertoa lahjan antajalle millaisia leikkejä olen häneltä saamallani lelulla leikkinyt. Tämä jäi mieleen kivana tapana jonka aion välittää omille lapsilleni. Joulupukittomuuteen ei käsittääkseni liittynyt vanhemmillani mitään erityistä ideologiaa, he vain eivät lähteneet luomaan meihin lapsiin joulupukkiuskoa eikä se meihin tarttunut muualtakaan.
Maukka
15.12.2018 at 16:01Pallomeri ei ole lainkaan mahdoton toive! Kavereideni kimppakämpässä on pallomeri parvekkeella, joka on kotibileiden vetonaula. Aikuisuudessa on parasta se että kukaan ei ole pilaamassa hyviä ideoita