Joulutylsimys, vol. 3

Joskus aiempina vuosina Puutalobabyn (suunnittelematon) joulunalustraditio oli saada porukka vetämään ärsyyntymisfliparit juuri tässä näinä päivinä. Tavallisesti se tapahtui juuri 21. tai 22. päivä joulukuuta.  Nyt tätä kirjoittaessani toivon, että en tee sitä taas :)

En silloin aiemminkaan tehnyt sitä tarkoituksella. Kirjoitin vain omia ajatuksiani joulusta, ja ne sattuivat olemaan sellaisia, että ne ärsyttivät joitakin. Oli se sitten siitä, miten joulu ei oikein merkitse minulle mitään. Tai siitä, mitä ajattelen joulupukkihommasta tai jatko-osana pari vuotta myöhemmin, että miten meillä se lahjojen jako hoidetaan. Isoksi yllätyksekseni sekin kovasti ärsytti, kun toissa vuonna vuotta kirjoitin, että ei kannata stressata jouluna.

Koska ihminen on kuitenkin aika oppivainen otus, jätin (muistaakseni) viime vuonna koko jouluajatusaihepiirin väliin. Tajusin, että tämä vuodenaika taitaa olla niin monelle niin ”herkkä” (kiireinen ja stressaava ja siihen kohdistuu paljon paineita), että tässä vaiheessa ennen joulunalusaikaa ei kannata alkaa kyseenlaistaa… …mielellään oikestaan mitään. Mieluummin kirjoittaa piparinpaistamisista tai kuusenkoristseluista. Merry-merry-christmas.

On sitten se toinenkin syy, miksi ei ole tullut kirjoitusta Joulutylsimys vol. 3 (ennen tätä).

Koska en taida enää olla sellainen.

En ole tehnyt mitään massiivisia positiivisia asennemuutoksia enkä kokenut jouluvalaistumisia tai -herätyksiä.  En osaa sanoa salaisuudekseni mitään ravistavaa tai maatamullistavaa. Muuta kuin että lapset ovat kasvaneet.

5- ja 3-vuotiaiden joulunalusaika on ihanaa. On pipareiden leipomisia, pikkujouluja, jouludiskoja ja -juhlia. On lahjatoiveita (molemmat tietävät saavansa yhden toivomansa lelupaketin), joululauluja, joulukalenterin loruja ja Yle Areenaan ilmestynyt viime vuodelta tuttu Ryhmä Haun joulujakso. Selvää jouluklassikkoainesta heti siihen jouluaattoaamupäivän Lumiukon rinnalle, heh.

Ja koska tämä kaikki on lasten mielestä niin kivaa, se on ykskaks yllättäen myös vanhempien (ex-joulutylsimysten) mielestä kivaa.

Näinpä se sitten vaan kävi.

Olen aina iloiten todennut, miten vanhemmuus tuo lasten myötä elämään ihan uudenlaisia ulottuvuuksia. Tulee taas otettua keinussa kovat vauhdit, rakennettua hiekkakakku ja pelattua Afrikan tähteä.

Nyt se toi myös joulun.

Aika ihanaa.

Minkäänlaista joulustressinsiementä en (sentään, onneksi!) itsestäni vieläkään löydä. Viime jouluna meille tilattiin muistaakseni päivällinen nouto-intialaisesta. Joulu saa olla omannäköinen.

Tänä iltana maistellaan espanjalaisia jouluherkkuja ja lapset koristelevat kotia jouluun.

”Kolme yötä jouluun on!”

(Pystyykö kukaan lauleskelemaan enää tuota ilman sitä Kummeli-lopetusta? En minä ainakaan!)

30