Juhannussuunnitelmia?

”Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on?”, joku kysyy hiekkalaatikon reunalla.

”Noooh, se vähän riippuu… Onkse niinku nyt tänä viikonloppuna?”

Puutaloon muuttaminen (ja no okei: myös lasten saaminen) totaalimuutti meidän kesämeiningit. Vaikka todellakin tykkäsin aikoinaan Punavuoressa asumisesta, lomia siellä en halunnut vietää. En hetkeäkään. Ympäristö tuntui arjelta – viereisessä Koffin puistossa vietti mielellään iltaa tai viikonloppua, mutta ei siellä lomafiilikseen päässyt. Koti oli yhtä kuin arki.

Lomalla piti päästä pois kotiympyröistä ja mieluiten myös kotimaasta. Joelin tavattuani lomailuun löytyi myös uusi ulottuvuus, pienen ajomatkan päässä sijaitseva pieni kesämökki. Tuntui, että vasta sinne mennessä hengitys tuli jostain syvempää ja mieli rauhoittui, rentoutui. Kantakaupungissa sen sijaan oli jatkuva kohina; myös silloin, kun oli hiljaista. Pari viimeistä kesää ennen lapsia olimmekin mökillä kesäaikaan oikeastaan aina, kun siellä (ja meillä) vaan oli vapaata. Viimeisenä kesänä ennen lapsia jopa keskustabileiltoina aloin skipata siiderit, jotta voisimme illan päätteeksi ajaa yöksi mökille – sieltä oli ihana herätä heti seuraavaan aamuun.

Silvan ollessa vauva elimme ensimmäistä kesäämme paitsi vauvan vanhempina myös puutalon asukkaina. Totutulla rutiinilla kaavailimme mökkeilyjä ja siellä jonkin verran olimmekin – kunnes eräällä haetaan-lisää-vauvankamaa -käynnillämme puutalolla tajusimme, että het-ki-nen. Miksi me nyt sinne mökille mennäänkään? Tai siis kun tuossa kotipihallakin on kesä ja kaikin puolin ihanaa; ja hitsi vielä onhan nyt sit kotona (mm. juokseva vesi) nii-iiiin paljon helpompaa.

Sen havainnon jälkeen me ei koskaan palattu sinne mökille. Ei siis neljään vuoteen. Ei mitenkään tietoisella päätöksellä, vaan ei vaan ole tullut mentyä. Silvan vauvankamoja saattaa olla siellä vieläkin.

Mutta kun on kotipiha – ja talo vehreässä ihanassa ympäristössä – ei ole enää ollut tarvetta mökkeilyyyn. Toistaiseksi. Voi olla, että senkin aika vielä tulee (ja toivottavasti tuleekin), jos ja kun saamme omasta pihasta joskus tarpeeksemme.

Juuri nyt me viihdymme täällä.

Juhannuksena siis heräämme (toivottavasti hyvin nukkuneina; tänä aamuna meidän koko porukka heräsi vasta puoli kymmeneltä hupsis) omasta sängystämme ja juomme omalla kahvinkeittimellä keitetyt aamukahvit omalla pihalla tai kotiportailla:

Jos sää sallii, polskuttelemme kumialtaassa (aiemmin täällä ja täällä) ja piipahdamme tuossa lähellä Kumpulan siirtolapuutarhalla kyläjuhlilla (täällä) ja odottelemme viimeisten pioninpullukoiden puhkeamista:

Ennustan puutaloon oikein hyvää juhannusta.

Ihanaa ja nautinnollista (ja aurinkoista!!!) keskikesän juhlaa kaikille! <3

…ja mökkimatkalle lähteville ennen kaikkea turvallista ja rauhallista, kiireetöntä ajomatkaa!