Juhannustuuli ja -tuiverrus

Meidän oma juhannusperinne on ollut rauhallinen kotijuhannus – ja illalla on aina käyty paikallisen siirtolapuutarhan juhannusjuhlassa lavatanssahtamassa ja kokkoa katsomassa. Tämä pienenpieni perinne on siitäkin aika kiva, että myös Joel on tuolla samassa paikassa lapsena juhannuksiaan viettänyt.

Tänä vuonna kokkoulottuvuus oli akuutisti uhattuna. Ensin epäiltiin, että kuivuuden takia kokkoja ei sytytetä. Nooh, alkoi sataa. Hyvä. Ja tuulla. Eihyvä.

Lopulta kokko jäi sytyttämättä tuulen takia, ja hyvä niin – puuskat olivat sen verran voimakkaita. Paremmpi olla puusta rakennetussa kaupunginosassa niin, että 10-metristä tulipatsasta ei ole lähistöllä roihuamassa.

Mutta kurjan sään hyvä puoli aka optimistin ajatus:
Eipä ollut jonoa kasvomaalaukseen!

Juhannustanssitkin tanssahdeltiin, ja sitten tuiverrusta pakoon kodin lämpimiin sisätiloihin. Makkarat paistettiin (myös) oman keittiön pannulla.

Lapset keräsivät seitsemän kukkaa ja muisteltiin, että mitkäs ne taiat olivatkaan. Kerroin, että  leikisti unessa voi nähdä sen, kenen kanssa menee naimisiin. Lapset toivoivat, että näkisivät mieluummin ihan tavallisia unia.

Sehän sopii.

Sovittiin, että se taika on se, että kerätään kukat ja laitetaan ne maljakkoon.

Hyvää juhannusta kaikille!

Aurinkokin pilkahtelee, vaikka vähän kylmältä tuntuukin.

 

26