Ei ehkä tullut yllätyksenä tämä. Siis tämä meidän matkallelähtöimpulssi. Kun ottaa huomioon, että viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kahdesti mulla ei ole iskenyt marraskuussa sama akuutti tarve.
Nämä kaksi aasiantonta vuotta ovat siis olleet siis nuo molempien lasten vauvavuodet.
Mutta – uskokaa tai älkää; ja tiedän snäppiä seuraavien ainakin uskovan, koska pähkäilin siellä asiaa about loputtomasti – tällä kertaa päätös ei kuitenkaan ollut ihan suit-sait-vettä-vaan-nyt-me-mennään. Vaan mä todellakin ähisin sen parissa.
Itse asiassa niin kauan, että Joel ykskantaan totesi, että ”no onhan se nyt jo ihan selvää, että me sinne lähdetään”. Ai onko? Onko? JEE! On sitten!
Kun mä kirjoitin kaksi vuotta sitten (Silvan ollessa tasan Seelan ikäinen) meidän reppureissusuunnitelmista, sain aikamoisen kommenttiärähdyksenkin aikaan (keskustelua täällä ja täällä). Itselleni yllättävän. Ja yllättävää se oli siksi, että itselläni oli kuitenkin omien aiempien reppureissukokemusten pohjalta sellainen hyvin voimakas varmuus, että tämä on hyvä juttu ja meillä tulee olemaan mahtava reppureissu avec napero. Niin kuin olikin!
Reissun jälkeen kirjoitin sellaisen onnistumisen iloa puhkuvan postauksen lapsen kanssa reppureissaamisesta (täällä) – ja vitsailin, että ”ensi vuonna kahden kanssa”. Sain siitä bloggausksesta muuten jopa Hesarin uutispäälliköltä privaattimeiliä; hyvää palautetta jutusta ja meidän reissuspontaaniudestamme. Jea! Kirjoitin myös Kotivinkkiin ”lapsen kanssa Thaimaassa saarihyppelemässä” -jutun (siitä täällä).
No, mentiinkö sitten ”ensi vuonna kahden kanssa”? Eipä menty. Kun tuli seuraava talvi, tuli myös voimakas varmuus, että ei tänä talvena reppureissulle. Se oli yhtä voimakas varmuus kuin edellisenä vuonna oli ollut varmuus siitä, että mennään.
Ei vaan tuntunut oikealta. Ei just nyt. Sen sijaan keksitiin se sukulaisen tyhjillään oleva Espanjan-asunto ja päästiin lähes kuukaudeksi elelemään sinne (mm. täällä). Ja se oli niii-iiiiin ihanaa! Elettiin siellä niin kuin kotonamme – oli pyykkikoneet ja täysvarustellut keittiöt. Ihan parasta siihen elämäntilanteeseen!
Tänä vuonna päätös ei ollut selkeä mihinkään suuntaan. Että lähdetäänkö jonnekin (ja minne) vai pysytäänkö kotona. Ensimmäistä kertaa reissuunlähtöidean kanssa olen paininut tilanteessa, että en oikeasti tiedä. Että mitä tehdä. Toisaalta reissuunlähtökutkutus on ollut ihan yhtä voimakas kuin marraskuun sateilla kaikkina muinakin vuosina. Mutta sitten… …kahden pienen lapsen kanssa. Kääk. Mistä sitä voi tietää, että onko se ihanaa ja rentoa ja hauskaa – vai vaikeaa ja ”äääääh miks me lähdettiin”?
(välihuomio tähän: eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla)
Niin kuin kommenteissa eilen ja snäpissä aiemmin totesin: eihän me päästä edes lähi-Prismaan ilman kaaosta – miten sitten mukamas Thaimaahan..?
Pähkäilin myös ihan pakettimatkan mahdollisuutta. Eräs kohde näyttikin Bamse-klubeineen ihan lupaavalta, mutta sitten katsoin esittelyvideon ja totesin, että äääääh. Se ei sitten kuitenkaan ole se meidän juttu. Että on sellainen täyden palvelun resortti, missä vesijumpataan listahittien tahtiin. Vaikka sekin voisi olla ihan jees (ja nimenomaan helppoa ja rentouttavaa), me kuitenkin ennen kaikkea Thaimaasta haetaan sitä sellaista… …no sellaista ”yksin autiorannalla” -fiilista.
Haha AS IF. Yksin autiorannalla paimentamassa kahta pientä lasta. Ei ole kyllä autiorannatkaan ihan entisellään, etten sanoisi :D
Tällä kerralla siis en tiedä. Mä tietysti toivon (ja tavallaan uskonkin; ei me muuten oltais sitä lopullista päätöstä varmasti tehtykään), että reissu on myös kahden pienen lapsen kanssa yhtä ihana kuin ennen. Mutta kyllä mua mietityttääkin. Ei mikään käytännön järjestely kahden kanssa niinkään; luotan kyllä homman toimivuuteen ja meidän reissukokemukseen. Vaan mua jännittää se, että pystytäänkö me pääsemään siihen rentoon reissumielentilaan, että oikeasti nautitaan kaikesta.
Vai onko kaikki vaan perin pohjin vaikeaa?
En tiedä. Toivon parasta.
Tällä kerralla otetaan vähän helpommin kuin viimeksi yhden lapsen kanssa ja huomattavasti helpommin kuin ennen lapsia. Ei nukuta 14 majapaikassa niin kuin yhden lapsen kanssa, vaan ehkä kahdessa tai kolmessa. Ei olla vajaa kuukautta niin kuin viimeksi, vaan reilut kaksi viikkoa – otettiin ikään kuin kaksi viikkoa plus matkustuspäivät, eli kaksi viikkoa perilläoloaikaa. Ja ensimmäiset kuusi yötä ollaan jo varattu tuttuun paikkaan Koh Lantalle – siitä mä muuten kirjoitin reissun jälkeen näin:
”Mutta jos vaikka joskus kahden lapsen kanssa tulisimme Koh Lantalle, voisimme hyvin kuvitella käyttävämme lomamme ”mikrotasoreppureissaten” eli näihin eri rantoihin tutustuen. Tuk-tukilla vaan seuraavalle rannalle uuteen ympäristöön, jos edellinen alkaa kyllästyttää. Se voisi olla maailman ehkä helpointa reppureissaamista – ajatus kovasti houkuttaa ensi talvelle!”
Noudatamme siis tässä nyt sitten omaa neuvoamme :)
Viime kerran reittisuunnittelua, ties-monesko-versio.
Ja hei majoitusvinkit Koh Lantalla/lähiympäristössä tosi tervetulleita! Olisi ihana löytää jo vaikkapa ennakkoon toinenkin majoituspaikka – etsitään erityisesti rauhallista paikkaa saaren ”kauemmalta” osalta sieltä etelästä. Olisi iiiiiiihanaa, jos olisi joku sellainen siisti rauhallinen bungalow lähellä rantaa (ei kuitenkaan ihan veden äärellä, koska lapset). Eikä olisi mahdotonta sellainenkaan, että paikka olisi vähän… …silleen ”lapsiperheisempi”. Että olisi vaikka uima-allasta/lastenallasta tai jonkinlaista leikkipaikkaa. Mutta ei kuitenkaan ihan pakettimatkaresorttia. Ehkä. Hehe. Ristiriitaiset vaatimukset, tiedän :) Mutta joo saa vinkata, jos tiedätte jonkun ihanan!
Mutta joo, jännää on! Pelkillä pienillä rinkoilla pyritään lähtemään matkaan myös tällä kertaa – maksimaalinen minipakkaaminen (täällä) saa siis taas ihan uusia ulottuvuuksia, kun minitilaan pitäisi saada jo neljän henkilön varustukset. Mutta siihen tähdätään!
Siis iik ja jee – mutta myös KÄÄK tällä kertaa.
Mutta joo. Ihanaa se on! Onhan?
52
murina
19.11.2015 at 14:31Onhan se varmasti ihanaa jos ja kun tollasesta tykkää :) – – – — – —————————- oon varmaan ennenkin kommentoinu että mua ei tollaseen reissuun sais, ei lapsilla eikä ilman, mutta teidän reissujuttuja on ollu kiva lukea!
krista
19.11.2015 at 14:32Hahaa! Joo, kaikki ei ole kaikille – mutta hei, ainakin pääsee reissujuttujen myötä sit sellaista kokemaan eikä tarvitse itse lentää 15 tuntia :D
Vannikkila
19.11.2015 at 15:00Oi, mulle kyllä kelpais nyt se teidän viime vuoden Espanja-versio :) (Tai no nyt just kelpais kyllä ihan vaan vaikka kylpyläloma ilman töitä).
–
Meitä houkuttaa ajatus, että lähdetään Pohjois-Amerikkaan, vuokrataan auto ja ajellaan halki-poikki-ja-pinoon sinne minne sattuu huvittamaan :) Tai no MUA houkuttaa, miestä ehkä tuo houkuttaa vaan vaihtoehtona jos toisessa päässä ois esim teidän reppureissu, mutta se ei ole reissaajatyyppiä :P Mutta mua vaan hirvittää ne lennot jo ajatuksena. Pitää lukea nyt sit teidän kokemuksia, jos vaikka päästäis reissuun, kun meidän Seelan ikäinen poika on samanikäinen kuin Silva nyt :)
krista
19.11.2015 at 18:16Kyllä mulle itsellenikin se Espanja-versiokin kelpaisi :)
–
Meillä yksi ultimate-unelmista on Uusi-Seelanti ja sen kiertäminen asuntoautolla. Ois kyllä niii-iiiin…. oh! Ongelma vaan (heh no ei ainoa), että mun ajokortilla ei voi ajaa niin isoa autoa ja Joelilla ei ole ajokorttia ollenkaan. MUTTA jos Joel jossain vaiheessa ajaisi ajokortin ja kun lapset ovat isompia (tyyliin 5 ja 7) niin OI se ois ihanaa!
Kitina
19.11.2015 at 22:50Kyllähän siekin voit ajella asuntoautolla! Tosi monet nykyajan uusista asuntoautoista on B kortilla ajettavia ( henkilöauto-kortti).. Eli ei ollenkaan mahdoton haave teillä!
hannah
20.11.2015 at 13:50Miten mulla tuli mielleyhtymä johonkin vanhaan lapsilukukeskusteluun, että ”jos meille vielä kolmas lapsi tulis niin tyyliin sitten kun tytöt on 5 ja 7” :-) Just hyvä ikäero, mutta vaatii sitten vielä sen neljännen kahden vuoden ikäerolla kolmanteen – näin kokemuksen rintaäänellä :-D
krista
20.11.2015 at 16:41Haha, jos niin kävisi, niin sitten ei luultavasti Uutta-Seelantia kiertämään :D
lilah
20.11.2015 at 21:00Uuteen-Seelantiin uutta Seelaa odotellessa :-D
krista
20.11.2015 at 21:41Apua! :D Ehkäisy! :D
Petra
19.11.2015 at 15:08Jee!! Me lähdetään 1v 5kk, 6v ja teinin kanssa kuukaudeksi. Nyt päädyttiin ekaa kertaa airbnb-kämppään :) Lanta on ollut meidänkin suosikki, mutta nyt otettiin Huahinin eteläpuolelta rauhallisemmasta paikasta asunto. On iso sairaala vieressä, just in case ;) Ihanaa reissua, perässä tullaan!
krista
19.11.2015 at 18:19Oi, kuukausi! Jos sellaiseksi ajaksi (just nyt tässä elämänvaiheessa) me päästäisiin lähtemään, niin asunnon vuokraus kyllä kuulostaisi tosi hyvältä. Tällä retkikunnalla ei ehkä ihan kuukautta jaksaisi olla ”kiertolaisena”. Mutta oma asunto tuo sen helppouden ja sen, minkä hinnassa maksaa, sen esim. itse ruoat tekemällä varmasti säästää!
–
Ihanaa lomailua teillekin!
–
…ja hei saa vinkata, jos tiedät Lantalta jotain majoitussuosituksia tai meidänikäisille lapsille kivaa!
Petra
20.11.2015 at 00:55Itse asiassa asunto tulee meille paljon edullisemmaksi kuin hotelli, sen verran iso porukka jo ettei yhteen huoneeseen mahduta. Me mennään ruuanlaittoa pakoon ;). Ei varmasti laiteta mitään..
Me oltiin viimeksi kahden viikon reissussa myös neljässä paikassa. Nyt tuntuu ihan hyvältä että on yksi paikka. On kyllä mietitty että tehtäisiin tukikohdasta reissuja. Junalla pääsee siitä kovasti liikkumaan ja saaria on myös lähellä. Uusi kohde meille, mutta ihan kivalta nyt vaikuttaa. Rauhalliselta :) Ihanaa reissua!
Tii
19.11.2015 at 15:12Oisko liian henkilökohtaista vai viittisitkö raottaa teijän reissubudjettia nyt tai aiemmilta reissuilta? Ite oon tykännyt Thaimaasta ja siellä useampaan kertaan miehen kanssa käytiin ennen lasta. Useampi pakettimatka ja yksi omatoiminen, jossa siirryttiin muutaman kerran… Itse haaveilin nyt talvelle reissua, mutta mä oon tämmönen paniikkipate ja se tuntui niin haastavalle 2-vuotiaan kanssa…. JA kun kaksivuotias maksaa jo täyden hinnan! Mua ehkä eniten reissussa mietityttäis hygienia ja se (ihana!!) aurinko. Noin niinku lapsen kannalta. Lennotkin varmaan ois aikamoinen sutkaus….. Not. Oon kaksi kertaa lentänyt kyllä lapsen kanssa yksin Lontooseen (ekan kerran vauvavuonna ja toisen kerran tänä syksynä) ja takas ja ne on olleet tosi iisibiisit, mut toi Thaimaa on himpun verran kauempana.. Niiiiin ja siel paikan päällä mietityttäis vielä naperon syöminenkin. Kohtuullisen epäluuloinen ja nirso…:D Mä kyl viel imetän, et siitä vähän turvaa tulis.. Hmmmm. Järjestä pikalukijatapaamienn viel tämmösen aiheen parista ennen teijän lähtöä:D Te ootte niin rohkeita!
krista
19.11.2015 at 18:25Hitsi mä viimeksi tein tosi tarkkaa budjettilaskelmaa noin puolet reissusta; ajattelin, että olisin blogannut siitä. Kun niissä keskusteluissa tuli vähän sitä sellaista ”miten teillä on varaa” -paheksuntaa :) Tarkoituksena oli näyttää, miten halpaa se eläminen siellä on. No mutta sitten se budjetinpito vaan jotenkin repsahti ja alkupään kirjatut jututkin hukkuivat… Että se siitä. Ei enää mitään todistusaineistoa :D
–
Mutta tuollaisilla reissuillahan tosiaan itse pystyy siihen budjettiinsa vaikuttamaan tosi paljon. Voi mennä tosi halvallakin – mutta sitten taas toisaalta nyt lasten kanssa me ollaan maksettu vähän enemmän mukavuudesta/helppoudesta. Tyyliin voi maksaa bungalowistaan mitä vaan akselilla 10e-150e yö. Ekalla saa bambumajan ja tokalla hulppean bungalowin. Joskus aikoinaan mulla oli sellainen outo havainto, että minkä tahansa reissun mä teen, niin siellä menee 800e elämiseen (plus lennot). Lasten kanssa varmasti tämä ei pidä paikkansa… Mutta mäpäs yritän tällä reissulla vähän pitää kirjaa!
–
Aurinkoasian kanssa nyt on aika hyvä aika matkustaa Thaimaahan; siellä ei ole vielä kovin kuuma. Tai kuuma on, mutta myös pilvistä voi olla. Toisaalta sataakin kyllä vielä… Myöhemmin on aurinko polttavampaa. Kuumimman ajan me ollaan aina päikkäreillä: meidän aktiivisin aika on aamupalan jälkeen ja sit taas klo 16 jälkeen, jolloin on päivän ihanin hetki.
–
Lennot… on :) Mutta mä ajattelen, että ne on sit kuitenkin sen 15 tunnin päästä OHI. Ja parissa päivässä niistä palautuu ja sit on koko loma edessä. Kunnes on sit taas paluumatka :D
hannah
20.11.2015 at 13:54Millaisia majoituksia muuten olette katsoneet? Meillä 5-henkisenä perheenä tuli vastaan jo ihan selvästi ongelma, että ei mahduta niihin kahden hengen kämppiin ja perhehuoneet/bungalowit on harvassa tai yli tuplahintaisia. Järkevintä olisi ollut ottaa siis kaksi pikkubungalovia, mutta isommatkaan lapset ei ole vielä tarpeeksi isoja siihen. Kahden pienen lapsen kanssa tietty mahtuu vielä 2-hengen bungalowiin.
Petra
20.11.2015 at 14:06Meillä oli sama ongelma, joten vuokrattiin asunto. Nyt on 80 neliön huoneisto keittiöllä, kahdella makkarilla ja kylppärillä. Paikka on hieno uima-altaineen ja kustansi kuukaudelta 1800e, joka oli huomattavasti hotellia edullisempi. Tuo keittiö on taaperon kanssa plussaa, vaikka aiotaan syödäkin ravintoloissa.
hannah
20.11.2015 at 15:23Me löydettiin lopulta vielä perhehuoneet kun isommatkin lapset mahtuu vielä yhdessä 120 cm sänkyyn (joka tosi olikin sitten ihan täysmittainen parisänky) ja pienin meni vanhempien välissä. Mutta kun nämä oli kaikki samassa tilassa, oli myös rajoituksensa sille, että lasten nukahdettua olisi voinut istuskella kuin pihalla hyttysten syötävänä ja toisaalta herätys koitti kaikille kukonlaulun aikaan. Mutta hintataso oli jo kalliimpi niin että majoitusbudjetti ylitti huomattavasti sen, mitä maksoimme pari vuotta aiemmin talosta (alueella yhteinen uima-allas, rantaan 150 m). Ravintoloissa mekin poikkeuksetta söimme vaikka keittiö olikin. Aamupalat kannettiin kaupasta omaan jääkaappiin.
Toinen ”ongelma” majoitusten löytämisessä on ollut, että isommat lapset vaativat sekä uima-altaan että rannan. Meressä on kiva snorklailla ja rannalla leikkiä, mutta allas vie voiton muussa puljaamisessa kun uimataito on sitä tasoa ettei aallokossa uskalla vielä mennä syvemmälle kuin missä jalat ylettyy pohjaan, mutta altaassa jo pärjää.
krista
20.11.2015 at 16:45Meillä on nyt vielä toistaiseksi helppo, kun tarvitaan vain parisänky ja lisävuode. MUTTA samaan hengenvetoon nyt todettava, että tällä kertaa näköjään päädytään ”family bungaloweihn”, kun noita on nyt katseltu… Mutta meitä tosiaan on ”vain” neljä – viiden kanssa jo varmasti tuo puoli tulee vastaan!
–
Jossain muuten näkyi sellaisia ”tupla-bungaloweja” eli että normaalisti ne on ikään kuin paritaloja, mutta perheille niissä on väliovi, jonka saa auki. Eli voi varata kaksi, jolloin saa ikään kuin kahden makuuhuoneen huoneiston. Näytti näppärältä! Mutta harvassa varmasti ovat; pitäis varmaan etsimällä etsiä tuollaista jos ei vaan käy satumainen mäihä bongatessa…
Hollannikas
19.11.2015 at 15:39Ihanaa että pääsette matkalle! Me ollaan teitä vuoden jäljessä (lapset syntyneet 01/13 ja 09/15) ja kova kuume taas Thaimaahan. Tai muualle Aasiaan. Oltiin viimeksi esikoisen kanssa viime vuonna ja meni aivan loistavasti. Lennettiin Krabiin (Bangkok-Krabi muistaakseni Bangkok airwaysilla) ja siitä otettiin minibussi Koh Lantalle. Oltiin varattu ekat kaksi yötä paikkaan nimeltä Relax Bay mutta päädyttiin jäämään sinne viikoksi! Aivan ihana paikka, ekologinenkin! Maksavat myös reiluja palkkoja paikallisille työntekijöille ja se kyllä näkyi palvelussa. Meillä oli bubgalow (lasten sängyllä!) kauempana rannasta kuten pyydettiin ja myös maan tasalla (ei pilareilla) – lapsen turvallisuutta ajatellen. Siellä oli oma ranta (!!) ja rantabaari (!!) sekä uima-allas. Myös lapsille kahluuosa (!!). Ruoka oli tosi hyvää, monina päivinä oli helpointa jäädä lounastamaan sinne ja syödä rannalla kun tyttö nukkui päiväunia. Ainoa huono puoli paikassa oli että lähin 7-11 oli noin 10 min kävelymatkan päässä päätiellä. Ja matkalla oli jyrkät portaat. Mutta tyttö meni kantorepussa hyvin. Ja olisi siellä ollut autokin että olisi päässyt ylös. Suosittelen lämpimästi tota paikkaa, myös sen ekologisten arvojen vuoksi!
krista
19.11.2015 at 18:29Oi, kiitos vinkistä – mä EHDOTTOMASTI googlaan tuon, kuulostaa hyvältä!!!
–
Meidän tuosta ekasta majapaikastakin ”oikeaan” kauppaan on vähän pidempi. Viimeksi mä kävin tuk-tukilla silloin, kun jotain tarvittiin. Enimmäkseen me kuitenkin oleiltiin siellä bungalowin tuntumassa ja sitten käveltiin rannalla. Se riitti lomailuksi oikein mainiosti <3
-
Me ajateltiin kans joko minibussia tai ihan hostellin noutoa sieltä kentältä. Muistatko yhtään, mitä maksoitte minibussista...? Mua kyllä niin houkuttaa ajatus, että hostellilta olisi joku nimikyltin kanssa meitä heti kentällä vastassa ja veisi omalle bungalowille asti. Pitkän matkan jälkeen on valmis maksamaan sellaisesta luksuksesta - ja lapset (ehkä aikuisetkin) saisi nukahtaa rauhassa siinä automatkalla :)
krista
19.11.2015 at 18:33Ääk näyttää IHANALTA! Vähän (paljon) hintava kyllä tähän aikaan… Aijaijaijai! Ehkä siellä voisi käydä kurkistelemassa; tää näyttäis olevan suht lähellä meidän eikä paikka. Toisaalta kutkuttaisi myös käydä kauempana etelässä. Mutta… IHANAN näköinen paikka, vau!
krista
19.11.2015 at 18:35Hitsi mä laitan tonne meiliä kyllä! :)
krista
20.11.2015 at 16:47Tadaa, tadaa, TADAA – meillä on tonne varaus!!!!! Laitoin sinne meiliä ja jotenkin heti tuli niii-iiin hyvä fiilis heidän viesteistään ja palvelusta (ja kuvista), että fiilispohjalta päätettiin, että TONNE :) IIIIIIISO kiitos loistovinkistä, tuolla vietetään siis neljä yötä meidän lomasta <3 <3 <3 <3
puutalon asukas
19.11.2015 at 15:39Me ollaan lähdössä tammikuussa meidän (silloin) 1-veen kanssa reiluks pariks viikoks Malesiaan. Fiilikset on kanssa välillä ristiriitaset.. Meidän kesän reissut Eurooppaan meni hienosti, mutta nyt pidempi lento, koko ajan liikkeelle haluava poitsu ja poitsun syömiset mietityttää äitiä :) Jään siis innolla odottaan postauksia liittyen esim lentomatkaan ja Seelan syömisiin :)
krista
19.11.2015 at 18:38Täältä ihan hurjat tsempit, että HYVIN SE MENEE! Ja jos lento ei menisikään hyvin (niin kuin mäkin epäilen meidän tapauksessa käyvän), niin sitten se on kuitenkin OHI jossain vaiheessa. Ja reissu edessä edelleen!
–
Meillä kans epäilen Seelan olevan koneessa levottomampi kuin Silva aikoinaan. JA Silvalla on taipumusta heittäytyä vaikeaksi silloin, kun Seelalla on tilanne päällä. Mutta… …se menee ohi se lento. Mä hoen tätä tässä ja itselleni myös :D
–
Me otettiin muuten lisämaksusta sellaiset paikat, jossa on enemmän jalkatilaa! Edellisestä pitkien lentojen kokemuksesta väittäisin, että se on lisähintansa arvoista :)
puutalon asukas
19.11.2015 at 21:40Me otettiin kanssa paluumatkalle, mennessä ne kaikki paikat oli jo mennyt.
Iisuli
19.11.2015 at 18:47En tiedä, vaikea uskoa, että lasten kanssa (tai ilmankaan) pääsisi aina reissufiilikseen, jossa nauttisi kaikesta. Mitä sitten? Tartteeko edes? :) Jos vaikka päättää nauttia edes siitä, että on lämmintä hiekkaa ja saa katsella merta. Tai että on siinä maassa ja kulttuurissa, jota rakastaa.
Kun Prismaan lähteminenkin on taistelua, niin mieluummin taistelee sitten jonkun kivan ja virkistävän asian puolesta. Ja päättää antaa itselleen luvan virkistyä edes vähäsen, kävi mitä kävi :)
krista
19.11.2015 at 19:02Oh, fiksuja sanoja! Olet ihan oikeassa. Ja sitä paitsi tuollaiseen reppumatkaan KUULUU myös ripaus sellaista… epämukavuutta. Ja sitten se palkinto siitä (löytää ihanan paikan ja rennon olotilan) on siitä ainakin kymmenkertainen. Joo! Kyllä! Sain just reissufiiliksen – kiitos! <3
A-M
19.11.2015 at 19:04Moikka!
Laitoin sulle lukukutsun meidän yksityiseen blogiin, jota pidin kun kuukausi reissussa oltiin, ja suurin osa ajasta Lantalla :)
Voi olla että teillä erilaiset majoitussuunnitelmat yms. mutta tsekkaa ainakin kohdat ”majoitusmuistio” ja ”täällä oltiin” ja ”viimeisen viikon pohdintoja”. Jos sieltä löytyisi jotain vinkkiä ja etenkin uskoa kahden kanssa matkailuun ;)
Meidän arkalainen kaksivee reipastui siellä hurjasti! :)
krista
20.11.2015 at 16:48Oi, kiitos! Mä eilen sinne jo meninkin kurkistelemaan, mutta en ehtinyt vielä tarkemmin lukea. Muuta kuin että ihanalta lomailulta näytti! EHDOTTOMASTI menen tuonne lukemaan matkavinkit ja -fiilistelyt, KIITOS! <3
Elina
28.11.2015 at 17:15Hei A-M, voisinko mitenkään päästä myös lukemaan tuota sun blogia? Me ollaan lähdössä tammikuuksi perheen kanssa Thaimaahan ja Lanta olisi suunnitelmissa. Matkassa mukana 3/13 ja 9/14 syntyneet pojat. Samalla jännittää ja odotuttaa. Olisi kiva lukea muiden kokemuksia :)
krista
28.11.2015 at 21:12Jos A-M ei ole täällä kuulolla, mä voin kysäistä siltä myös meilitse :) Mulla kun on sen meiliosoite. Saako sun meiliosoitteen antaa suoraan sille, niin se voi lähettää sulle lukukutsun?
Elina
20.12.2015 at 23:19Nyt, kun olette palanneet Suomeen, niin kehtaan vaivata tällä asialla ja pyytää, että ”juu, anna vaan mun meiliosoite A-M:lle”! Meillä reissuun kaksi viikkoa, kääk!
Maria
19.11.2015 at 19:28Loma tekisi terää. Mutta mua ei saisi matkustamaan kuin ehkä Keski-Euroopan maihin tai suosikkiini Italiaan, jossa olen nuorempana kaksi kertaa käynyt. Mä olen kotikissa ja en halua laittaa rahaa reissaamiseen. Kaikki aina puhuu kokemuksista ja eri paikkojen näkemisestä, (onhan ne hienoja!) mutta mä en yksinkertaisesti koe tarvetta reissata minnekään. Voisin muuttaa asumaan ulkomaille, mutta en reissata. Tietysti jos voittaisi lotossa tai muuten olisi ylimääräistä extrarahaa niin sit joku kaupunkiloma.
Mulla on tällä hetkellä säästössä rahastoissa kiinni 5000 euroa mut se on sellanen hätähätävara jota ehkä joskus käytän isompaan hankintaan. En ole koskaan ajatellut säästäväni, jotta ulkomaille pääsisin.
Ihanaa et te uskallatte ja menette! Mikään ei ole parempaa kuin omien juttujen teko sano muut mitä tahansa!
Marjoooo
19.11.2015 at 22:27Tämä kuulostaa mun korvaan niiiiiiin käsittämättömältä! Siis toki ymmärrän, ettei kaikkia vaan reissut kiinnosta, siis ymmärrän, että asia on näin, mutta en ymmärrä miten se on mahdollista? :D Miten ei voi haluta matkustaa? Maailma on niin kaunis paikka (kaiken kurjuuden ohella) ja mikä mahtavinta kuin nähdä se omin silmin :) Ihan hyvällä tämän siis tarkoitan, kun tosiaan minulle tämä on vaan niin vieras ajatus :) Itse en nimittäin juurikaan keksi parempaa kohdetta käyttää rahaa kuin reissaaminen, ah <3
Maria
20.11.2015 at 07:14Olen kyllä nuorempana matkustanut: Israel, Venäjä, Ranska, Englanti ja mainitsemani Italia sekä Tukholma ja Tallinna pari kertaa. Mutta mieluummin katson luontodokumentteja kotoa käsin kuin lähden sinne itse. Lisäksi inhoan merta tai oikeastaan sitä että joutuisin itse sinne. Mieluummin käytän rahaa siihen että saan harrastaa minulle tärkeitä asioita ja olla mahdollisimman paljon perheeni kanssa. Kyllä me varmaan matkustetaan meidän lapsen kanssa tulevaisuudessa (nyt 2v) mutta en usko että koskaan rantakohteeseen.
Petra
20.11.2015 at 00:58Meillä menee kaikki liikenevä matkusteluun! Niin me ollaan vaan erilaisia..
krista
20.11.2015 at 16:55Mä hyvin tunnistan tän – tai siis itse asiassa tunnistan Joelin tästä :) Meillähän oli alkuun vähän sellaista ”apua kun me ollaan erilaisia” -pähkäilyä, kun matkustelun suhteenkin oltiin vastakohtia. Meillä siinä kävi sitten kuitenkin niin, että ”tutustutaan siihen, mikä toiselle on tärkeää” -henkisesti Joelkin päätti kokeilla matkailua. Ja eka reissun jälkeen totesi, että ei ikinä lähde enää mihinkään :D :D :D
–
Mutta toka reissu olikin jo onnistuneempi, kun tajusin antaa Joelin tehdä JUST sitä, mitä SITÄ kiinnostaa. Että en tyyliin urputtanut, että ”laita nyt se kirja pois ja ihaile mun kanssa tätä auringonlaskua” :D (mitä mä oikeasti varmaan alkuun tein – voi apua…) Ja sitten se on edelleen lämmennytkin näille matkusteluajatuksille silloin, kun matkakohteet ovat sillekin sopivia. Mutta esimerkiksi kaupunkilomista tiedän, että ei paljon Joelia nappaa. Tai perus-turistilomakaan.
–
Mulle matkustelu on niiii-iiiin ihanaa – ja nimenomaan tällainen talvenkatkaisu jollain riippumattobiitsillä. Mutta oon tosiaan oppinut ymmärtämään, että eivät siitä kaikki tykkää. Tunnen (Joelin lisäksi) muitakin, jotka kaikkein mieluiten ovat vaan ihan rauhassa kotosalla :) Eikä pidäkään väkisin tehdä mitään tuollaista – hyvä vaan, jos tunnistaa, että mikä on oma juttu ja mikä ei!
Maria
20.11.2015 at 21:55Mä voisin hyvin muuttaa johonkin Singaporeen (tätä olen puolitosissani harkinnutkin), Japaniin, Italiaan tai jonnekin Keski-Eurooppaan. Ei mua vieras kulttuuri tai uudet paikat pelota (meri on ainut mitä inhoon, kaukaa se on ihan jees kyllä). Oishan niitä kiva päästä itsekin näkee, mut silleen ettei tartteis turhaan liikkua paikasta toiseen. Itse matkustus vaihe on aina se kamalin. Mä tartten ne omat jutut ympärille, jotta osaan rentoutua. Tai ees mahdollisuuden tehdä niitä ilman suurta vaivaa. Loma minulle on sitä et saan tehdä omia suosikkiasioita keskeytyksettä.
Minna
19.11.2015 at 20:33Oi, kuulostaa ihanan kamalalta. Me ollaan neljän lapsen kanssa reissattu paljonkin, mutta ollaan ihanan tavallisesti otettu perus pakettimatkoja. Perillä ollaan sitten retkeilty omiamme, vuokrattu autoa ja seikkailtu paikallisbussilla. Lukuun ottamatta muutamia omatoimireissuja. Meillä on nyt haave tehdä tuollainen pidempi reissu useamman pysähdyksen taktiikalla, mutta Euroopassa. Matkailu on oli jo ennen lasten syntymää rakas harrastus, mistä en lasten syntymän jälkeenkään halunnut luopua. Tsemppiä teille!
krista
20.11.2015 at 16:59Ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa – sitä se reissaus on <3
-
Meillä on nyt hahmottunut (eka kertaa näin etukäteen; jopa VIIKKOA ennen lähtöä) matkasuunnitelma ja sen mukaan me ollaan kahden viikon perilläoloajassa neljässä paikassa. Etäisyydet suht lyhyitä - paitsi viimeinen lauttamatkoineen jaiks :) ...ja helpolla siirrytään, ollaan buukkailtu hotellien noutokuljetuksia, vaikka niistä joutuukin jonkin verran maksamaan. Mutta esim. 85e siitä, että joku hakee taksilla > vie lautalle > saarelle > bongaa pitkähäntävenetaksin > toiselle saarelle> vie lava-autolla perille ja luultavasti auttaa reppujen roudaamisessakin – itse tarvitsee vaan paimentaa lapset perässä. Vs. että tekisi kaiken itse… Väitän, että aika hyvin käytetty 85 euroa, vaikka paljon rahaa onkin.
Jenn-
19.11.2015 at 20:54Oi, ihanaa!
Mäkin haaveilen Thaimaan-matkasta, mutta neljän tähden hotellusta ja vasta sitten, kun molemmat lapset pääsee Bamse-klubiin :D
krista
20.11.2015 at 17:01Mäkin kyllä vähän katselin niitä Bamse-klubin ikärajoja :D
–
Mutta mä todellakin ymmärrän sen viehättävyyden! Lapsilla on kivaa tekemistä ja aikuisilla kahdenkeskeistä aikaa. Hihihihi ja sanotaan nyt niin, että tiedän, mihin me se aika Joelin kanssa käytettäis :D Kelpais! Meidän tytöt siihen kyllä vielä liian pieniä, mutta muutaman vuoden päästä kyllä!
Nina
19.11.2015 at 21:07Tiedätkö, että olet osasyyllinen sylissäni nukkuvan 1,5kk tyttäreni olemassaoloon. Eksyin joskus blogiisi, kun googlettelin matkavinkkejä aikana, jolloin lapsien hankinta omalla kohdalla tuntui täysin utopistiselta ajatukselta. Kirjoitustyylisi oli niin mukaansatempaava, että lueskelin rnemmänkin postauksiasi, ja jossain vaiheessa salaa aloin ajatella, että entä jos…? Että teilläkin elämä jatkuu lapsista huolimatta (olin ajatellut, että pakko mennä tiettyyn muottiin ja maailma muuttuu mustavalkoiseksi, kun saa lapsen jne.) ja vaikutitte kovin onnellisilta.
Siitä se ajatus sitten lähti ja lopputulos tuhisee kainalossa. Enkä voisi olla onnellisempi <3! Joten kiitos sinulle ja kivaa matkaa!
krista
19.11.2015 at 21:31Eikä! Voi apua ja ääk <3 <3 <3 Onkohan tämä ehkä kaikkien aikojen koskettavin kommentti, oijoijoi <3 Kiitos, kun jaoit tämän! Ihanaa <3 <3 <3
Marjoooo
19.11.2015 at 22:29Tähän Ninan kommenttiin kun nyt saisi sen tykkäys-mahdollisuuden :) Aivan ihana kommentti!
Vierailija H
19.11.2015 at 22:52Aijai, ihanaa!
Me oltiin tämän vuoden tammikuussa sillon 10 kk ja 2,5 v:n kanssa Lantalla. Oltiin reissussa reilut kolme viikkoa, josta n. puolet Klong Nin -rannalla puolivälissä saarta ja puolet ihan etelässä Klong Jark -rannalla. Viimeisiksi muutamaksi päiväksi mentiin lähemmäs lentokenttää Ao Nangiin (virhe, huhheijaa!). Etsittiin Lantalta nimenomaan rauhallista paikkaa, ja sitä nuo rannat (ja hotellit) olivat. Varsinkin jälkimmäinen, rannalla samaan aikaan olevat pystyi laskemaan kahden käden sormin. Ei mikään autioranta, mutta todella rauhallinen kyllä. Päivät kuluivat erakkorapujen ihmettelyssä ja ranta- ja hiekkaleikeissä. Välillä lilluttiin altaassa ja käytiin syöttämässä naapurin norsuja. Täydellistä meille. Taksimatka lähimpään kauppaan olikin siten vähän pidempi, mutta taidettiin käydä siellä vain kerran. Kävellen ei olisi ollut asiaa edes viereisille rannoille, sen verran mäkistä ja mutkaista tie oli. Hotellimme oli Anda Lanta, ja sen lisäksi samalla rannalla taisi olla yksi toinen hotelli. Me varattiin etukäteen kuljetus lentokentältä hotelliin ja kyllähän se maksoi – 3400 thb meiltä neljältä Klong Ninille hotellin kautta tilattuna, mutta meille se oli kyllä ihan hintansa arvoinen. Lennot kun menivät, miten menivät. Meillä oli tavaraakin tosin sen verran mukana (mm. vauvanruokaa ja sisarusrattaat), että eipä olisi niiden kanssa tehnyt mieli yrittää tunkeakaan mihinkään julkisiin kulkuneuvoihin. Ei tosin koettu sitä tavaramäärää mitenkään ongelmalliseksi, kun ei niitä siirtymiä niin montaa ollut. Me lähdettiin reissuun sillä ajatuksella, että jos menee härdelliksi, niin ainakin se härdelli on auringossa ja lämpimässä eikä talven kylmässä. Ja miten meni: meillä oli kerta kaikkiaan ihana loma, ja musta on ihanaa kun toi nyt melkein 3,5 vuotias vieläkin pyytää vähintään pari kertaa viikossa, että ”juteltaisiinko Thaimaan lomasta” ja sitten mietitään yhdessä niitä erakkorapuja ja kookospähkinöitä. Oih. Iski matkakuume. Ihan valtavan ihanaa reissua teille!
krista
20.11.2015 at 17:15Ai hitsi miten ihanalta kuulosta – täydellistä! Tuollainen loma meillekin, kiitos! <3
Meillä on nyt eka majoitus Phra-ae:lla (long beach) sinä paikassa, missä oltiin viimeksikin. Ja toka paikka siitä jonkin verran etelään, mutta ei ihan Klong Ninillä - siinä välillä siis. Hitsi mua nyt houkuttais tuo Anda Lanta myös, kävin sitä katsomassa... Mutta buukattiin jo venematka pikkupikkusaarelle sit loppumatkaksi.... Ääh! Niin monta hyvää syytä palata Koh Lantalle aina uudestaan! <3
-
Me kans otettiin nouto lentokentältä hotelliin, ja samaa hintaluokkaa sekin. Ja 3000 bahtia siitä, että lopuksi meidät HAETAAN hotellilta ja kuljetetaan sinne pikkusaarelle. Vähän niin kuin privaattiopastus/kuljetus. Mutta siitä TODELLAKIN maksaa, koska se helpottaa elämää niin paljon. Nyt ei mennä ihan vaikeimman kautta :)
Hanna-Marleena
20.11.2015 at 00:40Mites nyt kun reissuun lähtöön on niin vähän aikaa, vieläkö Silvalle pitää pohjustaa paljon muutoksista? Ainakin paluusta varmaan täytyy kun viimeksi taisi olla Silvalla rankka paluushokki.
☆
Vinkkinä: teettäkää joku ifolorkirja reissukuvista, yleensähän kuvat jää johonkin koneelle, mutta lapsista olis varmaan kiva katsoa ja muistella reissukuvia myöhemmin.
☆
Eikö Joel ollut aluksi sitä mieltä ettei kiinnosta reissut? Teillä on kuitenkin tainnu olla niin mahtavat reissut, että lähtisin mieki aina uudestaan :)
krista
20.11.2015 at 17:29Silva on nyt hommassa ihan innolla messissä, kun jo ymmärtää asiat paremmin. Sanoi, että haluaisi lähteä Englantiin tai Intiaan :D Mutta Thaimaakin sitten kuitenkin kelpasi :D Seelan kanssa puolestaan on nyt vaikeampaa… Silvalle samanikäisenä pystyi jo juttelemaan kaikki lentokoneissolot sun muut. Seela ei vielä niin hyvin kommunikoi, joten on vaikea seurata, paljonko siitä menee millään tavalla perille. Samoin Seela pelkää lentokoneiden ääntä taivalla – auts toivottavasti ei tule kovin kovat traumat! Lennettiin me kyllä Espanjaankin ja se meni ihan hyvin.
–
Hyvä vinkki muuten tuo kirja! Tytöt kun tykkäävät lukea!
–
Ja joo, Joel ei alkuun ollut juurikaan kiinnostunut (lue: ollenkaan) reissaamisesta. Mä siitä vähän tuonne ylemmäs ehdin just äsken kirjoitellakin :) Mutta ehkä mä oon niin hyvää matkaseuraa (hih mä OIKEASTI olen hyvää matkaseuraa, väitän niin), että se on muuttanut jo vähän mieltään :)
mrs firehill
20.11.2015 at 06:07OMG mikä suunnitelma Krista!! Mä olen reissannut nyt kahden kanssa ties missä tänä vuonna. Mut aina on ollut mukaviudet läsnä. Eli hotelli ja juokseva vesi ja ei ötököitä. Itse entisenä reppumatkaajana arvostan kyl teidän pläniä. Mä en vielä siihen ryhtyis mut sit kun skifit on ehkä +5vee niin sitten taas :)
Mä arvostan nyt sitä et saa laittaa ruokaa mielellään omassa keittiössä, koska sitä ravintolarumbaa ei vaan jaksa 3 kertaa päivässä kun noilla mineillä on ruoka-ajat.
Mut oon niin varma et teillä tulee upee reissu! Ihan hyvin voi thaikuissa mennä kahden kanssa. Ja se nyt ei ole mikään gambia eli ihan hygieeninen ja turvallinen maa jossa (ylläri:asuu paljon lapsia) lapsista tykätään.
Te ootte niin kokeneita reppumatlaajia et en usko et matkasta tulee mitää kummosempia ongelmia. Ihan vaan tavallisia juttuja eli lasten pitkästymistä, mahavaivoja, haavereita mut näitä voi samoin tavoin tulla kotonakin.
Ja koska te ootte lähdössä? Jouluksi vai?
krista
20.11.2015 at 17:42Joo mä kans ajattelen, että Aasian maista Thaimaa on ainakin meille ”se helpoin”. Tiedetään, miten homma toimii ja niin edelleen.
–
Me muuten viimeksi (ja varmasti vielä enemmän nyt) aika paljon harjoitetaan sitä oman bungalow-keskittymän lähistöllä hengailua. Siinä esimerkiksi on kaikkein helpoin syödä – ruokaa odotellessa voi leikkiä ympäristössä eikä tarvitse istua pöydässä odottamassa. Siellä on makuulavereita ja riippumattoja ja kaikkea tutkailtavaa – ja sitten vaan joku huhuilee, että nyt on ruoka valmis :) ”Ulkopuoliseen” ravintolaan meneminen on aina vähän isompi ponnistus, ei sitä ainakaan päivittäin jaksa.
–
Me tullaan jo jouluksi takaisin! Eli nyt vain kaksi viikkoa perillä, eli 2 viikkoa plus 3 matkustuspäivät on matkan pituus. Paria päivää ennen joulua sitten kotiin :)
–
Ja hitsi te ootte kyllä kanssa matkanneet! Menikö teillä pitkät lennot ihan hyvin? Vinkit tervetulleita!
mrs firehill
21.11.2015 at 21:10Jep, meillä on lennot aina menneet hyvin. Lapset saa aina uudet lelut kun lähdetään ja sit on tarrakirjaa ja puuhavihkoa ja piirustelua. Molemmilla oma reppu täys leluja. Ja sit saa kattoa ohjelmia, isompi pieni jo odottaa sitä. Ruoka on aina problem mut siksi omat piltit on aina mukana ja snacksejä. Ja pienempi pieni kävelee aina konetta ees taas. Ja nukkuu sylissä. Vanhemmista isä koisaa ja äiti valvoo atlantin lennoilla. Mut se on vaan yks lento joten ihan sama kun se on pian ohi…
Neiti Nimetön
20.11.2015 at 10:59Kuulostaa ihanalta matkalta! Lennotkin sujuu varmasti ihan hyvin; ensimmäinen tunti on uutta ja jännittävää. Sitten pitää vähän saada kävellä konetta ympäri. Ehkä on vähän nälkä. Sitten voi nukkua. Sitten tehdään palapeliä. Vessakäynti naperolle on jännittävä seikkailu. Sitten voi katsoa filmiä. Ja olla arvausleikkiä. Sitten voi vähän lukea kirjaa. Voikin taas syödä hieman. Ehkä alkaa nukuttaa. Kenties vähän juotavaa? Sitten tehdään oksennuspussista käsinukke. Käsinukke seikkailee. Sitten voi käydä kävelemässä…
Ja sitten perillä kohteessa voi riippukeinuun heittäytyessään todeta ”because I’m worth it!”
krista
20.11.2015 at 17:44Hyvä suunnitelma! :) Menomatkalla pitkä osa matkaa on yötä – joten toivottavasti-toivottavasti-TOIVOTTAVASTI lapsilla tulee uni. Me aikuiset tuskin voidaan nukkua, mutta edes jos vuorotellen voisi vähän torkahdella… Viimeksi ei nukuttu silmäystäkään (paitsi Silva muutaman tunnin), mutta pari päivää sitten perillä saa matkan rasituksen unohtumaan! Mutta sen oon oppinut, että muutamat eka päivät kannattaa käyttää ihan vaan palautumiseen – ei kannata edes haaveilla, että TEKISI jotain. Sitten vasta, kun elämä voittaa, voi miettiä, että hei missäs nyt ollaankaan :) Siellä riippukeinussa <3
hannah
20.11.2015 at 15:31Tuota minimalistipakkausta mä vähän kadehdin! Meillä ajatus oli lähteä myös tyyliin kolmella vaatekerralla per henkilö, aikuiset rinkoilla, isommat lapset repuilla + Seelan ikäiselle kuopukselle rattaat (lähinnä koska nukkuu päiväunet vain niissä). Mutta mutta… vaipat herkästi allergisoituvalle, neljät snorkluvehkeet, uimalelut, kuopukselle pelastusliivit (melontaa varten must), pyyhkeet ja sadekauden viimemetrit, jolloin ei voi olla ollenkaan varma, että mitään kastunutta/pestyä saisi helpolla kuivaksi…sekä tietty surkea edellinen kesä, jolloin lapset halusivat kaikki kesävaatteet mukaan koska jäivät kesällä pitämättä :-) Noh, onneksi oli ne vaunut niin kuopuksen kulkiessa selässä kulki tavarat kevyesti vaunuissa. Parempi yritys ensi kerralla, jolloin ehkä isommat lapset kutakuinkin kantavat jo omat tavaransa itse.
krista
20.11.2015 at 17:46Mäkään en voi vielä satavarmasti sanoa, että onnistutaanko minipakkaamiseen… Mutta YRITETÄÄN! Viimeksi onnistuttiin, mutta vaatteissa oli edelleen ns. turhaa. Tai pidettiin varmaan kaikkia vaatteita, mutta vieläkin vähemmällä olisi pärjännyt, just n. 3 vaatekerralla. Lääkkeisiin/yleistarvikkeisiin (sakset, taskulamput ym.) menee meillä se isoin tila, niistä en halua tinkiä. Ai niin, viimeksi tein näistä listan blogiin! Täytyykin kaivaa omat listat esiin! :D
riikka
20.11.2015 at 20:29Kiitti. Ihan hullu matkakuume iski päälle tästä… ja mä kun vannoin et kolmeen vuoteen ei nyt lähdetä minnekään, meillä kun on 3kk, 4vee ja 6vee matkakumppanit :)