Koko projekti lähti liikkeelle viimevuotisesta viiden vaatteen vuodesta, johon en edes teoriassa osallistunut.
Ja haha mulla kun saattaa olla pienenpieni taipumus saada asiat paisumaan.
Palataan idean alkumetreille. Vuodenvaihteessa kirjoitin Instagramiin pienen postauksen viiden vaatteen vuodesta. Kerroin, että periaatteessa en edes siihen osallistunut silleen ”haasteen tasolla”, koska oletin, että viime vuosina itselle ostamieni vaatteiden määrä on jo automaattisesti ollut alle sen viiden. Mutta ajattelin silleen tietoisesti seurata ja laskea, että kuinka monta vaatetta tulee.
Tuli neljä – sillä en aio kuitenkaan yhtään leijailla, koska mikään niistä ei ollut ”järkiostos”. Siellä Instassa lisää siitä. Ja karun totuuden näkee myös tämän postauksen kuvista – en suosittele ottamaan esimerkkiä.
Tiedän yhden tyypin, joka…
Postauksen jälkeen jäin miettimään vaatteita ja muitakin asioita. Tavaroita.
Mä olen itse jo jonkin aikaa (ehkä reilun vuoden?) yrittänyt pitää mielessä sellaisen linjan, että aina uuden tavaran tarpeen edessä muistan kysyä itseltäni: voiko tämän saman ostaa kierrätettynä?
Se on silleen aika jännä kysymys, että se meinaa tosi helposti unohtua sellaisessa arkitilanteessa, kun oikeasti vaan tulee mieleen, että lapsi tarvitsee jumppamaton. Silloinhan sitä mennään kauppaan tai kliksutellaan kauppatilaukseen yksi sellainen.
Tai vaihtoehtoisesti ollaan jo marketin sisällä liukuportaissa menossa käyttötavarapuolelle jumppamattoa poimimaan, kun mieleen muistuu se oma linja: ai niin!
Ihan oikeasti siinä rullaportaissa siis kaivoin kännykän käteeni ja klikkasin itseni nettikirppikselle. Kävellessäni jumppamattohyllylle (onneksi se sijaitsi kerroksen ääripäässä) ehdin selata netin vaihtoehdot ja hyllyn ääreltä lähetin lapselle kaksi kuvaa: täällä kaupassa on tällainen – mutta sopiiko, että haen sulle nettikirppikseltä tän tällaisen?
Lapsi kelpuutti kierrätetyn (onneksi meidän lapset ovat äärimmäisen kierrätyspositiivisia ja ottavat oikeastaan kierrätetyn mieluummin kuin uuden) ja rullailin marketin yläkerrasta takaisin alakertaan tyhjin käsin.
Muistinpas linjani! Mutta aika viime hetkellä!
…tyynenä torpedoi kaikki vaatteidenostamishalut koko vuodelta, mutta joka…
Niin sitten siihen asioiden paisumiseen.
Mietin tuota erinomaista viiden vaatteen vuoden haastetta ja sitä, miten voisin haastaa itseni paitsi vaatteen myös muun tavaran suhteen. Ja siitä se idea sitten lähti!
Tässä on mun oma (itselleni asettama, mutta saa erittäin mielellään lainata) haaste, jota kutsun nimellä käänteisen tavaravirran haaste. Se koskee sekä vaatteita että muita tavaroita ja sen päälinjat menevät näin:
1. Pyrin ostamaan kaiken mahdollisen tavaran kierrätettynä.
2. Kun ostan jotain (joko kierrätettynä tai uutena), pyrin myös myymään tavaraa kotoa pois päin vähintään samalla euromääräisellä summalla. Se on se käänteinen tavaravirta.
3. Haastan itseäni per kuukausi: näkee onnistumiset tai feilaamiset lyhyemmällä aikajänteellä. Hehe ja jos projekti lopahtaa, niin on kuitenkin nähnyt alkuvuoden tapahtumat.
4. Pidän yksinkertaista taulukkoa kaikista ostoista ja myymisistä.
…yksittäisinä kahtena heikkona hetkenä…
Käytännössä tein siis taulukon:
Ensimmäisessä sarakkeessa on uutena ostetut tavarat (ja vaatteet) hintoinen.
Toisessa sarakkeessa on käytettynä ostetut tavarat hintoineen.
Kolmannessa sarakkeessa on myydyt tavarat ja vaatteet hintoineen.
…ja excel-kaava taulukon alle laskee, että onko täällä (euromääräisesti) ostettu vai myyty enemmän. Tähtään nollaan tai miinukselle – eli miinus tarkoittaa sitä, että olen laittanut kiertoon euromääräisesti enemmän tavaraa kuin mitä olen ostanut.
Noooh, tammikuuta on kulunut nyt 22 päivää, miltäs taulukossa näyttää?
Sanoisin, että aivan liian hyvältä, ha.
Eli tässä on aivan akuutti ensi-innostuksen tilanne päällä, en missään tapauksessa oleta, että koko vuosi menisi näin hyvin. Melkein nolottaa kertoa taulukon sisältö – mutta ehkäpä näytän muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä uudelleen, niin tulee realistisempi katsaus!
Tähän mennessä meille on ostettu uutena:
– heijastinvaljaat – ja tämä on hyvä esimerkki siitä, että spontaanisti napattiin hyvästä alesta heijastinvaljaat ja vasta myöhemmin muistin, että olisi näitä ihan varmasti saanut kierrätettynäkin
– tiivistenauha oveen – no tämä puolestaan on sellainen, mitä ois ollut vaikeampi löytää kierrätettynä
YHTEENSÄ: 26,50e
Tähän mennessä meille on ostettu käytettynä:
– itkuhälytin – vanha reilut 10 vuotta vanha itkari lopetti toimimasta ja ostin tilalle toisen samanlaisen kierrätettynä
YHTEENSÄ: 5e
Tähän mennessä myyty summa kirppismyyjänä on ollut ihan reilusti yli tuon – jätän tarkan summan mainitsematta, kun en nyt halua takertua siihen. Sanotaan nyt niin, että olen ollut innokas näin tammikuun alussa, haha!
Mutta pelkästään vähän yli 30 euron kirppismyynnillä oltaisiin jo nollassa tavaran suhteen, euromääräisenä.
….osti neljä hippihuitulamekkoa. Auts, älkää ottako esimerkkiä.
Haha tää kuulostaa ehkä monimutkaisemmalta kuin tuntuu.
Mutta ydinhän on se, että itseni näin haastamalla pyrin:
a. ostamaan mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen
b. suosimaan kierrätysostoja aina, kun mahdollista
c. pitämään itseni aktiivisena myös kirppismyyjän ominaisuudessa
d. saada kaapissa seisovat asiat liikkeelle ja aidosti jonkun toisen käyttöön
e. säästämään rahaa tietty myös!
…eli ihan hyviä asioita!
Lisäksi tietysti hyödynnän omaa ”projekti-innostustaipumustani” – eli että teen tätä nyt, kun se minua innostaa! Ja jos homma lopahtaa, niin en soimaa siitä itseäni sen kummemin. Vähänkin on parempi kuin ei ollenkaan!
Samoin aika keveästi aion suhtautua ”kysymysmerkkikohtiin”. Vaikka että onko ostettu tulppanikimppu tässä ”tavara”, kun se kuitenkin kestää vain aikansa. Ja onko vaikka shampoo ja pyykkiaine tällaisia tavaroita (ei ole), tai entäpä joku silmäympärysvoide (se ehkä on), ja missä menee se raja (se päätetään lennosta).
Eli vähän silleen se ei ole niin vakavaa -hengellä tähän kuitenkin suhtaudun.
Haha huomasin jo näköjään tässä alkavani disclaimeröidä mahdollisia ”no entäpä sitten tapaus x” -kysymyksiä vastaan! Voi some sentään! Joten ahhhaha pliis älkää lähettäkö sellaisia vaan jos innostutte aiheesta, haastakaa itsenne just sillä tavalla ja sillä vakavuudella, mitä itse toivotte!
Kiinnostaakos kuulla haasteen tilannetta vaikka puolen vuoden päästä? Tai neljännesvuosittain? Voin joko raportoida tai vaieta aiheen kuoliaaksi, haha.
Onko teillä muilla ollut tällaisia vaatteiden ja/tai tavaran ostamisen vähentämisen projekteja päällä tai käynnissä? Miten olette onnistuneet?
48
A
22.1.2024 at 14:55Kierrätyspostaukset ja yhteenvedot kiinnostaa kovasti! Omalla kohdalla tavaravirran vähentäminen on ollut tavoite jo pitkään. Ihan siksi, että kun sitä tavaraa vaan on niin paljon (ja tässä välissä oli muuttokin ja jestas kun aloin vihata turhaa tavaraa). Tällä hetkellä olkkarin lattialla onkin projekti ”karsitaan lapsen vuosien 2013-2020 välillä tuottamat säästätyt taitelut” (jos on tuottoisa pikkutaiteilija kun meillä, niin saattaa käydä, että tätä taidetta on useampi pahvilaatikollinen ja tässä on kyllä tunnustettava, että jokainen ei ehkä ole säilyttämisen arvoinen master piece :D).
—
Meillä meni monta vuotta, ettei paljoakaan tullut kierrätysvaateostoksia (silloin paljon, kun lapsi oli pienempi, jolloin tarjontaa oli paljon ja myös aikaa enemmän), mutta nyt on tapahtunut monenmoista käännettä. Ekaksi lapsi on kasvanut kokoon xs, joten kirppistarjontaa on valtavasti – karseista ketjuliikkeiden kuteista oikeasti laadukkaisiinkin juttuihin. Toiseksi, omien kotikontujen ja reittien varrelle on avautunut monta hyvää kirppistä ja kierrätysliikettä (kaksi pientä laadukasta itsepalvelukirppistä kävelyetäisyydellä, työmatkan varrella kierrätyskeskus ja tosi hyvä uff). Niinpä kun lapsi tarttee vaatetta, niin vien sen tuonne Uffiin ja todennäköisesti (ulkovaatteita/alusvaatteita lukuunottamatta) tarvittava vaate usein löytyy (ainoa fail keirrätysvaaterintamalla mitä tulee mieleen on tummanvihreä pitsi lapsen itsenäisyyspäivän tanssiaisten mekkoon, ei löytynyt vaikka olin monta kuukautta silmät auki, joten piti ottaa plan b — tässä kohtaa tosin kangaskaupat myös möivät ei-oota).
—
Omien vaatteiden osalta olen siinä tilanteessa, että pidän itseni irti merinovillavaatteista ja käytän kaapissa olevia (niitä on liikaa, mutta kun ne on niin ihania). Oma vaatekaappitila on edellisen muuton jälkeen vähentynyt, joten takana on useamman vuoden karsinta. Vaatekaapin sisältö on asettunut aika hyviin uomiin, siellä on kaikki mitä tarvitsen ja uusia hankin lähinnä vanhojen hajotessa (poikkeus, huonoja sortseja on liikaa, koska parhaat hajosi ja etsin vuosikaudet uusia sortuen kehnoihin korvikkeisiin, mutta viime kesänä löysin kierrätettynä lempishortsini uudestaan, ihan mahtavaa!). Farkkuja ostan kun vanhat hajoavat, viimeksi löysin lempimallina sopivassa koossa uffista ja olinpa iloinen. Rintaliivejä on jemmassa vielä muutamat ekstrat (lempikauppana meni konkurssiin useampi vuosi sitten ja ostin ison kasan). Olen aikamoinen jumittaja, kuten voi huomata. Jos mielessä on joku eksoottisempi vaate (esim. ”kevätmuotia” piristämään päivää) koitan löytää sen kierrätettynä. Kierräteissä vaatteissa tykkään myös siitä, että tietää mitä saa (ei kutistumista pesussa, ei ekassa pesussa nyppyyntyvää kangasta, ei haalistuvia värejä, näitä kaikkea kun uutena tulee eteen ja sitten harmittaa). Lapsen joululahjoihin taas löytyi kierrätyskeskuksen verkkokaupasta useampi juuri passelijuttu (jotka olisi uutenakin voinut hankkia, mutta miksi, jos käytettynäkin saa).
—
Kodin tavaroissa meille ei lähinnä osteta mitään. Paitsi silloin kun ostetaan. Lapsen huoneen kalustus meni uusiksi (järkevämmäksi esiteinille, jolla on kovin eri tarpeet kuin leikki-ikäisellä, jolloin hänen kalusteet hankittiin), sen seurauksena olkkarissa odottaa kierrätystä useampi huonekalu, jotka ei valitettavasti löydä uutta tarkoitusta meillä. Mutta kierrätetään kyllä, kunhan saadaan aikaiseksi. Ensisijaisesti koitetaan keksiä aina uusi käyttökohde omasta kodista, mutta aina se ei onnistu. Tosi monen tavaran osalta huomaan, että ne on olleet mun ja miehen ekasta yhteisestä kodista lähtien (tai ovat vielä vanhempaa perua). Lapsen pieneksi jääneet ja lelut ja harrastustarvikkeet kiertää kyllä. Juuri pääsin eroon pienistä suksista ja luistimista. Uudet sukset ja luistimet ostettiin uutena, mutta, hiihtomonot löytyi kierrätyskeskuksesta (oli tosi kiva mennä sinne, bongata hyllystä kolmet about sopivat ja antaa lapsen valita mitkä on parhaat). Jotain kierrätettäviä tavaroita vien myös kierrätyskeskukseen, vaikka tiedän, että ne myymällä voisin saada rahaa itsekin. Myymiseen liittyy vaan aika paljon vaivaa ja aina ei jaksa (ja kaipa kierrätyskeskusen kautta tulee tehtyä jotain hyvääkin).
krista
23.1.2024 at 12:04Joo siis haha mä julkaistessa huomasin, että tän otsikoksi tulee ”käänteinen tavaravirta 2”. Pieni itsegooglaus kertoi, että olen ollut samahkon asian äärellä (toki en ihan excelillä) vuonna 2015, yhteistyöpostaus Ekopaaston kanssa: https://www.puutalobaby.fi/kaanteinen-tavaravirta/ Joo kröhöm että onhan tämä tosiaan tämä tavaranvähennysprojekti ollut kröhöm käynnissä pidempään täälläkin :D Mutta jotenkin siihen aina tietysti tarvitsee uutta buustia – tuntuu, että jos ei koko ajan ole varuillaan, niin tavara puskee vaan sisään ovista ja ikkuinoista :D
–
Me muuten ollaan kans eka kertaa viime kesänä esikoisen kanssa käyty Uff-kierroksella, ja paljon juteltu siitä, miten kirppislöytö on ihan eri tavalla ”löytö” kuin uutena ostettu. Se on jotenkin kiva ajatus! Meillä naisten pienin koko on vielä iso, mutta uskon, että tosiaan ihan uudet sfäärit aukeaa sitten, kun xs alkaa mennä!
–
Haha mulla on sama merinovillahulluus varmaan kuin sulla :D Mutta oon nyt ollut useamman vuoden ostamatta uusia ja hyvin niillä vanhoilla vielä pärjää! Pöksyt on vaatineet jo jonkin verran paikkausta, mutta paidat pysyy kyllä yllättävn pitkään ihan priimana (mulla on edelleen ne Pierren lastenkokojen isoimman koon paidat käytössä, tsekkaan vanhasta postauksesta niin ne on vuodelta 2016) ja ilokseni sain yhden merinovillapaidan joululahjaksi, ah!
–
Ja just eilen muuten (tuli noista sun talviuhrieluvälineistä mieleen) lisäsin yhden uuden kierrätetynä ostettuihin: ostin luistimet seuraavassa koossa odottelemaan. Nykyiset luistimet on vielä tän talven hyvät, mutta aloin jo etukäteen bongaamaan seuraavaa kokoa. Ja osui haaviin, niin ostin pois ensi talvea ajatellen! Sukset menee vielä tän vuoden, mutta ens talvena nämä lähtee eteenpäin ja isommat tilalle, suksihommat oon aina ostanut meille just kierrätetettynä.
A
23.1.2024 at 18:43Hihi, mun Pierre Robertin lasten kokoiset merinovillat on kierrätetty — omalla lapselle, jolle ne on just passelit :D Tuli jokunen ekstrakilo koronan aikaan, niin ei olleet ihan optimaalista kokoa, mutta onneksi löytyi niille käyttäjä kotoa.
krista
24.1.2024 at 13:06No hei mä kans oon katsellut, että meidän lapsilla se seuraava koko on tämä, mikä mulla on käytössä :D Että saadaan sitten yhteiset paidat, kun edellinen koko menee pieneksi. Kierrätystä perheen sisällä!
Riikkinen
22.1.2024 at 18:09Todella hienon kuuloinen haaste minusta. En valitettavasti pärjäisi tuossa ollenkaan. Myymistä jaksan tosi vähän tehdä; yleensä päädyn antamaan vain tavarat joko Hopelle tai tuttavaperheisiin, mutta ehkä siitäkin voisi jotain hyvityspisteitä itselleen antaa. Käytettynä ostamisessa voisin mielelläni kunnostautua. Lasten tavaroita olen säännöllisesti ostanutkin, muuta en niinkään. Kiva kun innostat pohtimaan, mitä itse voisi tehdä!
krista
23.1.2024 at 12:06Hei tuosta tuli mieleen, että tämänhän voisi tehdä myös ”per tavara”, mun taulukko on siis euromääräinen, koska mulla on myös raha-asiat mielessä tässä haasteessa (hoitovapaa ja niin edelleen), mutta sitähän voisi myös kappalemääräisesti katsoa talosta sisään/ulospäin lähtevät, jolloin lahjoitetustakin saisi ”pisteitä”. Koska lahjoittaminhan on aivan yhtä tärkeää jos ei vielä tärkeämpääkin, kun samalla voi tehdä suuren palveluksen jollekin toiselle <3
Karina
22.1.2024 at 18:15Mun ei pitäis ees ottaa osaa keskusteluun koska olen se tyypillinen keskiluokkanen keskitulonen ”kerskakuluttaja” jotka tuntee piston sydämessään kun vaatekierrätyksestä puhutaan (roskia kierrätän tottakai)… Tai no, pistän kyllä meidän vanhat vaatteet eteenpäin, yleensä Punasen ristin Kontille, mutta itelle tulee hyvin harvoin hankittua mitään kierrätettyä. Viime kesänä löysin Wienistä ekaa kertaa second hand-kaupan jossa viihdyin! En aluksi edes tajunnut että se oli second hand, kun siellä tuoksui ihan uudelta ja kaikki vaatteet oli asetettu niin nätisti esille. Sieltä ostin vanhan Leviksen farkkutakin jollaisen oon josku ite laittanut eteenpäin :D Mutta oon huomannut että mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän itsekin tuntuu että kai se on itettava itseä niskasta kiinni.
Pidän kyllä vaatteita kauan, ja yhden periaatteen olen ottanut: ultrapikamuotia en osta ja olen lapsillekin paasannut siitä ja ollaan Areenasta katottu asiaan liittyviä dokumentteja.
Lapset sen sijaan ovat tässäkin asiassa äitiään parempia. Tytär tykkää hengailla ja ostellakin Relovessa ja Uffilla jne, ja poika on nyt löytänyt esim tori.fi kauppapaikan, mutta vain sen takia että etsii hyväkuntoisia merkkivaatteita kun itse en suostu sille mitään 200 euron hupparia ostamaan.
Niin että siitä vaan kertomaan omasta haasteestasi! Ehkä innostun ensi vuonna ;)
krista
23.1.2024 at 12:13Heeeeei siis ihan järjettömän hyvä ahaa-elämys tuo sun ensimmäinen lause! Tai siis se päinvastoin :D Tai siis öö nyt aloin selittää hassusti :D
–
Mutta siis JUST sunlaistenhan pitäisi ottaakin osaa keskusteluihin, tai ainakin ihan samaan tapaan kuin kenen tahansa muun! Koska sehän ei saisi olla niin, että vain ne, jotka himokierrättää, horisee siitä keskenään ja aihe jää jonkun muun ”ulottumattomiin”. Tavallaan jopa (jos ajatellaan, että olisit keskiluokkainen keskiluokkainen kerskakuluttaja, mitä oikeasti en edes usko, että täysin edes oot, haha) sun kulutustottumukset on olennaisemmat kuin vaikka mun, koska mä ”jo valmiiksi” kulutan vähän – joten tavallaan just ”keskiluokkaisten kerskakuluttajien” valinnoilla ja tottumuksilla on jopa isompi merkitys, että just NE alkaisi ohjautua kestävämpään suuntaan. Ja tosiaan jos jo kierrätät eteenpäin Kontille tms, niin sehän ON jo kiertoon laittamista.
–
Mutta joo mä uskon, että nämä lähtee tosi paljon silleen itsestä sisältä päin, ja haudutteluprosessit ovat eripituisia. Sit joskus iskee joku ”nyt mä alan tehdä näin” ja kun se tulee sisältä, se on pidempikestoinen kuin jos sen vaikka vaan ympäristön painostuksesta tekee. Lapset on kyllä tosi hyviä esimerkin näyttäjiä näissä! <3 Meidän lapset on kans ihan tori.fi-hurahtaneita :D Johonkin ystäväni-kirjaan tms. taisi just toinen lapsista kirjoittaa lempikaupakseen tori.fi. Iso peukku sille!
Karina
23.1.2024 at 18:19Ajattelin tätä hieman lisää ja tuli mieleen että ehkä mun käyttäytymistä voisi selittää myös mukavuudella. Useimmat ihmiset on kuitenkin mukavuudenhaluisia ja laiskoja, niin kirppareilla/second hand kaupoissa kiertäminen ei vaan ole sellaista ajan käyttöä johon haluan pistää paukkuja. Helpompaa käydä kaupassa/nettikaupassa ja löytää se vaate omassa koossa jota tarvitsee just sillä hetkellä. Helppoa myös tietää heti hintalapusta mitä joku maksaa. Torissa ja kirppareilla kai pitäis aina kokeilla kepillä jäätä, mutta mä en ole ollenkaan tinkijäihminen. Samoin mua ärsytti kun joskus yritin kirpparilla myydä omaa kamaa, kun jengi tinkii ihan kunnolla. Mieluummin laitan Kontille ilmaiseksi :D :D (joku logiikka ehkä siinäkin….) Joku kalliimman puolen second hand nettivaatekauppa taitaa olla muuten jossa voi etsiä haluamaansa, ihan kun instassa olisin törmännyt.
Kengät on kyllä mun heikkous ja niitä on todella vaikea löytää käytettynä, enkä lapsille edes jalan muotoutumisen takia halunnut ostaa vanhoja.
Todennäköisimpänä näen itselleni, jota tässä yritänkin jo toteuttaa, ostaa vähemmän ja sellaista joka kestäisi pitkään.
Nadja
22.1.2024 at 18:31Kierrätys onkin mahtava asia ja osallistumme mielellään siihen, joko ostamalla käytettyä, tai kiertämällä omaa käytettyä sukulaisille, ystäville tai muualle (hyväntekeväisyysjärjestöt, seurakunta tai ns. ilmaiset kierrätyspöydät/vaihtaripöydät, sellainen on omalla työpaikalla ja se on mahtava!) Myytyä on tullut vuosien varrella aika vähän. Varsinkin ilmaiseksi saatua annetaan, tulee hyvä mieli <3
krista
23.1.2024 at 12:43No kuule niin tulee, hyvä mieli siis – esimerkiksi eräästä ihanasta kantorepusta, joka on ollut meillä tosi hyvä <3 Kiitos siis <3
Selja
22.1.2024 at 19:13Mullekin käy joskus myös niin, että saatan olla kaksikin vuotta ostamatta yhtään vaatetta, ja sitten ostaa päräytän neljä mekkoa kerralla.
Tuo ekan kuvan mekko on ihana!
krista
23.1.2024 at 12:44Hih se menee varmaan niin, että aikansa kun pihtailee, niin tulee joku sellainen hetki, että kaikki pihtailut purskahtaa kerralla ulos mekkojen muodossa :D Mulla yhdistävä tekijä on muuten ollut aurinko ja hyvä fiilis: kaksi mekkoa on ostettu Espanjasta (yhtä aikaa siis) ja toiset kaksi Sotkamosta torilta tosi lämpimänä kesäpäivänä <3
Sini
23.1.2024 at 10:01Tosi hyvä idea. Itsekin pitäisi kyllä ehdottomasti ostaa enemmän kierrätettynä. Lapsen vaatteista 80% varmaan onkin kierrätettynä meille kotiutunut. Käyttötavaraa sen sijaan ei juuri koskaan. Käyttötavaroissa koenkin haasteeksi ns.pienemmän kaupungin jossa tuollaista tarjontaa ei varmistikkaan ole niin paljon saatavilla kuin esimerkiksi Helsingissä. Olisi ihanaa jos olisi.
krista
23.1.2024 at 12:47Tuo on kyllä totta, isoissa paikoissa on varmasti ihan eri tavalla valinnanvaraa. Ja vaikka itsekin käytän enimmäkseen nettiä (tori.fi, marketplace, kierrätysryhmät), niin kauempaa ostaessa tulee mukaan postikulut, jotka monen tavaran suhteen menee sitten niin suolaisiksi, että se harmittaa…
EmppuL
23.1.2024 at 14:22Mä teen samanlaista listausta ja tavoitteena on et tavaraa aina määrällisesti lähtee enemmän kuin tulee. Arvokkaampia juttuja myyn tori.fi:ssa mut mitään parin euron juttuja en jaksa myydä niin lahjoitan mieluummin pois. Myymisessä on oma vaivansa mut ihanan palkitsevaa aina sitten kun jotkut kaupat menee maaliin. Tänään sain 30e kaupat tehtyä ja kyllä tuli tyytyväinen olo kun raha kilahti tilille (olen myös hoitovapaalla..) :D Kiinnostaa lukea jatkossa miten sun haaste etenee!
krista
24.1.2024 at 13:09Toi on siis niiii-iiin totta, mulla iso osa sitä henkistä palkitsevuutta on varmaan just se, kun jonkun pienenkin kolikon saa JA tietää, että tavara lähtee käyttöön (toivottaasti!), kun se lähtee meidän hyllyltä/kaapista/pöydältä pois :) Ja kyllä, hoitovapaalla tosiaan tuollaiset vähän isommat kilahdukset on myös ”ihan oikeaa rahaa”, sekin kyllä palkitsee!
–
Mutta toisaalta tuo määrällisyys (kappalemäärä siis) voisi olla tosiaan kans tosi fiksu luokitteluperuste. Nooh, mä lähdin euromäärällä tällä kertaa, katsotaan joskus sitten mahdollisesti jotain toista taktiikkaa!