Kaikki taisi alkaa jo 90-luvun puolivälin Kuusamosta. Ystävä (kyllä: sama ystävä, joka piirsi paperin täyteen sydämiä ja opettajan sitä ihastellessa käänsi paperin toisin päin ja totesi: ”ei ne ole sydämiä, ne on perseitä”) määritteli erään vastakkaisen sukupuolen edustajan sanalla sohva. Ihan mukava kyllä. Mukava niin kuin sohva. Siihen voi käpertyä ja vaikka katsoa leffaa. Mutta kukaan ei tervehdi sohvaa tullessaan huoneeseen.
Ihan sohva.
Siksipä minä halusin sohvan, jolle tekee mieli huutaa ”päivää!”. Tai no ainakin heti huoneeseen astuessa huomata, että ”ei j*mankauta mikä sohva”.
Tässä se sitten on:
Vanhempieni tummansininen 60-luvun sohva lähti mukaani jo heti ensimmäiseen kotiini. Tikru-kissa repi villeinä nuoruusvuosinaan jo entuudestaankin elämää nähneen sohvan täysin riekaleiksi. Ja jo (*laskee*) viisi muuttoa sitten muuttomiehet olivat valmiita kärräämään tuon romun kaatopaikalle.
Tältä se näytti ennen – kultainen verhoilukangas hätäratkaisu nro. 271, itse ommeltu vanhempien 60-luvun verhoista.
Mitä!? Ai ROMUN!? (Mikä siinä onkin, että muuttoapulaiset ovat valmiita nimittelemään mun singereitä, rukkeja ja maitotonkkia romuiksi? Ne on AARTEITA! Perintökalleuksia!) Minä teille romut näytän ja teen ihan kostoksi tästä Maailman Hienoimman Sohvan!
Kappas, syyllinen.
Maailman Hienoimmassa olikin sitten sen verran haastetta, että etsin oikeanlaisia verhoilukankaita lähemmäs puoli vuotta. Lopulta kankaat löytyivät Sisustus-Nallen tilaamina Espanjasta ja maksoivat aivan järjettömästi – onneksi en enää edes muista hintaa.
Ja kun en osannut päättää, tuleeko sohvasta kukikas vai raidallinen, päätin tehdä molemmat. Runkoon vielä saman verhoilukangassarjan kolmas kuosi. Ja tuloksena – tadaa – moni-ilmeinen kääntösohva!
Saiskos olla kirjava kukkasohva…
…vai ryhdikäs raitasohva…
…vai oma lempparini täysi sekamelska?
Verhooja uusi kankaiden lisäksi myös sohvatyynyt, mutta jouset ja puurunko olivat edelleen hyvässä kunnossa. Hieman hän nikotteli tätä kääntösohvaratkaisua, mutta teki kuitenkin kiltisti työtä käskettyä. Ja sivutkin menivät lopulta ihan oikein, kun sen rautalangasta väänsi ja paperille piirsi:
Tyynyjen piti toimia molemmin päin eivätkä väärät kuosit saa vilkkua. Siksi tyynyjen lyhyissä sivuissa piti käyttää molempia kuoseja. Pitkien sivujen puolestaan piti olla toisen raidallinen, toisen kukallinen.
Niin. Tietysti samalla hinnalla olisi saanut jo sohvaryhmän. Ehkä jopa kaksi. Mutta veikkaanpa, että kenelläkään muulla ei ole juuri tällaista sohvaa. Päivää.
7
Magenta
16.8.2012 at 13:19IHANA!
Vierailija (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 13:21Ihan mielettömän hieno! Just tuommoinen muistojen kierrätyssohva on ihan parasta. Ei mitään äkkiä-jtn-halpaa-maskusta-meininkiä.
Päivää sanoo tämäkin rouva teidän hienolle soffalle :-D
-riika
Niunau (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 13:24Päivää! Ihan mahtava sohva.
Teeu (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 13:38No Hello! Kyllä tollaselle sohvalle kelpaa istahtaa! :)
annemi
16.8.2012 at 13:43Hihi, sä olet ihana ja sun sohva on tosi hauska :)
Vierailija (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 14:05Ihana!!
Semi-Vierailija (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 15:26Liian hieno!
Jos mä tuun hakemaan, saanko sun värisilmän ja sommitteluaivot? Voisin myös ottaa sen virkkuukoukulla salamana huispaavan käden. Vaihtariksi saisit multa väsyneet silmät ja puuroaivot sekä sormenpääihottuman.
En tajua, mitä nikottelemista ompelijalla on ollut. Toi on yksi hienoimpia uuteen uskoon laitettuja huonekaluja mitä ikinä olen nähnyt.
Enni
16.8.2012 at 15:36PÄIVÄÄ! Mieletön sohva. Aivan mahtava. Kiitos ihanasta postauksesta jälleen. Tätä oli ilo lukea ja tulin hyvälle mielelle :) Toisaalta ärsyynnyin, koska melkein tekis mieli perua tekemämme sohvatilaus tämän nähtyäni… auts. Sen rahan ois tosiaan voinu laittaa entisen kunnostamiseen.
Liisa
16.8.2012 at 19:00Kaikin puolin (eli sekä visuaalisesti että tarinaltaan) hienoin sohva mitä on. :)
pong (Ei varmistettu)
16.8.2012 at 19:24No päivää myös täältä. Ehkä maailman hienoin sohva. :D
Peanut
16.8.2012 at 21:44Tahtoo. Sen lisäksi että kuosit on aivan mielettömät, voin kuvitella, että teidän Sohva (tää sohva näyttää siltä, että sillä on jopa nimi, mutta koska meitä ei ole esitelty niin puhun vain Sohvasta) on myös supermukava istua. Nyt tekisi mieli kantaa oma sohva ulos ja hakea jostain tuollainen projekti itselle kortin.
Sandels
16.8.2012 at 22:06PÄIVÄÄ, oikein hyvää päivää Sohva! Vitsi miten hienoja majoja Silva vielä Sohvasta saakaan aikaiseksi!!! Ihan on Puutalo-Perheen näköinen ällistyttävän upea Sohva.
ande
17.8.2012 at 00:56Näyttääpä teidän katti erittäin paljon meidän katilta ;)
miian
17.8.2012 at 13:47Ihan MIELETÖN. Kannatti jaksaa etsiä kankaita ja selittää verhoilijalle!
Mulle tuli suru puseroon kun jouduin luopumaan vanhasta puusohvastani kun selkäni ei enää kestänyt siinä istumista (muuten tosi hyvä sohva :). Siinä mä sit vollasin, kun Fidan miehet kantoivat sitä takaisin alkuperäiseen ostopaikkaan. Mut siis hyvä kiertämään! Hyvä kierrätys!!
Kristaliina
17.8.2012 at 18:49PÄIVÄÄ teillekin kaikille ja KIITOS! :)
Ihan totta, sohvamajaleikit – jee! Tätä sohvaa suunnitellessa ne eivät vielä olleetkaan ajankohtaisia, mutta omasta lapsuudesta muistan, että ne olivat PARHAITA. Hih, ja tosiaan siis tällä samalla sohvalla, vaikkakin nyt uusilla kuoseilla :)
Joo, tuo sohva tosiaan on mukava istua. Se on sellainen aika pieni, ”meidän kokoinen”, ei sellainen hehtaarisohva, jossa jalat eivät ylety maahan (tai selkä ylety selkänojalle). Ja myöskin ryhdikäs eli kangas/tyynyt eivät ala hetken istumisen jälkeen näyttää pitkien kalsareiden takapuolelta… tai jotain :)
Tsihihi värisilmästä vielä (kiitos vaan kehuista :) : mun/meidän makuhan ei tietystikään mil-lään tavalla edusta sitä yleisimmin sisustuksessa tyyllikkäänä pidettyä skandinaavista ”valkoista valkoisella” -minimalistista sisustusihannetta :) Just jossain sisustuslehdessä oli juttu tyyliin otsikolla ”Väriä syksyyn” ja ne ns. värit olivat sitten joku vaaleanharmaa tyyny tummanharmaalla pohjalla… siis MITÄ?! Jos sulla on KAIKKI MAAILMAN VÄRIT valittavana, niin miksi HEMMETISSÄ valitsisit just HARMAAN? :D
No joo, oma maku ei varmastikaan edusta valtavirtaa, osa jopa ehkä tykkää ja osa ei TOSIAANKAAN ottaisi meidän kääntösohvia tai karibiakeittiöitä omaan kotiinsa, mutta hyvä niin – tämä onkin meidän näköinen meidän koti :)
Hih mutta kiitos tosiaan kehuista, joku muukin kuitenkin tykkää jee! :) Lisää sisustusaiheita varmaan tulossa – tänään pääsin jopa (kiljuvan vauvan kanssa) tapettikauppaan!
somewhere
17.8.2012 at 21:31Hih, hymyilytti melkein joka kuvaan päässyt kissa! Miten ne osaakaan änkeytyä joka paikkaan missä vähänkään tapahtuu? (Kuten tietokoneen näppäimistölle tai syliin kun yrittää katsoa tv:tä)..
Kristaliina
17.8.2012 at 21:41Jep :) Ja tää kissa änkeää vielä silleen itsetietoisen närkästyneenä eikä yritäkään poseerata pehmeän kissimirrimäisesti vaan töröttää vaan siinä häntä heiluen.
Kuulin muuten joku vuosi sitten, että kissat hakeutuvat aina sellaiseen kohtaan, joka jollain tavalla erottuu ympäristöstään – eli siksi ne menisivät Juuri Sen Mustan Villapaidan päälle sängylle tai Hesarin päälle sitä lukiessa. Testasin asiaa: laitoin A4-paperin keskelle tyhjää lattiaa ja sitten jatkoin arkipuuhastelujani muina naisina. Hetken kuluttua Tikru matelehti paikalle ja katsoi minua vähän epäluuloisena – mutta käveli sitten paperille, istui siihen ja katsoi minua (taas närkästyneellä) ”mitä nyt” -ilmeellä :D
Sandels
18.8.2012 at 09:27Hihi, tulee mieleen sellainen netissä pyörinyt hassuttelukuva ”kissa-ansoista”, kun pihamaalle on levitelty tyhjiä pahvilaatikoita ja jokaisessa niistä istuu kissa :D
Susca
27.9.2012 at 03:23PÄIVÄÄ päivää, komia sohva teillä. :) ainakin persoonallinen. jotenkin tuli mieleen oma taannoinen pussilakanasohvaprojekti. joskus joitakin vuosia sitten siis ostin kaverilta edullisesti hiukan elämää nähneen kahdenistuttavan sohvan. eipä aikaakaan kun alkoi tuntua siltä, että jotain pitäisi tehdä tuolle sohvalle. pähkäilin aikani ja sain äitini innostumaan verhoiluprojektista. äidilläni kun on ompelukoneenkäyttö- ja muitakin käsityölahjoja _ihan hiukan_ enemmän kuin minulla (miksi ne eivät periydy???). sitten alkoi kankaiden etsintä. lähes OLEMATTOMALLA budjetilla. kun olin vasta miettimässä, mistä moisia osaisin edes hakea, satuin muissa asioissa silloisen kotipaikkakunnan Jysk:n. ja pussilakana-alennusmyyntiin. löysin IHANAN siniraidallisen (printti muistutti ehkä vakosamettia) setin. niitä tarttui mukaan sitten muutamat paketit (kolme vai neljäkö niitä oli) ja viikko (vai kaksi, ei muista) myöhemmin mulla oli maailman-ihanin-siniraidallinen sohva. tai ainakin uniikki. eikä siihen lopulta mennyt kuin kahden setin kankaat. loput materiaalit löysi sitten tiensä ihan siihen käyttöön kuin ne oli alunperin suunniteltu -siis sängyn päälle. :D ja nyt mietin, miksi, voi miksi mulla ei ole kuvia niistä. sohvasta eikä sängystä. sohva kun hajosi sitten myöhemmin ja lakanatkin on kadonneet… no, jäihän mulle sentään muistot. ja idea mahdollista myöhempää tarvetta varten.
joten, niin kuin mulla on tapana sanoa:
LUOVUUS JA VARSINKIN LUOVA HULLUUS KUNNIAAN! ;)
liisa:) (Ei varmistettu)
22.5.2013 at 22:09Siis aivan ihana sohva ja aivan ihana blogi! Olin jo aikaisemmin vähän selaillut tätä blogia mutta nyt viimeisen kahden päivän aikana olen alusta aloittaen lukenut juttujasi, ja tähän asti olen päässyt (elikkä olen vielä täysin pihalla siitä mitä juuri nyt puutalossa tapahtuu). Loistavaa ajanvietettä, jännää miten viihtyisää toisten elämästä lukeminen voi olla. Tykkään rempseästä ja luonnollisesta tyylistäsi, tuot persoonaasi hauskasti esiin kirjoituksissasi :). Olette ihana perhe (ainakin tähän sohvapäivitykseen asti, heh), jatkakaa samaan malliin! :) Itse jatkankin tässä sitten sinnikkäästi lukemista, vielä on paljon jäljellä… ;D
Kristaliina
22.5.2013 at 22:20Kiitos ja tervetuloa lukemaan! :) Hih ja lupaan, että ei me tän sohvapäivityksen jälkeenkään olla tämän kamalammaksi muututtu :)