Ensin oli teinari. Muistaako kukaan? Ja sitten tuli spurtti.
Kuka tietää, mistä puhun? Onko niitä vielä?
Sitten opiskeluaikana yliopistolta sai vuosittain sellaisen. Työelämän alkuvuosina se oli mustakantinen ja siihen oli kultakirjaimin painettu kanteen oma nimi. Wohoo, arvokasta. Lopulta (itselläni aika myöhään eli vuodesta 2005 eteenpäin) se oli kokonaan sähköinen.
Kalenteri siis.
Jäädessäni äitiyslomalle halusin ihan tietoisesti hylätä ”työtyyppisen” kalenterin. Siis sellaisen aikuiselämäkalenterin, johon oli tarkoitus merkata kokoukset, deadlinet sun muut. Neuvolat, kampaamoajat ja leikkitreffit mahtuivat mainosti keittiön seinällä roikkuvaan perhekalenteriinkin.
Vähitellen menoja ja merkintöjä – työperäisiäkin – alkoi tulla taas lisää, mutta asenne(ongelma) kalenteria kohtaan taisi jäädä päälle. Jostain syystä mä en millään haluaisi työkalenteria, ainakaan sähköistä. Tälle ei missään nimessä ole mitään järkiperusteita, enemmänkin kyse on varmaan tunteesta. Ikään kuin että kalenterista olisi tullut päässäni symboli sellaiselle stressielämälle, johon en halua enää lipsua. Kalenterittomuus on joku minun henkilökohtainen ura-anarkiani. Haluan ajatella, että minulla on tasan sen verran tekemistä, että se pysyy hanskassa ilman stressinnostatuskalenteriakin.
Mutta eihän se pysy. Haha.
Lisäksi oma sarakkeeni kalenterissa alkoi näyttää sen verran ahtaalta, että homma alkoi käydä vähän huvittavaksi.
Reilu kuukausi sitten eräänä unettomana yönä listasin tekemättömiä asioita mielessäni ja päätin tehdä sen, mitä usein suositellaan: kirjaa asiat ylös paperille. Hain A4-paperin ja kirjoitin siihen päivät niin kuin lukujärjestyksen sarakkeiksi. Listasin kaikki mielessäpyörineet tekemiset päivien alle, ja alle tein vielä yleisen ”tee jossain välissä” -osion.
No unensaantiin se ei kyllä auttanut yhtään – totesin vaan, että aaargh en voi mitenkään ehtiä tehdä kaikkea. Mutta jostain määrittelemättömästä syystä viikkolistan tekeminen jäi minulle tavaksi. Siitä on tullut minun spontaani tee-se-itse -kalenterini.
Homma siis toimii näin: Meillä on kodin seinällä edelleen tuo perhekalenteri. Siihen merkitsen tulevia hommia deadline-tasolla. Mutta sen lisäksi joka viikon maanantaiaamuna (tai jo edellisen viikon lopussa) otan lasten piirustuspaperipakasta uuden A4-paperin.
Siirrän paperille perhekalenterin merkinnät sekä edellisellä viikolla hoitamatta (kröhöm) jääneet jutut. Ja paperin alaosaan listaan ”hoida tällä viikolla jos ehdit, mutta luultavasti kuitenkin siirrät ens viikolle” -muistettavat asiat.
Tällaisen kartan mukaan siis nykyään arkipäiviäni elelen:
Järkee vai ei?
Ehkä pitäis hankkia se kalenteri, mutta hei – aina pitää olla vähän anarkisti. En siis hanki vielä.
Onko muilla vastaavia systeemejä tai linjoilla muita kalenteripakoisia huithapeleita oman tiensä kulkijoita?
Satu
8.5.2017 at 16:11Kolmen lapsen perhe ja perhekalenteri seinällä. Se on IHAN TÄYS. Siihen päälle liimailen PostIt lappuja lisäksi :D Sitten on oma mukana kulkeva kalenteri, etten tuplabuukkaile esim neuvolassa sopiessa seuraavaa aikaa, jos tulee työkeikkoja kotoa poissa ollessa ym ym. Ei ehkä paras systeemi kun samat jutut pitää kirjoitella kahteen kalenteriin. En vaan ole ikinä oppinut käyttämään sähköistä kalenteria eikä huvita opetella. Ihan muutenkin älykännykkä kasvanut käteen kii 😀
krista
8.5.2017 at 16:15Joo tuo kotona sijaitsevan kalenterin haaste on kyllä todellinen :D Mulla on tapana aina kodin ulkopuollella palaveri/whateveraikaa sopiessa napata kännykkä käteen niin kuin muillakin ja sit tuijotella sitä miettivän näköisenä, vaikka EI SIELLÄ OIKEASTI OLE YHTÄÄN MERKINTÄÄ :D :D :D Nyökyttelen sitten yhdessä sovitulle ajalle ja tulen kotiin jännittäen, että olikohan mulla siinä oikeasti mitään :D Okei mun tekniikassa on selvä aukko :D :D :D
–
Joel haluaisi, että mä ottaisin kans jonkun google-kalenterin, jotta me voitais sitä kautta vertailla menoja jne. EN HALUAAAAAAARGH. Protestoin :D
Ribis
8.5.2017 at 16:36Me otettiin talvella käyttöön Google-kalenteri miehen kanssa, ja toimii LOISTAVASTI! Mies merkkaa siihen omat työmatkansa yms. ja mä puolestani näen omia ja lasten menoja ja ajanvarauksia sopiessani, milloin mies (ja auto) on paikalla/poissa. Kännykästähän voi kalenterimerkintöjä tehdessään valita, mihin sähköiseen kalenteriin merkintä tulee. Google-kalenteriin merkityt näkyy meillä molemmilla, mutta omaan kalenteriin merkkasn jutut, jotka ei kosketa muita perheenjäseniä. Toimii!
JJJ
8.5.2017 at 16:13Mä tein itelleni bullet journalin tästä Hesarin artikkelista innostuttuani: http://www.hs.fi/nyt/art-2000004887737.html. Idea on hyvin samanlainen kun tuossa sunkin systeemissä.
krista
8.5.2017 at 16:18Uuuu onko? Vähänks mahtavaa! Mä kans näin tuon jutun, mutta en syventynyt tarkemmin – vähän vaan naureskeltiin sille, että VAU joku on keksinyt KALENTERIN, johon ei tehdä merkintöjä sähköisesti vaan KYNÄLLÄ :D Mahtava innovaatio! :) Mutta siis oikeastikin (tuohon syventymättä) ymmärsin kyllä hyvin sen vetovoiman, juurikin siksi ettei sähköinen kalenteri itseänikään enää niin nappaa.
Roosa
8.5.2017 at 17:18Täällä on kans käytössä Bullet Journal ja tykkään siitä tositosi paljon! Itselläni bujo on tosin käytössä sen sähkösen stressikalenterin lisäksi – opiskelijalla aikataulut kun on erilaisia päivittäin ja dediksiä riittää, myös yrittäjämiehellä tapahtuu perustyöajan ulkopuolella usein kaikenlaista ekstraa, niin jaetun sähkösen kalenterin kautta tiedämme aina missä toinen menee ja missä merkeissä. Toki bujoonkin kirjottelen koulupäivien suurinpiirteisen aikataulun ja dediksiä, mutta sen painopiste on siinä stressittömyydessä sekä muussa elämän rutiinin seuraamisessa ja luomisessa. Ja kun se voi olla paljon muutakin kun pelkkä kalenteri; oman bujon sivuilta löytyy myös ostoslistaa, budjettilaskelmia, piirroksia, muistiinpanoja, ideasivuja ja niitä tekemättömiä kotitöitä – kaikkea mitä mihin ennen olisin käyttänyt juurikin niitä aanelosia jotka olisin sitten heti perään hukannut :D Mutta jos kiinnostaa niin suosittelen kokeilemaan, alkuun kun pääsee millä tahansa pikkuvihkosella. :)
nro26
9.5.2017 at 15:34Kuulosti niin mun jutulta, että kävin heti tänään ostamassa sopivan muistikirjan :D
nro26
9.5.2017 at 16:00Nimesin sen LuKiLokiksi eli luotikirjalokiksi :D Vähä niinku Lacky Luke muttei yhtään :D
Mutta koska oon kova kirjottamaan ennenkun ehdin ajatella loppuun, saattaa olla että pitää tehdä merkinnät lyijykynällä.. Kokeilen nyt kumminkin eka musteella :)
krista
10.5.2017 at 15:47Vähänks ihanaa, sä vielä nimesit sen <3 <3 <3 Mutta paljon parempi suomeksi lukiloki kuin bullet journal hei!
Heispi
8.5.2017 at 16:16Mulle kalenteri on helpotus! Ei tarvii muistaa, kun se on kalenterissa. Käytän sekä seinäkalenteria että puhelimessa olevaa kalenteria ja on meidän arjen pelastus.
Alustavasti oon suunnitellut siivous- ja laskujen maksu ”listaa”, mutten ole vielä saanut aikaan. Nyt raskausaivot ei toimi, enkä tiedä henkenipitimiksi, koska esim vaihdoin petivaatteet. Laskujakin maistelin tossa reilut 4 päivää eräpäivien yli, ei yhtään mun tapaista. Ja ne laskut on jääkaapin ovessa 🙈
krista
8.5.2017 at 16:22Periaatteessahan sen nimenomaan pitäisi olla helpotus! Mutta mulle se on jotenkin alkanut edustaa sellaista ”liian monta asiaa muistettavana” -elämää eli että jotenkin haluaisin, että tehtäviä ois vain sen verran, että ne kykenisi itse muistamaan. Nykyaikana tosi realistista :D :D :D Ja siis mähän oon just se, jolla unohtuu kyllä kaikki, jos niistä ei ole merkintää jossain. Raskaus/vauva-aikana se oli aika lailla tällaista :) https://www.puutalobaby.fi/aitipaa/
Lilah
8.5.2017 at 22:30Just kirjoitit mun ajatuksen: jos menot ei pysy päässä, niitä on liikaa. Eli töissä on käytössä sähköinen kalenteri (se on synkronoitu kännykän kalenteriin jotta voin tsekata mihin pistää välttämättömät työaikaan osuvat omat menot) mut muuten pyrin pärjäämään ilman. Mutta neljän lapsen taloudessa en pärjää, joten kotoa löytyy seinältä perhekalenteri. Harrastukset, joissa ajat elää vuoden mittaan useaan kertaan on mun kompastuskivi.
A
8.5.2017 at 17:30Meillä on miehen kanssa käytössä googlen kalenteri (jaettu siis puolin ja toisin). Se on arjen helpotus, siis kun kumpikin merkkaa sinne menonsa (siis aina, hyvin pedantisti ja siis työpalaverit, skypet, deadlinet, eli kalenteriin katsomalla näkee onko toinen varattu, onko sillä töissä kuinka kiire jne), niin uusia menoja sopiessa näkee yhdeltä istumalta että onko se ok, vai tuleeko joku konflikti. Työjuttujen lisäksi kalenterissa on ihan kaikki muistettavat asiat (tyyliin lelupäivät, retkipäivät, vasut jne). En vaihtaisi paperiversioon, sellainen mulla oli käytössä vielä 2010. Töiden puolesta on vielä toinen sähköinen kalenteri (ei synkronisoidu googlen kalenterin kanssa valitettavasti, mutta en halua privamenoja sinne listata, kun tuo on työkavereille näkyvissä ja sitä kautta varataan mm. palaveriajat). Eli joudun tekemään priva- ja työkalenterin välistä synkkausta käsin (lähinnä siis työpalaverit googlen kalenteriin, työkalenteriin menee privamenoista vain ne, jotka koskee työaikaa).
murina
8.5.2017 at 18:50Meillä on perhekalenteri seinällä ja siinä on molempien työvuorot ja lapsen hoitoajat… ja tietysti kaikki muutkin mahdolliset ajat…. sen lisäksi mulla on kaikki samat myös kännykän kalenterissa 😊
Katri
8.5.2017 at 20:50Ihana, siis vasta 2005 otit sähköisen työkalenterin :) itsehän otin töissä sähköisen kalenterin käyttöön viime syksynä, kun työnantaja ilmoitti ettei enää hanki paperikalentereita meille (aiemmin oli siis hankkinut). Hetken vänkääminen ja sitten aloin opetella, nyt oon jo ihan hyvä :)
Työkännykällä ei kyllä kalenterointi toimi vaan tarviin koneen tai tabletin. Se ei yleensä onneksi ole ongelma.
Kalenteri, se on mulle just sellainen juttu, että ei tartte muistaa kun on kalenterissa.
Tilia
8.5.2017 at 22:31Nauroin tätä samaa. 2017 ja paperikalenteri edelleen käytössä. En aio ikinä ottaa kännyn kalenteria käyttöön, aivan liian epäluotettavaa. Ja miten voi puhelimessa mitään aikoja sopia, jos se kalenteri on korvalla? Puhumattakaan kaikista lippulappusista, jotka kulkee kalenterin välissä. Niin kuin ne 2006 synnäriltä jaetut lantionpohjalihasten jumppaohjeet…
sssansan
8.5.2017 at 21:23Mulla myös käytössä bullet journal -tyylinen omatekoinen ”kalenteri” :) Tosin tää on mulle vain paranneltu versio päiväkirjasta, oon päiväkirjankirjoittajatyyppi, mutta kyllästyin siihen, etten jaksanut täyttää erikseen päiväkirjaa, kalenteria ja muistikirjaa, vaan päätin yhdistää ne samaksi :D Eli toisin sanoen aina kuun alussa teen ns. kalenterisivun sille kuulle, johon merkataan menot jne, ja kuukauden to do -listan. Sitten normaalisti kirjoittelen muita juttuja siinä välissä ennen seuraavan kuun vaihdetta (ja joskus teen myös päiväkohtaisia to do -listoja jos on erityisen monta tehtävää samalle päivälle :D), kätevää että kaikki on samassa kirjassa!
Maukka
8.5.2017 at 21:59Minulle mikään ei ole turvallisempi ajatus kuin kalenteri. En muista mitään eikä päässäni pysy tasan yhtään mikään, joten voin katsoa kalenterista mitä minun pitää tehdå ja milloin. Energiaa vapautuu muistamiselta, kun ei tarvitse erikseen miettiä milloin kirjat täytyy palauttaa kirjastoon.
Karkkibee
8.5.2017 at 22:51Meillä on miehen ja tyttären kanssa synkronoitu yhteinen kalenteri johon tulee sellaset isommat jutut jotka me muistetaan laittaa sinne :D eli harrastukset ja työmatkat ja joskus iltamenot. Sitten on näitä lapsen retkipäiviä ja koulun juhlia ja mummon synttäreitä joita merkkaan vaihtelevalla menestyksellä… Onneksi meitä on neljä muistamassa ja tänäänkin poitsu muisti itse että heillä on tarhan kanssa metsäretki huomenna ja sinne pitäis olla eväs.
Sähkösessä kalentetissa on vaan se ärsyttävä että vilkaisulla ei nää mitään. Paperikalenteria selaamalla nään että heinäkuun 11 päivä alkaa miehen loma tai elokuun 14 päivä se lähtee matkalle. Sähkösessä pitää kliksutella kaikki päivät auki nähdäkseen saman.
Sanni
9.5.2017 at 08:23Meillä on käytössä perheen kesken jaettu Google-kalenteri synkattuna aikuisten ja koululaisten puhelimiin. (Lisäksi meillä aikuisilla on tietty erikseen sähköiset työpaikkojen työkalenterit, jotka on myös synkattu kummankin omaan puhelimeen.) Kakki mahdolliset hälytykset ja muistutukset käynnissä myös, tietty.
Ei pyörisi arki muuten, ei. Perheessä siis työssäkäyvät vanhemmat, kolme lasta ja aikamoinen määrä menemistä, tulemista ja muistamista ihan jo päivätasolla, viikoista nyt puhumattakaan.
Mä en jaksa kapinoida tässä asiassa. Tärkeintä on arjen sujuvuus ja se, että kaikki tietävät, mitä tapahtuu milloinkin. Samalla yritetään jo opettaa noille koululaisille sellaista ajan ja elämän hallintaa. Sitä, että välttyy paljolta panikoinnilta ja hutiloinnilta, kun pistää asiat muistiin ja huolehtii siitä, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa – oikeat kamat mukanaan.
Säästellään meidän muistia sitten mukavampiin juttuihin. Opetellaan vaikka ulkoa pitkiä runoja… :-)
p.s. On meillä toki myös ollut aina keittiön seinällä perinteinen perhekalenteri. Fiilissyistä, ja perheen älypuhelimettomia jäseniä varten. Kyllä sekin noin kuukausitasolla suht ajan tasalla pysyy. Sinne merkataan pysyvillä paikoilla olevat harrastukset ja isommat erikoismenot. Mutta varsinaisissa arjen käänteissä sähköinen kalenteri voittaa kyllä 100-0, ja kaikki pysyvät kärryillä kuvioista riippumatta siitä, missä viilettävät.
EevaE
9.5.2017 at 08:28Muistan kyllä teinarin ja mikä pahinta, ne ovat edelleen tallessa kellarin muistolaatikossa :D
Mä olen parantumaton kalenteriaddikti. Perheen menoihin meillä on eteisessä liitutaulutarrasta tehty kalenteri johon on merkattu harrastukset ym. perheen menot, (tosin lähinnä miehen eikä minun takia). Omat/duunimenot listaan sinnikkäästi manuaaliseen almanakkaan.
krista
9.5.2017 at 11:11Mullakin on kaikki kalenterit tallessa… …jossain :) Teinarit oli tosi tärkeitä, niissä kyllä taisi olla ”salaisuuksia” enemmän kuin oikeita kalenterimerkintöjä :)
Kvaakkuli
9.5.2017 at 11:27Oma OAJ-kalenteri on päivittunut lähinnä neuvola-ajoista nyt pari kuukautta, perhekalenteri seinällä on ajantasalla onneksi. Ainut vaan, että tohon perhekalenteriin kaipaisin just tuollaista ”hoida kun ehdit”- saraketta/post it-lappu tyyppistä ratkaisua, jossa suoranaisesti ei sanota, että äidin homma, mutta melekein:D
Piksu
9.5.2017 at 18:11Mulla on ollut noista Starteista ja Spurteista lähtien ihan sellainen fyysinen, selattava kalenteri, enkä siitä kyllä hevillä luovu. 😊 Kännykän kalenteri tai muu sähköinen versio on ihan no no. Oikein sormet syyhyää aina ennen vuodenvaihdetta päästä tekemään merkintöjä uuteen kalenteriin!
Soffe2
9.5.2017 at 23:47Nappaa kuva siitä teidän perhekalenterista, kun lähdet palaveriin tms. Voit sit siellä tsuumailla, että mikäköhän meno tuossa on olevinaan :D testattu toimivaksi. Samoin otan kaikista päiväkodin lapuista ym.kuvat, että voin merkata päivämäärät perhekalenteriin kotona.