Pähkäilin tätä joulupukkihommaa jo kaksi vuotta sitten (tasan, oho!), mutta silloin lähinnä teorian tasolla – käytännön puolella asia ei ollut vielä silloin meidän perheessä ihan ajankohtainen.
No nyt on.
Lähdetäänkö meillä siis mukaan tuohon kansakunnan kollektiiviseen valehtelukertomukseen (tsek tsek se vanha bloggaus, jos et muista – siellä siis kootut ajatukseni aiheesta…), jossa tontut kurkistelevat ikkunoista jo syyskuusta lähtien ja joulupukki tuo kiltille lapsille lahjoja…? Tuhmat saavat risuja ja silleen.
Tirppa-tonttu viime vuonna.
”Kuinka moni teistä on nähnyt jo tonttuja”, kysyi tanssiope.
Lapset viuhtoivat innokkaina, tontut olivat kuulemma vilahdelleet ikkunoiden takana. Silva oli vähän ihmeissään.
”Olethan säkin nähnyt – siinä askartelukirjassa oli, ja sitten siellä Lastenklinikan ikkunoissakin oli niitä punaisia pahvisia tonttuja”, minä supatin.
”Minäkin olen nähnyt pahvitonttuja ikkunassa kurkistelemassa!”, tirppa ilmoitti.
*******
Valehteluasiaan löytyi itse asiassa yllättävän luonteva vastaus: ei valehdella. Joulupukki on satuolento niin kuin muumit (hehe ja niin kuin prinsessat, kuten siellä vanhassa bloggauksessa aivopieruilin). Sen sijaan on ollut hyvin helppo kertoa, että jouluna on tapana leikkiä tällaista joulupukkileikkiä.
Meidän perheen joulupukkileikissä isi leikkii joulupukkia, ja Silva ja Seela ovat tonttuja. Isi laittaa siis joulupukin vaatteet päälle, ja sitten leikitään niin kuin isi olisi joulupukki. Tätä varten käydään ennakkoon yhdessä Prismassa ostamassa (apua – toivottavasti siellä vielä on niitä…) isille joulupukin naamari ja tytöille tonttulakit. Sitten yhdessä pukeudutaan tähän leikkiin.
Silva ja äiti laulavat ja leikkivät yhdessä isi-joulupukille Tipe-tipe-tip-tap -leikin; sitä ollaan jo täällä ahkerasti harjoiteltu. Ja sitten, kun tämä koko joulupukkileikki sylissäistumisineen on leikitty, voidaan avata joulukuusen alla olevat pari (huom! oikeasti pari) pakettia.
Tadaa, homma ratkaistu! Joulun taika – check. Joulun valheet – not check.
Miten teillä tämä joulupukkivalehomma on hoidettu?
2
eppunen
18.12.2014 at 14:11Meille ei tule tänävuonna pukkia (sukulaisten painostuksesta huolimatta) ja ensivuonna pitää varmaan valehdella (samasta painostuksesta johtuen). Lapset kuuluu kirkkoon vaikka minusta niillä olisi ollut oikeus valita oma uskontonsa sitten joskus tulevaisuudessa ihan itse. Yhteiskunta on julma kun lapsille pitää kaiken maailman asioita valehdella :(
Kristaliina
18.12.2014 at 14:13Hehe ai niin ja ne kirkkohommat sitten vielä erikseen – voi jeesus sentään :)
Kristaliina
18.12.2014 at 14:13Tässä joulupukissakin on tolle Joelille jo ihan tarpeeksi kestämistä :D :D :D :D
Kristaliina
18.12.2014 at 14:14Ehkä se voi sit leikkiä sitä Jeesustakin :D
eppunen
18.12.2014 at 14:17Siihenhän Joel ei tarvisi edes rooliasua :’D
Amanda1 (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:27Jouluisin Joel kapaloon (=makuupussiin) seimeen (=sänkyyn) nukkumaan ja pääsiäisen pyhinä alkkareissa ristille (=rakennustikkaille) roikkumaan? Kansa vaatii kuvamateriaalia!
Kristaliina
18.12.2014 at 14:28#joelilmanpaitaa
Anomuumi (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:51Täällä kyllä kaipaillaan vastentahtoiset vanhemmat ja tirppa joulukiikossa -gonzojuttua!
Anomuumi (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:52Niin ja se jäi lisäämättä, että pirskatin hyvän kuuloinen ratkaisu tuo teidän.
Kristaliina
18.12.2014 at 14:55Tirppa veisaamaan! :D
HelloAochi
18.12.2014 at 14:13Niinkin helposti, että Kain itse totesi muutama päivä sitten, että se ei halua joulupukkia meille taikka lahjoja. Sit mä kysyin, että oisko se yhtään parempi, jos vaikka Mauri pukeutuu joulupukiksi ja yhdessä sen kaa availlaan lahjoja. Se kuulemma sopii hyvin. Eli näillä mennään :D
Kristaliina
18.12.2014 at 14:17Hei mutta toi on tosi hyvä! Itse asiassa aika lailla täsmälleen sama juttu täällä – tirppa on moneen kertaan riemuinnut, että ”kivaa kun se joulupukki on meidän isiiiiii eikä mikään toinen joulupukki”.
pähkinäpau (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:18KIITOS tästä, Krista! Välillä tuntuu, että ollaan maailman ainoa perhe, joka ei halua valehdella vaan leikkiä. Joulupukki klaaneineen on kaikkien yhteinen satu ja leikki, johon aikuisetkin osallistuu. Mikä sen hauskempaa! Ei ole vienyt joulun taikaa tippaakaan lapsilta, ovat aina yhtä tohkeissaan nyt isoinakin.
Kristaliina
18.12.2014 at 14:29Kiva kuulla! Näin mäkin toivon – että taika ja tunnelma ovat silti ihan yhtä lailla läsnä!
Någon Annan (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:33Joo, vähän sama juttu. Ja sitten ei aina tiedä, miten reagoida, kun joku vieras aikuinen puhuu vähän erilaiseen sävyyn joulupukista – tuntuu vähän loukkaavalta siinä toitottaa, että niin se joulupukki on sit satua. Serkkuni nelivuotias oli muuten ollut ihan hölmistynyt, kun joku aikuinen oli ehdottanut, että joulupukki tuo lahjat, hän oikaisi heti, että IHMISET tuovat lahjat :)
Kristaliina
18.12.2014 at 14:38Tää on muuten totta – siis että miten reagoida tuollaisissa tilanteissa. Ja toisena juttuna vielä se sellainen massiivinen lahjarumbapuhe… Siitä oma bloggaus varmaan tulossa, aihe ei ehkä mahdu pelkkään kommenttikenttään :)
taina helena
18.12.2014 at 14:20me ollaan kyllä menty täysin rinnoin tähän kollektiiviseen valehtelukertomukseen mukaan. todettiin, ettei sen tarvitse pitää sisällään uhkailua, risuja tai muuta kurjaa. kotitonttu kirjoittaa lapsille kirjeitä joulun alla ja yllätyksillä (joulukalenteri). hammaskeijukin meillä käy. ja pääsiäiskukko. niin ja eräs rakas pikkuautokin palasi kadottuaan ihan itse oven taakse soittamaan ovikelloa, lapsi muistaa tämän edelleen. jonain päivänä se varmaan hänelle valkenee, että äiti ja isi ostivat ne lahjat, kirjoittivat kirjeet kahvissa uitetulle paperille, piilottivat suklaamunat hattuun aamuvarhaisella, hiipivät yöllä vaihtamaan hampaan kolikkoon, halusivat hyvää mieltä jä yllättivät uudella samanlaisella autolla. toivon ja uskon, että on vain onnellinen kaikista niistä taianomaisista hetkistä.
en ole itse aikanaan kokenut joulupukkitotuutta mitenkään harmittavana valehteluna aikuisten taholta, enemmänkin juuri sellaisena kivana leikkinä, jonka sitten itse hoksasin, ja sekin tuntui aika hauskalta. en tiedä onko omilla kokemuksilla kuinka ratkaiseva vaikutus, mutta ollaan niin ilon kautta homma hoidettu, että en näe siinä mitään väärää tai edes koe varsinaisesti valehtelevani, vaikka teknisesti niin teenkin.
Kristaliina
18.12.2014 at 14:23Ihana toi autohomma <3
taina helena
18.12.2014 at 14:30joo. se oli aika tapaus. auto oli ollut pitkään kateissa ja sitten se vaan tulikin takaisin kotiin. ihan mieletöntä! :D
täytyy vielä sanoa, että ymmärrän myös sen ratkaisun, jossa lapsille kerrotaan avoimesti tästä joulupukkileikistä. siis että jokainenhan tekee niin kuin parhaaksi näkee. joku äitikaveri asiasta juuri kertoi, että lapsensa jostain syystä uskoivat silti :D ihana tämä teidän yhteinen leikki <3
ironia
18.12.2014 at 18:06Itse muistan vieläkin, kuinka meidän saunassa asui tonttu, jolle vein aina palan ruisleipää ja lasillisen vettä evääksi. Ja voi sitä riemua, kun aamulla leipä oli kadonnut ja vesilasi tyhjä. Väitän, ettei se lapsi siitä traumatisoidu, vaikka vähän vanhemmat juksaakin, päinvastoin syntyy mukavia muistoja.
EevaE (Ei varmistettu)
20.12.2014 at 00:06Mulla on ihan sama kokemus! En tunne näitä asioita valehteluksi, vaan nimenomaan taianomaisiksi kokemuksiksi, jotka ovat ainakin itselleni olleet niin kutkuttavia ja satumaisia, etten vaihtaisi niitä mihinkään! Vaikka olen ateisti ja jopa liiaksikin rationaalinen ihminen, olen antanut myönnytyksen joulupukin suhteen. Muumi-meiningin pilasin täysin ajattelemattomuuttani jo heti alkuunsa :D
Nanna93 (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:22Voi kääk tätä joulupukkiasiaa! Meille ei ole tulossa lapsia vielä ainakaan puoleen vuoteen (tarkoittaen, että kesäkuisten häiden jälkeen asiaa aletaan miettimään tarkemmin) ja ollaan jo nyt keretty monta automatkaa viettää kiukutellen ja huuta..ääntä korottaen väitellen aiheesta. :D Mun mielestä joulupukki ei kuulu mun (perheen) jouluun millään tavalla ja asia saa yli 20 vuoden jälkeen pysyä samanlaisena. Miehen jouluun se on aina lapsena kuulunut ja appiukko odottaa jo, että saisi lapsille joulupukkia esittää. Ymmärrän sen, ettei joulupukkiperinteessä varsinaisesti mitään pahaa ole, mutta se lapselle valehteleminen ja leikkiminen mukana, kun joku naapurin setä tekopartoineen tulee laulattamaan lapsia ja houhottelemaan. Ymmärrän joo, että se voi jollekin olla tärkeetä, mutta mä en vaan koe sitä millään tavalla tarpeelliseksi tai sellaiseksi, että sitä voisi meille tulla… Äh. Onneksi tätä dilemmaa ei tarvitse vielä ratkaista. :)
Kristaliina
18.12.2014 at 14:28Tää voi kyllä olla yllättävänkin vaikea ”linjakysymys” ratkaista, jos perinteet on erit! Toivottavasti sit ajallaan joku kompromissi löytyy. Meillä Joel vois todennäköisesti jättää koko joulun välistä, jos siltä kysyttäis. Onneksi ei ole (heh kovin) kovasti vastustanutkaan, vaikka mä oon esim. tirpalle ostanut yhden jouluaskartelukirjan, jotta ”joulun konsepti” (heh) tulisi edes vähän tutuksi.
Joulukalenteriakaan tirpalla ei vielä ollut :) Ei kyllä mistään periaatesyystä vaan siitä, että ei löydetty sellaista, joka ei ois sisältänyt joko suklaata, krääsää tai ollut kuvaltaan… …kröhöm muuten epäsopiva (enkelit, liian pelottavan näköiset tontut, liian cocacolamuovinen) meille :) Ei kyllä ihan kamalasti haettukaan :) Ankea lapsuus! :D
Vierailija (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:39Meillä on lapsella partiokalenteri. Se sisältää toki kristillisiä juttuja (kynttilöitä sunnuntaisin jne….hmmm, onkohan siinä vikassa luukussa aina seimikin), mutta otetaan se jouluperinteiden esittelyn kannalta ateistiperheessä. Ihan vaan kannatuksen vuoksi, kun naapurin lapsi sellaista kauppasi ja on omat lapsuustraumat partiokalenterien myymisestä :)
Miitu (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 22:07Teille ei siis toi Ti-Ti-kalenteri kävelly vastaan :)
Kristaliina
18.12.2014 at 22:08OISKO SELLAISIA OLLUT, EI SAA KERTOA SILVALLE!!! :D :D :D :D
Miitu (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 22:22Olis :) Haluatteko post-toimituksena, jos paikallisesta s-marketista vielä löytyy ;)
Kristaliina
18.12.2014 at 22:28Onkohan Nallet hitti vielä ens vuonnakin…? Joo! Menee Seelalle sit, jos Silvalle ei enää :)
Miitu (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 23:00On ne, jos teidän tytöt on vähänkään yhtä tohkeissaan noista kuin meidän tapaukset. Tuo pienempiki on kehittäny jo trioli-rakkauden, mutta toistaiseksi tuo pehmo on kiellettyjen listalla. Äiti ei jaksa alkaa kihartamaan tukkaa uusiks jos ja kun pukluvaurioita ilmenee. Tässä muuten linkki tuohon kalenteriin http://www.titikauppa.fi/product/287/joulukalenteri-a5
Kristaliina
19.12.2014 at 14:04No hitsi tuota oon jo värityskirjan& pikku-ukkeleita ostanut, mutta en ollut tuota kalenteria huomannut! Damn! Ihana lumiukkokalenteri vielä eikä mitään hemmetin glitterenkeleitä. Damn, damn, damn :)
Vierailija (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 15:41Mun täytyy sanoa, että mun mielestä olisi aika itsekästä sulta kieltää mieheltä ja appiukolta joulupukkitouhut, varsinkin kun kyse on asiasta, joka ei lapsia vahingoita. Kompromisseja täytyy olla valmis tekemään, kun lapsia alkaa tehdä. En siis sano, että jompikumpi tavoista olisi oikea tai väärä, mutta jos se on todella tärkeä jommallekummalle, niin silloin toisen täytyy olla valmis joustamaan.
Meillä ihan itsestäänselvyytenä käy joulupukki joka vuosi, koska se eräälle lapsettomalle sukulaissedälle on tärkeä osa hänen jouluaan. Enkä nää kertakaikkiaan mitään syytä, miksi lähtisin pilaamaan hänen joulunsa :/
Kristaliina
18.12.2014 at 15:47Mä oon tästä kyllä eri mieltä :) Jos olisin tuossa tilanteessa, ajattelisin että kyllä mulla on oikeus estää, jos joku haluaa valehdella mun lapselle jotain, mitä itse en halua totena kerrottavan.
Vähänks oisin ankea miniä :)
Oho, tulin kertoneeksi Joelin näkemyksen uskontoasioihin!
…ja nyt tajusin, että ei välttämättä ole kysymys asian esittämisestä totena vaan myös siitä, saako ylipäätään leikkiä joulupukkia. Hih. Sori. No, onneksi jokainen perhe päättää asiat tykönään; riittää, kun saa itse oman perheen osalta jonkun linjan muodostettua :)
Kristaliina
18.12.2014 at 15:48”Oon eri mieltä oho kato enpä ookaan onneks en tiedä mitä mieltä oon” :D
iitu - (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:29No tätä on pohdittu täälläkin kovasti, mutta loppujen lopuksi ratkaisu on tuntunut niin luontevalta ja valehteluhommiin kallistuttiin. Tai no kutsuisin sitä ehkä mielummin vaikka juksaukseksi, valehtelu tuntuu vähän liian painavalta sanalta tässä kohtaa.
Yritin miettiä tätä asiaa siltä kannalta, miten itse olisin halunnut että vanhempani olisivat asian kanssa toimineet…apua, tottakai valitsisin sen joulupukkijutun! Kun kävin miettimään asiaa tältä kannalta, vastaus oli ihan selkeä. Se oli niin iso osa sitä joulun taikaa ja odotusta, kun odotettiin sitä pukkia. Toisaalta sekin aika, kun alkoi epäilemään ettei pukkia ole oli aika jännää. Näin vanhempieni pilkkeen silmäkulmassa joulupukkiuskottelussa ja tiesin, että ne on ihan satujuttuja. Sitten aattona siihen alkoi kuitenkin vähän uskomaan pienempien serkkujen kanssa, kai siihen halusi jollain hassulla tavalla uskoa, vaikka tiesi totuuden. Oi ei, lapsuuden joulut, tässähän iskee ihan haikeus kun miettii sitä tunnetta kun katsottiin siitä ikkunasta ulos ja odotettiin. En kyllä ikinä muista, että olisin ollut millään tavoin loukkaantunut totuudesta, sitten kun se lopullisesti on joskus valjennut.
Meillä on jo tontut käyneet hakemassa kirjeen portailta ja vilahdelleet ikkunan takana. T on niin innoissaan, etten ole potenut huonoa omaatuntoa hetkeäkään!
Kristaliina
18.12.2014 at 14:32Tähän muuten varmaan tosi paljon vaikuttaa just omat joulumuistot! Kyllä toi sun tunnelmakuvaus aika ihanalta kuulostaa <3
Eena (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:38Just näin! Kirjotit sen mitä mä yritin :)
polar code
18.12.2014 at 15:56Mulla on samankaltaiset ihanat muistot lapsuuden jouluista. Aikuisten ’pilke silmäkulmassa’ -meininki myös jotenkin sai ymmärtämään, ettei tämä ole kenties ihan ’totta’, vaan tällainen joulun erikoinen juttu. En myöskään muista että totuus pukista olisi mitenkään yhtäkkiä valjennut, jossain vaiheessa siihen vielä ’uskoi’, vaikka tiesikin totuuden. Ei oo niin selkeitä lapsena nuo kategoriat!
Ajattelen mieluummin, että kyseessä on kansakunnan kollektiivinen LEIKKI, jossa KAIKKI ovat mukana. Jopa ne kymppiuutiset. :)
murina
18.12.2014 at 16:06Ajattelen mieluummin, että kyseessä on kansakunnan kollektiivinen LEIKKI, jossa KAIKKI ovat mukana. Jopa ne kymppiuutiset. :)
Just näin! Paljon sydämiä tälle kommentille <3
Kristaliina
18.12.2014 at 17:04Kollektiivinen leikki kuulostaa munkin korvaan tosi-tosi kivalta! Itse asiassa just sitä meillä pyritään tekemään :)
joulutonttunen (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 15:56Mä tässä kolmikymppisenä juuri kyselin, että muistaako äiti, milloin me veljen kanssa ymmärrettiin, ettei joulupukkia ole. Äiti siihen, että onpas, kyllä hän ainakin uskoo vieläkin. ;) Ja niin mä ehkä kanssa haluan näistä pukkiasioista ja hammaskeijuista ajatella, että se on se joulun ilo ja taika, johon kukaan ei oo liian vanha uskomaan – vaikka siis totuus-totuus sinällään olisikin ihan selvä kaikille. Edelleenkään meillä lahjoja ei tuu, jollei lähde pukkeiluun mukaan, ja meidän perheen joulussa nuorin on 27-vuotias.
Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)
19.12.2014 at 09:06Se osa sitä juttua (kollektiivinen leikki) on just se, että aikuisetkin on uskovinaan ja se on lapsista hauskaa. Koko hommasta menee ilo, jos julistetaan suureen ääneen, että nyt me kaikki vaan leikitään tätä leikkiä eikä mitään pukkia ole olemassa.
Kun mun lapsi leikkii kahvilaa kanssani, niin ei me siinäkään koko ajan hoeta, että nyt sinä vaan *leikisti* kaadat sitä kahvia kuppiin ja äiti *leikisti* juo. Vaan ollaan täysillä mukana, että onpa hyvää kahvia, olisiko sulla vielä leivoksiakin.
Joulupukilla ja tontuilla uhkailu on sitten asia erikseen. Mutta meillä todellakin voidaan etsiä metsästä tontun jälkiä ja keijukaisten koloja eikä lasten ymmärrys reaalimaailmasta siitä kärsi himpun vertaa. Lasten maailmassa saa olla satuja. Ja jouluna saa jokainen aikuinenkin etsiä sitä pientä lasta itsessään ja olla tarinassa mukana.
A.-K. (Ei varmistettu)
19.12.2014 at 20:14Mun mielestä tässä on tärkeintä kuulostella lasta ja tätä kautta varmistaa, että hänen turvallisuuden tunteensa ja luottamus aikuisiin säilyy. Osalle lapsista on tärkeää erotella, milloin jotain tehdään oikeasti ja milloin leikisti, ja aikuisten ”huijausyrityksistä” voidaan hämmentyä ja loukkaantua melko verisesti. Jotkut lapset taas rakastaa sitä, että kaikki on leikissä mukana niin tosissaan kuin mahdollista. :)
Eena (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:33Hmm.. mun mielestä joulupukki on kyllä olemassa! :D Ei vaan, itse en näe mitään pahaa siinä, että lapselle kertoisi juuri noita tonttu on ikkunan takana -juttuja ja joulupukki tuo lahjat jne.
En itse muista lapsuudesta mitään tarkkaa hetkeä, jolloin olisi paljastunut, että joulupukki onkin joku muu.. Sen kyllä tiesi, mutta silti oli aina yhtä jännää kun pukki tuli ja toi lahjat. Ja muistaakseni me myös tiedettiin, että vanhemmat ja muut ne lahjat ostaa. (Vaikka äiti aina yritti, että pukkihan ne lahjat tuo). Meillä äiti viljeli aika paljonkin noita tonttujuttuja ja jotenkin niistä on jäänyt ihanat muistot.
Oman lapsen kohdalla en taida tätä jaksaa kummemmin pohtia tai nähdä valehteluna, meillä joulupukki todennäköisesti tulee lahjat tuomaan ja uhkailu/kiristys/lahjonta toimii tonttujutuilla. En tosiaan tätä asiaa osaa, jaksa enkä edes halua nähdä ongelmana.
Taas kerran hyvä kirjoitus ja teidän ratkaisu kuulostaa aikas järkevältä :)
suvitus (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 14:45En mäkään oikein osaa nähdä tässä ongelmaa. Kukin toki tavallaan, mutta kyllä meillä tullaan viettämään ihan perinteistä lasten joulua pukkeineen päivineen, ja on nyt jo ollut hauska olla mukana siskolla joulussa, jossa pukki on mukana :) Taianomaisempaa itsellekin, tuntuu vähän kuin ne lahjat todella vaan ilmestyisivät jostain, eikä niin että ”tiedän että tämä siskoltani saatu lahja on ostettu 17 eurolla Stockmannilta”.
Vähän myös mietityttää, kuinka monelle kaverille teidän lapset myöhemmin esim päiväkodissa lörpöttelee, että ”eihän se pukki oikea ole” ja vie riemun joulunodotuksesta :/ Oletteko ehtineet tänne asti pohdinnoissanne?
Kristaliina
18.12.2014 at 14:53No ei, ei olla ehditty niin pitkälle :D En pitäis kovin vakavana ongelmana, että joku lapsi kertoo toiselle jonkun ihan tosiasian – ehkä evoluutiotakaan ei pitäis opettaa omille lapsille, ettei vaan lapsi päiväkodissa kerro siitä uskovaisille ;)
Veer (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 16:16Molempiin toiset uskoo ja toiset ei ja niistä kerrotaan tarinoita, ateistille Jumala voi olla satuolento siinä missä joulupukkikin :)
Veer (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 16:16Molempiin toiset uskoo ja toiset ei ja niistä kerrotaan tarinoita, ateistille Jumala voi olla satuolento siinä missä joulupukkikin :)
Kristaliina
18.12.2014 at 17:06Ei niin – vaan itse asiassa evoluution opettaminen (siinä mielessä että lapset kertoo sen toisille lapselle) on tästä näkökulmasta jopa pahempaa, koska toiset ihmiset perustavat sille ihan kokonaisen maailmankuvansa…
Jos siis ajatellaan näkökulmasta, että lapselle pitää valehdella jotain, jotta muut eivät pahoita mieltään…
viv (Ei varmistettu)
18.12.2014 at 17:44Evoluution opettaminen on varmasti ihan jees suurimman osan uskovaisistakin näkökulmasta – sehän on tieteen tähän saakka paras arvaus siitä miten nykyiset elämänmuodot ovat syntyneet. Uskonto ja tiede eivät tietenkään automaattisesti sulje toisiaan pois.
Mutta joo, et ehkä ollut ihan vakavissasi tämän kommentin kanssa. :) Jotkut vaan tuntuvat ihan oikeasti luulevan etteivät uskovaiset osaa ajatella järjellä lainkaan ja että he ovat aina täysin kirjaimellisia opissaan.
Kristaliina
18.12.2014 at 17:57Joo eiku siis pointti yritti olla se, että eihän sillä perusteella voi valehdella omalle lapselle, että joku valheeseen uskova voi pahoittaa mielensä.
Mut siis huono vertaus, my bad :)