Kasvatus Espanjassa vs. Suomessa – viisi havaintoa (ja karsea tiputarina)

Käveleskelimme eräänä aurinkoisena päivänä Benalmadenan Paloma-puistossa, jossa vilistää vapaina mm. pupuja, kanoja ja muita pieniä söpöläisiä.

Yhtäkkiä kohdallamme tapahtui ihan kauheita. Espanjalainen perhe oli hyökännyt kanapoikueen kimppuun. He hihkuivat innoissaan kädet täynnä pullanmurusia. Kanaemo kaakatti henkensä edestä kauhuissaan, tipupoikue hajaantui paniikissa. Perheen alakouluikäinen poika yritti kaikin voimin talloa tipujen päälle. Perheenäiti nauraarätkätti vieressä.

Reaktiomme oli alkukantainen ja täysin suunnittelematon.

”NO!!! NO!!!! NO!!!!!!!!!”

Sekä minä että Joel huusimme kaikin voimin ja ryntäsimme kohti perhettä. Heilutimme käsiämme hädissämme. NO!!!!!

Perhe ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä räyhäsimme. Omituiset suomalaiset, noita pitää ehkä varoa? Yritimme selittää kauhun sumentamalla kielitaidolla: NO MOLESTAS POLLOS!!!! Tai jotain. NO NO NO tuli ainakin selvästi, tärisimme kiihtymyksestä. Paikalle välikohtaukseen säntäsi myös espanjalainen mies, joka (käsittääkseni) yritti selittää perheelle, että mitä väärää he oikein tekevät. Yrittävät tappaa tipuja. 

Tapauksesta jäi paha olo pitkäksi aikaa. Mitäköhän se naurava perheenäiti olisi sitten tehnyt, jos poika olisi osunut tipuun ja se olisi jäänyt liiskaksi kengän alle…? Olisiko vielä naurattanut?

Valitettavasti tuo tilanne ei ollut mitenkään ainutkertainen. Ihan sillä samalla käynnillä puistossa näimme lapsia, jotka yrittivät potkia puluja tai jahtasivat kiinni pupuja. Estimme poikaporukkaa rikkomasta isoja lasipulloja. Espanjalaisten suhde eläimiin ja luontoon (ja sen myötä lasten kasvatus siihen, miten eläimiin ja luontoon suhtaudutaan) näyttäisi olevan hyvin erilaista kuin Suomessa.

Meidän havaintojen mukaan moni muukin asia on lasten ja kasvatuksen suhteen eri tavalla Suomessa ja Espanjassa – toki perhekohtaiset erot ovat kaikkialla suuria laidasta laitaan. Mutta noin niin kuin keskimäärin ja meidän kokemina. Tässä viisi havaintoamme; havaintoalue vain yksittäinen Fuengirolan alue kolmena talvena, ja verrokkikohteena omat kokemukset ja havainnot suomalaisesta kasvatuksesta. Varmasti on perhekohtaisen lisäksi myös alueellista vaihtelua niin Suomessa kuin Espanjassakin.

Saa korjata tai täydentää, jos tiedätte paremmin tai teillä on omia havaintoja!

1. Espanjassa lapset ovat osa elämänmenoa

Tämä on niin ihanan vapauttavaa: lasten kanssa et ole täällä koskaan tiellä. Leveätkään vaunut ahtaalla jalkakäytävällä eivät ole tien tukkona kenellekään, et kuule selkäsi takaa ärtynyttä murinaa lasten kanssa kaupassa tai näe ”miksi nuo matkustaa ruuhka-aikana” -mulkaisuja bussissa. Tai kummastelevia katseita iltakymmeneltä ravintolan päivällispöydässä.

Sen sijaan lapsille jutellaan, heitä ihastellaan ja silitellään. Guapa! Guapa!

Lapset myös otetaan mukaan. Perheet liikkuvat ja käyvät ravintoloissa. Lapset ovat elämässä mukana.

Toisaalta joskus meno on suomalaisen lapsiperheen näkökulmasta aika kakofonista. Lapset saattavat juosta rallia pitkin ravintolan lattiaa, kiipeillä ikkunalaudoilla ja pöydillä eikä kukaan sano mitään. Aikuiset juttelevat omia juttujaan eikä kukaan kiellä. Kyllä: olen monestikin pyöritellyt salaa silmiäni. Meidän lapset eivät i-ki-nä saisi käyttäytyä noin. Joissain asioissa espanjalainen meno saa minut tuntemaan oloni varsinaiseksi tiukkapipokasvattajaksi.

Pisteet menevät silti: Espanjalle.

2. Etuilu sallittua

Suomalaisia vanhempia moititaan kännykän selailusta hiekkalaatikon äärellä, mutta espanjalaiset eivät edes ole siinä äärellä. Usein leikkipuistojen penkit ovat varsinaisen leikkialueen aitojen ulkopuolella. Aikuiset istuskelevat niillä eivätkä monesti edes vilkuile siihen suuntaan, missä lapset porhaltavat.

Tämä kärjistystä, mutta (useammin kuin suomalaiset) juuri espanjalaiset lapset etuilevat liukumäissä ja ryöstävät toiselta lapselta keinun pelkästään röyhkeästi ottamalla. Vanhemmat eivät monestikaan kiellä tai puutu – ehkä siksi, että eivät näe.

”Vahvempi voittaa” -ajattelu tuntuu olevan vallalla etenkin poikien kasvatuksessa (tyttöjä ehkä ohjataankin enemmän oman vuoronsa odottamiseen ja jakamiseen). Esimerkiksi kerran pallomeressä noin 8-vuotiasta poikaa meinasi alkaa itkettää, kun pikkusisko (ehkä 6-vuotias) pommitti poikaa palloilla. Vapaasti käännettynä pojan isä totesi , että”yhy yhy yhy, sinähän olet isompi, puolustaudu”, ja tönäisi aika rajusti pojan takaisin pallomereen.

Sukupuolistereotypiat näyttävät olevan vahvat sekä siinä, millaista käyttäytymistä lapsilta odotetaan ja miten heidät puetaan. Seelaa kutsuttiin vauvana jatkuvasti pojaksi, sillä hänellä oli värikkäitä (mm. kirkkaanpunaista) vaatteita eikä pelkkää vaaleanpunaista. Eikä korvareikiä.

Pisteet menevät: Suomelle.

3. Äidit ovat kotona, isät usein leikkipuistossa

Perheen sisäiset sukupuoliroolit näyttävät olevan vielä perinteisemmät kuin Suomessa. Usein äiti on pienemmän sisaruksen kanssa kotona, ja vie ja hakee koululaista kouluun. Välissä on ohjelmassa kotitöitä ja ruoanlaittoa, ja sillä aikaa pienempi lapsi leikkii kotona tai patiolla. Vauvajumppia, -muskareita, perhekerhoja ja muita kotivanhemmille suunnattuja päiväsajan harrastuksia ei juurikaan ole. Paitsi suomalaisten vanhempien keskuudessa suomeksi.

Toisaalta vapaapäivinä ja iltaisin leikkipuistoissa ovat yllättävän paljon juuri isät lasten kanssa. Usein olen arvioinut äiti-isä -suhdeluvuksi noin 20-80, kun Suomessa suhdeluku on ehkä juuri toisin päin. Toisaalta olemme kellosta katselleet, että ehkä juuri noina ”isien leikkipuistohetkinä” äidit ovat kotona päivällistä laittamassa.

Päiväkodeissa ryhmäkoot ovat suurempia kuin Suomessa (3-vuotiaita saattaa olla 20 yhdessä ryhmässä ja heillä vain yksi hoitaja) ja ”koulu” aloitetaan 3-vuotiaana. Toisaalta koulu on senikäisenä vielä paljolti päiväkotimaista leikkiä.

Pisteet menevät: Suomelle.

4. Luonto- ja eläinsuhteessa kirittävää

Tiputarinasta näki varmasti aika selvästi, että espanjalaisten eläinsuhteessa on valitettavasti kehitettävää. Myös esimerkiksi koiria kohdellaan kaltoin.

Vaikka aikoinaan Koffin puiston laidalla asuneena olin eri mieltä, sanon silti näin: suomalaiset myös ovat aika tarkkoja luonnon roskaamisen kanssa. Näyttäisi, että espanjalaisten puistossakäynneiltä jää enemmän roskaa ympäristöön kuin mitä Suomessa tapahtuisi. Poislukien Koffin puisto kesäviikonloppuisin.

Pisteet menevät: Suomelle.

5. Espanjalaiset eivät ulkoile säällä kuin säällä

Suomessa sataa kissoja, koiria ja hevosia, ja lapset möyrivät reippaasti vedenpitävissä vermeissä mudassa. Espanjalaiset puolestaan eivät ulkoile sateella. Tai kylmällä. Tai lämpimällä, joka on heidän mielestään kylmää :) Jos sateella menee leikkipuistoon ja siellä on muita lapsia, voi olla aika varma, että hekin ovat suomalaisia.

Espanjalaisilla lapsilla ei ole (vielä?) sään- ja leikinkestäviä teknisiä varusteita, vaan usein ulkoiluvaatteina on vaikkapa tytöillä paksut sukkahousut ja hame, pörrökengät (eivät kestä kastumista) ja muhkea karva- tai untuvatakki. Söpöä, mutta ei kovin käytännöllistä.

Toisaalta sanottakoon, että täällä on varmaan huono ilma sen verran harvoin, että silloin voi ehkä hyvällä omatunnolla olla sisällä. Espanjalaiset kuitenkin viettävät paljon aikaa ulkona.

Pisteet menevät: Suomelle reippaudesta, Espanjalle stressaamattomuudesta.

Suomi sai ehkä näissä viidessä kohdassa enemmän pisteitä, mutta se ei ole mikään ihme: mehän ollaan suomalaisia. Usein tietysti ”oikeammalta” tuntuu se, mihin on itse omassa kulttuurissa oppinut. Olisi vastavuoroisesti kyllä tosi kiinnostavaa ja silmiäavaavaa lukea espanjalaiselta sivustakatsojalta (koska sivustakatsojan asemasta itse tietysti kirjoitin) havaintoja siitä, miltä suomalainen lastenkasvatus näyttää heidän silmillään katsottuna.

Todennäköisesti täällä leikkipuistossa espanjalainen vanhempi katselee, että kylläpä nuo kulkevat jatkuvasti lastensa perässä. Aika tiukasti näköjään ovat kieltämässä ja kyttäämässä lapsiaan koko ajan, ehkä aika tiukkapipoisia vanhempia nuo suomalaiset…? Ja lapset on aina puettu tuollaisiin sporttivaatteisiin eikä yhtään suloisesti – eihän noilla tytöillä ole edes isoja rusetteja eikä korvareikiä! Ja ehkä vähän aggressiivisiakin ovat ne suomalaiset vanhemmat: yksikin perhe tuli meille räyhäämään Paloma-puistossa, kun olimme rauhassa leikkimässä tipujen kanssa.

Ha ha.

Kuitenkin se ihan ensimmäinen kohta, josta meni pisteet Espanjaan, oli kyllä tosi vahva ja tärkeä kohta. Ihana kohta. Espanjalaiset perheet ja lapset näyttävät enimmäkseen onnellisilta ja hyvinvoivilta, ja lapset ovat luonteva osa elämää, eivätkä mikään rajoite. Myös isovanhempien rooli on vahva.

Mainittakoon vielä, että täällä Fugessa varmasti monet suomalaiset perheet kasvattavat lapsensa hyvin suomalaisittain (niin kuin mekin). Etenkin suomalais-espanjalaiset perheet varmasti parhaimmillaan pystyvät noukkimaan molemmista kulttuureista ne parhaat palat <3

Mitäs mieltä olette, kuulostaako tutulta? Oletteko havainnoineet samaa vai jotain ihan muuta…?

65