Välistoppi matkalla Naantaliin (tai Turkuun): Kasvihuoneilmiö

Muumimaailma-päivämme aikatauluajatus oli, että lähdemme ajamaan kohti Naantalia mahdollisimman aikaisin aamulla – ja että syömme aamupalankin sitten matkalla jossain ABC:lla.

Mutta Turun motarille päästyämme Joel alkoi katsella huoltoasemien sijaintia kännykkäkartalta, kun minulla yhtäkkiä välähti: hei eikö jossain tän tien varrella pitäisi olla se Kasvihuoneilmiö? Se sellainen… no se sellainen… No siis se sellainen…

Yritin sitten siinä selittää Joelille monin sanankääntein, että millainen paikka se on.

Että siellä on niinku ihan kaikkea. Sellaista krääsää, mutta niinku tosi paljon kaikkea, ja ehkä sellaista Intia-kamaa, mutta jotain muuta, ja niinku tosi paljon kaikkea, tosi iso se on. Siellä on jotain vanhoja nauloja, mutta sit siellä on kaikkea sisusutustavaraa, ja kahvila siinä on myös. Se on joku vanha kasvihuone siis, ja sit siellä on pupuja, ja…

”PUPUJA!!!!”, kuului takapenkiltä.

Asia päätetty. Aamupala syödään Kasvihuoneilmiössä.

Joel repeili jo Kasvihuoneilmiön pihalla. Ostetaanko tuollainen aidonkokoinen lehmä? Tai tuo ratsastava inkkari meidän pihalle. Mikä tää paikka oikein on? Tämähän on ihan mahtava.

Joo joo joo mähän SANOIN, että täällä on ihan kaikkea!!!

Kasvihuoneilmiötä on hyvin vaikea kuvailla.

Olen aika varma, että joskus ennen tämä paikka sijaitsi ihan suoraan Turkuun johtavan tien varrella (nyt motarilta pitää poiketa tänne erikseen)  – muistan pysähtyneeni täällä joskus sitä väliä ajaessani vuonna… öööh 90-luvun puolella joka tapauksessa. Muistelen, että silloin paikka olisi ollut pienempi. Toisen kerran kävin täällä ystävän kanssa, kun Silva oli 1-vuotias – neljä vuotta sitten siis.

Blogissakin (mm. täällä)  on näkynyt monesti sellaisia vihreitä värikkäitä mattoja – no ne ostin silloin viime käynniltä tästä pinosta:

Koska meillä oli päivän keskeisimmässä tähtäimessä se Muumimaailma, emme jääneet tällä kertaa ihmettelemään paikkaan kovin pitkäksi aikaa – vaikka siellä olisi varmaan voinut pyöriä tuntikausia.

Nyt ei sitten esimerkiksi leikitty pallomer… pehmolelumeressä:

Tää on kyllä vaan niin mahtava paikka – mä veikkaan, että mulle kävisi just noin, jos perustaisin kaupan. Että ”mäpäs myyn täällä tällaista”, ja ”otanpas myyntiin vielä tuollaistakin”. Ja sitten jo karkaisikin mopo ihan totaalisesti käsistä ja tilailisin ympäri maailmaa mitä ihmeellisempiä juttuja. Joo totta kai mä otan myyntiin tuollaisen kymmenmetrisen kivibuddhan! Ja lynchmäisen jalkalampun, jolla on naisen vartalo! Ja sitten olisikin tuloksena…

…tällainen. Jota ei voi oikein sanoilla kuvailla.

Pysähdyksen saldo: aamupala, käärmelelu (mökkilaiturille lintuja hätistelemään) ja tytöille ”timantit” eli jonkinlaiset lasihelmet 60 sentillä.

Aaa niin ja ihan tota tosta tuollainen yksi tuoli vaan, jolle ei ole meillä mitään paikkaa, mutta se huusi meidän nimeä. Ei mahtunut autoon, mutta haen sen erikseen tällä viikolla.

Joel olisi halunnut ostaa noin kuusimetrisen kattoonripustttavan hain.

Aikoi kuulemma antaa lahjaksi kaverilleen. Hyvää syntymäpäivää?

41