Kaupassa käynti vs. ruokakaupan kotiintoimitus

Säästölinja – sähköauto ja pieni matka tulossa.

Joten eiköhän hei nipistetä menoja myös ruoan kotiintoimituksesta. Mehän ollaan oltu ruokakauppojen kotiintoimituksen sataprosenttisia käyttäjiä since koronavuosien alku, ja sitä ennenkin itse asiassa vuosikausia tilattiin ruokakauppatoimitus kotiin vähintään pari kertaa kuussa. Tällaista virtuaalista ruokakauppakäyntiä ollaan harrastettu siitä asti, kun keskimmäinen lapsi oli aivan pieni, eli jostain vuodesta 2014 asti. Että aika pitkäaikaisia nettiruokakauppojen käyttäjiä ollaan oltu.

Mutta onhan se kotiintoimituskulu siinä tietysti aina – joten säästölinja ja tötteröö nytpä mennään kolmen hengen voimin (yksi heistä taapero) Prismaan! Jippijaijee seikkailulle ja säästämään!

Jännä, miten ihan tavallisen kauppareissun näkee jotenkin eri silmin, kun sitä ei ole tehnyt noin kolmeen vuoteen. Tässä kootut havainnot kaupassa käyminen vs. ruokakaupan kotiintoimitus.

1. Heräteostokset. Apua, miten täällä voi olla ostamatta! Mmmm kato croissantteja, hei oisko kivat tuollaiset popsocketit tyttöjen kännyköihin, uuuuu täältä voisin ostaa langat pariin neulontaprojektiin! Itse lähdin taaperon kanssa yläkertaan lapselle jumppamattoa ostamaan ja piti ihan oikeasti ponnistella, että en olisi tullut sieltä alas täyden kantamuksen kanssa.

Tulin muuten alakertaan tyhjin käsin, kun muistin, että mehän ostetaan kierrätettynä kaikki tällainen. Sekin ajatus oli onnistunut tipahtamaan ulos päästä siinä megamarketin liukutasossa.

Samoin ruokapuolella koko ajan piti ponnistella, että ei ostaisi mitään heräteostoksia vaan pysyisi niissä säästölinjan ruokatarvikkeissa, mitä meillä on tavallisestikin tapana ostaa.

2. Hintojen vertailu. Ruokapuolella sillä aikaa Joel oli ähissyt etsiessään joidenkin tuotteiden kilohintaa hintavertailua varten. Nettiruokakaupassa saa tuotteet helposti rinnakkain, live-kaupassa vertailu tuntui hankalammalta. Joel päätyi ostamaan kalliimpia tomaatteja ihan siksi, että ne edullisemmat olisivat olleet hyllyn toisella puolella ja sen huomatessaan oli jo ottanut toisia.

3. Taaperohiki. Alkuun oli oikein kivaa: taapero tutki yläkerran tuotteita ja juoksenteli iloisesti pitkin käytäviä. Mutta jonkin ajan kuluttua iski rimpula ja muistin, että millaista on käydä pienen lapsen kanssa hiki päässä kaupassa.

4. Mitä pitikään ostaa? Kotimatkalla juteltiin, että tämä on ihan varmasti tottumiskysymys. Joskus aikoinaan ruokakauppakäynnin saattoi tehdä automaatiolla vaan kävellen käytäviä ja ottamalla sieltä tutut tuotteet. Mutta nyt oli kehittynyt kolmessa vuodessa ihan erilainen rutiini ja tuntui ihan mahdottomalta muistaa, että mitä pitikään ostaa.

Nettiruokakaupassa voi kesken tilauksen käydä tarkistamassa, että onkohan meillä ketsuppi vähissä. Ja tilauksen jälkeen lisäillä jälkikäteen ”ai niin, rintsikansuojukset” tai ”hei mulla on deodorantti lopussa”. Live-ruokakaupassa olisi pitänyt muistaa heti siinä kerralla kaikki ostettava. No, ei tietenkään muistettu ja se tarkoitti sitten tietysti täydennysostoreissua erikseen.

Ei, ei ollut kauppalappua.

5. Kassalinja-angsti. Kun siinä taaperohiessä on sitten saanut kaiken (minkä nyt muistaa) kasaan, niin aaaaaa täällä on vielä se viimeinen suoritus jäljellä. En muistanutkaan, miten kassalinja pyörii, tavarat ruttautuvat toisessa päässä, ääääh taapero rimpuilee ja pitäisi pakata, seuraava asiakas jonottaa niskaan ja kuvitellusti pyörittelee silmiään (oikeasti ei pyörittele) ja aaaaaa pakkaanko mä vai maksan ja taapero edelleen rimpuilee ja haluaa tarttua kaikkeen noooooooouh mun kasvikset menee kasaan rutistuessaan tuolla!

…ja kun pääsee kotiin, alkaa tietysti sataa. Kauppakassien roudaaminen autolta sisään (meillä on parkkipaikka kauempana kotia) vie ainakin kolme kierrosta. Sateessa.

Niin öö tota että mikäköhän se toimituskustannus siis olikaan…? Tän kaiken ois tosiaan saanut ihan eteiseen kannettunakin.

Jaiks, näistä ensimmäisistä kohdista heti tietysti huomaa, että me oltiin selvästi team kotiintoimitus. Live-kauppareissu tuntui työläältä ja hikiseltä. Mutta pinnistelen ne plus-puoletkin! Ensin tietysti se, miksi siellä live-kaupassa oltiin, eli:

6. Säästö toimituskustannuksissa. Tosin pitää todella ponnistella, että se säästö ei valu hukkaan sitten heräteostoksina.

7. Tuotteiden valitseminen itse. Vaikka 98 % ruokatoimitusten keräilyistä menee nappiin, niin tuleehan sieltä joskus ylläreitäkin. Tyyliin perunan kokoinen kukkakaali tai korvaavana tuotteena jotain ihan älyvapaata. 140-kokoisten uikkarien tilalle tuli kerran kaksi 104-kokoista, (aiemmat uikkarit olivat unohtuneet Sotkamoon) eli ei menty uimaan sinä iltana.

8. Sähköauton latausmahdollisus. Se tulee toivottavasti pian tarpeeseen.

9. Pullonpalautus. Haha tätä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta kun ei käy live-ruokakaupassa, jää pullonpalatuksetkin venymään! Viime vuosina oon itse asiassa antanut meidän palatuspullot isoissa säkeissä sellaisille, joilla on rahasta tiukkaa ja jotka esimerkiksi Facebook-ryhmissä palautuspulloja kyselevät.

Tosin nykyisin noita palautuspulloja tuleekin vähemmän, koska (myös säästölinjan vuoksi) nipistettiin pois meidän pullopaheet eli light-cokiset ja mun alkoholittomat siiderit.

10. Sukupolvikokemus eli taapero pääsee ajelemaan ostoskärryllä. Oishan se nyt ankea lapsuus, jos ei olisi koskaan istunut ostoskärryn istuinosassa, haha. Joskus megamarketeissa on myös sellaisia etukortilla toimivia karuselleja; nyt ei harmi kyllä ollut.

11. Mitä täällä onkaan myynnissä eli esimerkiksi uutuuksien bongailu käy livenä helpommin.

12. Ja voihan jotkut siitä kaupassa käymisestä ihan tykätäkin, ohjelmanumerona. Voiko? Olen kyllä ihan luotettavista lähteistä kuullut, että voi. *köh köh hullut*

Okei meidän live-ostosreissu oli pullollaan (täysin humoristista) ähinää ja nettitilauksen ylistämistä (”oi miten helposti tää ois vaan netissä tehty!”), mutta samalla me siinä kuitenkin vastaähistiin, että kyllä me tätä varmaan sitten jatkossa tehdään, vähän enemmän ainakin. Koska ne toimituskustannukset ja säästölinja.

Mutta olen kyllä vilpittömästi kahden vaiheilla, että onko se oikeaa säästämistä vai valuuko ne kuljetukseen menevät eurot sitten tosiaan niihin juttuihin, joita ei ostaisi nettiselaimella shoppaillessa.

Seuraava ruokakauppakäynti tehtiin kuitenkin virtuaalisesti. Pitää vähän hengähtää, hehe.

42