”Shhhhhhh!”, meidän perheen aikuiset sihisevät (huutoäänenvoimakkuusvolyymillä, luonnollisesti) meidän Espanjan-kodin rapussa.
Noin 15 vuotta kerrostalossa kasvatti minusta rappuhiipijän. Nipon, toisin sanoen.
Rapussa ei saa meluta, ei edes keskustella kovalla äänellä. Ja sitten sellainen juttu kuin vanhan kerrostalon hissin rautainen liuku-ovi, se pitää hivuttaa kiinni äänettömästi, ihmiset!!!! Ei-ei-eijeijei niin, että päästää sen irti ja antaa rämähtää omalla voimallaan: KLONG-KLONG-KLOJOIJOIJOIJOING! Ja siinä metrin päässä sen hissin vieressä olevan oven asukas saa sydänkohtauksen; pahimmillaan kolmen aikaan yöllä, kun joku asukas palailee rautaoviapaukutellen baarista. Ei ei eijeijei. Hil-jaa rapussa!
Nojoo. Sanopa se sitten 2,5- ja 4,5 -vuotiaille, jotka ovat tottuneet heti ulko-ovesta poistuessaan (ja jo sitä ennen) hihkumaan juttunsa ihan rauhassa. Ja lähtemisprotestoimaan eteisessä, josta täällä ei tietenkään ole minkäälaista väliovea rappuun. Sanon, sanon. Päivittäin ja aika monta kertaa. Ja että ei juosta ja säntäillä rapussa. Ei-PÄ. Välillä ne vahingossa jopa tottelevat, ja silloin ne mustavat neuvot arviolta seuraavan kolmen sekunnin ajan. On kato hei niin älyttömän kiire kisata, että kumpi ehtii painaa sitä hissinkutsunappia. Ja sit se toinen voikin saada hepulin, kun ei ehtinyt. Jepjep. MINUN VUORO PAINAAAAAAA! Ei paljon ”shhhh”:t auta, haha.
Toinen juttu, missä me ollaan kerrostaloasukkaina ihan surkeushuonoja: huoneesta toiseen huutelu. Meillä kotona on ollut ihan normaalia, että yläkerran ja alakerran välillä käydään huudellen keskusteluita. KUULETSÄ? HUHUU! KUULETSÄ? Kaikuvaan (ja äänieristämättömään) kerrostaloon tullessa ensimmäiset viikot tuntuivat jopa vähän painostavilta; apua millaistakohan meteliä me oikein pidetään…? Naapurit from hell.
Lapsille yritettiin sanoa, että täällä ei sitten huudella huoneesta toiseen vaan tullaan nätisti sanomaan silloin, kun on asiaa. Ha ha HA. Kun ei sitä me aikuisestkaan muisteta. LAITOIKSÄ HEI JO NE PYYKIT KUIVUMAAN?
Myös lasten akuutit arkiset kiukkukohtaukset tuntuivat alkuun painostavilta – apua, nyt kaikki kuulevat tämän. Oma tyynimielijäähattupäisyys oli siinä aika selkeästi vaakalaudalla, kun hädissään yritti saada hiljennettyä naperokiukun salamanvauhdilla. Ja se klassinen ”NYT HILJAA!!!!” (huutamalla, toki) ei ollut niissä tunnelmissa kovinkaan monen sekunnin päässä. Onneksi kuitenkin aika nopeasti tajusi: voin nyt tässä valita, kuulevatko naapurit huutavan lapsen/lapset. Vai vaihtoehtoisesti huutavan lapsen/lapset JA huutavan aikuisen/aikuiset.
Laskekymmeneen laskekymmeneen laskekymmeneen. Phuuh phuuh phuuh.
Onni onnettomuudessa: me ollaan Espanjassa hei. Ei täällä muutkaan kovin hiljaisia ole. Jossain meidän yläpuolella asuu espanjalainen pariskunta. Kielitaidon puutteen takia meillähän ei tieysti ole mitään käsitystä, riidelläänkö siellä kovaäänisesti vai keskustellaanko vaan espanjalaisittain. Tää onkin hyvä hei: mehän siis vaan keskustellaan espanjalaisittain. Sopeudutaan elämänmenoon ja silleen.
Sitä paitsi puolet tästä kerrostalosta taitaa olla tähän vuodenaikaan tyhjänä. Ehkä täällä ei asukaan muita kuin me ja se riitel… keskusteleva espanjalaispariskunta.
Mutta yksi juttu – onko kenelläkään samaa kerrostaloäänihavaintoa?
Mun yläpuolelta on aiemminkin kerrostalossa asuessani (Suomessa siis) kuulunut sellainen omituinen ääni. Muistaakseni useammassakin kodissa. Ikään kuin joku pudottaisi ensin jonkun painavan pallon lattialle ja sitten se vierisi. Klonk-klonk-rrr-rr-rrr. Se on sellainen… …kova pieni pallo. Painavampi kuin pingispallo. Ehkä biljardipallo?
Ja täällä kuuluu se ääni myös! Huomasin sen heti, kun tänne muutettiin.
Mikä ihme se voi olla?
PS. Kerronpa vielä kummitusjutun.
Aikoinaan Kampissa Joelin luona kuuntelimme usein jostain asunnosta kuuluvaa vauvan itkua. Kahden vuoden jälkeen yhtä äkkiä tajusin, että het-ki-nen miksi se vauva ei ole yhtään kasvanut. Se oli edelleen nimenomaan vauvan itkua, ei taaperon. Ja siinä samalla tajusin myös, että hetkinen – ei me olla koskaan esimerkiksi rapussa törmätty mihinkään vauvaan…? Ääni tuntui tulevan meidän yläpuolelta, vaikka siellä oli vain ullakko. Toki putket voivat tuoda ääniä hassuilla tavoilla, mutta…?
Nooh. Juttelin sitten useampi vuosi myöhemmin sen ihmisen kanssa, joka asuu kyseisessä asunnossa nyt. Tulin kertoneeksi itkusta. Ja kyllä: se kuulemma kuuluu siellä edelleen.
Hrrr. :)
38
Rakenneääni
21.1.2017 at 20:03Kääk! Tunnistin niiiin tuon biljardipallon äänen. Ensin isompi kolahdus ja sitten vierivää ääntä hetki kunnes loppuu. En ole tuohon ääneen sen kummemmin aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt rupesin asiaa miettimään ja muistan kuulleeni sitä kaikissa niissä kerrostaloasunnoissa, joissa olen asunut muutoin kuin ylimmässä kerroksessa.
Koska olen neuroottinen asioista, jotka jäävät mieltä kaivertamaan ja minun on pakko saada kaikki selville, otin Googlen avukseni. Puolisen tuntia Googleteltuani mies tulee olan taakse ja kysyy iloisen hämmästyneeseen sävyyn: ”Ai sä jo nyt selvittelet talotekniikkaa?” (meillä on siis nyt tämän viikon ollut puheissa, että kun ei näytä hyvää kohdetta markkinoilta löytyvän, ruvetaan ensi kesänä miettimään rakennuttamista). Ei siinä mitään, jouduin sitten selittämään miehelle, että en nyt sentään vielä tässä vaiheessa talotekniikka-asioita mieti vaan koitan selvittää mystistä keilaus/biljardiääntä, joka niin monille tuntuu olevan tuttu. Mies kysyy: 1) kuuluuko se keilausääni useammin illalla? ja 2) kuulostaako kolahduksen jälkeinen vierimisääni siltä, että jokin pallo oikeasti liikkuu paikasta A paikkaan B, vai antaako ääni vain mielikuvan vierivästä liikkeestä äänen itsessään pysyvän ”paikoillaan”. Hämmentyneenä vastaan molempiin ”KYLLÄ!”
Mieheni mielestä kyseessä on siis seuraava: Lämpimän käyttöveden kiertovesipumppu. Nykyisin nämä pumput ovat kuulemma pääsääntöisesti melko hiljaisia, mutta vanhemmissa kerrostaloissa joissa lämmitysjärjestelmän ja vesiputkiston remontteja ei ole tehty, nämä pumput ovat äänekkäitä ja pumppaavat epätasaisesti vuorokauden mittaan. Yleensä siis illalla ja aamuyöllä, kun ihmiset ovat iltapäivän ja illan ajan käyttäneet vettä pyykkäämiseen/ruoanlaittoon/peseytymiseen yms, vanhat pumput ”työllistyvät” kovemmin. Käynnistysääni + veden äkillinen lisääntynyt virtausääni kuulostavat isommalta kolahdukselta/pamaukselta ja pumpun epätasainen alkukierto vierimiseltä. (Itse olin vielä tässä vaiheessa selityksen suhteen skeptinen. Onko nämä pumput sijoitettu asuntojen katto-lattia -rakenteiden väliin vai olenko minä vain usein sattunut asumaan huoneistossa, jonka yläpuolella pumppu on..?) Vastaus: Ei, ei, ei. Pumput sijaitsevat teknisissä tiloissa, mutta kerrostaloissa rakenneäänet moninkertaistuvat ja kulkevat huoneistojen välillä nimenomaan pystysuuntaisina ääninä. –> Yläkerran äänet kuuluu helpommin, kuin seinänaapurin äänet. Kantavat kivirakenteet kuljettavat ääntä, joka sitten vaikuttaa tulevan yläkerrasta. Siksi saman lämmityvesijärjestelmän ääniä ei paikallista yhtä helposti esim. rivitaloissa tai omakotitaloissa.
Mies yritti löytää youtubesta videota vanhan kiertovesipumpun käynnistyksestä, jotta voisin vahvistaa onko kyseessä se kuulemani vierimisääni, mutta tuloksetta. Saamani selvitys kuulosti kuitenkin niin itsevarmalta, että hyväksyn sen.
krista
21.1.2017 at 22:13Vau. V-a-u. Tää todellakin ON loogisin mahdollinen selitys tälle – voispa hyvinkin olla JUST NÄIN. Hitsi ratkesiko tää?!?!?! Oi nyt pitäis vielä tosiaan löytää ääniraita tästä äänestä, niin vois olla 100 % varma. Mutta tähän oon valmis uskomaan, kyllä kyllä. Täytyy nyt vielä kunnolla kuunnella tätä. Kiitos ihana neuroottinen googlaaja & sun miehesi!!!
HanSu
23.1.2017 at 12:53Tää on huippu ketju:D Kiitos!
Ani
2.2.2017 at 15:06Niiiiiiin monta sydanta talle ihmiselle ja hanen miehelleen!! Tama on vaivannut vuosia!
Miia
22.1.2017 at 19:24Meillä kuuluu myös sama ääni. Mä olen aina ajatellut, että se on käsipaino joka lasketaan lattialle ja sitten se alkaa vierimään. Oon vaan ajatellut, että onpas sporttista sakkia😉
Toinen ääni mitä olen miettinyt on huonekalujen siirtelystä kuuluva ääni. Mietin, että miten joku lähes päivittäin siirtää huonekalujen paikkaa.
Hoitsu
22.1.2017 at 22:18Olen töissä eräässä helsingin sairaalassa, ja jo vuosia on ihmetelty yövuoroissa tätä huonekalujen siirtelyltä kuulostavaa ääntä. Sellasta kuin joku vetäisi lattiaa pitkin painavia huonekaluja ympäri huonetta. Ja kuuluu vaan kahvihuoneessa tämä. Kerran joku sattui kysymään ylemmän osaston hoitajalta että mitä ne oikeen tekee omassa kahvihuoneessaan öisin ja he sanoivat aina ihmetelleensä samaa omalla osastollaan. Heillä siis myös siinä kohtaa kahvihuone eivätkä kuulemma yllättäen siirtele siellä mitään huonekaluja öisin :) vanhassa sairaalassa kuuluu toki paljon jännittäviä ääniä sieltä täältä mutta tätä on ihmetelty.
Jenisei
25.1.2017 at 20:50TUOTA samaa kysymystä me pohdittiin miehen kanssa usein, että mikä toi pallo on, jonka yläkerran naapuri aina tiputtaa lattialle ja sit se vähän ’pomsahtaa’/vierii, niin oli pakko lukea kaikki kommentit. Ja luulen että todennäköisin vaihtoehto ois mitä jotkut arveli, että se tulisi tietokonetuolin jaloista, kun istuja nousee ylös ja ’tuolikin pompsahtaa ylös millin ja osuu takas lattiaan ja snadisti vierii’. Nykyisin asutaan rivarissa ja ei kuulu onneksi samaa ääntä, kun ei ole meidän päällä ketään (tosin ei kyllä miehen työtuolista kuulu tuota yläkerrasta vaikka hän nousee, mutta on ehkä vääräntyyppinen tuoli sitten..)…. o_O spoookyyyyy…..