Kesäkukkien istutus äitini perinneohjeilla

Omalla äidilläni on ollut perinteisesti täällä meidän puutalossa kaksi ”omaa” (erittäin vapaaehtoista) alkukesän puuhaa: puutalon portaiden peseminen ja yhteisen puutarhamyymälähuumaostosreissun jälkeen kesäkukkien istuttaminen ruukkuihin. Nämä ovat olleet meillä sellaisia tärkeitä kesän merkkejä!

No. Sitten tuli tämä poikkeuksellinen kevät ja kesä, ja tänä vuonna minä olen hoitanut nämä ämmin kesäpuuhat itse. On se vähän haikealta tuntunut, ja näitä tehdessäni olen ollut hymy huulilla ja tippa silmäkulmassa.

Viime viikolla pesin ulkoportaat, ja eilen sitten istutin kesäkukat, jotka (jesh) saatiin kotiikuljetuksella läheiseltä puutarhalta.

Tein kesäkukkia istuttamisen pian 80 vuotta täyttävän äitini perinteisillä istutusohjeilla – ihan niillä samoilla neuvoilla, jotka äitini puolestaan sai omalta äidiltään, eli minun 100-vuotiaaksi eläneeltä ämmiltäni.

Ehkä vähän hassua, mutta tällaisissa asioissa (ja itse omille lapsilleni tätä hommaa näyttäessäni) tunnen jotenkin hyvin koskettavasti olevani osa sukupolvien ketjua.

Tässä äidiltäni saamat perinneohjeet kesäkukkien istuttamiseen:

1. Ruukkujen tärkein ominaisuus on se, että siinä on reikä pohjassa. Kaupoissa on paljon rei’ättömiä ruukkuja, mutta ne toimivat lähinnä suojaruukkuina. Jos kasvin istuttaa suoraan sellaiseen, kasvi hukkuu tosi helposti. Eli reiällinen ruukku siis, ja jos ruukun sijainti on esimerkiksi portailla (eli pinnalla, jonka ei halua jatkuvasti kastuvan), sen alla kannattaa olla vielä aluslautanen.

Itse tykkään eniten noista perinteisistä punaisista saviruukuista. Heh viime kesänä muuten tarvitsimme yhden uuden ruukun hajonneen tilalle, ja kiertelimme Joelin kanssa isossa kaupassa hyllykilometrikaupalla vertailemassa erilaisia värillisiä ja koristeellisia ruukkuja. Lopulta teimme valintamme: ostimme tuon punaisen saviruukun, joka näyttää näistä kaikkein kuluneimmalta ja vanhimmalta. Tuo kulunein (esimerkiksi seuraavassa kuvassa oikealla) on siis oikeasti kaikkein uusin!

2. Sopivasti kasvamistilaa kukille. Moni (kuten minä) helposti ahnehtii ja istuttaa kukat alussa ruukkuun tiivisti niin, että ne ovat ”tuoreeltaan” kauniin ja rehevän näköisiä. Tällöin kuitenkin voi käydä niin, että juurille ja kasvulle ei jää tarpeeksi tilaa ja kukka ei kasva kovin reheväksi. Mieluummin siis vähän väljästi, ja sitten lannoittamalla kukka hienoon kasvuun. Se siis palkitsee vähän myöhemmin, vaikka alussa saattaa näyttääkin ”tyhjältä”.

3. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa ensin kiviä (tai meidän tapauksessa vanhojen ruukkujen paloja) ”salaojaksi”.

4. Sitten kesäkukkamultaa ruukkuun. Meillä käytetään istutettaville kesäkukille aina tuoretta (säkissä ostettua siis) kesäkukkamultaa, koska siinä on ravinteita mukana.

5. Ennen kukan laittamista multaan ropsautetaan kanankakkaa, joka sekoitetaan mullan joukkoon. Ihan pohjalle kanankakkaa ei kannata laittaa eikä ihan pintaan, ettei se ala haista.

Kanankakkaa ei kai välttämättä tarvitsisi laittaa tuoreen kesäkukkamullan kanssa, mutta äitini perinteisesti laittaa ja hänen kukkansa kasvavat aina niin upeasti, että luotan tässä häneen.

6. Multaan muovaillaan kuoppa, joka on vähän isompi kuin kesäkukan muoviruukku. Erityisesti sopiva syvyys kannattaa tsekata.

7. Kesäkukka muoviruukkuineen käännetään varovaisesti ylösalaisin pitäen kiinni varren tyvestä. Näin kukka yleensä irtoaa muoviruukustaan helposti. Kukka kannattaa muuten olla hyvin kasteltu ennen ruukkuun laittoa. Kukan voi esimerkiksi laittaa ”seisomaan” vesisankoon hetkeksi, ja sitten vasta istuttamaan.

6. Sitten kukka sinne kuoppaan ja koloihin lisää multaa. Varovasti painellaan kukka kohdalleen ja suoraan. Kannattaa muuten katsoa, että kukan multaklöntti ei jää yhtään koholle muuhun mullan pintaa nähden – tämä siksi, etteivät kasteluvedet valu juuren kohdalta pois.

7. Lopuksi huolellinen kastelu. Alussa on tietysti tärkeää, että kasteluvesi menee just sinne ruukun keskialueelle, missä kukan juuret ovat.

Kastelukannuissakin on muuten eroja. Sellaisella pitkä- ja kapeanokkaisella kastelukannulla veden saa hyvin sinne kasvin tyveen, kun taas sellainen ”leveänokkainen” (monta pientä reikää) on hellävaraisempi siemenestä kasvatettavien pienten alkujen kastelija.

Mulla on pari perinteistä lempparikukkaa, jotka haluan aina täällä meillä kesällä ruukkuihin: samettikukat tai samettiruusut, sekä marketat – nuo päivänkakkaroiden näköiset siis. Tykkään näistä erityisesti siksi, että just nämä kukat saan pysymään hengissä syksyyn asti. Muut kokeilut ovat mulla helposti kuolleet alkukesän aikana.

Tykkään siitä, että voin kuvitella, että mulla on sellainen magic touch näiden kanssa. Puuhastelen niiden kanssa mukamas suurella ylpeydellä. Todellisuudessa ei mulla varmaan mitään taikasormea ole, kukat vaan sattuvat olemaan helposti hoidettavia, luulisin.

Tänä vuonna muuten ”jouduin” ottamaan ruukkuihin vaaleammankeltaiset samettiruusut, sillä oranssit ja moniväriset olivat puutarhalta loppu. Ne ovat nykyään kuulemma tosi suosittuja, koska ihmiset harrastavat niin paljon istutushommia – ja samettikukkien sanotaan torjuvan hajullaan tuoksullaan tuholaisia.

Itse tykkään niistä ihan muuten vaan.

Vielä pari omaa vinkkiä vielä siitä, miten olen aiempina vuosina saanut nämä kukat kestämään ihan koko kesän, ensimmäisiin syyspakkasiin asti.

1. Oikeanlainen kastelu. Eli ensinnäkin kukille tosiaan sellainen ruukku, jossa on reikä pohjassa – ja jos sataa paljon, mahdollisesta aluslautasesta kannattaa kipata vedet pois sateen jälkeen. Ja sitten säännöllinen kastelu joka päivä (jos ei sada), mieluiten iltaisin tai aikaisin aamulla. Jos kastelee auringonpaisteella, mullan pinta helposti kovettuu.

Ja jos nyt päivä tai kaksi jää kastelematta vaikka reissun takia, niin kukat usein kyllä pärjäävät.

2. Lannoitus. Alkuun kukat lähtevät kasvamaan hienosti kanakakan avulla, ja alussa myös kesäkukkamullan ravinteet tekevät tehtävänsä. Mutta myöhemmin kesällä, alkaen ehkä heinäkuussa, käytän silloin tällöin kesäkukkaravinnetta (sitä pinkkiä jauhetta) kasteluvedessä.

3. Kuihtuneiden kukkien saksiminen pois. Tämä on meidän suvun perimätiedon mukaan ihan olennainen juttu, jotta kukka jatkaa kukintaa pitkään! Eli joka ilta kukkia kastellessa saksin kuihtuneet kukat pois (marketoissa se todellakin pitää tehdä joka päivä). Silloin kukka ei lopeta uusien kukkien tekemistä vaan jatkaa kukintaansa koko kesän.

Ja tämä todellakin toimii (ainakin näiden kukkien kanssa) kuin taika! Joskus, jos vaikka marketta näyttää loppumetreillä olevalta (jos se on päässyt repsahtamaan vaikka lomamatkan takia), tehokkaalla saksimisella sen voi saada vielä uuteen kukoistukseen!

Näin siis on ollut tavallisesti, kun mun äiti-multasormi on ollut kesäkukkien istuttajana. Saas nähdä, miten käy nyt, kun itse laitoin kukat multaan. Toivottavasti minulta ei jäänyt joku kukkimisabrakadabra sanomatta.

Tällaisilla ohjeilla tehdään siis meillä.

Onko teillä muita perittyjä ”vanhan kansan vinkkejä” kesäkukkien istuttamiseen tai hoitoon?

31