Kesällä luettua x 8

Wohoo ja omg – vauvan syntymän jälkeenKIN mä olen lukenut, ja peräti kahden kirjan verran!

Jossain vaiheessa totesin, että kun kerran joka tapauksessa käytän rintapumpulla, voin ihan hyvin lukea kirjaa siinä samalla. Vaikka se kuulostaa ihan helpolta jutulta, se ei vauvahormonihuuruissa ole (mulle) mitenkään itsestäänselvää. Esimerkiksi esikoisen ollessa vauva yritimme katsoa elokuvaa, mutta se piti lopettaa kesken – se tuntui jotenkin väärältä. Kun ei vaan halunnut (lue: ollut henkisesti valmis) ajatella muuta kuin vauva-asioita.

Joten lukemisen käynnistäminen vauvan ollessa alle kuukauden ikäinen oli mulle kyllä aikamoinen suoritus. Eikä pelkästään ajankäytöllisesti vaan myös joku hassu henkinen rajapyyki siinä ylitettiin. Haha mainittakoon vielä, että ensimmäinen kirja ei ollut mikään helppohöttöinen hattarakirja, vaan kirjan takakannen mukaan ”raivokas ja raastava tarinan pakolaisnaisesta, joka ei suostu uhriksi”. Että juu sellaista vauvakuplaa!

Tämän kesän aikana olen lukenut näköjään yhteensä kahdeksan kirjaa: kaksi siis post-vauva-ajalla rintapumpun äärellä, ja kuusi sitä ennen. Tässäpä fiiliksiä kirjoista, taas suurinpiirteisessä ”lempparit ensin” -järjestyksessä.

1. Susan Abdulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan

käännös: Anna-Mari Raaska
lainattu kirjastosta

Tämä oli se ”raivokas ja raastava tarina”. En olisi itse ehkä sitä ihan noilla sanoilla kuvaillut, ei tämä kai ehkä niiii-iiin raivokkaanraastava kirja ollut – vai olenko vaan tottunut tosi raastavaan, ehkä. Mutta ehdottomasti ison vaikutuksen tekevä kirja tämä oli, ja rakastan tällaisia kirjoja, jotka valottavat ihmisten kautta (poliittista) historiaa. Tuli taas googlattua esimerkiksi Jasser Arafat (muistin hänestä vain sen palestiinalaishuivin) ja moni muu asia palestiinalaisten ja lähimaiden historiasta.

Olen lukenut aiemmin Abdulhawan kaksi aiempaakin kirjaa: Jeninin aamut ja Sininen välissä taivaan ja veden. Näiden lukemisesta on jo aikaa mutta hämärästi muistelen, että Jeninin aamuista tykkäsin tosi paljon, mutta Sinisestä ei jäänyt kummempaa muistikuvaa. Rakkaudetonta maailmaa vastaan puolestaan oli sellainen, että kirjan hahmot ja tapahtumat todella jäivät pitkäksi aikaa mieleen, vielä kirjan sulkemisen jälkeenkin.

Itse asiassa kirjan henkilöt olivat jotenkin niin aidon oloisia, että lukiessa moneen kertaan jouduin palauttamaan mieleen, että nämä eivät ole todellisia henkilöitä. Ihan sivuhenkilöidenkin kohtalot ravisuttivat, aivan kuin olisi lukenut tositapahtumia.

Lukiessa myös selostin Joelille kirjan tapahtumia ihan niin kuin ne olisivat tosia (osin tietysti olivatkin: esimerkiksi poliittisten tapahtumien ja sotien muutokset ihmisten elämään yleisellä tasolla). Tämäkin on ehdottomasti mulle hyvän kirjan merkki.

Lyhyesti kirjassa siis eristysvankeudessa oleva palestiinalainen nainen kertoo tarinansa. Se ei ole (mun mielestä) mitään kurjuudesta repostelua, vaan sellainen vahva ja hyvin aidon oloinen (vaikkakin tietysti riipivä) tarina maanpaossa elämisestä ja millaisia valintoja saattaa joutua tekemään, jos valinnanvaraa ei ole.

2. Kate Quinn: Metsästäjätär

käännös: Päivi Harju
lainattu kirjastosta

Viime keväänä rakastin ensimmäistä lukemaani Kate Quinnin kirjaa, Koodinimi Alicesta täällä. Se meni heittämällä kaikkien lukemieni kirjojen TOP 10:iin. Niinpä odotukset Metsästäjätärtä kohtaan olivat tosi-tosi korkealla.

Odotukset tavallaan täyttyivät – kirja oli hyvä – mutta ihan samoihin mindblown-hyvän sfääreihin Metsästäjätär ei kuitenkaan päässyt.

Samaan tapaan kuin Alicessa, myös tässä historiallisuus yhdistyi hienosti jännittävään ja koukuttavaan tarinaan, jossa jäljitetään Amerikkaan karannutta natsien sotarikollisnaista. Tarina on pitkä (ja ei ehkä valtavan yllätyksellinen), mutta hyvinkin hotkittava.

Laitanpa muuten tältä istumalta kirjaston varaukseen Quinnin kolmannen kirjan, Ruusukoodin. Toivottavasti se on yhtä hyvä!

3. Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

käännös: Marja Helanen
lainattu kirjastosta

Heh mua varoiteltiin tämän kirjan ahdistavuudesta, joten se vaikutti ennakkokäsityksiin – odotin tosi ahdistavaa. Ja ehkä mä oon sitten vähän kummallinen, kun mulla oli pitkin kirjaa sellainen ”joo joo perheväkivaltaa” -fiilis, ei edes yhtään kansanmurhaa. Haha, joo mä oon kummallinen lukija.

Mutta toki tässä oli ahdistavuutta, mutta ei kuitenkaan mitenkään överisti. Tarina on tavallaan kaunis, enemmän selviytymistä kuin pelkkää kärsimistä.

Ja siis hurjan hyvä kirja: perheen (ja erityisesti perheen tytön) selviytymistarina Vietnamin sodassa traumatisoituneen isän vallan alla. Tarinassa on riipivänä rakkaus – jopa vähän kieroutunut sellainen – joka pysyy sitkeänä yllä, vaikka mies ja isä on erilainen ja aiheuttaa perheelleen pahaa. Missä vaiheessa selviytymisvaisto voittaa perheväkivallan alle alistumisen?

Tarinan ympäristönä on Alaskan karut olosuhteet. Jollain tavalla kirja tuo mieleen Suon villin laulun, josta tykkäsin ihan valtavasti. Tarinassa ei niinkään ollut yhtäläisyyttä (paitsi okei molemmissa oli päähenkilönä väkivaltaisen isän vallan alla kasvava tytär), mutta ehkäpä jotenkin luonnonympäristön kuvailussa ja keskeisyydessä tarinan kannalta oli sitä jotain samanhenkisyyttä.

En ole lukenut Kristin Hannahin muita kirjoja, mutta tämän jälkeen aion kyllä lukea! Onkos vinkkejä, mitä kannattaa häneltä seuraavaksi lukea?

4. Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

käännös: Anuirmeli Sallamo-Lavi
lainattu kirjastosta

Kääk näitä Sendkerin Burma-sarjan kirjojen nimiä: Sydämenlyönneissä ikuisuus, Sydämen ääntä ei voi unohtaa ja nyt Sydäntemme kaihoisa syke. Nimistä kannattaa kuitenkin päästä yli. Mun mielestä ainakin nämä Burma-kirjat ovat just sellaista sopivan hömppäisää (ei arvottavassa mielessä) rakkauskertomusta, soljuvasti ja suht nopeasti luettavaa, ja Burma-kytkös tuo lisää kiinnostavuutta.

Aiempien osien lukemisesta oli minulla sen verran aikaa – plus että juonet jäävät minulle usein huonosti mieleen – että en ihan ollut kartalla, että miten tämä kytkeytyi aiempiin kirjoihin. Joku henkilö oli sama, hämärästi tuttuja nimiä oli. Mutta tämä toimi mun mielestä hyvin joko erikseenkin tai näin muistivajeiselle, haha.

Tarinassa burmalainen, enonsa kanssa asuva pikkupoika saa kuulla vanhempiensa tarinan: miksi äiti ei ole enää mukana pojan elämässä ja miksi hän näkee isäänsä vain harvoin? Tarina on nopeasti luettava, oikeastaan hotkittava. Tavallaan aika kevyttä kesälukemista – mutta sellaiselle, joka kaipaa tarinaansa annoksen riipivyyttä.

Luen harvoin kirjoja uudelleen, mutta tämän sarjan kanssa on tullut sellainen fiilis, että olisi kiva lukea kaikki kirjat peräkkäin, niin kirjojen yhteys paremmin avautuisi.

5. Jan-Philipp Sendker: Kapinallinen ja varas

Käännös: Tuomas Renvall
arvostelukappale saatu: Aula & Co

Ja heti perään toinen Sendker! Tämä ei kuitenkaan kuulu Burma-sarjaan, vaikka jossain samoilla kulmilla tämäkin tapahtuu. Hieman hämmentävää tässä oli ehkä se, että kirjan tapahtumamaata ei ollut määritelty. Ehkä se oli vähän niin kuin mielikuvitusmaa: suuri aasialainen kaupunki slummeineen kuitenkin.

Kapinallinen ja varas oli ensimmäinen lukemani pandemia-aikaan sijoittuva kirja. Oho, eletään nykyajassa! Itse kun olen tottuneempi liikkumaan kirjoissani menneillä vuosikymmenillä. Pienen alun nikottelun jälkeen pääsin kuitenkin tästä hyvin yli, ja kirja muistutteli taas kerran siitä, millaisia vaikutuksia pandemialla on ollut kaikkein köyhimpiin ihmisiin. Esimerkiksi kirjan päähenkilön perhe saa pandemian takia potkut palvelijana toimimisesta ja päätyy suht turvatusta elämästä yhtäkkiä slummiin sairastamaan.

Kirja oli hyvinkin nopeasti luettava ja hotkaisemaan houkuttava. Kirjan päähenkilöpariskunnan rakkaustarina jää harmillisesti vähän pinnalliseksi, mutta kiinnostavin osuus kirjasta onkin kuvaukset slummin elämästä, sekä henkilöhahmoista sivuhenkilö, slummin johtaja Bagura.

Kirjan sisäliepeessä lukee ”ensimmäinen tarina Nirista ja Marysta”, joten tarinalle seurannee jatkoa. Jos näin on, niin mielelläni luen kyllä seuraavankin osan!

6. Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa

käännös: Henna Kaarakainen
lainattu kirjastosta

Jatkoa Lumoavien mausteiden kahvila -kirjan iranilaislähtöisen siskokolmikon elämälle irlantilaisessa pikkukylässä. Jotenkin mä näen tämän sellaisena lämminhenkisenä Ylen esittämänä telkkarisarjana, tämä sopisi tosi hyvin sellaiseksi.

Tarina jatkuu hyvin samaan tapaan kuin aiempikin kirja; jos tykkäsi ensimmäisestä, tykkää luultavasti tästäkin. Pientä uutta juonenkäännettäkin pikkukylässä nähdään: rannasta löytyy mystinen henkihieverissä oleva tyttö ja vanhin sisarus tutustuu komeaan kartanonherraan.

Haha, eikös kuulostakin jo ihan telkkarisarjalta!

7. Lucinda Riley: Italialainen tyttö

käännös: Hilkka Pekkanen
lanattu kirjastosta

Yksi lempikirjailijoistani – mutta valitettavasti ei häneltä yksi lempikirjoistani.

Italialainen tyttö on taas yksi Rileyn varhaisemmista kirjoista, joka on nyt siis julkaistu uudestaan. Eikä tällainen uudelleenjulkaisu mikään huono juttu sinänsä ole: esimerkiksi Vaarallinen kirje ja Keskiyön ruusu ovat olleet Rileyltä ihan lemppareita. Tämä Italialainen tyttö ei harmi kyllä yllä ihan sellaisiin sfääreihin: tarina on jotenkin liian yksiulotteinen mun makuun. Sellainen ”tavallinen kirja”, jonka olisi voinut kirjoittaa joku muukin kuin Riley.

Italialainen tyttö on siis kahden oopperalaulajan rakkaustarina: jo lapsena kuuluisaan oopperalaulajaan ihastuva lahjakas Rosanna sekä tämä oopperalaulaja, pettävä ja valehteleva Roberto. Minulla toki on myös henkilökohtaisia antipatioita tuollaisiin miehiin, siksi tätä lukiessa tuli sellainen ”mä en halua edes lukea tuollaisista miehistä” -fiilis, haha.

Mutta rakkausromaani oopperamaailmasta siis.

8. Jojo Moyes: Morsianten laiva

käännös: Heli Naski
lainattu kirjastosta

Myöskään Moyesin kirjoista tämä kirja ei nouse minulla ihan kärkeen.

Historiallinen ulottuuvus – mulle se tärkeä juttu – tässä on: australialaisia morsiamia kuljetettiin Isoon-Britanniaan käsittääkseni oikeastikin. Asetelma oli siis hurjan mielenkiintoinen, naiset olivat siis tavanneet brittisotilasmiehensä sodan aikana ja menneet naimisiin, ja nyt 600 morsianta kuljetettiin käyttöikänsä päässä olevassa sotalaivassa (ja merisotaväen keskellä) kohti uutta kotimaataan. Mutta jotenkin laiva tapahtumaympäristönä ei itselleni ollut niin kiehtova, että olisin mitenkään erityisesti hurahtanut tähän kirjaan.

Naisten ja parisuhteiden kohtaloja siis, ja Moyesin tapaan helppolukuisesti ja hotkittavasti. Hyvä luettava kirja siis: vähän sellainen, jonka voi ihan tyytyväisenä napata hyllystä silloin, kun ei oikein muutakaan luettavaa keksi.

********

Uuuuh, kahdeksan kirjaa siis kesän aikana! Tällä hetkellä olen lukenut tänä vuonna 20 kirjaa. Saas nähdä, pysyykö lukutahti tällaisena syksynkin ajan. Riippuu varmaan siitä, kuinka pitkiä päiväunia uusi vauva tulevaisuudessa nukkuu, ha.

Oliko tuttuja kirjoja, ja samanlaisia fiiliksiä vai jotain ihan muuta?

13