Pieni TMI-varoitus alkuun.
Kun kirjoitan tätä tekstiä, tunnen alavatsassani mälsää juilintaa. Saankohan tämän tekstin valmiiksi ennen kuin vesitän sen toteamalla: ”Ääääh, kuukautiset alkoivat.”
Tämä on nimittäin meille ihan ensimmäinen kerta!
Ihan ensimmäistä kertaa meillä on siis ihan ovulaatiotähtäilty (ei tosin millään ovulaatiotesteillä vaan luontaisfiiliksellä). Sen jälkeen laskettu kalenterista päiviä, että koskas sitä voisi sitten pissata raskaustestitikkuun.
Okei, pissasin jo. Viime tiistaina (enkä edes aamulla vaan päivällä) eli ihan liian aikaisin.
Tuli viivan paikka eli suomeksi ei mitään.
Ei edes värin häivähdystä, vaan pikemminkin sellainen vielä kirkkaamman valkoinen kohta siinä viivan paikalla. Oliko se sitten antiviiva?
Seuraavaksi laskin päivän, millä kohdalla viime raskaudessa testi näytti selvää positiivista. Se olisi (vasta) ensi keskiviikkona.
Alitajunta sanoo, että pöh: Jos sinne asti odotan, niin tässähän ehtii jo kuukautisetkin alkaa ennen kuin pääsee testaamisen asti!
Huomaan yrittäväni kaivaa itsestäni fiilistä. Että tuntuuko nyt siltä, että tulos olisi positiivinen vai negatiivinen.
Jossain vaiheessa vähän pyörrytti ja ummetti (sori). Oijoijoi, oisko raskausoireita? Tosin ihan se pikkupikkuoire puuttui, että testi ois näyttänyt positiivista.
Jos olisi plussaa, luultavasti taas kerran päädyn väittämään, että tunsin kiinnittymisen.
Jos ei olisi plussaa, luultavasti päädyn toteamaan, että jaa no jotain siellä kupruili, mutta mistäs noita tietää.
Rehellisesti sanottuna just tällä hetkellä ennakoin, että meidän ajoitus ei välttämättä mennyt tässä kuussa ihan nappiin. Keskenmenon jälkeen kierto ei ole vielä ihan vakiintunut ja veikkaan, että ovulaatio tuli vähän myöhemmin kuin sen kuvittelin. Ja koska parhaat mahdollisuudet olisi ollut ihan just ennen ovulaatiota, voi olla, että olimme ajoituksella ehkä ensin liian aikaisessa ja sitten liian myöhässä.
Hassua, että tällaisia päiviä miettii ja laskee näin, kun ennen kaikki on vaan sujunut niin spontaanisti. Mutta hei tuleepa tässä nyt sitten tämäkin kokemus!
Ei nyt ehkä ihan kellon kanssa, mutta kalenterin vähäsen.
On myös ihan uusia termejä ja lyhenteitä. Kuten otsikon kiertopäivä. Lyhenteenä taitaa olla kp. Sitten oli joitain muitakin lyhenteitä, mutta unohdin ne jo, haha. Dpo, joo, se oli joku! Ovulaation jälkeiset päivät?
Mutta nyt on jo kiire! Nyt julkaisen tämän jutun äkkiä, niin ehdin ennen kuin kuukautiset alkavat, haha!
En ole uskaltanut käydä vessassa tätä juttua kirjoittaessani, että en joudu poistamaan koko tekstiluonnosta.
Aina on ensi kuukausi. Katsotaan, katsotaan.
Kumpaa tarvitsen ensin?
Paitsi että sellainen rauhassa katselu ei varsinaisesti ole koskaan ollut mun luonteenpiirteiden vahvuuksia.
51
Mallu
1.10.2021 at 21:50Mielenkiintoista seurata teidän yritystä – niinja onnea yritykseen! Toivotaan että se plussa sieltä tulisi mahdollisimman pian. :)
Mielenkiintoista seurata siksi, että meillä oli juuri syyskuussa varhainen keskenmeno (tunsin kiinnittymisen :D ja tein plussan ennenkö menkkojen olisi pitänyt edes alkaa. Jälkeenpäin soimasin itseäni, että tyhmä minä. Ei oltaisi ehditty iloita toisesta lapsesta..), ja nyt tuntuu että en pysty muuta ajattelemaankaan, kuin että koskahan kierto taas käynnistyy, koska olisi ovulaatio, olisiko jo voinut napata… Kova toive siis täälläkin ja vauvakuume alkoi todenteolla keskenmenon jälkeen, kun ”syli jäikin tyhjäksi”, vaikka meillä vasta vuoden vanha esikoinen onkin. Harkitsen myös kovasti ovulaatiotestien hankkimista, en ole ennen käyttänyt tai näin paljon ovulaatiota ja kiertojuttuja miettinyt, joten katsotaan…
krista
4.10.2021 at 08:34Kiitos – ja sitä toivotaan täälläkin! <3
-
Ja joo siis tämä on hassua, miten yhtäkkiä näitä miettii ja laskee :D Ja meillä kans etenkin tosiaan sen ylläriraskauden ja keskenmenon jälkeen on ollut vahva tunne siitä, että vielä haluttaisiin. Jos niitä ei olisi ollut, ei luultavasti täällä päiviä laskettaisikaan :)
-
Mä oon nyt miettinyt noita ovulaatiotestejä (lisää) ja mä taidan kääntyä siihen, että mä tunnistan ovulaation itse niin selkeästi, että se ei toisi mulle mitään lisätietoa, menisi vaan vielä jatkuvammaksi tikkuun pissaamiseksi :) Mutta varmasti jos ei tiedä omaa ovulaatiotaan (mä en tiennyt aiemmin, vasta lasten jälkeen oon alkanut tunnistaa) tai ne tulevat epäsäännöllisesti, noi on tosi hyviä optimaalisimman hetken tunnistajia! Heh ja pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettä, jos pariin seuraavaan kiertoon ei ala tärpätä :D
-
Toivottavasti käynnistyy kierto teillä pian ja pääsette taas yrittämään! <3
Hellurei
1.10.2021 at 22:56Moi! Paljon tsemppiä teille 😊 Täällä on pian esikoisen laskettuaika käsillä ja kun luin tämän postauksen niin kylläpä palas mieleen yritysaika ja se oireiden kyttäily, jatkuvat pettymykset negatiivisten testien kanssa ja samalla sitten se pieni toivo aina mielessä että jos vaan testasinkin liian aikaisin..
Jos voin pari vinkkiä antaa niin suosittelen mittaamaan aamulämpöjä! Se oli tosi hyvä ainaki mulle kun kierto ei oo säännöllinen, siitä näkee sitten kun ovulaatio on ollut eli kun lämmöt nousee. Yritys pitäis sitten tähdätä juuri siihen ennen kuin lämmöt nousee. Se että näkee että ovulaatio tapahtuu ja oppii että kuinka pitkä luteaalivaihe on ja että onko se normaalin mittainen.
Toisena vinkkinä suosittelen esim. raskauskeijulta tilaamaan useamman liuskatestin kerralla, tulee paljon halvemmaksi ja niillä on myös herkkiä testejä myynnissä.
Meillä kävi perinteisesti niin että siitä kierrosta kun olin varma että nyt ei tärpänny, saatiin ensin haamujen haamu sinä päivänä kun menkkojen piti alkaa 😊 Seuravaana päivänä sitten jo hieman vahvempi viiva joka sitten jatkoi vahvistumistaan ❤️ Onnea yritykseen teille ✨
krista
4.10.2021 at 08:42Oi, ihana kuulla, että teillä on päästy jo pian laskettuun aikaan <3 Tällaisista tulee jotenkin hyvä mieli, muistaa taas sen "prosessin", eli että tää on tätä aikaa ja toivottavasti sitten jossain vaiheessa testien ja päivien ja oireiden kyttäily on meilläkin takana - ja toivottavasti mäkin voisin vielä joskus kirjoittaa sen tekstin, että "laskettu aika käsillä" <3 <3 <3
-
Ja jesh ihana kuulla, että myös haamujen haamusta voi vielä kehittyä viiva! Täällähän siis edelleen odotellaan... Mutta oon aika varma, että nyt ei osunut, mutta noooh - ei auta muuta kuin (EDELLEEN!) odottaa :)
-
Kiitos vinkistä, mä katsoinkin noita liuskatestejä ja taidanpa tilata tosiaan sellaisia, niin voi vaikka sitten testata vähän useammin! <3 Ovulaatio mulla puolestaan on sellainen, että oon nyt useamman vuoden tunnistanut sen hyvinkin selvästi. Nyt viime kierrosta ensimmäisistä "ennakointituntemuksista" varsinaiseen ovulaation tapahtumiseen kului ehkä pidempi aika kuin aikaisemmin (voi olla vielä keskenmenosta kierrot sekaisin), tajusin sitten ovulaation tapahtuessa, että ajoitettiinko liiankin "etupainotteisesti". Mutta jos/kun tämä yrittäminen jatkuu, niin täytyy muistaa ens kerralla, että ei "hengähdä" (haha) liian aikaisin :D
A
4.10.2021 at 09:47Tsemit. Mulle oli yllätys, kun aikanaan jossain näin että mitä sellainen kalliimpi digitesti sisältää…sellaisen pirhanan halvan liuskan (+ elektroniikkaa, eli turhaa jätettä). Onneksi en ostanut aikanaan yhtä useampaa sellaisia fancyja testejä, niin halvimmila liuskoilla mentiin ja ylläripylläri, kunnon plussa näkyy niissä kunnolla :D (meillä ainokaista yritettiin yli vuosi, joten aika montaa liuskaa tuli tuijoteltua viivojen toivossa suurinpiirtein kuulustelulampun ja suurennuslasin kanssa). Mutta tosiaan, tuttu tunne että ei malttaisi odottaa testausta, ainokaisesta näkyi ihan selkeästi viiva muistaakseni päivää ennen oletettua menkkojen alkamisajankohtaa, oli silloin ulkomailla ja ottanut mukaan ihan pari testiä ”varmuudeksi” niin ei voinut liian aikaisin alkaa kokeileen ;)
salallaa
4.10.2021 at 23:28Tsemppiä, itselle tuo kierron seuraaminen ja ovulaation etsintä tuli hyvinkin tutuksi lapsettomuushoitojen aikaan, onneksi kumpikin lapsemme sai alkunsa aika kevyillä hoidoilla, ottihan se koville silloin kun ei ollut tietoa mitä tuleva tuo, mutta näin jälkeenpäin muistot ovat ihan positiivisia, koska ongelmamme nimenomaan oli omassa kuukautiskierrossani ja ovulaation puutteessa ja näihin onglemiin onneksi löytyy hormonit, joilla ongelman pystyy korjaamaan.