Tajusin just tällä viikolla, että en ole lukenut yhtään kirjaa yli vuoteen. Huh huh.
Tämä pysäyttävä havainto syntyi, kun Ilman sinua olen lyijyä -blogin phocahispida kirjoitti Puutalobabyn Facebookissa, että ei kaipaa biletystä – mutta kokonaisen kirjan lukemista sitäkin enemmän. Het-ki-nen: koskas mä olen lukenut kokonaisen kirjan?
Ja se kirja muuten oli Rafik Schamin Damaskoksen rakastavaiset eli tämä.
Jäin miettimään omia syitäni viime aikojen lukutauolle. Ajanpuute – kyllä. Mutta toisaalta myös se, että lukiessani minulla on tapana upota päiväkausiksi kuvitteellisten ihmisten maailmaan, vieraisiin kulttuureihin, raakoihin kohtaloihin. Ahmin tuollaista Damaskoksen rakastavaisten tyyppistä 900-sivuista kirjaa täysin eläytyen, ja ajatukseni ajelehtivat kirjan tapahtumissa myös silloin, kun en varsinaisesti lue.
Kirjan loputtua saatan ihan hätkähtää. Mitä? Missä mä olen? Suomessa? Omalla kesämökillä?
Lukeminen on minulle jotenkin niin kokonaisvaltaista, että viime aikoina en ole halunnut enkä pystynyt ”katoamaan” omasta elämästäni niin täysin. En ole halunnut enkä pystynyt jakamaan oman perheen tarvitsemaa huomiota afganistanilaisten, intialaisten tai afrikkalaisten naisten kohtaloiden kanssa.
Mutta kun huomasin kirjakaupassa, että (uuu! uuuu! uuuu!) kaikkien aikojen lempparikirjani (A Thousand Splendid Suns) kirjoittajalta (Khaled Hosseini) on juuri ilmestynyt uusi kirja, päätin että nyt on tullut aika.
Aika lukea. Tämä:
(kuva pöllitty Otavan nettisivuilta)
Mutta sitten enää yksi kysymys: suomeksi vai englanniksi?
Luin A Thousand Splendid Sunsin englanniksi ja jotenkin mulla on sellainen näppituntuma, että kirjasta ovat tykänneet enemmän englanniksi lukeneet kuin suomeksi lukeneet. Toisaalta jouduin kyllä jatkuvasti kyselemään Joelilta sanoja – jostain syystä kun tuo englanninkielinen kidutus- ja väkivaltasanasto ei ihan ole omaa erityisaluettani…
Mutta joo ja jee, nyt minullakin on missio Joelin isäkuukauden ajalle – tämän aion lukea!
PS. Myös kirjasuositukset ovat tervetulleita! Mun kirjamaku on kyllä täysin vinoutunut: tykkään lukea sellaisia kirjoja, joissa jollekin vieraassa kulttuurissa asuvalle naiselle käy todella huonosti. Ja jos kirja on muuten hyvä ja mukaansatempaava, voin ihan poikkeustapauksissa hyväksyä välillä myös sellaisen variaation, että todella huonosti voi käydä myös jollekin vieraassa kulttuurissa asuvalle miehelle.
1
LauraEm.
20.6.2013 at 14:07Jep, mä oon viimeks lukenut kirjoja viime kesänä, eli siihen asti kun M synty. Sitten en oo kaunokirjallisuuteen koskenutkaan… ennen kun ihan parin viikon aikana. Mun syyt: 1) M nukku samassa huoneessa kun me, ja iso osa mun lukemisista on tapahtunut sängyssä ennen nukkumaan menoo. Enää ei voinut makoilla sängyssä lukemassa, kun vauvan piti nukkua siinä likellä. 2) ”Oma aika” kulu pitkälti istuessa, juodessa kahvia ja ihan olemisessa vaan. 3) Nettiin juuttuu helpommin kun kirjan ääreen. 4) Sit jos vihdoin meinas lukee jotain, niin ”äh pitäs oikeesti lukee tenttiin”.
:D toi ykkössyy on tuntunut olevan isoin, koska nyt tosiaan oon päässyt taas iltalukemisen makuun M:n nukkuessa omassa huoneessaan. Syyt 2-4 tuntuu vielä olevan esteinä.
Kristaliina
20.6.2013 at 22:12Mulla painaa erityisesti nuo syyt 2-3 :) Mutta varmaan jos pääsisi kiinni johonkin kiinnostavaan kirjaan, se koukuttaisi taas kiinni. Täytyy varmaan vaan tarttua toimeen :)
Morkkisorkkis (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 14:17Oletko jo lukenut Cris Cleaven Little Been tarinan?
Muutaman vuoden vanha mutta Älyttömän hyvä kirja!!
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kulttuuri/kirja_arvio_chr…
Kristaliina
20.6.2013 at 17:23Luettu on, ja tykkäsin! :)
zitrone (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 14:21Fausia Kufi – ”Letters to my Daughters” (kirjoittajan kirjoitusasu vaihtelee) oli aivan totaalisen uskomaton. Suomeksi sitä ei taida saada, mutta saksaksi rai englanniksi kylläkin. Luin saksankielisen version. Kirja kertoo afganistanilaispoliitikon tarinan ja ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkea nainen on elämänsä aikana jo kokenut… Ensi vuonna hän on ehdokkaana presidentivaaleissa. Pitkään aikaan harva kirja on vanginnut niin täysin. :)
Kristaliina
20.6.2013 at 17:24Oho, tästä en olekaan ennen kuullut. Voisin ehkä yrittää englanniksi… Kiitos vinkistä!
Liv
20.6.2013 at 14:50Mulle on käynyt aika samanlailla lukemisen kanssa. Oon ite ratkaissut tilanteen lukemalla sellaista kirjallisuutta, jnka tiedän ettei oo niin koukuttavaa kuin mitä normaalisti luen ja luen pitkälti iltaisin ja tytön nukkuessa. Puistossa välillä jos paikalla on muitakin.
Mulle myös lukeminen on tosi kokonaisvaltainen juttu ja uppoudun siihen ihan täysillä, helposti menee joku Sinuhe Egyptiläinen alle vuorokauden ja yhdeltä istumalta.
Sori hei kirjoitusvirheet, kirjoittelen padilla ja tekstiä ei näy :D
Kristaliina
20.6.2013 at 22:16Mä oon sitten taas toisaalta niin ”kirjanirso”, että jos ei tunnu just mun kirjalta, niin jätän kirjan helposti kesken – joskus jos jatkaa väkisin lukemisen loppuun (niin kuin kävi kerran kirjan Punainen mekko kanssa), niin kirjan loputtua päällimmäiseksi tunteeksi jää ärsytys, että tulikin käytettyä omaa aikaa näin :) Mut sitten taas toisaalta tämä nettimaailmassa käytetty aika ei ärsytä yhtään, tsihihi!
Puistolukemisia mäkin haluaisin tänä kesänä harjoittaa!
Liv
21.6.2013 at 08:10Taitaa olla teidän tyttö vielä liika pieni, jotta tänä vuonna puistolukemiset vielä onnistuis :) niinno paitti jos Joel on tietty mukana, enhän mä näköjään osaa enää ajatella et jossain on kaksi vanhempaa :D
Mulle dekkarit on just sen sortin lukemista, et niitä mielellään lukee mut mitään älytöntä koukutusta niihin ei iske. Jää hyvä ja kiva fiilis et tuli luettua, mut ei mee koko vuorokautta pyöritellen kirjaa mielessä ja hamuten takas lukemaan :)
hannah79 (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 14:52Etsin kirjaston sivuilta noita mainitsemianne kirjastoja ja sieltä tuli aihepiiriin viitaten seuraava kirjastonhoitajan (?) koonti teoksista:
Näissä tarinoissa törmätään kulttuurieroihin, sukupolvien väliseen kuiluun, uskonnollisiin erimielisyyksiin ja vakaumuksiin ja kaiken tämän taustalla vaanii julma sota. Elämän kolhiessa tarinoiden päähenkilöitä voimaa tuovat rakas ja tärkeä suku sekä yhteisöllisyys ja positiivinen ote elämään.
Alsanea, Rajaa: Riadin tytöt (2008)
Riadin tyttöjen tarina kuvaa rikkaiden ja nykyaikaisten saudinaisten elämää. Gamra, Lamis, Michelle ja Sadim ovat ystävättäriä, joiden elämä on kaksijakoista. Toisaalta tytöt elävät kuin länsimaalaiset ja haaveilevat muun muassa rakkausavioliitosta, toisaalta vanhat perinteet ovat voimakkaat ja islam rajoittaa naisten elämää. Rohkeat tarinat tytöistä kertoo anonyymi kirjoittaja sähköpostin muodossa.
Shafak, Elif: Kunnia (2013)
Pembe ja Jamila ovat kaksoset. Elämä on kuljettanut Pemben Turkista Englantiin, kun taas Jamila on jäänyt kotiseudulleen. Jamila on yksin elävä nainen, ”neitsytkätilö”. Pembe viettää tasapainoista perhe-elämää Lontoossa, mutta pinnan alla kuohuu ja lopulta kaikki romahtaa. Suvun salaisuudet ja häpeä tulevat ilmi ja Pemben poika, Iskender, murhaa äitinsä. Kirjassa tarina kulkee eri vuosikymmenillä Turkissa, Englannissa ja brittivankilassa. Menneisyys johdattaa nykypäivään ja Iskenderin vankilassa 1990-luvulla kirjoittamat kirjeet valottavat menneisyyttä.
Shafak, Elif: Kirottu Istanbul (2012)
Asya Kazanci ei ole ihan tavallinen istanbulilaisnainen. Värikäs Asya rakastaa Johnny Cashia ja ranskalaisia eksistentialisteja. Asya asuu naisten talossa yhdessä äitinsä, tätiensä, isoäidin ja isoisoäidin kanssa. Suvun miehet ovat kirottuja: he eivät elä neljääkymmentä vuotta vanhemmiksi. Asyan eno Mustafa on kuitenkin paennut kirousta Amerikkaan ja on ainoa elossa oleva suvun mies. Kun Mustafan tytärpuoli Armanoush saapuu vierailulle uhkaavat suvun salaisuudet pulpahtaa pintaan nuorten naisten ystävystymisen myötä. Elif Shafak sai kirjastaan syytteen turkkilaisuuden halventamisesta, mutta myöhemmin syyte kumottiin.
Hosseini, Khaled: Leijapoika (2004)
Amir ja Hassan ovat erottamattomia leikkiessään Kabulin kaduilla ja kujilla. Leijanlennätyskisassa tapahtuu kuitenkin jotain joka muuttaa poikien ystävyyttä. Pian tapahtuneen jälkeen Amir pakenee isänsä kanssa Amerikkaan Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin. Syyllisyys lapsuudenaikaisista tapahtumista saa Amirin kuitenkin palaamaan vuosia myöhemmin takaisin Afganistaniin ja etsimään anteeksiantoa. Kirja on ollut oikea myyntimenestys ja tarina on sovitettu myös elokuvaksi.
Abdolah, Kader: Talo moskeijan vieressä (2011)
Tapahtumien keskipiste on talo moskeijan vieressä Iranissa. Talo, jossa asuu monta sukulaisperhettä, kuuluu mattokauppias Agha Dzanille. Vuodet kuluvat ja talon ympärillä tapahtuu ja kuohuu, mutta talo ja suku pysyvät. Kirjassa kuvataan poliittisia levottomuuksia ja vallanvaihtoa, mutta ennen kaikkea kirja kertoo islamilaisesta elintavasta.
Abulhawa, Susan: Jeninin aamut (2010)
Jeninin aamut on rankka kertomus palestiinalaisten ja israelilaisten välisestä konfliktista ja historiasta. Kertomus on myös sukutarina, jonka keskiössä on palestiinalaissuku ja erityisesti sisarukset Amal, Ismael ja Yusuf. Ismael on kadonnut palestiinalaisten pakkosiirron aikana ja päätynyt israelilaisen sotilaan perheeseen, jossa hänet on kasvatettu juutalaisena Davidina. Amalin ja Yusufin on kasvattanut palestiinalainen suku, tarinat ja perinteet. Myöhemmin sisarukset löytävät jälleen toisensa, mutta edustavat eri maita ja kulttuureja.
Kabulin pääskyset
Tekijä: Khadra, Yasmina
Kirottu Istanbul
Tekijä: Shafak, Elif
Appelsiininkuorten katu
Tekijä: Akhtar, Ayad
Kunnia
Tekijä: Shafak, Elif
Leijapoika
Tekijä: Hosseini, Khaled
Riadin tytöt
Tekijä: Alsanea, Rajaa
Iranilainen tytär
Tekijä: Darznik, Jasmin
Talo moskeijan vieressä
Tekijä: Abdolah, Kader
Kartanpiirtäjä
Tekijä: Shamsie, Kamila
Tuhat loistavaa aurinkoa
Tekijä: Hosseini, Khaled
Jeninin aamut
Tekijä: Abulhawa, Susan
En siis itse ole näitä lukenut, mutta ehkäpä jonkun haen kesälomaksi :-)
Kristaliina
20.6.2013 at 18:10Vau, mikä lista – kiitos sekä sulle että listan laatijalle! Näistä olen lukenut siis tuon Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapojan. Kabulin pääskysiä aloitin, mutta siitä en jotenkin ensimmäisten sivujen jälkeen innostunut – ja Appelsiinikuorten katua hipelöin kirjakaupassa, mutta kansi oli jotenkin niin ruma, että luovuin :)
Mutta joo – nämä täytyy tsekata, ehdottomasti!
Kristaliina
20.6.2013 at 22:19Hei muuten ja tämä sun lainaus kiteyttääkin muuten just sen, minkätyyppisistä kirjoista itse tykkään:
”Näissä tarinoissa törmätään kulttuurieroihin, sukupolvien väliseen kuiluun, uskonnollisiin erimielisyyksiin ja vakaumuksiin ja kaiken tämän taustalla vaanii julma sota. Elämän kolhiessa tarinoiden päähenkilöitä voimaa tuovat rakas ja tärkeä suku sekä yhteisöllisyys ja positiivinen ote elämään.”
Samoin oon huomannut, että mulle lukemisessa on isoa plussaa, jos kirjan myötä ikään kuin vahingossa oppii jotain oikeaa historiaa tai kulttuuria. Niin on käynyt esim. sen A Thousand Splendid Sunsin ja Puhdistuksen kanssa. Muhun ei siis fantasia uppoa, haluan mieluummin että kirja kytkeytyy johonkin oikeaan kulttuuriin, joka tulee kirjan myötä tutummaksi…
paulahelena
24.6.2013 at 21:06Jeninin aamuja mäkin olin just tulossa suosittelemaan tähän genreen mainiosti istuvana teoksena! Tuhat loistavaa aurinkoa oon lukenut ite myöskin ja tykkäsin kovin, Jeninin aamut luin ihan hiljattain ja oli kyl jotenkin tosi samantyyppinen :)
Kristaliina
24.6.2013 at 23:01Jee! Se siis täytyy saada käsiin jo tänä kesänä, kiitos vinkistä!
Vierailija (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 14:52Ei niin kovin vieraassa kulltuurissa asuvalle naiselle, mutta huonosti käy (ja taitaa se nainenkin olla melkeimpä tyttö vielä) – Hjerborg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos. Teki pahaa lukea sitä, mutta hyvä se oli ja herätti kyllä suuria ajatuksia. Suosittelen myös saman kirjailijan Dinan Kirjaa, vaikka se ei kyllä ihan saman kategorian kirja olekaan ehkä.
Kristaliina
20.6.2013 at 18:14No hei mä tykkäsin ihan hurjsti Puhdistuksestakin – eli toi Lasi maitoa vaikuttaa kyllä tosi kiinnostavalta!
Evelynn (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 23:01Mutta varoittaisin kyllä, että Lasi maitoa kiitos on KAMALAA luettavaa. Mielenkiintoinen aihe kyllä (vähän kuin Zaran tarina Puhdustuksessa) mutta järkytyin kyllä kovasti. Niin kyllä Puhdistuksestakin. Riipaisevinta on se, kun nämä tarinat ovat joillekin oikeasti totta, todellista elämää :/
Kristaliina
20.6.2013 at 23:10Kuulostaa vielä enemmän just siltä, mitä minä lukisin. Kuulostaapa omituiselta: lukija, joka haluaa järkyttyä. No, sellainen minä olen :)
…kunhan pahasti vaan ei käy lapsille :)
maaritanneli
20.6.2013 at 15:40Mulle käy kans just noin, että uppoudun kirjan maailmaan ihan täysin. Todellisuus ja kirjan maailma sekoittuvat täysin. Ja jos on joku hyvä kirja kesken, sitä oikein hinkuaa lukemaan päästääkseen taas siihen maailmaan.
Lapsen myötä lukeminen on myös jäänyt vähemmälle täälläkin.
Just oltiin kolmen viikon ulkomaan matkalla ja normisti olisin ottanut laukun täydeltä kirjoja, mutta nyt otin vaan kolme ja kaksi ehdin lukea. Tosin toinen oli niin tiukkaa faktaa ( suljettu maa- elämää pohjois- Koreassa, Demick Barbara), että siinä ehkä syy.
Mun kirja suosituksia näistä kurjista ihmiskohtaloista:
Prinsessa trilogia- elämää saudiprinsessana, Jean Sassou
Vesipuutarhat, Alan Drew ( kurditytön tarina)
Hosseinin kirjan aion minäkin lukea seuraavaksi..
Kristaliina
20.6.2013 at 18:15Hih hii, molemmat luettu; sekä Prinsessat että Vesipuutarhat :)
Tai hetkinen – oisinkohan lukenut vain yhden noita Prinsessoja… Pitääpä heti tsekata!
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 15:55Tää on ties kuinka mones blogi missä tätä suositan mutta kun se oli musta niin hyvä :D Ja kun kerran kaipailit vieraassa kulttuurissa seikkailevaa miestä ;) niin Delhin Kauneimmat Kädet on sun juttusi. Kirjassa tuodaan intialaiset ihmiset todella vinhalla tavalla esiin, luin sen itse suomeksi ja käännös on ainakin mennyt ihan nappiin! Tämä oli hauska, kepeä ja vähän erilainen.
Kristaliina
20.6.2013 at 17:40Tää taisi olla se, joka ilmestyi joskus vuosi sitten…? Sen arvostelun jostain silloin bongasin ja ajattelin, että toi täytyy lukea. Kiitos suosituksesta, lukulistalle menee!
Satu (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 16:36Mende Nazer – Orja
Kristaliina
20.6.2013 at 17:38Tästäkään en ole kuullut, mutta pikagooglauksen perusteella menee ehdottomasti lukulistalle! Vau, tästä tulee oikea lukukesä!
Aura
20.6.2013 at 17:09”Vieraassa kulttuurissa asuvalle naiselle käy todella huonosti” -kriteerin perusteella suosittelisin sinulle Chimamanda Ngozi Adichien kirjaa Puolikas keltaista aurinkoa ;) Olen lukenut myös tuon Tuhat loistavaa aurinkoa (suomeksi) ja siitäkin pidin kovasti (jos nyt tuollaisesta traagisesta tarinasta voi sanoa pitävänsä), mutta kun noin puolta vuotta myöhemmin luin tuon Puolikas keltaista aurinkoa, se jäi mieleen jotenkin vähän samaan genreen sijoittuvana mutta parempana. En enää näin parin vuoden jälkeen osaa eritellä miksi, mutta joka tapauksessa suosittelen tuota kirjaa todella lämpimästi!
Adichien toinen romaani Purppuranpunainen hibiskus on myös hyvä ja muistaakseni nimenomaan sitä on jossain blogeissa tai lehdissä hehkutettu, mutta minusta Puolikas keltaista aurinkoa oli parempi – ehkä siksikin, että se oli pitempi ja päähenkilöiden elämiin jotenkin kerkesi pureutua syvemmälle. Myös tuo jonkun jo ylempänä suosittelema Chris Cleeven Little Bee on varmasti hyvä tähän genreen, tosin minulle se taisi aiheuttaa enemmänkin sellaista voimatonta maailmantuskaa kuin muita suuria tunteita :D
Kristaliina
20.6.2013 at 17:37Luettelit just mun lempparikirjat – tsihihi eli kaikki nämä luettu! :)
Myös minä suosittelen näistä jokaista ”vieraassa kulttuurissa asuvalle naiselle käy todella huonosti” -genren ystäville :)
Senjamaari (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 18:14Heippa!
Ja lisää hyviä kirjoja:
Cecilia Samartin, Nora & Alicia
Nora & Alicia on kertomus kahden tytön välisestä elämää suuremmasta ystävyydestä. Se on myös kuvaus Kuuban vallankumouksen aikaisista ihmiskohtaloista. Tarina pohjautuu osittain kirjailijan oman suvun historiaan.
Havanna, 1956. Varakkaan suvun teini-ikäiset serkukset Nora ja Alicia ovat parhaita ystäviä. He nauttivat täysin siemauksin helposta ja huolettomasta elämästä, kunnes paratiisin ylle lankeaa synkkä varjo: kommunistit aloittavat vallankumouksen ja maa ajautuu sisällissotaan.
Sotilasdiktaattori Batistan hallinto kukistetaan ja Fidel Castro nousee valtaan. Yhä useammat perheet lähtevät maasta, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan, mutta tytöt pitävät yhteyttä niin tiiviisti kuin Castron hallinnon sensuuri sallii.
Elämä kuljettaa tyttöjä eri suuntiin, mutta ystävyys ei katkea.
Alician ja Noran tarinat ovat sangen erilaiset: Noran elämä Yhdysvalloissa on mutkatonta ja mukavaa, mutta Kuubassa kärsitään puutetta ja nälkää.
Nora & Alicia on taidokkaasti kirjoitettu tarina elämää suuremmasta ystävyydestä, joka kantaa yli vuosikymmenten ja välimatkojen. Ystävyydestä, joka auttaa jaksamaan elämän karikoissa, mutta jonka nimissä myös tehdään raskaita uhrauksia. Cecilia Samartin ei kuitenkaan kerro vain kahden tytön tarinaa, vaan hän on punonut vaikuttavan kudelman, joka kuvaa taitavasti myös ympäröivää yhteiskuntaa ja muuttuvia aikoja. Nora & Alicia lumoaa, koskettaa ja liikuttaa, mutta se myös herättää ajatuksia.
Luin kirjan ensimmäisenä myöskin vähintään vuoden tauon jälkeen, ja täytyy kyllä suositella. Kirja itketti ja ihmetytti. Kuuban historiakin avautui tavalla, jota koskaan en ole ajatellut.
Antoisaa lukukesää!
Senjamaari (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 18:16Korjaus edelliseen: irjan nimi ei todellakaan ole Nora & amp. Alicia VAAN Nora & Alicia. Sorry. Copy pastella lähti, enkä tarkastanut koko tekstiä. ;)
Senjamaari (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 18:19Mä luovutan. En ymmärrä mikä ”amp” tuonne tunkee koko ajan. Ja kirja-sanastakin puuttui k. ;DDDD
Kristaliina
20.6.2013 at 22:10Tsihihihi joku kummitus-amp pyrkii mukaan! Mutta joo, kirjailijan nimen googlaaminen paljasti, että tätä taisit tarkoittaa: http://www.bazarforlag.fi/asema/nora–alicia/6140
Hei mä en olekaan lukenut Kuuba-kirjoja aikaisemmin – tää menee lukulistalle myös!
Minttu T. (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 19:31Sarita Skagnes: Vain tytär
Luultavasti oletkin tämän lukenut. Tosi hyvä, tosi tarina.
Kristaliina
20.6.2013 at 22:09Vau. En ole lukenut, mutta googletuksen perusteella todellakin luen. Kiitos! Vau.
hanko (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 20:25Oon just samanlainen uppoutuja ja pähkäilin kans tässä joku päivä, että on se kumma, kun ei tahdo keretä enää lukemaan ollenkaan. Netissä roikkumiseen kun kyllä riittää aikaa… Ehkä se on just tuo, ettei ole aikaa kadota omasta elämästään päiviksi tai viikoiksi kirjan maailmaan. :)
Sit niitä kirjavinkkejä:
-Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala (engl. The god of small things). -> Ehdottomasti ja edelleen paras kirja, jonka olen lukenut (parikymmentä kertaa…). Tätä lukiessa tarttee pinon nessuja. Kaikki muut kirjat tuntui todella laimeilta tän lukemisen jälkeen. Kunnes luin tuon seuraavan suosituksen. :)
-Sofi Oksanen: Puhdistus. -> Aivan loistava ja niin huolella kirjoitettu kirja. Tästä ei puutu mitään eikä siinä ole ainuttakaan sanaa liikaa.
Kristaliina
20.6.2013 at 22:08Just näin: netissä (blogeissa!) mäkin nykyisin kulutan sellaista aikaa, jonka aiemmin olisin ehkä saattanut käyttää lukemiseen. Mutta blogeja voi tosiaan selailla ja lukea ei-niin-keskittyen, tuollaisissa lähes tuhatsivuisissa sukueepoksissa puolestaan tarvitsee aikaa ja rauhaa :)
Ja joo: molemmat kirjat lemppareitani ja luettuja – suosittelen muillekin!
Mari Johanna blogista (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 21:01Lue ihmeessä Rupert Isaacssonin Hevospoika. Kirjan nimi on vähän tyhmä, mutta on vieraita kulttuureja ja lapsenkasvatusongelmia. Takaan, ettet pety. Itse olen kuvannut tätä kirjaa sanoilla ”Se kirja muutti elämäni”. Ihan suomeksi luin. Ja siihen ei mene kuukautta. Pari (pitkää) iltaa riittää.
Kristaliina
20.6.2013 at 22:04Oho, nimen perusteella en tosiaan olisi tuollaista tullut huomanneeksi – kiitos vinkistä, tsekkaan!
Anni B (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 21:25Mulla näyttäisi olevan yhtä kieroutunut kirjamaku :D Tässä lemppareitani
Christie Watson- Tiny sunbirds far away
Chimamanda Ngozi Adichie- Purple Hibiscus
Chimamanda Ngozi Adichie- The thing aroung your neck
Sophie Hayes- Trafficked
Stephen Kelman- Pigeon english (pojalle käy huonosti)
Sara Gruen- The ape house (bonoboille ja naiselle käy huonosti)
Chris Cleave- The other hand
Chris Cleave-Incendiary
Warren Fitzgerald- The go-away bird
Lene Kaaberbol- The boy in the suitcase (pikku-pojalle meinaa käydä todella huonosti)
Colin Martin- Welcome to hell (miehelle käy huonosti)
David R. Dow- Killing time
Jean Hatzfeld- Machete Season (tätä en voinut lukea loppuun, liian monelle käy todella (!) huonosti
Heidi Holland- Dinner with Mugabe
Lieve Joris- The rebels hour
Anni B (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 21:34Vastapainoksi vielä muutama, missä lapselle käy hyvin :)
R.J Palacio- Wonder
Matthew Green- Imaginary Friend
Emma Donaghue- The Room
Mukavaa kesää!
Kristaliina
20.6.2013 at 22:03…eli kiitos, valitsen noita ”lapsille käy hyvin” -kirjoja :)
evelynn (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 23:07Tää ei nyt IHAN mee tohon sun kategoriaan (josta pidän itsekin, samoista syistä) mutta suosittelen tätä silti: tänään Hesarissakin arvosteltu Kiltti tyttö. Luokittelisin ehkä kategoriaan psykologinen trilleri, omalla tavallaan jännittävä, koukuttava mutta toisaalta aivan loistavan tarkka kuvaus pieleen menneestä avioliitosta, jotenkin niin viiltävää analyysia nykypäivän parisuhdeteemoista että HUH.
Kristaliina
24.6.2013 at 11:31Joo, tästäkin mä oon kuullut kehuja. Tästähän taitaa tulla ihan lukukesä! :)
hannah79 (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 23:56Oletko lukenut Torey Haydenin kirjoja? Niissä lapsille on jo käynyt huonosti ja yleensä suunta on parempaan. Pysäyttävät realismillaan (vaikkeivat olisi totta, samanlaisia löytyy tositarinoina yllättävän, oikeastaan pelottavan läheltä).
Kiitos tästä aiheesta, omallekin lukulistalle tulee paljon täytettä. Itse en ole noihin ”vieraasta , kulttuurista tulevalle naiselle käy huonosti” kirjoihin pahemmin perehtynyt, mutta uskon pitäväni. Mulla luettuna on noita suunnilleen vain Prinsessa (vähintään 10 v sitten) ja mikäköhän se Pohjois-Korean värväämästä nuoresta naisesta kertoma teos olikaan…no, pidin siitä.
Kristaliina
24.6.2013 at 11:30Hitsi mä luulin, että olen lukenut – mutta kun googlasin Haydenin kirjat, niin en taida ollakaan. Mä luulin, että se joku Lapsi 312 on Haydenin, mutta ei näköjään olekaan :)
Susku (Ei varmistettu)
20.6.2013 at 23:59Rakastin Hosseinin kirjoja ja uusimman luen heti kun käsiini saan, ja vaikka rajasitkin materiaalia, uskaltaudun heittämään sulke yhden aivan erilaisen ehdotuksen. Menee nuoriso-osastolle, mutta oletko lukenut Nälkäpeli-trilogian?
Kristaliina
24.6.2013 at 11:00Sitä en ole lukenut – olen nähnyt sitä lähinnä leffamainoksina. Ehkä voisinkin vilkaista sitä ”sillä silmällä”, hyvä vinkki!