Tajusin just tällä viikolla, että en ole lukenut yhtään kirjaa yli vuoteen. Huh huh.
Tämä pysäyttävä havainto syntyi, kun Ilman sinua olen lyijyä -blogin phocahispida kirjoitti Puutalobabyn Facebookissa, että ei kaipaa biletystä – mutta kokonaisen kirjan lukemista sitäkin enemmän. Het-ki-nen: koskas mä olen lukenut kokonaisen kirjan?
Ja se kirja muuten oli Rafik Schamin Damaskoksen rakastavaiset eli tämä.
Jäin miettimään omia syitäni viime aikojen lukutauolle. Ajanpuute – kyllä. Mutta toisaalta myös se, että lukiessani minulla on tapana upota päiväkausiksi kuvitteellisten ihmisten maailmaan, vieraisiin kulttuureihin, raakoihin kohtaloihin. Ahmin tuollaista Damaskoksen rakastavaisten tyyppistä 900-sivuista kirjaa täysin eläytyen, ja ajatukseni ajelehtivat kirjan tapahtumissa myös silloin, kun en varsinaisesti lue.
Kirjan loputtua saatan ihan hätkähtää. Mitä? Missä mä olen? Suomessa? Omalla kesämökillä?
Lukeminen on minulle jotenkin niin kokonaisvaltaista, että viime aikoina en ole halunnut enkä pystynyt ”katoamaan” omasta elämästäni niin täysin. En ole halunnut enkä pystynyt jakamaan oman perheen tarvitsemaa huomiota afganistanilaisten, intialaisten tai afrikkalaisten naisten kohtaloiden kanssa.
Mutta kun huomasin kirjakaupassa, että (uuu! uuuu! uuuu!) kaikkien aikojen lempparikirjani (A Thousand Splendid Suns) kirjoittajalta (Khaled Hosseini) on juuri ilmestynyt uusi kirja, päätin että nyt on tullut aika.
Aika lukea. Tämä:
(kuva pöllitty Otavan nettisivuilta)
Mutta sitten enää yksi kysymys: suomeksi vai englanniksi?
Luin A Thousand Splendid Sunsin englanniksi ja jotenkin mulla on sellainen näppituntuma, että kirjasta ovat tykänneet enemmän englanniksi lukeneet kuin suomeksi lukeneet. Toisaalta jouduin kyllä jatkuvasti kyselemään Joelilta sanoja – jostain syystä kun tuo englanninkielinen kidutus- ja väkivaltasanasto ei ihan ole omaa erityisaluettani…
Mutta joo ja jee, nyt minullakin on missio Joelin isäkuukauden ajalle – tämän aion lukea!
PS. Myös kirjasuositukset ovat tervetulleita! Mun kirjamaku on kyllä täysin vinoutunut: tykkään lukea sellaisia kirjoja, joissa jollekin vieraassa kulttuurissa asuvalle naiselle käy todella huonosti. Ja jos kirja on muuten hyvä ja mukaansatempaava, voin ihan poikkeustapauksissa hyväksyä välillä myös sellaisen variaation, että todella huonosti voi käydä myös jollekin vieraassa kulttuurissa asuvalle miehelle.
1
LilJen1 (Ei varmistettu)
21.6.2013 at 05:22Ihanaa, tän kommenttiketjun vinkit pitää laittaa itsellekin jonnekin ylös!! :) Ehdottaisin myös Jari Tervon Laylaa, siinä on ihan samaa aihepiiriä mutta osittain Suomessa ja kokonaan suomeksi käsiteltynä.
Kiinnostaako sinua myös esim. Pohjois-Korea? Tällöin suosittelen kirjaa Suljettu maa. Oli mielestäni aivan supermielenkiintoinen, ja siellä nyt balttiarallaa koko kansalle käy koko ajan todella huonosti – ikävä kyllä.
Antoisia lukuhetkiä, hauskaa että niin monella on kovin kieroutunut kirjamaku ;)
Kristaliina
24.6.2013 at 10:58Joo, sitä Laylaa oon joskus katsellut sillä silmällä, mutta sitten oon jotekin torjunut sen kirjoittajansa takia – hyi mua, mitä ennakkokäsityksiä :) Mutta tykkäsin kyllä Anja Snellmanin Parvekejumalistakin (ikään kuin sama aihe myös Suomi-kontekstissa), eli ehkä voisin antaa myös Tervolle mahdollisuus.
Ja kiinnostaa myös Pohjois-Korea! Kiva vaan laajentaa maantieteellistä piiriä vähän laajemmaksi – kiitos siis vinkistä!
Epe (Ei varmistettu)
22.6.2013 at 14:20En tiedä oonko jo aiemmin siulle vinkannut (oon nimittäin ottanut elämäntehtäväkseni kirjoittaa mahdollisimman monelle tämän kirjan mahtavuudesta :D) mutta siis lue ihmeessä Daniel Keyesin Kukkia Algernonille ellet oo sitä jo lukenut. :) Niin moniulotteinen, niin iloinen ja surullinen samaan aikaan – niin täydellinen :) (uskallan noin sanoa, nimimerkki kirja luettu ainakin 7 kertaa kannesta kanteen ;) )
Kristaliina
24.6.2013 at 10:54En ole ikinä kuullutkaan, ei vinkattu siis tätä ennen – kuulostaa hurjan hyvältä, kiitos!