”Eäääh, mun kengässä on kivi”, ajattelin yhtenä aamuna vetäessäni kengän jalkaan. Olin kuitenkin siinä jo sen verran kiireessä, että en pysähtynyt puhdistamaan.
Myöhemmin kohti bussipysäkkiä kävellessä pohdin, että onkohan se oikeasti kivi vai jokin muu. Ja jos se on jokin muu, niin mikä ihme…?
No, enpä olisi ihan heti tullut ajatelleeksi, että sehän olikin…
…paistinpannu, munakas ja pekoni.
Tämä asia kiinnostaa minua, mutta todennäköisesti en saa siihen ikinä vedenpitävää vastausta. Että miten ne asiat oikein päätyvät sinne aikuisten kenkiin? Putoavatko ne vaan sinne vahingossa, vai laittaako lapsi (ja kumpi? molemmat?) ne sinne piiloon – vai voiko kyseessä olla jopa joku ”hih hih hii” -jekku?
En usko viimeistä. Enkä oikein ensimmäistäkään; aika usein sitä kuitenkin tapahtuu ollakseen pelkkä vahinko. Joten ehkä tuo keskimmäinen selitys jää sitten jäljelle, vaikka hassulta tuntuu sekin.
Parasta muuten on tietysti se, kun pienet piilottelijat laittavat ”talteen” jotain tärkeää (lue: unilelu) ja unohtavat saman tien, mihin ovat sen asian piilottaneet. Siinäpä sitten nukkumaan mennessä kääntämään taloa ympäri. Yritä nyt kulta pieni muistella, että mihin sen laitoit! Tuskallisten etsintöjen jälkeen se löytyy sitten telkkarin takaa tai pelikaapin uumenista. Hup-sis, miten se sinne menikään….?
Tässä yhteydessä muuten mainittakoon, että jossain vaiheessa kannoin muovista lehmää monta kuukautta käsilaukussani. Lopulta se oli jotenkin niin hauskaa ja sympaattista, että en raaskinut ottaa sitä enää sieltä poiskaan.
Ennen kuin lapset huomasivat.
Äidillä on lehmä laukussa! Hup-sis! Sen jälkeen sitä lehmää (puhun siis siitä muovilehmästä, en itsestäni) ei sitten olekaan näkynyt. Minne lie piilotettu tällä kertaa?
Aika huvittavaa oli muuten myös tämä. Kerran tässä syksyllä Joelin kumisaappaasta löytyi…
…no tietysti kumisaapas.
Millaisia löytöjä teillä on tehty aikuisten kengistä tai laukuista?
29
AamuHali
17.10.2017 at 11:13Meillä riemuitaan edelleen puoli vuotta sitten isin kengästä löytyneestä lakupötkystä. Se oli kuulema ”taiottu” sinne. Eli heppu sen itse sinne piiloutti mutta muistaa kyllä aina tarkastaa, jos kyseiseen kenkään olisi ilmestynyt lisää lakuja 😍
krista
17.10.2017 at 11:28Haha, mahtava taika! Ensisilmäyksellä jäin katsomaan, että kummin se meniköön: tarkisteleeko niitä mahdollisia tulevia lakupötköjen ilmestymisiä teillä isi vai lapsi :) Mutta lapsi se taisi olla, hih.
Tiia
17.10.2017 at 11:15Vaikka mitä pientä sälää löytyy ties mistä! Kuopus tykkää laitella…sen päikkyrepusta löytyy myös välillä kaikenlaista kiinnostavaa. :D
krista
17.10.2017 at 11:30Joo ja laukuthan on tosiaan meillä muutenkin ihan kestosuosikkilelu: kaikenlaiset pussukat (kestopussit, lahjakassit ym.) otetaan leikkikäyttöön, ja ne sitten pakataan täyteen random-sälää ja kuljetellaan ympäriinsä. Aaa ja kaikki meikkipussit ja pikkunyssäkätä kans :) Sitten onkin mielenkiintoista, kun iskee ”missä on Kaja-koira” -kriisi, kun se koirahahmo voi olla MISSÄ VAAN kymmenissä pussukoissa ja nyssäköissä pitkin taloa :)
murina
17.10.2017 at 13:15Ilmanen (tai aika kallis oikeestaan…) vinkki: lapsen ollessa akuutissa pikkulelujen piilotteluiässä kannattaa ottaa kaiken syövä koiranpentu :) vaikka koira on jo iso, eikä (ehkä) enää leluja söisi, pysyy lasten tavarat tarkkaan omassa huoneessa. Ja ovi kiinni.
krista
17.10.2017 at 13:20Hihi! Mutta oisko sit niin, että jotain puruleluja ja puruluita ois kaikkialla…? :)
Neiti Nimetön
17.10.2017 at 13:20Kengistä harvemmin löytyy tavaraa, mutta käsilaukkuni on mukava paikka jemmailla tavaroita. On seminoloa jossain kokouksessa kaivaa esiin muistikirjaa, kun ensin joutuu ottamaan pöydälle tarra-arkit, pehmonallen, ilmapallon sekä huuliharpun…
Kerran myös löytyi kuulakärkikynä leivänpaahtimesta, se oli jotenkin taianomaisesti sinne livahtanut, sillä kukaan ei tunnustanut sitä laittaneensa sinne. Mukava aamupalatuokio vaihtui palohälytykseksi, joka soi koko talomme yhteydessä olevalla hotellilla. Uups.
Riika A
17.10.2017 at 15:39*Iltapäiväteet näppiksellä* :D
krista
17.10.2017 at 21:01Uuups :D
–
Samoin pystyin näkemään mielessäni tuon ”kaivaa käsilaukkua, hetkinen, huuliharppu tässä…” :D Niin mahtavaa, just ”tällä naisella on lapsia” -meininki :)
A
17.10.2017 at 15:45Vitsi, tätä ei meillä tapahdu yhtään (siis niinkuin koskaan). Mun ulkotakkien taskuista löytyy kyllä kiviä, mutta ne nakero on rakkaudella kerännyt talteen pk:n pihalta ja lahjoittaa mulle hakiessa (mä sit kylven niitä pihalle aina kun muistan). Mutta tavaroiden kätkemistä ei tapahdu (kaiken maailman pussukoihin niitä toki säilötään, mutta koitan leikin lopuksi lajitella omiin paikkoihin kun muuten on katastrofi edessä). Ainut mysteeri on lapsen 1,5v. iässä lahjaksi saama duplolinnan torni, jonka tornipalikka katosi 3-4 vuotta sitten ja sen katoamista harmitellaan edelleen (ei hajua missä se voi olla, sitä aikanaan etsittiin pitkään ja hartaasti ja kateissa on ja pysyy).
—
Toinen mitä lapsen kengistä löytyy on hiekkalaatikko (siis lusikkakaupalla hiekkaa) mutta se onkin sit ihan eri stoori :)
krista
17.10.2017 at 21:03Hihi, ehkä hän keskittyy sitten hiekan piilottamiseen, ei lelujen :) Mutta toi ”äiti, tää on sulle lahja” on kyllä hyvin tuttua – kiviä, käpyjä, kukkia, syksyn lehtiä, keppejä… Ööö tota kiitos kiitos, kiitos kiitos :D
Satu
17.10.2017 at 15:47Ei kengästä tai laukusta, mutta shampoopullostani putkahteli kerran rusinoita 😁
krista
17.10.2017 at 21:03Apua :D :D :D :D Mitä, miten? :D :D :D Ahhhahah ihan paras! :D
Tilia
17.10.2017 at 15:48Meillä ei ole ikinä löytynyt kengistä mitään! Että ei ne tavarat ainakaan vahingossa mene kenkiin.
Mutta nyt ollaan vaiheessa, että kuopuksen lompakko on laitettu varmaan talteen. Meidän aikuisten toimesta. Ei vaan yhtään muistettu, minne. Ja kun se kuukausien etsintöjen jälkeen lopulta vahingossa löytyi, nyt se laitettiin ns. parempaan paikkaan talteen. Ei vaan yhtään muisteta, minne.
krista
17.10.2017 at 21:07Joo hei totta: osaa tätä aikuisetkin! Mekin laitetaan usein ”talteen” asioita (tyyliin passit) ja sit ihan hulluna etsitään, että MISSÄ MISSÄ MISSÄ. Parasta on se, kun TIETÄÄ, että ”mä laitoin se johonkin tosi järkevään paikkaan, että mä sit löydän sen varmasti” eikä yhtään tiedä, missä se paikka on :D
Lurre
17.10.2017 at 17:12Joo, meilläkin harrastetaan tätä tämmöistä :D Viimeisimmät taisi olla nämä: http://iloaeloa.blogspot.fi/2017/09/taapero-tuo-parhaiden-piilojen-keksija.html
krista
17.10.2017 at 21:08Mahtavia! :D Ja hei PATAKINNAS, ihan huippu piilo! :D
Mm
17.10.2017 at 17:18Meillä pojan ollessa pieni, hän pakkaili salaa isin reissulaukkuun legoja, palapelin paloja yms tarpeellista.
krista
17.10.2017 at 21:10Suloinen <3 Isille muistoja! <3
Kati
17.10.2017 at 17:58Juu, tuttua kyllä ja vieläkin vaikka lapset jo 5 ja 7, jolloin luulis jo hiukan muistavan missä tavarat on…
Nuoremman ollessa noin 1v, etsittiin esikoisen kanssa hänen jotain pikkutilpehööri leluja pitkä tovi. Sitten kun asiaa isoon ääneen ihmeteltiin, niin tämä 1v käveli tomerasti cd-soittimelle ”tättä tättä”, nosti kantta ja tadaa! lelut löytyivät. Ois vaan pitänyt aiemmin kysyä, duh :D Ihmettelin vain sitä miten tuollanen pikku natiainen voi muistaa mihin on lelut piilottanut, kun nyt 5vnä ei muista mihin hetki sitten käsistään lasketun tavaran on jättänyt….
krista
17.10.2017 at 21:12Mahtava piilo myös se levysoitin – ei aikuiset noin hyviä piiloja keksisikään :)
–
Ehkä se on jotenkin valikoiva muisti noilla leikki-ikäisillä. Samaa sarjaa kuin se valikoiva kuulokin joskus :)
S
18.10.2017 at 13:41Ennenmuinoinhan vhs-nauhuri oli loistopiilo. Siis sitä mallia, joka ilmaisee kasetin sisäänsä, eli satunnaiset kamat putoavat mustaan aukkoon. Myös tärkeiden nauhojen päällenauhoituspotentiaali oli melkoinen.:D
krista
18.10.2017 at 21:29Haha, kuinkakohan monta pikkulegoa vhs-korjaajat ovat nauhureiden uumenista aikoinaan löytäneet…? :)
Annis
17.10.2017 at 18:31Mun kummityttö oli pienenä ihan älyttömän ujo ja kun välimatkan (700 km) takia nähtiin harvoin, ei kunnollista suhdetta ehtiny oikeen syntyä. Kerran olin mummilassa samalla paikkakunnalla pari viikkoo, mutta kummitytön perheen menojen takia ehdittiin nähdä vaan tunnin verran vikana päivänä ku olin jo matkalla junalle. Tyttö ujosteli tapansa mukaan, ja mua harmitti aika paljo ku ei oltu puoleen vuoteen nähty eikä se halunnu silti tulla ees moikkaan tai sylissä käymään. :/ touhuili vaan omiaan ku juotiin kahvia.
Junassa otin sitte läppärin johtoo laukusta ja lattialle levähti kummitytön suurimmat aarteet, sen pienen pieni hiiri-unilelu, lemppari little petshopit ja muita pieniä leluja millä tiesin sen leikkivän paljo. Alko itkettään, vaikka tyttö ei varmaan ajatellukaan niin ku laitto lempilelunsa mun laukkuun, mut mä otin sen sellasena hellyydenosotuksena ku ujous (ja myöhemmin havaitut kehitysviivästymät) esti kertomasta sanoin kuinka kivaa oli ku kummitäti tuli käymään. :)
krista
17.10.2017 at 21:15Voi miten supersuloista, ihana lapsi <3 <3 <3 Tuollaiset "aarteet" voi kyllä tosiaan olla samalla sanatonta viestintää - se aikuisen laukusta keskellä työpäivää löytyvä lelu viesti siitä, että "muistathan mut" <3 <3 <3
Saida
17.10.2017 at 19:10Itse ollessani pieni muistan aina vanhempieni lähtiessä pidemmälle reissule piilottaneeni heille evästä laukkuun. Usein se oli jokin hedelmä tai muu helposti mukaan laitettava. Ajattelin aina heidän ilahtuvan suuresti, kun laukussa onkin yllätysevästä. Kerran olin kuulema piilottanut äitini silmälasikoteloon pakastemarjoja ja kuten arvata saattaa ne olivat sulaneet reissussa ja kaikki tavarat olivat marjamehussa. Ettei teidän tytöillä saattaisi olla tälläistä ”ilahdutanpa äitiä lelulla”- ajatusta tämän takana. :)
krista
17.10.2017 at 21:19Pakastemarjoja silmälasikotelossa, voi apua :D :D Mä täällä hirnun ääneen näille kaikille :D :D :D
–
Mutta joo voi hyvinkin olla – tavallaan se voi olla pieni viesti aikuiselle, ja kenkä/laukku on just niitä juttuja, jotka aikuiset ottaa mukaan kotoa pois lähtiessään. Ihana ajatus. Pieni viesti lapselta… …kengässä :D Tai pakastemarjoja silmälasikotelossa, tyrsk! :D
MIMA
17.10.2017 at 20:22Kun aikoinaan aloimme mieheni kanssa seurustelemaan olimme 16-vuotiaita ja pikkusiskoni oli tuolloin 6-vuotias. Monena sunnuntai-iltana poikakaveri tunsi kotiin palatessaan linja-autossa kengässään jotain. Sieltä löytyi aina mytyksi taiteltuja piirustuksia; prinsessoja, hääpareja, sydämiä :) Nyt 21v myöhemmin ei siskoni enää miehelleni piirtele :)
krista
17.10.2017 at 21:22Eikä, miten ihanaa! Hänet siis pikkusisko selvästi hyväksyi ”prinsessan” (sun) aviomieheksi, kun oli hääpareja ja sydämiäkin. Suloinen! Onko mitään tallessa? Voi sellainenhan ois ollut ihana vaikka teidän häissä, jos olette naimisisa. Vai oisko ollut sitten jo noloa pikkusiskollesi, riippuu että minkä ikäinen on ollut siinä vaiheessa sitten (teineille kaikki on niin noloa, heh)… Mutta mun mielestä ainakin ihanan suloista!
puhun yleensä säästä
18.10.2017 at 01:23Isälläni on tapana jättää haisevat urheilukenkänsä terassille haisemaan. Ilmeisesti eräät kengät olivat saaneet tuulettua ulkona niin kauan, että (luultavasti) orava (en ainakaan minä, tuskin siskonikaan) oli todennut niiden olevan oiva paikka jemmata ruokaa. Seuraavan kerran, kun ko. kengät pääsivät taas lenkille, ne olivat täynnä tammenterhoja.
Ll
18.10.2017 at 12:47Vähän ohi aiheen mutta eräs orava piilotti auton pissapojan säiliöön tammenterhoja. Piti viedä huoltoon kun ei toimi eikä mene enempää nestettäkään. Kun hain auton niin huoltomies antoi pienen pussillisen tammenterhoja mukaan. Miten se orava oli ne sinne saanut on edelleen mysteeri :D
krista
18.10.2017 at 21:32Ihan mahtavia nää molemmat :D :D :D Mulla itse asiassa pyöri ”pikkuoravat”-nimitys mielessäni (lapsista siis), kun kirjoitin tuota niiden jemmailutaipumusta – tosi osuva nimitys siis olisi ollut, oravat ilmeisesti oikeastikin jemmailevat vaikka ja mitä :D
–
Tuon kenkään pääsyn ymmärrän, mutta mitenköhän ne sinne pissapojan säiliöön oikein olivat päässeet :D Mahtava yllätys korjaajalle :D
Jennilee
18.10.2017 at 07:26Hihi, luin tämän postauksen eilen päivällä ja ajattelin että tää on just tätä meilläkin! Illalla lasten mentyä nukkumaan lähdin vielä viemään koiraa ulos ja saappaassani oli -tadaa- tampooni! :,D
Jenna
18.10.2017 at 15:32Mun poika oli kerran tunkenu mun kaverin laukkuun muumiukkeleita :) kaveri soitti kotoa, että teidän muumit on sitte mulla
Oravainen
18.10.2017 at 19:41Kaikenlaista saattaa löytyä kengästä, vaikkei aina lasten jäljiltä. Setäni säilyttää kuraisia kumisaappaitaan kuistilla, ja kerran jalkaan pannessaan oli tuuminut että pohjallinen on vähän rutussa, muttei vaivannut niin paljoa että olisi tehnyt asialle jotain. Kenkiä poisottaessa kävi ilmi, että kengässä oli kuollut oravanpoikanen… 😁 Tästä on tullut paljon hyvää läppää… ”no se nyt ei huomaisi vaikka sillä ois kuollut orava kengässä…” 😄
pire
20.10.2017 at 23:24tänään viimeksi poika 3v. jemmasi upouuden merinovilla kerrastonsa. Ehdin jo anoppia syyttää että mihin se on taas lapsen vaatteet riisunu ulkoilun jälkeen. Illalla kerrasto löytyi sohvan istuintyynyn alta. En usko anopin olleen asialla :D